tiistai 21. marraskuuta 2017

NATO ONGELMIA

Suomalaisten satraappien lakiemme vastaisessa Nato-yhteistyössä ja mahdollisessa lain vastaisessa Nato-jäsenyydessä on muutama sellainen ongelma, joista natolaiset ovat hipihiljaa koko ajan. Ne ovat kuitenkin aivan keskeisiä ongelmia oman turvallisuutemme ja sotilaallisen toimintamme kannalta. On myös päivänselvää miksi niistä ollaan hiljaa. Jos suuri yleisö ymmärtäisi näiden ongelmien olemassa olon ja laajuuden, Nato-vastaisuus lisääntyisi entisestään.

Yksi ongelma on "puolustusvoimien kehittäminen Nato-yhteensopivaksi." Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa Suomen armeijan muuttamista Naton tarpeisiin sopivaksi. Meille selitetään, että se tarkoittaa huimia säästöjä asehankinnoissa. Se on kakkapuhetta. Me emme säästä, vaan asehankinnat ja kustannukset nousevat koko ajan, ja ovat nousseet koko ajan kun tätä yhteistyötä on kehitetty.

Pahinta tässä "Nato-yhteensopivuudessa" on se, että armeijamme ainoaa laillista tehtävää, Suomen puolustusta, laiminlyödään. Sen sijaan, että hankittaisiin ilmapuolustusjärjestelmiä ja kehitettäisiin maavoimien taistelukykyä ja aseistusta, miljardeja haaskataan ilmavoimien ja laivaston hankintoihin. Niillä ei tositilanteessa tehdä paljoakaan. Niiden tarkoitus on muuttaa ilmavoimamme ja laivastomme osaksi Nato-kalustoa ja arsenaalia, ei Suomen, vaan Naton hyväksi. Suomen armeijaa ei kehitetä Suomen puolustamista varten, vaan Naton tarpeita varten. Ne tarpeet eivät ole lainkaat samat kuin Suomen.
https://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_87594.htm?mode=pressrelease

Suomen ilmavoimat kävisivät Venäjän ilmavoimien kanssa noin kahden tunnin taistelun, joka olisi kyllä naapurille raskas mutta sen jälkeen ei olisi Suomen ilmavoimia. Näin sanoi minulle suoraan ilmavoimissa työskentelevä "syvä kurkku" jo kolmisen vuotta sitten. Miksi sitten ilmavoimiin satsataan? Koska ilmavoimien johto on natolaista, amerikkalaisten kouluttamaa sakkia, joka haaveilee taistelutoiminnasta jossakin kehitysmaan taivaalla ja koska Naton mielestä Suomen pitää hoitaa pohjoisen Baltian ilmapuolustus omansa ohessa. Kannattaa muistaa sekin, että laitttoman Nato Isäntämaa -sopimuksen allekirjoitti lainvastaisesti ilmavoimien kenraali Jarmo Lindberg.

Laivaston rooli on samanlainen. Meillä ei ole uutisoitu sitä kuinka moneen Nato-harjoitukseen laivastomme on jo osallistunut ja kuinka se häärää tuolla maailmalla Naton puudelina. Noilla harjoituksilla ei ole mitään tekemistä Suomen puolustamisen kanssa. Niissä laivastoamme sovitellaan Naton rakenteisiin ja sen komennon alle. Se on laitonta, mutta ei sillä ole väliä. Lisäksi Nato on asettanut Suomen tehtäväksi pohjoisen Baltian meripuolustuksen hoitamisen, aivan kuten Eestin presidentti Ilves ja hänen alaisensa Eestin puolustusministerikin ilmoittivat. Laivasto, kuten ilmavoimatkin, ovat hassanneet jo satoja miljoonia näihin Nato-seikkailuihinsa.

Kaikkein karmein seuraus Nato-pelleilystä on tietenkin sotilassalaisuuksiemme päätyminen Venäjän tietoon. Jo 1980-luvulla Naton päämaja oli niin solutettu, että kaikki sen salaisuuden ja päätökset tiedettiin Moskovassa noin viikon viiveellä. Kuka kuvittelee, että kun Nato on vähintäänkin kaksinkertaistunut jäsenmäärältään tuosta ajasta ja nimenomaan entisten itäblokin maiden sotavoimilla, Venäjän tiedustelun pääsy Naton salaisuuksiin on vaikeutunut?

Kun Suomen armeijaa muokataan "Nato-yhteensopivaksi", yksi olennaisista ja keskeisistä asioista on tietojen vaihto, suunnitelmien ja strategioiden yhteensovittaminen. Se tarkoittaa sitä, että kun meillä media ja natolaiset kauhistelevat kuinka ryssät ostaa kesämökkkejä sotilasalueen vierestä ja vaklaavat sieltä meitä, suomalaisupseerit kertovat puolalaisille, romanialaisille, bulgarialaisille, balteille ja ties keille meidän sotasalaisuutemme. Jotta Nato-yhteistyö olisi mahdollista, Naton on tiedettävät miten Suomi on varautunut mihinkin tilanteeseen, ja kun upseerimme kertovat sen Natolle, kaikki heidän kertomansa on Moskovassa muutaman päivän tai tunnin viiveellä.

28 jäsenmaan armeijoiden kyky säilyttää sotilaallisia salaisuuksia on tietenkin pelkkä vitsi. Naton suunnitelmista, aseistuksesta, päätöksistä, sotilaiden lukumääristä, lähes kaikesta on Netti täynnä reaaliaikaista tietoa. Googlailemalla voi koota lähes minkä tahansa Nato-maan armeijasta varsin yksityiskohtaisen kuvan, sen käyttämien kiinteistöjen pohjapiirroksia myöten. Johtuen Naton asemasta Yhdysvaltojen sodanjohdon alaisena toimijana, se ei myöskään voi olla luovuttamatta tietoja toiminnastaan ja toimistaan myös Yhdysvaltoihin ja se onkin sitten toinen riski.

Eric Snowden, Charles Manning, Watergat, Pentagonin paperit, Wikileaks jnejnejnejne. Yhdysvallat vuotaa salaisuuksiaan kuin seula säännöllisin väliajoin. Jollei ulkoministeri Clinton käytä suojaamatonta kotiserveriään salaiseen viestintäänsä, niin esiin tulee joku henkilö, joka haluaa paljastaa Yhdysvaltain armeijan tekemiä rikoksia yms. Siinä sivussa tulee paljastetuksi kaikenlaista muutakin. Amerikkalaisten sotilasoperaatioista on live-kuvaa Netissä, löytyy videoita vuosien varrelta, on dokumentteja ja muisteloita, kertomuksia, todistajalausuntoja jnejnejne. Netistä löytyy myös yksittäisten amerikkalaissotilaiden ottamia kuvia yhteisharjoituksista suomalaisten kanssa, kertomuksia siitä mitä ja miten tehtiin suomalaisten kanssa, mitä suomalaiset osaavat ja opettavat jne.

Yhdysvalloissa salaisten tietojen julkistamisella on pitkä perinne. Malliesimerkistä käynee tämä: USA kielsi julkisesti ja virallisesti osallisuutensa Tonkinin lahden välikohtaukseen, muuten kuin uhrina. Tuosta alkoi Vietnamin sota. Vielä 90-luvulla salaisista operaatioista kertoneet, niissä mukana olleet amerikkalaiskommandot, joutuivat mielisairaaloihin ja erilaisten hallinnollisten toimien kohteiksi. Nyt Yhdysvaltain laivastoinstituutti kertoo kaiken avoimesti omalla kotisivullaan: OPLAN 34, Desoto-partiot, hyökkäys Hon Meihin jne. Amerikkalaisten kommandojen tekemät iskut Pohjois-Vietnamiin saivat pohjoisvietnamilaiset hyökkäämään tykkivene Maddoxin kimppuun ja sen perusteella USA lähti Vietnamin sotaan, virallisesti. Aivan kuten monet ilmiantajat olivat kertoneet jo 1970-luvulla.
https://www.usni.org/magazines/navalhistory/2008-02/truth-about-tonkin

Suomen kaltaisen Naton apurimaan sotilassalisuuksia ei todellakaan pidetä Yhdysvalloissa minään ensiluokkaisen tärkeänä asiana, jota ei saa päästää julkisuuteen ja joka pitää salata kovimman kautta. Suomen sotilassalaisuudet saavat samanlaisen kohtelun kuin Meksikon tai Costa Rican sotasalaisuudet. Ei niitä nyt ehdoin tahdoin julkisteta, mutta eipä niitä mihinkään holveihinkaan piiloteta.

Suomalaisten salaisuuksien myyminen halukkaille ostajille ei olisi sekään mikään mahdottomuus. Yhdysvalloissahan on ollut vuosiem varrella useita tapauksia, joissa armeijan, CIAn ja FBIn henkilökuntaan kuuluvat ovat myyneet luottamuksellisia tai salaisia tietoja mm. Kiinaan ja Venäjälle. Kuinkakohan korkea kynnys olisi myydä Suomea koskevaa materiaalia hyvin maksaville tahoille? Ehkä noin tuuman korkea.

Kuten New Orleansin mafiapomo Carlos Marcellon työhuoneessa olevassa plakaatissa sanottiin: Kolme voi pitää salaisuuden, jos kaksi on kuollut. Sitä sopisi miettiä oikein huolella, myös Suomen armeijan johdossa, puolustusministeriössä ja varsinkin valtiojohtomme idioottien keskuudessa.
https://www.washingtonpost.com/archive/opinions/1993/03/14/what-the-mob-knew-about-jfks-murder/9803e911-f52f-4944-88f1-c26863e35867/?utm_term=.f5afcca006a7

4 kommenttia:

  1. En usko, että Suomen sotilassalaisuudet olisivat olleet yhtään paremmin salassa tähänkään saakka. Eivätkä tuskin tule ole olemaan jatkossakaan oli Suomi Naton jäsen tai ei. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva seikka. Uskottavan ja itsenäisen maanpuolustuksen lisäksi ainoat ja todelliset kortit, joilla Suomi voi pelata tätä peliä ovat poliittiset. Ne kortit, joilla Paasikiven, Kekkosen ja vielä Koiviston aikaan pelattiin. Aina ei käsi ollut paras mahdollinen, mutta niillä pelattiin viisaasti ja saatiin paras mahdollinen lopputulos. Jälkikäteen katsoen Suomi välillä bluffasi ja nokitti jättipotin niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Aivan riipaisee, kun katsoo millaisia tunareita tänä päivänä on pöydässä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitus oli erittäin tärkeä, se toi esiin näkökulmia mistä valtakunnan tärkeät mediat täysin vaikenevat, miksi?Onko jotakin niin vaarallista nykymenossa ettei siitä voida avoimesti keskustella ja pohtia eri näkökulmia, vahingoittaisiko keskustelu jotakin? Joutuuko mustalle listalle jossakin hemmetin hybridikeskuksessa jos keskustelua edes haluaa, missä tässä maassa oikein mennään. Se on ainakin selvää että rahaa palaa joillekkin ja muusta kansan velkaantumisesta huolimatta rahanmenosta viis veisataan, väliäkö sille kuinka kansa jaksaa, aseisiin riittää aina rahaa ja tietenkin velalla tulevien sukupolvien maksettavaksi. Kuka on tästä touhusta oikeasti vastuussa ja haluaa tätä, ihmettelen kovasti, siis kenen intressissä nykymeno on, poliitikoiden ja virkamiesten pitää pystyä tähän vastaamaan sillä heidän leipänsä maksetaan kansalta kerätyistä veroeuroista. Heistä on valtaosa leikkaamassa tavallisten ihmisten arkielämän kuluista ja välttämättömistä asioista jotka pitävät ihmiset edes jotenkin ihmismäisissä oloissa, puhumattakaan leikkauksista kaikkein haavoittuvimmissa oloissa olevilta esim. sairailta ja lasten-ja vanhustenhuollosta.

    VastaaPoista