lauantai 18. elokuuta 2018

SANANVAPAUDEN RAJOITTAMINEN KOSKEE MYÖS TOIMITTAJIA

Kokoomus ilmoitti hiljattain perustaneensa oikein ryhmän miettimään miten kansalaisten sananvapautta ja ajatuksen vapautta voitaisiin rajoittaa. Kuten aina, toimeen ryhdytään "vihapuheen" hillitsemiseksi. Tämän luulisi herättävän valtavan kohinan toimittajien parissa ihan periaatetasolla. Kun itänaapurissa valtapuolue asettaa rajoja sananvapaudelle suomalaiset toimittajat huutavat kuin ADHD-lapsi hiljaisuuden kappelissa. Mutta suomalaiset toimittajat ovat into mielin mukana kampanjassa kotimaassaan. He ovat jo vuosien ajan olleet vaatimassa sananvapauden rajoittamista ja Nettisensuuria "vihapuheelle".

Toimittajista ja mediasta on tullut idiootteja tai valtapuolueiden sensuuripyrkimysten kerroslähettejä. Idiootteja toimittajat ovat siksi, että he kuvittelevat että homma loppuu, kun heille epämieluisa puhe on eliminoitu ja heidän inhoamansa ajattelu on kielletty. Näinhän ei ole käynyt koskaan missään, missä sananvapautta on rajoitettu. Sensuurikoneisto eliminoi jokaisen. Yksikään toimittaja ei pääse karkuun sitä myllyä, jos ja kun sellainen saadaan pystyyn. Tämä ei ole mielipide, vaan historiallinen fakta. 

Jokaisessa maassa kautta koko historian, jossa on rajoitettu sananvapautta ja sensuroitu julkisuuteen pääsevää materiaalia, jokainen on ollut saman sensuurin ja rajoitusten kohteena. Joka ikinen. Tämän nykypolven toimittajat tuntuvat unohtaneen. Kun heidän vihaamansa rasismi, natsismi, kaikki sellainen mitä he inhoavat on siivottu näkymättömiin, on heidän vuoronsa. Niin käy vääjäämättä. Se on sensuurin logiikka.

Toimittajat uskottelevat itselleen, että koska he ovat nyt "hyvän" puolella "pahaa" vastaan, sensurointi toimet eivät ulotu heihin. Näin kuvittelivat kaikki bolshevikkilehdistön edustajat vuonna 1917, samoin kaikki bloshevikkien puolella olevat taiteilijat. Jokainen tietää miten siinä kävi. Samoin tapahtui Kiinassa. Pohjois-Koreassa. Natsi-Saksassa. Fasistien Italiassa. Francon Espanjassa. Kaikissa maissa, joissa ryhdyttiin rajoittamaan sananvapautta yleisen hyvän nimissä. Ja mihin tämä kehitys on johtanut aina: toimittajien vangitsemisiin, lehtien ja uutiskanavien sulkemisiin, jopa toimittajien murhiin ja kidutuksiin. Aina. Poikkeuksetta.

Sopiikin ihmetellä suomalaistoimittajien intoa ja halua rajoittaa sananvapautta. Voi vain ihmetellä sitä eivätkö he ymmärrä mitä ovat tekemässä. Kun heidän vihaamansa ja inhoamansa ihmiset on vaijennettu tulee heidän vuoronsa. Itseasiassa se kehitys on jo meneillään Suomessa. Kuinka moni toimittaja tietää hyllytettyjä juttuja, jotka on siis pantu syrjään, koska ne eivät sovi toimituksen "linjaan", ovat liian "arkaluontoisia" tai tässä tilanteessa "Epäsopivia"? Jokainen toimittaja tietää tukun noita juttuja. 

Mutta jokainen toimittaja tuntee myös hyviä tutkivia journalisteja, jotka on pantu pihalle eri medioista juuri siksi. He ovat olleet väärinajattelijoita, joiden jutut eivät ole miellyttäneet jotakin tahoja jossakin. Heitä on lukuisia hyvinkin tunnetuista toimittajista lähtien. He ovat vain kadonneet medioista ja heidän juttunsa ovat kadonneet. Eikä kukaan sano yhtään mitään. 

»Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.»

Martin Niemöllerin runo on juuri nyt ajankohtainen Suomessa. Se tapahtuu juuri nyt. Mutta koska se tapahtuu jollekulle muulle, väärinajattelijoille ja natseille, rasisteille ja muille sellaisiksi leimatuille, se ei liikuta toimittajia. He ovat juuri kuin tuo runon Minä. 

En ole rasisti, joten en sano mitään, kun rasistit vaijennetaan.
En ole natsi, joten en sano mitään, kun natsit vaijennetaan.
En ole kommunisti, joten en sano mitään kun kommunistit vaijennetaan.
En ole patriootti, joten en sano mitään, kun patriootit vaijennetaan.
En ole väärinajattelija, joten en sano mitään, kun väärinajattelijat vaijennetaan.
Kun minut vaijennetaan, ei ole enää ketään sanomassa yhtään mitään. 

Juuri niin tulee käymään toimittajille, jotka nyt intopinkeinä kannattavat hallituspuolueen sananvapaudenrajoittamisryhmän toimintaa ja perustamista. Kannattaa muistaa sekin, että sananvapautta rajoitettaessa rajoitetaan myös ajattelua. Ne kulkevat aina käsi kädessä. Ne ovat sama asia. 

Fred Zinnemanin klassikkolänkkäri Sheriffi (High Noon 1952) on loistava elokuva monestakin syystä, mutta sitä se on etenkin tarinansa vuoksi. Vanha sheriff Will Kane on juuri mennyt naimisiin kauniin kveekarineidon kanssa ja on lähdössä kaupungista, kun hän kuulee vuosia sitten telkien taakse toimittamansa murhamiehen olevan tulossa kostamaan koplansa kanssa. Kane tietää, että rosvot kostavat koko kylälle jos hän ei pysäytä heitä. 

Kaikki kehoittavat Kanea pakenemaan ja vaimo uhkaa jättää hänet jos mies ei pakene. Koko yhteisö painostaa Kanea karkaamaan. Mutta Will Kane päättää jäädä ja kohdata sen mitä tulossa on. Hän pelkää, hän jää yksin, koko yhteisö kääntää hänelle selkänsä, mutta Will Kane ei pakene, koska on oikein kohdata uhka, vaara ja ne jotka haluavat alistaa koko yhteisön pelon rautaisen saappaan alle.

Elokuva saatiin tehtyä, koska sensoreille ja studiolle kerrottiin, että sheriffi Will Kane on Yhdysvallat ja rosvot ovat kommunisteja. Kylmän sodan jäisimpään aikaan tehty leffa oli menestys ja siitä tuli klassikko. Mutta sen käsikirjoittaja oli Hollywoodin Mustalle listalle joutunut vasemmistolainen kirjoittaja, joka oli ajettu maan alle poliittisten mielipiteittensa vuoksi. Hän kirjoitti tarinan miehestä, joka seisoo yksin yhteisönsä hylkäämänä mutta mielummin kuolee kuin pakenee ja luopuu arvoistaan. Kommunistivainoaja senaattori McCarthy oli kierrellyt kaupungista toiseen tuhoamassa ihmisiä poliittisissa vainoissaan ja käsikirjoittaja oli yksi uhreista. Pistää miettimään koko leffan uusiksi. 

Tästä on myös kyse juuri nyt Suomessa. Kun pahat pojat ovat tulossa vaijentamaan sinut ja koko yhteisö kääntää selkänsä sinulle, pakenetko vai jäätkö kohtaamaan sen mitä tulossa on, koska se mitä edustat on sinua isompi asia? Seisotko sananvapauden puolella sensuurin roistokoplaa vastassa, vaikka koko yhteisösi kääntää selkänsä sinulle ja jättää sinut yksin?


Suomalaiset toimittajat ovat jo puolensa valinneet. He odottavat ilolla kapakassa sheriffin vihamiesten tuloa ja juovat jo etukäteismaljoja murhamiehen paluulle. He eivät muista millaista kylässä oli elää, kun murhamies koplineen hallitsi. Toisinkin voisi valita - jos sananvapaus ja ajattelun vapaus olisivat toimittajille todellisia arvoja.



6 kommenttia:

  1. Tuohon listaan olisit voinut hyvin lisätä yhden lauseen ennen viimeistä riviä:
    En ole kristitty, joten en sano mitään, kun kristityt vaijennetaan.

    Kritiikki Soinia vastaan oli niin kattavaa hänen aborttipuheistaan, että hyvin pian tulee aika, jolloin Jumalan sanan käytto puheessa tullaan tulkitsemaan vihapuheeksi. Globalismin etenemisvauhdista päätellen se toteutuu v. 2020.

    VastaaPoista
  2. Soinilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta hänellä ei sellaista ole.
    Hän käyttää Vatikaanin mielipidettä.
    Jos Paavi yhtäkkiä ilmoittaa hyväksyvänsä abortin niin kyllä hyväksyy Soinikin.

    VastaaPoista
  3. Tuo viittaus klassikolänkkäriin assosioi kohdallani toimittajat aivan toisenlaiseen länkkäriklassikkoon. He ovat kuin Daltonin veljekset, jotka ovat adoptoineet Lucky Luken koiran Rantanplanin valtansa vahtikoiraksi ja roolimallikseen.

    VastaaPoista
  4. Pitäisi aina muistaa, että kun vihapuhelait ovat lakikirjoissa, mutta valta vaihtuu maan johdossa,,,Niin lain tulkinnan kohteet voivat vaihtua yhdessä yössä.

    VastaaPoista
  5. Tämä ilmapiiri... Se kauhistuttaa minua. Se on totalitarismin ja diktatuurin ilmapiiri. Miksi? Miten voi olla mahdollista, että tässä maassa tuntuu löytyvän valtavan suuri määrä ihmisiä, jotka hurraavat ja ovat suorastaan ihastuksissaan tästä kehityksestä? Ja näitä löytyy nimenomaan eliitin ja korkeasti koulutettujen keskuudesta.

    Keskustelin joku aika sitten työpaikalla yleisesti sananvapaudesta ja vihapuheen käsitteestä juuri Sanden esiin tuomien asioiden pohjalta. Eräs korkeasti koulutettu naistyöntekijä tokaisi ärtyneenä, ettei hän välitä vähääkään vaikka eläisimme kommunistisessa Neuvostoliitossa, kunhan vain vihapuhe saadaan kitkettyä pois. Jäin sanattomaksi. Kun tajusin, että hänen laillaan ajattelevia on Suomessa tärkeissä asemissa olevilla paikoilla runsaasti, olin jo peloissani. Mitä muuta voi enää tehdä kuin pelätä? Minullakin on mielipiteitä. Olemme pian tilanteessa, ettei niitä uskalla esittää julkisesti. Virkamies saa kenkää, yrittäjä joutuu julkiseen boikottiin. Ehkä lähitulevaisuudessa juridisia seuraamuksia.

    Kauanko tähän kehitykseen meni aikaa? 20 vuotta? Viiden vuoden kuluttua elämme Orwellin kuvaamassa Oceaniassa.

    Voisin lyödä vetoa, että sensuuripolitiikka yltää vielä Sanden blogiinkin. Niin kuin tuhansiin läntisessä maailmassa vastaaviin asioista kirjoittaviin blogikirjoittajiin ja tubettajiin. Syyksi riittää epämääräinen "vihapuhe". Alkua on jo nähty. Vastuullisessa mediassa sille hymistellään. Asiat otsikoidaan:"salaliittohörhön sivut suljettiin".

    VastaaPoista
  6. Pitkään on jo ahdistanut tämä ilmapiiri meillä. Eivätkö ihmiset oikein tajua missä mennään? Hyväksytään tämä yksipuolinen media joka kertoo aivan tarkkaan siivilöityä ns. tietoa. Uutisoidaan asioista jotka eivät pidä paikkaansa, tärkeintä on että se kuuluu tähän "satumaailmaan" sopivaan kuvaan. Ylen ajnkohtaisohjelma Ykkösaamukin on ollut aivan pakko sulkea kesken lähetyksen, miksi päästetään ääneen sellaisia jotka eivät ole edes tavallisen asioita seuraavan kansalaisen tasolla, ns. asiantuntijoita kuullaan jotka puhuvat asioista perättömiä, asioista jotka voisi tarkastaa perus uutisista jos viitsisi. Ehkä onkin vain tarkoitus puhua puppua niille jotka eivät seuraa asioita. Hyvin valitettavaa. Tekee vihaiseksi kun tietää mitä tämä hyvien tietävien toimittajien häivyttäminen mediasta saa aikaan, se ajaa meidät uuteen fasisminkaltaiseen tilaan, sensuuri vain paisuu ja paisuu. Nykyteknologian mahdollisuudet ovat hirveät jos aletaan lisäämään sensurointia, pahimmillaan voidaan estää aivan kaikki vallanpitäjien arvostelu ja tosiasioiden julkitulo ja luoda sähköisellä medialla "utopiamaailma" utopiauutisineen, todellisuus häivytetään ja mediatulva senkun jatkuu, puppugeneraattori. Ihmisten välinen kanssakäyminen olisi elvytettävä jollakin tavalla, vaikkakin esim. työväentalot on paljolti purettu. Olemme oikeasti hädässä jos ei keksitä uusia "yhteiskunnallisia keskustelukerhoja" asioista pitää keskustella ilman sensuuria muuten tässä huonosti käy.

    VastaaPoista