LIIKEPANKKIEN UHO JA TUHO

Suomen randilaisten ja neokonien epäjumala Björn Wahlroos on taas julistanut tulevaisuuden visioitaan pankkisektorin kehityksestä ja Nordea irtisanoo tuhansia varsinkin Suomessa, koska meillä irtisanominen paljon helpompaa kuin Ruotsissa tai useimmissa muissa EU-maissa. Voittoa tekevä suurpankki kertoo tällä varautuvansa tulevaisuuden haasteisiin, mm. siihen, että asiakkaat hoitavat jatkossa pankkitoimensa kännyköillään.

Tätä sanomaa on se luotettava valtamedia rientänyt julistamaan ja samoin mainostamaan noita kännykkäaplikaatioita. Kaikessa kehussa ja mainostuksessa, suurpankkien toimintastrategian propagoinnissa, on vain unohtunut yksi pikku juttu: asiakas.

Niin, kuka haluaa hoitaa pankkiasiansa kännykällään, kun on aivan yleisessä tiedossa, ettei yksikään älypuhelin ole ainakaan lähitulevaisuudessa suojattavissa mitenkään? Jo nyt Netistä voi ladata läppärille skannausohjelmia, joilla pystyy kaappaamaan ohikulkevien Nettiyhteydessä olevia kännyköitä haaviin. Sillä voi sitten tutkailla ilokännykän omistajan pankkiasioita ja kaikkia muitakin salaisuuksia, eikä maksa mitään. Erityisen suojaton on android-liittymä, iPhonekin on hakkereille hieman avoimempi kuin lähin kantatie.

Totta, pankkisektori tulee mullistumaan lähivuosina rajusti, mutta ei lainkaan Wahlroosin ja isojen liikepankkien haluamaan suuntaan, eikä suomalaisen luotettavan valtamedian vahvasti markkinoimaan suuntaan. Itseasiassa tuo muutos on jo meneillään. Se vain halutaan salata, koska se todellakin voisi kaataa veroparatiisifirmojen etuja ajavan Nordeankin.

Pienet alueelliset pankit, osuuspankit ja säästöpankit, ovat vaivihkaa nostaneet suosiotaan. Niissä palvelu on edelleen henkilökohtaista ja asiakaskeskeistä. Niissä on henkilökuntaa ja niillä on konttori, jonne voi mennä asioimaan. Niiden johtajat tuntevat paikalliset yrittäjät ja niiden henkilökunta tuntee asiakkaansa. Ne ovat ihmisten pankkeja.

Pienyrittäjä ei saa tekoälyn ja ties minkä kakkelbergin varassa operoivasta suuresta liikepankista parinkymmenen tonnin lainaa kenties millään, mutta pienen paikallispankin johtaja tietää, että yrityksen omaisuus on moninkertainen lainaan nähden ja BANG laina tulee. Samaan aikaan Nordean propellipää tuijottelee tietokonettaan ja tarkkailee mitä tekoälyn algoritmit hänelle kertovatkaan, olipa todellisuus mikä tahansa.

Nordea ja muut suurpankit potkivat eläkeläisiä aamusta iltaan, vievät heidän rahansa kaikin mahdollisin keinoin, ja räkivät silmille joka käänteessä. Nordean ja suurten liikepankkien johtajat haukkuvat mummoja ja pappoja mediassa, solvaavat heitä, vähättelevät heitä ja ovat sitä mieltä, että vanhukset voivat kuolla pois pankkistrategioita häiritsemästä. Mummojen ja pappojen eläkkeet ovat niin pieniäkin. Niinpä.

Björn Wahlroos ja muut rosvopankkiparonit unohtavat yhden asian. Eläkeläisiä on paljon. Heitä on todella paljon. Ja kun Nordean konttori muuttaa sadan kilometrin päähän ja ilmoittaa, että mummo saa tulla käymään vain kuukautta ennen varattuna aikana tai ei koskaan, mummo katselee parin kilometrin päähän perustettua paikallispankkia, jossa on Kotvasen Mirvan tyttö töissä. Mummo menee sinne, lakkauttaa Nordean tilinsä ja siirtää eläkemaksunsa pieneen paikallispankkiin.

Näitä mummoja on todella paljon, Suuret ikäluokat, jotka ovat tottuneet ajattelemaan aivoillaan, eivät välttämättä enää halua antaa rahojaan Björnille ja muille bankstereille pelimerkeiksi. Ja kun Björn ja kumppanit potkivät pellolle pankkialan ammattilaisia, on syntymässä tilanne, jossa on sekä kysyntä että tarjonta. On pankkiasiat hallitsevaa työvoimaa tuhansittain ja satoja tuhansia mummoja ja pappoja, jotka haluavat hoitaa asiansa pankkikonttorissa edelleen. On kymmeniä tuhansia yrittäjiä, jotka haluavat hoitaa pankkiasiansa kasvokkain pankinjohtajan kanssa.

Muutama kymmenen suurpankista pois potkittua pystyy jo perustamaan pienen pankin ja kun sana sen konttorista ja asiakaspalvelusta leviää, sillä on melko nopeasti muutamia tuhansia asiakkaita, joiden eläkkeistä tulee pankin tileille joka kuukausi muutamia miljoonia euroja. Kun kaksi, kolme tällaista pikkupankkia yhdistyy, tulee asiakaslähtöinen perinteinen pankki, joka pyörittää kuukaudessa kymmeniä miljoonia. Kun näitä pankkeja on syntynyt maahan kymmenen, kaksikymmentä, puhutaan jo sadoista miljoonista.

Tämä on se suuri pankkialan muutos, joka on jo käynnistynyt mutta jota Björn Wahlroosin kaltaiset, ihmisiä halveksivat "asiantuntijat" ja "journalistit" eivät tajua. Koko tämä tekoälyn pauloissa piehtaroiva fasistikaarti yllätetään housut kintuissa täydellisesti, sillä on aivan varmaa, että ne tuhannet pankkitoimihenkilöt, joilla on vielä työvuosia jäljellä, eivät jää ihmettelemään, eivätkä ne eläkeläiset joiden päälle Björn Wahlroos leegioineen oksentaa pilkkaansa päivästä toiseen jää hekään enää suurpankkiirin rahoittajiksi.

Jotta asia tulisi täysin selväksi: Suomessa on KELAn mukaan 1 558 900 eläkkeen saajaa. Keskimääräinen eläke on 1 552 euroa kuussa. Näistä valtaosa on tällä hetkellä eläkeläisiä inhoavan Wahlroosin ja muiden näpeissä. Kun eläkeläiset löytävät pienet palvelupankit ja siirtävät eläkkeitensä maksatuksen niihin, Wahlroos ja muut pankkiiirifasistit menettävät kuukaudessa muutaman miljardin pelirahaansa.

Laskekaa itse. 1 558 900 kertaa 1 552 euroa. Jos tuosta edes puolet siirtyy koko ajan perustettaviin pieniin paikallispankkeihin, Wahlroosin ja poikien pelimerkeistä katoaa aika helvetinmoinen läjä joka kuukausi. Ja näin tulee tapahtumaan, Muutos on jo alkanut. Ympäri Suomea on jo perustettu pieniä paikallispankkeja. Niitä tulee lisää ja tulevaisuudessa aina vain enemmän.

Tähän eivät liikepankit konttoriensa sulkemisineen, henkilöasiakkaittensa halveksimisineen ja kyykyttämisineen kykene vastaamaan, ja siksi niille käy kuin Titanicille, ennemmin tai myöhemmin. Sekin oli uppoamaton, aivan kuten veroparatiisipeleihin osallistunut Nordeakin.