Aloitin bloggaamisen 2013 sen jälkeen, kun kaverini saivat tarpeekseen meikäläisen monologeista ja meuhkaamisesta. Ajatus oli tuolloin ja on edelleenkin kirjoittaa sitä mitä muutenkin tulisi sanottua ja puhuttua, juuri sillä tavalla kuin se suusta ulos tulisi. Peruslähtökohtana oli olla poliittisesti epäkorrekti, täysin mutu-fiiliksellä vedelty blogi ja siitä on pidetty kiinni. Tämä ei siis ole sosiologinen tai yhteiskuntatieteellinen blogi, tämä ei ole tieteellinen blogi tai poliittinen blogi perinteisessä mielessä. Tämä on nimensä mukaisesti Räyhä-blogi.
Blogatessa on saanut huomata senkin, kuinka tarpeellinen tällainenkin blogi on ollut. Moni on ajatellut samoja asioita, jotkut ovat jopa tulleet samoihin johtopäätöksiin tahollaan, ja yks kaks me sitten olemmekin huomanneet, että Hei, meitähän on paljon. Me emme olekaan yksittäisajattelijoita korvessa, vaan tavallisia suomalaisia kautta maan, joita samat asiat mietyttävät ja huolestuttavat. Se on ollut ehkä parasta. Ihmiset ovat tajunneet, etteivät olekaan yksin ajatustensa kanssa.
Hieman koomista on ollut huomata sekin, kuinka mielellään erilaiset poliittiset tahot tai organisaatiot ovat olleet hamuamassa mukaansa. Vasemmalta ja oikealta on kyselty mukaan, on lainailtu (joskus ilman lähdemainintojakin) ja kopioitu, esitelty kulloisenkin poliittisen byroon agendan ohessa ikään kuin olisin mukana heidän geimeissään. No, en ole. IPU:n ehdokkaana olin vuoden 2015 vaaleissa ihan vaan sen takia, että itsenäisyys on hieno asia ja meiltä on viety se. Mutta siinä on meikäläisen puoluepoliittinen ura. Presidentin vaaleissakin olin tarjolla ihan senkin takia, ettei tartte tulla ainakaan mulle huutelemaan ettei ollut vaihtoehtoja. Olinhan siellä minäkin.
Tappouhkauksiakin on tullut kaikista aateilmansuunnista muutamia, on haukuttu, on syytelty milloin minkäkin tahon kätyriksi. Tietenkin olen ollut jonkun mielestä Putinin trolli, mutta samaan aikaan on saatettu saman kirjoituksen perusteella esittää vahva epäilys siitä, että olenkin CIA:n palkkalistoilla. Sekin on ollut hauska huomata. Samaa tekstiä voidaan aatteen sumuvaloissa tulkita täysin päinvastaisesti: samasta tekstistä joku vetänyt johtopäätöksen, että olen natsi ja kuitenkin toisella laidalla on katsottu, että olen kommunisti. Oikeastaan se on hyvä juttu. Se kertoo siitä, ettei lokerointia voida tehdä, että tekstit puhuttelevat poliittisen spektrin koko mitalta - hyvässä ja pahassa.
Tietoinen päätös on ollut sekin, etten korjaile kirotusvihreitä. Jos niitä jää tekstiin, niitä jää. Ei voi mtn. Joskus on käynyt niin, että lähteeni on osoittautunut skeidaksi, joskus joku on vahvistanut esittämäni, mutta yhtä kaikki: kaikki bloggaukset ovat vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni. Kukaan ei pakota, painosta, ohjaile, määräile tai maksa kirjoituksiani. Vois tosin maksaakin. Köyhälle kelpaisi raha ilman muuta.
Jotkut ovat myös kyselleet eikö pelota yhtään, kun syytän maan presidenttiäkin rikoksista. No ei pelota yhtään. Kuten sanottua, ne ovat mielipiteitäni ja yleensä olen tuollaisia mielipiteitä perustellutkin jopa lakilainauksin. Tietenkin kyse on maallikon lain tulkinnasta, mutta perustelut on esitetty. Miksi pitäisi pelätä sanoa mielipiteitään? Elämme jo somessa puhtaan sensuurin aikaa ja jopa poliitikkoja tutkitaan 15 vuotta vanhoista sanomisista. Tuollaisen touhun ideana on juuri pelotella ihmiset vaikenemaan. Minulle tuollainen on syy sanoa asioita jatkossakin. "Entä jos ne panee sut linnaan?" No, siellä on jo entuudestaan tuttuja, joten ei se mikään katastrofi ole. Omaisuutta ei ole, tulot ovat niin pienet ettei kukaan kehtaa niitä anastaa, joten painostukseen on varsin vähän välineitä. Varsinkin kun, siteeratakseni Joan Jettiä: I don't give a damn about my bad reputation.
Sanomattakin on selvää, että ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti lukevat näitä juttuja aivan toisella tavalla kuin ne, jotka näkevät vain kirjoitetun tekstin. Sekin takaa osaltaan hyvin erilaisia ja joskus jopa eriskummallisia tulkintoja, mutta sehän on vain rikkautta. Pääasia on, että bloggaukset herättäisivät ajatuksia. Se ei ole niin olennaista onko joku vastaan tai samaa mieltä. Pääasia on, että päässä syttyy lamppu ja sen seurauksena tulee hieman valoa vintille.
Kommentit olen yleensä julkaissut, mutta suoranaiset uhkailut ja muut, sekä täysin asiattomat jutut olen jättänyt julkistamatta. Joidenkin mielestä se on kauheaa sensuuria, mutta omasta mielestäni se on vain normaalia. Tämähän on mun blogini, eikä mikään kansanradio. Jos haluaa tuoda omia ajatuksiaan esille, kannattaa ruveta bloggaamaan. Niin minäkin tein.
Kuudessa vuodessa tätä blogia on siis nyt luettu 4 000 000 kertaa. Se on tämän kokoisessa maassa tällaiselle blogille ihan kohtuullinen määrä. Pienimmillään blogia on luettu muutamia satoja kertoja kuukaudessa, suurimmillaan kymmeniä tuhansia kertoja. Ja tosiaan, kaikkiaan näitä jorinoita on luettu nyt NELJÄ MILJOONAA KERTAA !! Se on käsittämätön luku ja siitä kiitos jokaiselle lukijalle.
Ja Off the record olen kuullut senkin, että blogia seurataan "korkeammallakin taholla". Tosin tämän kertonut syväkurkku ei suostunut tarkentamaan mitä tarkoitti, mutta ymmärsin sen tarkoittavan viranomaisia ja poliitikkoja. Ehkä joitakin virkamiehiä. Jotakinhan sekin kertoo, että tämä blogi on ollut muutaman kerran "Tällaista blogia ei ole olemassa"-ilmoituksen takana tai etten ole muutamaan päivään päässyt kirjautumaan sisään. Joku on siis katsonut blogiani ilmeisesti hieman tarkemmin kaikessa rauhassa ja sehän on aina myönteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti