Tarkastellaanpa hiukan EU-vaalien suurimpia ääniharavia.
Kiistaton ykkönen oli tietenkin Alexander Stubb. Hän sai peräti 148 101 ääntä. Niin moni suomalainen kannatti siis häntä. Mitä Alexander Stubb todella on saanut aikaan, mihin hän on vaikuttanut?
No, hän on ollut mukana hallituksessa, joka on leikannut noin 8 miljardilla suomalaisten verovaroin ylläpidettyjä palveluita, ottanut lisävelkaa 47 miljardia, eli yhteensä 55 miljardia, sanonut että on aivan oikein että suomalaiset menettävät 350 miljoonaa EU-tukia, on yksi amerikkalaisen Monsanton edunvalvojia EU:ssa, on sitä mieltä että on fantastista kun Kreikassa lapsikuolleisuus on kasvanut +40%, hän on myös sitä mieltä että suomalaisten sotilaitten pitää osallistua sotiin ulkomailla ja maan liittyä Natoon kansan enemmistön tahdon vastaisesti ja niin edelleen. Tällainen mies oli Suomessa ylivoimainen vaalikuningas.Hän voi myös paeta tuhoamansa maan savuavilta raunioilta Brysseliin, kuten Jyrki Katainenkin aikoo tehdä ja kuten myös toinen kokoomusministeri Henna Virkkunenkin.
Toiseksi suurimman äänisaalin sai Jussi Halla-aho. Rehellisesti sanottuna, en tiedä mitä hän on saanut aikaan. Häntä äänesti 80 529 suomalaista.
Olli Rehn sai 70 333 ääntä. Niin moni suomalainen halusi Brysseliin miehen, jonka työn ansiosta suomalaiset maksavat nettona lisää miljarditolkulla EU-jäsenyydestään, menettivät alue- ja maataloustukia, ja jonka suurin saavutus on euro, joka on tullut maksamaan suomalaisille erilaisin rahoitusinstrumentin ja järjestelyin 18-30 miljardia, vähintään.
Paavo Väyrynen sai 69 224. Hän on todellinen Come Back Kid. Kansa tuntuu unohtaneen kokonaan sen, että jo 80-luvulla Paavo yritti saada Neuvostoliiton vaikeuttamaan oman maansa taloustilannetta, jotta hän voittaisi presidentin vaalit. Paavo selvisi siitäkin.
Sari Essayah sai peräti 61 009 ääntä, mikä on suoranainen ihme. Ihme se on siksi, että Sari oli maailman huippukävelijä 1990-luvulla. Eli parikymmentä vuotta sitten. Ilmeisesti se riittää suomalaisille edelleen.
Anneli Jäätteenmäki sai peräti 59 447 ääntä, vaikka hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän puhui eduskunnalle, presidentille ja kansalle muunneltua totuutta niin hyvin kuin pystyi. Hän siis jäi kiinni valehtelemisesta ja joutui siksi eroamaan pääministerin paikalta. Ja lähes 60 000 suomalaista oli vaaleissa sitä mieltä, että juuri siksi Anneli on juuri oikea henkilö Brysseliin.
Merja Kyllönen on myös ministeri, joka osallistui 47 miljardin lisävelan ottamiseen ja leikkauksiin. Hän ajoi myös Jorma Olillan työryhmän kaavailemaa kansalaisten ajoneuvojen seurantajärjestelmää kuin käärmettä pyssyyn. Sen hinnaksi arvioitiin vähintään 200 miljoonaa. Merja Kyllönen sai 58 419 ääntä. Hänkin on ministeripakolainen, joka lähtee savuavilta raunioilta Brysseliin maanpakoon.
Tällaiset poliitikot ovat ylivoimaisesti suomalaisten suurimpia suosikkeja. Heitä suomalaiset äänestävät. He ovat poliitikkoja, joiden toiminta on ollut haitallista suomalaisille. Heidän toimensa ovat tulleet maksamaan kymmeniä miljardeja suomalaisille. He ovat kaikki ajaneet hyvinvointivaltion alasajamista, pois lukien Halla-aho.
Miksi heitä äänestetään? Kuka haluaa osoittaa tukensa henkilölle, jonka toiminnan vuoksi jokaisella äänestäjällä on tuhansia euroa ulkomaista velkaa?
En ymmärrä.
maanantai 26. toukokuuta 2014
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
EU-PROJEKTI
Miksi kuntia on pakko yhdistää, vaikka jo yhdistyneistä kunnista on nähty ettei se tuo säästöjä?
Miksi sairaanhoitopiirejä, sairaaloita, terveyskeskuksia ja kouluverkkoa pitää vähentää?
Miksi julkisia palveluita pitää karsia?
Miksi valtionhallinto pitää ajaa alas ja supistaa yhdeksi virastoksi?
Kaikkien supistusten ja vähennysten ja leikkausten takana ei ole taloudellinen pakko. Osittain kyse on oikeistolaisesta ideologiasta, mutta se varsinainen juju on hallintouudistus. Hallintouudistuksen tavoitteena on lakkauttaa kaikki ministeriöt ja luoda yksi valtion virasto. Osittain tässä on kyse siitä, että se sopii ameriikoista tulleeseen ideaan: Small government. Mutta todellisuudessa kyse on jostakin aivan muusta.
Kyse on siitä, että Suomea muokataan Euroopan Unionin osavaltioksi. Brysselin näkökulmasta asukasluvultaan pienen Suomen osavaltiohallinnoksi riittää yksi virasto, joka toimeen panee liittovaltion määräykset. Muuta ei tarvita.
Kuten Alexander Stubb jo loihe lausumaan: Joka muuta väittää, on höpöhöpöpopulisti.
Väitteet siitä, ettei meillä ole varaa julkisiin palveluihin tai että niitä lakkauttamalla pelastamme ne, ovat sumuverhoa. Jyrki Kataisen hallitus on ottanut lisävelkaa 47 miljardia, mutta ei suinkaan suomalaisia varten. Ei tätä maata, kansaa tai sen hyvinvointia varten. Tuo raha on mennyt EU-projekteihin. Se on mennyt euroon. Se on mennyt ylikansallisiin sotaretkiin, ties minne. Me emme saa koskaan tietää sitä minne se kaikki on mennyt. 3 miljardia nettomiinusta meni EU:n kehitysrahastoon ja yli miljardi pelkkään jäsenmaksuun. Miinusta siis sekin netto.
Samaan aikaan meiltä on otettu noin 8 miljardia pois "säästösyistä". Ei Kataisen hallitus ole mitään säästänyt, se on velkaantunut lisää ja tuhlannut enemmän kuin aikaisemmat hallitukset. Se on suorastaan törsännyt. Sekään ei ole sattumaa. On rakennettu velkavipu, eli kiristysruuvi, jolla Suomi pakotetaan hyväksymään ylikansallinen hallinto ja päätöksentekojärjestelmä.
Tästä Suomessa on oikeasti kyse. Jo nyt Venäjän autonomisilla alueilla on laajempi itsemääräämisoikeus kuin Suomella EU:ssa. 70% laeista tulee suoraan Brysselistä. EU määrittelee täysin taloutemme suunnan. Ja nyt, Venäjällä pelottelemalla, Suomi pakkoliitetään vastoin kansan enemmistön tahtoa Natoon, joka on myös EU:n sotilaallinen siipi.
Me emme ole enää itsenäisiä. Kohta meillä ei ole enää edes omaa valtionhallintorakennetta. Valtion omaisuus, verovaroin rakennettu ja hankittu, myydään sekin pois ylikansallisille toimijoille. Me emme enää omista maatamme. Olemme vain syrjäinen ja pieni liittovaltion osavaltio, rajaseutua, todellista periferiaa.
Se on Suomen EU-projekti todellisuudessa.
Miksi sairaanhoitopiirejä, sairaaloita, terveyskeskuksia ja kouluverkkoa pitää vähentää?
Miksi julkisia palveluita pitää karsia?
Miksi valtionhallinto pitää ajaa alas ja supistaa yhdeksi virastoksi?
Kaikkien supistusten ja vähennysten ja leikkausten takana ei ole taloudellinen pakko. Osittain kyse on oikeistolaisesta ideologiasta, mutta se varsinainen juju on hallintouudistus. Hallintouudistuksen tavoitteena on lakkauttaa kaikki ministeriöt ja luoda yksi valtion virasto. Osittain tässä on kyse siitä, että se sopii ameriikoista tulleeseen ideaan: Small government. Mutta todellisuudessa kyse on jostakin aivan muusta.
Kyse on siitä, että Suomea muokataan Euroopan Unionin osavaltioksi. Brysselin näkökulmasta asukasluvultaan pienen Suomen osavaltiohallinnoksi riittää yksi virasto, joka toimeen panee liittovaltion määräykset. Muuta ei tarvita.
Kuten Alexander Stubb jo loihe lausumaan: Joka muuta väittää, on höpöhöpöpopulisti.
Väitteet siitä, ettei meillä ole varaa julkisiin palveluihin tai että niitä lakkauttamalla pelastamme ne, ovat sumuverhoa. Jyrki Kataisen hallitus on ottanut lisävelkaa 47 miljardia, mutta ei suinkaan suomalaisia varten. Ei tätä maata, kansaa tai sen hyvinvointia varten. Tuo raha on mennyt EU-projekteihin. Se on mennyt euroon. Se on mennyt ylikansallisiin sotaretkiin, ties minne. Me emme saa koskaan tietää sitä minne se kaikki on mennyt. 3 miljardia nettomiinusta meni EU:n kehitysrahastoon ja yli miljardi pelkkään jäsenmaksuun. Miinusta siis sekin netto.
Samaan aikaan meiltä on otettu noin 8 miljardia pois "säästösyistä". Ei Kataisen hallitus ole mitään säästänyt, se on velkaantunut lisää ja tuhlannut enemmän kuin aikaisemmat hallitukset. Se on suorastaan törsännyt. Sekään ei ole sattumaa. On rakennettu velkavipu, eli kiristysruuvi, jolla Suomi pakotetaan hyväksymään ylikansallinen hallinto ja päätöksentekojärjestelmä.
Tästä Suomessa on oikeasti kyse. Jo nyt Venäjän autonomisilla alueilla on laajempi itsemääräämisoikeus kuin Suomella EU:ssa. 70% laeista tulee suoraan Brysselistä. EU määrittelee täysin taloutemme suunnan. Ja nyt, Venäjällä pelottelemalla, Suomi pakkoliitetään vastoin kansan enemmistön tahtoa Natoon, joka on myös EU:n sotilaallinen siipi.
Me emme ole enää itsenäisiä. Kohta meillä ei ole enää edes omaa valtionhallintorakennetta. Valtion omaisuus, verovaroin rakennettu ja hankittu, myydään sekin pois ylikansallisille toimijoille. Me emme enää omista maatamme. Olemme vain syrjäinen ja pieni liittovaltion osavaltio, rajaseutua, todellista periferiaa.
Se on Suomen EU-projekti todellisuudessa.
lauantai 17. toukokuuta 2014
MINISTERI HAGLUNDIN JA SIILMASMAAN NATO-KUSETUS
Ministeri Haglund ilmoittaa, että Suomi on lähempänä Nato-jäsenyyttä kuin koskaan. Ei ole, koska maassa ei ole tehty Nato-jäsenyyttä koskevaa hakemuspäätöstä. Sensijaan ministeri Haglund vie Suomea Natoon piittaamatta eduskunnan, hallituksen, puoluejohtajien ääneen sanoman ja kansan ylivoimaisen enemmistön tahdon vastaisesti.
Hän siis toimii lallisen edustuslaitoksemme, parlamentarismin periaatteiden ja kansan tahdon vastaisesti koko ajan. Se osoittaa, että RKP:n ministeri halveksii syvästi suomalaisia ja heidän mielipidettään, koko kansanedustuslaitostamme ja demokratiaa. Juuri sellainen mies on ministeri Haglund. Hän haistattaa paskat suomalaisilla.
Nokia-pomo Siilasmaa on tullut julkisuuteen kertomaan, että taloudelliset syyt pakottavat meidät Natoon. Se on paskapuhetta. En tiedä mihin Siilasmaa valheensa perustaa, mutta totuus on se, että Nato-jäsenyys on kaikista Suomen puolustusvaihtoehdoista ylivoimaisesti kallein. Nato-jäsenyyttä perustellaan sillä, että jäseninä saisimme kalustoa halvemmalla. Se on valhe. Jäsenyys ei takaa mitään alennuksia automaattisesti, mutta toki helpottaa amerikkalaisten tuotteiden hankintaa.
Kaikissa arvioissa on todettu, että Nato-jäsenyys veisi ammattiarmeijaan ennemmin tai myöhemmin. Ammattiarmeijan kustannukset ovat valtaisat. Jotta ammattiarmeijasta olisi yhtään mitään riemua tai edes paraatihommiin, sen vahvuus pitäisi olla nykyisen rauhanajan suuruusluokkaa. 35 000 miestä. Jos meillä on 35 000 ammattisotilasta, pelkät palkkakulut olisivat 2500 euron kuukausituloilla 87 500 000 euroa kuukaudessa. Vuodessa pelkät palkkamenot olisivat 1050 000 000 euroa, siis yli miljardin vuodessa pelkkiin palkkoihin. Eikä tässä ole mukana työnantajamaksuja lainkaan. Ja tämä siis armeijalla, joka kykenisi puolustamaan pääkaupunkiseutua noin viikon ajan. Muu maa jäisi oman onnensa nojaan.
Suomalaisten Afganistanin sotaretki tuli maksamaan noin 450-500 miljoonaa. Natossa näitä sotaretkiä olisi huomattavasti enemmän. Me maksaisimme ne kaikki.
Kysymys kuuluu: MITEN TÄMÄ OLISI SUOMELLE EDULLINEN VAIHTOEHTO?
Vastaus: ei mitenkään.
Maatamme viedään kansan tahdon ja eduskunnan päätösten vastaisesti kohti Natoa pienen pienen amerikkalaisten imijöiden koplan toimesta ja vain siksi, että nuo poliittiset huoraajat haluavat olla amerikkalaisten vosuja. Mitään muuta syytä ei ole.
Väitän, että talebanien budjetti on huomattavasti alempi kuin Suomen armeijan. Väitän, että talebaneja on vähemmän kuin 250 000, joka on suomalaisten reservi. Väitän, että suomalaiset reserviläiset ovat paremmin koulutettuja ja parempia taistelijoita kuin talebanit. Ja kuitenkin Yhdysvaltojen ja Naton yhteinen kymmenvuotinen sotaoperaatio ei kyennyt lyömään heitä.
Kuka kuvittelee, että Venäjä hyökkäisi maahan, jossa on talebaneja paremmin varustettu, koulutettu ja vaarallisempi vihollinen? Vain Nato-vosu. Joka niin luulee, miettiköön kuinka sujuvasti Venäjän Tsetshenian sotaretki sujuikaan. Siellä vihollinen oli talebanejakin heikompi ja hajanaisempi ja huonommin koulutettu.
Hän siis toimii lallisen edustuslaitoksemme, parlamentarismin periaatteiden ja kansan tahdon vastaisesti koko ajan. Se osoittaa, että RKP:n ministeri halveksii syvästi suomalaisia ja heidän mielipidettään, koko kansanedustuslaitostamme ja demokratiaa. Juuri sellainen mies on ministeri Haglund. Hän haistattaa paskat suomalaisilla.
Nokia-pomo Siilasmaa on tullut julkisuuteen kertomaan, että taloudelliset syyt pakottavat meidät Natoon. Se on paskapuhetta. En tiedä mihin Siilasmaa valheensa perustaa, mutta totuus on se, että Nato-jäsenyys on kaikista Suomen puolustusvaihtoehdoista ylivoimaisesti kallein. Nato-jäsenyyttä perustellaan sillä, että jäseninä saisimme kalustoa halvemmalla. Se on valhe. Jäsenyys ei takaa mitään alennuksia automaattisesti, mutta toki helpottaa amerikkalaisten tuotteiden hankintaa.
Kaikissa arvioissa on todettu, että Nato-jäsenyys veisi ammattiarmeijaan ennemmin tai myöhemmin. Ammattiarmeijan kustannukset ovat valtaisat. Jotta ammattiarmeijasta olisi yhtään mitään riemua tai edes paraatihommiin, sen vahvuus pitäisi olla nykyisen rauhanajan suuruusluokkaa. 35 000 miestä. Jos meillä on 35 000 ammattisotilasta, pelkät palkkakulut olisivat 2500 euron kuukausituloilla 87 500 000 euroa kuukaudessa. Vuodessa pelkät palkkamenot olisivat 1050 000 000 euroa, siis yli miljardin vuodessa pelkkiin palkkoihin. Eikä tässä ole mukana työnantajamaksuja lainkaan. Ja tämä siis armeijalla, joka kykenisi puolustamaan pääkaupunkiseutua noin viikon ajan. Muu maa jäisi oman onnensa nojaan.
Suomalaisten Afganistanin sotaretki tuli maksamaan noin 450-500 miljoonaa. Natossa näitä sotaretkiä olisi huomattavasti enemmän. Me maksaisimme ne kaikki.
Kysymys kuuluu: MITEN TÄMÄ OLISI SUOMELLE EDULLINEN VAIHTOEHTO?
Vastaus: ei mitenkään.
Maatamme viedään kansan tahdon ja eduskunnan päätösten vastaisesti kohti Natoa pienen pienen amerikkalaisten imijöiden koplan toimesta ja vain siksi, että nuo poliittiset huoraajat haluavat olla amerikkalaisten vosuja. Mitään muuta syytä ei ole.
Väitän, että talebanien budjetti on huomattavasti alempi kuin Suomen armeijan. Väitän, että talebaneja on vähemmän kuin 250 000, joka on suomalaisten reservi. Väitän, että suomalaiset reserviläiset ovat paremmin koulutettuja ja parempia taistelijoita kuin talebanit. Ja kuitenkin Yhdysvaltojen ja Naton yhteinen kymmenvuotinen sotaoperaatio ei kyennyt lyömään heitä.
Kuka kuvittelee, että Venäjä hyökkäisi maahan, jossa on talebaneja paremmin varustettu, koulutettu ja vaarallisempi vihollinen? Vain Nato-vosu. Joka niin luulee, miettiköön kuinka sujuvasti Venäjän Tsetshenian sotaretki sujuikaan. Siellä vihollinen oli talebanejakin heikompi ja hajanaisempi ja huonommin koulutettu.
tiistai 13. toukokuuta 2014
LASSE LEHTINEN TULI KAAPISTA ROHKEASTI
Pitkäaikainen demarivaikuttaja Lasse Lehtinen on vihdoinkin tehnyt rohkean ratkaisun ja astunut esiin omana itsenään. Ei enää salailua tai häpeää, ei piilottelua tai valheita. Voimme vain kuvitella, kuinka ahdistavaa elämää Lasse joutui vuosikymmenien ajan elämään, kun hänen täytyi salata todellinen suuntautumisensa. Vuosien ajan Lasse joutui salaamaan suuntautumisensa, naamioimaan omat halunsa ja ajatuksensa, ja esittämään roolia, joka oli ristiriidassa hänen itsensä kanssa. Nyt kaikki tuo on loppu ja hän voi vihdoinkin olla ylpeä siitä mitä on.
Lasse, voin kertoa, että kaikki nämä vuodet jotka esitit jotakin muuta, me muut tiesimme koko ajan mikä sinä olet. Se näkyi sanoissasi ja teoissasi, puheessasi ja olemuksessasi. Elekielesi ja ruumiinkielesi kertoivat meille muille jo aikoja sitten totuuden. Kohteliaisuussyistä suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halunnut sanoa sinulle: Lasse, me tiedämme kyllä.
Ulostuloonsa Lasse valitsi luonnollisesti samoin suuntautuneitten järjestölehden, joka vetikin jutun lähes aukeaman leveydeltä. Helpottuneen oloisen Lasse Lehtisen kuva on suuri ja siinä charmantisti harmaantunut herra lähes hymyää onnellisen helpottuneena ratkaisustaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se kertoo tekstin tukemana sen, minkä me olemme jo tienneet vuosikymmenien ajan: Lasse Lehtinen on kokoomuslainen.
Jutussa Lasse paljastaa, että kokoomuksessa on monta hyvää demaria. En ole ainoa lajiani, Lasse viestittää ylpeästi. Jutussa Lasse myös paljastaa valehdelleensa aina puhuessaan työväenluokasta ja duunareista, sillä kuten jokainen kokoomuslainen, Lassekin tietää duunarien olevan "sellainen porukka, jota ei oikeasti ole enää olemassa".
Kuten kaikki kokoomuslaiset, Lassekin tietää, että ruoka ilmestyy ihmeellisesti kauppoihin ja ravintolapöytään Taivaan Isän siunauksella, ei ihmisten työllä. Rakennukset nousevat nekin jumalaisesta tahdosta, eivätkä suinkaan kenenkään rakentamina. Junat ja metrot kulkevat ilman kuljettajia ja ihminen paranee sairaalassa itsestään. Riittää kun kävelee sisään Jumalan rakentamaan taloon ja kokee ihmeparannuksen. Mitään hoitohenkilökuntaa ei ole oikeasti olemassakaan.
Lassen mukaan demarien kannattaisi unohtaa yhteiskunnallinen ajattelu kokonaan, sillä "on olemassa paljon hyvin pärjääviä, työssä käyviä, koulutettuja ihmisiä, joilla on sosiaalinen omatunto olemassa, mutta jotka eivät halua kuulla vanhoja marxilaisia iskulauseita." Björn Wahlroos on juuri tällainen Lasse lehtisen rakastama ihminen. Vanha stalinistihan ei halua enää kuulla Marxia. Se, ettei Marxista ole kuultu demareissa mitään viimeiseen 25 vuoteen on unohtunut Lasselta, mikä on aivan luonnollista hänen iässään. Vanhuksilta tuppaa unohtumaan kaikenlaista.
Lasse myös toteaa, että "nyky-yhteiskunnassa kaikki ovat "enemmän tai vähemmän" keski-luokkaa." Tämä on hieno ajatus ja lohduttaa varmasti niitä 700 000 suomalaista, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Hekin kuuluvat kokoomus-Lassen keskiluokkaan. Samoin leipäjonoissa palelevat yh-äidit, eläkeläiset ja sairaat ovat hekin keskiluokkaa Lassen mielestä. Juuri tällainen ajattelu kertoo, että Lasse on todellakin täyskokoomuslainen, eikä mikään bi-kokoomusdemari.
Myös suhtautumisessaan NATO:on ja kansaan Lasse paljastaa olevansa ytimiään myöten täysverinen kokoomuslainen. "Kansan Nato-vastaisuudesta hän ei olisi huolissaan: - On selvät tukimukset siitä, että kun valtiojohto päättää, että liitytään, enemmistö kansalaisista kannattaa sitä." Lasse uskoo siis, että kun johtaja käskee, kansa tottelee. Pomo puhuu ja kansa kumartaa. Kansan mielipiteestä ei tarvitse välittää paskaakaan, koska kansalle ei ole mitään mielipidettä itseään koskevissa asioissa. Vain führerien mielipiteellä on merkitystä. "Lehtisen mielestä Nato-asia ei pitäisi olla ollenkaan sellainen, jolla "tavallisen kansalaisen pitäisi vaivata päätään".
Kansan ei siis pidä ajatella omaa kohtaloaan sodan sattuessa, Lasse tuumii ja hyvä niin. Natossa olisimmekin ydiniskun kohdemaa. Ajatus siitä voisi vain turhaan vaivata tavallisten ihmisten pieniä aivoja. "Nämä ovat sen luokan kysymyksiä, että näistä valtiojohto päättää" Lasse toteaa lopuksi. Siis valtiojohto päättää, tuleeko suomalaisista ydinsodan tulevia uhreja vaiko ei. Eivät suomalaiset itse. Se on kunnon kokoomuslaisen puhetta se.
Todellisuudessahan Lasse Lehtinen on opportunisti, joka tajutessaan demarien vetäneen kunnolla karille ja kannatuksen romahdettua, yrittää nyt uida kokoomuksen varjoon lymyämään omia etuja ajaessaan. Lehtinenhän oli ns. oikeistodemari, joka viihtyi mainiosti mielistellessään Mauno Koivistoa ja etenkin Paavo Lipposen varpaanväleissä huhuillen. Tämä johtui siitä, että demareilla oli valtaa järjestää Lasse Lehtiselle mahdollisimman lokoisia ja tuottoisia hommia. Demarit myös suojelivat Lasse Lehtistä pahalta.
Kolikon kääntöpuoli oli tietenkin se, ettei Lasse Lehtinen uskaltanut olla avoimesti kokoomuslainen, koska pelkäsi demarijohtajia. Sisiliskon tavoin Lehtinenkin tarvitsee varjoisia kiven koloja piilokseen, mutta toisinaan hän joutui tanssimaan Paavo Lipposen edessä uskollisen alamaisen polkkaa niin että kengän kannat kopsuivat. Nyt Lipponen on seniili, demarit savuavina raunioina Lehtisen tukeman Urpilaisen jäljiltä, joten on tullut aika vaihtaa suolta lapamadon lailla. Nähtäväksi jää meneekö kokoomuspuolue halpaan ja tarjoaako se tälle savolaiselle suojatyöpaikan riveistään.
Lehtinen oli yksi maamme EU-katastrofin pääideologeista, yksi demarien itsetuhon aatteellisista johtajista, ja nyt hän yrittää vain tehdä Suvi-Anne Siimekset ja hypätä kokoomuslaisten maailmaan muina miehinä.
Mitä muuta hänen kaltaisiltaan voisi edes odottaa?
Lähde: Nykypäivä 19, 9.5.2014, s. 2-3
Lasse, voin kertoa, että kaikki nämä vuodet jotka esitit jotakin muuta, me muut tiesimme koko ajan mikä sinä olet. Se näkyi sanoissasi ja teoissasi, puheessasi ja olemuksessasi. Elekielesi ja ruumiinkielesi kertoivat meille muille jo aikoja sitten totuuden. Kohteliaisuussyistä suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halunnut sanoa sinulle: Lasse, me tiedämme kyllä.
Ulostuloonsa Lasse valitsi luonnollisesti samoin suuntautuneitten järjestölehden, joka vetikin jutun lähes aukeaman leveydeltä. Helpottuneen oloisen Lasse Lehtisen kuva on suuri ja siinä charmantisti harmaantunut herra lähes hymyää onnellisen helpottuneena ratkaisustaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se kertoo tekstin tukemana sen, minkä me olemme jo tienneet vuosikymmenien ajan: Lasse Lehtinen on kokoomuslainen.
Jutussa Lasse paljastaa, että kokoomuksessa on monta hyvää demaria. En ole ainoa lajiani, Lasse viestittää ylpeästi. Jutussa Lasse myös paljastaa valehdelleensa aina puhuessaan työväenluokasta ja duunareista, sillä kuten jokainen kokoomuslainen, Lassekin tietää duunarien olevan "sellainen porukka, jota ei oikeasti ole enää olemassa".
Kuten kaikki kokoomuslaiset, Lassekin tietää, että ruoka ilmestyy ihmeellisesti kauppoihin ja ravintolapöytään Taivaan Isän siunauksella, ei ihmisten työllä. Rakennukset nousevat nekin jumalaisesta tahdosta, eivätkä suinkaan kenenkään rakentamina. Junat ja metrot kulkevat ilman kuljettajia ja ihminen paranee sairaalassa itsestään. Riittää kun kävelee sisään Jumalan rakentamaan taloon ja kokee ihmeparannuksen. Mitään hoitohenkilökuntaa ei ole oikeasti olemassakaan.
Lassen mukaan demarien kannattaisi unohtaa yhteiskunnallinen ajattelu kokonaan, sillä "on olemassa paljon hyvin pärjääviä, työssä käyviä, koulutettuja ihmisiä, joilla on sosiaalinen omatunto olemassa, mutta jotka eivät halua kuulla vanhoja marxilaisia iskulauseita." Björn Wahlroos on juuri tällainen Lasse lehtisen rakastama ihminen. Vanha stalinistihan ei halua enää kuulla Marxia. Se, ettei Marxista ole kuultu demareissa mitään viimeiseen 25 vuoteen on unohtunut Lasselta, mikä on aivan luonnollista hänen iässään. Vanhuksilta tuppaa unohtumaan kaikenlaista.
Lasse myös toteaa, että "nyky-yhteiskunnassa kaikki ovat "enemmän tai vähemmän" keski-luokkaa." Tämä on hieno ajatus ja lohduttaa varmasti niitä 700 000 suomalaista, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Hekin kuuluvat kokoomus-Lassen keskiluokkaan. Samoin leipäjonoissa palelevat yh-äidit, eläkeläiset ja sairaat ovat hekin keskiluokkaa Lassen mielestä. Juuri tällainen ajattelu kertoo, että Lasse on todellakin täyskokoomuslainen, eikä mikään bi-kokoomusdemari.
Myös suhtautumisessaan NATO:on ja kansaan Lasse paljastaa olevansa ytimiään myöten täysverinen kokoomuslainen. "Kansan Nato-vastaisuudesta hän ei olisi huolissaan: - On selvät tukimukset siitä, että kun valtiojohto päättää, että liitytään, enemmistö kansalaisista kannattaa sitä." Lasse uskoo siis, että kun johtaja käskee, kansa tottelee. Pomo puhuu ja kansa kumartaa. Kansan mielipiteestä ei tarvitse välittää paskaakaan, koska kansalle ei ole mitään mielipidettä itseään koskevissa asioissa. Vain führerien mielipiteellä on merkitystä. "Lehtisen mielestä Nato-asia ei pitäisi olla ollenkaan sellainen, jolla "tavallisen kansalaisen pitäisi vaivata päätään".
Kansan ei siis pidä ajatella omaa kohtaloaan sodan sattuessa, Lasse tuumii ja hyvä niin. Natossa olisimmekin ydiniskun kohdemaa. Ajatus siitä voisi vain turhaan vaivata tavallisten ihmisten pieniä aivoja. "Nämä ovat sen luokan kysymyksiä, että näistä valtiojohto päättää" Lasse toteaa lopuksi. Siis valtiojohto päättää, tuleeko suomalaisista ydinsodan tulevia uhreja vaiko ei. Eivät suomalaiset itse. Se on kunnon kokoomuslaisen puhetta se.
Todellisuudessahan Lasse Lehtinen on opportunisti, joka tajutessaan demarien vetäneen kunnolla karille ja kannatuksen romahdettua, yrittää nyt uida kokoomuksen varjoon lymyämään omia etuja ajaessaan. Lehtinenhän oli ns. oikeistodemari, joka viihtyi mainiosti mielistellessään Mauno Koivistoa ja etenkin Paavo Lipposen varpaanväleissä huhuillen. Tämä johtui siitä, että demareilla oli valtaa järjestää Lasse Lehtiselle mahdollisimman lokoisia ja tuottoisia hommia. Demarit myös suojelivat Lasse Lehtistä pahalta.
Kolikon kääntöpuoli oli tietenkin se, ettei Lasse Lehtinen uskaltanut olla avoimesti kokoomuslainen, koska pelkäsi demarijohtajia. Sisiliskon tavoin Lehtinenkin tarvitsee varjoisia kiven koloja piilokseen, mutta toisinaan hän joutui tanssimaan Paavo Lipposen edessä uskollisen alamaisen polkkaa niin että kengän kannat kopsuivat. Nyt Lipponen on seniili, demarit savuavina raunioina Lehtisen tukeman Urpilaisen jäljiltä, joten on tullut aika vaihtaa suolta lapamadon lailla. Nähtäväksi jää meneekö kokoomuspuolue halpaan ja tarjoaako se tälle savolaiselle suojatyöpaikan riveistään.
Lehtinen oli yksi maamme EU-katastrofin pääideologeista, yksi demarien itsetuhon aatteellisista johtajista, ja nyt hän yrittää vain tehdä Suvi-Anne Siimekset ja hypätä kokoomuslaisten maailmaan muina miehinä.
Mitä muuta hänen kaltaisiltaan voisi edes odottaa?
Lähde: Nykypäivä 19, 9.5.2014, s. 2-3
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
RINNE JA PERÄREIKÄ
SDP:n puheenjohtaja vaihtui ja kokoomusmediassa alkoi välittömästi spekulointi sillä, onko Rinne "yhteistyökykyinen". Kerrottiin, ettei "menneisyyteen" ole paluuta. Se tarkoittaa politiikkaa, joka pyrkisi parantamaan ihmisten elämää.
Sanottiin, ettei Rinteellä ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kiinni Urpilaisen randilaisesta linjasta. Uumoiltiin, että jos Rinne ei ota lusikkaa kauniiseen kätöseensä, seurauksena on katastrofi demareille ja koko maalle. Epämääräinen uhkaus tuli tietenkin finanssipiirien suunnalta.
Esitettiin arveluita, ettei "untuvikolla" ole tarvittavaa kokemusta neuvotteluista, joissa Jutta kunnostautui. Annettiin ymmärtää, ettei Rinteen ehkä pitäis mennä valtiovarainministeriksi, koska ei hallitse asioita eikä pysty neuvottelemaan eurooppalaisissa pöydissä yhtä hyvin kuin kokoomus-Jutta.
Noh, Jutan jäljiltä maalla on 47 miljardia lisävelkaa, EU:n kehitysrahastoon katosi 3 miljardia, maksamme nettojäsenmaksuja yli miljardin EU:lle, pankkitukimekanismeihin ja ties minne on kadonnut eri arvioiden mukaan 34-120 miljardia, itä- ja pohjois-Suomen tukia leikattiin 350 miljoonaa, valtion budjettiin tehtiin noin 6 miljardin tuloreikä jne. Veikkaan, että Juttaa surkeampaa kokoomuslaista ei ole tässä maassa nähtykään. Kansakoulun opettajattaren neuvottelukyky sai aikaan tuollaisia tuloksia.
Jos Rinne olisi kova peluri, hän kaataisi hallituksen saman tien. Mahdollinen vaalitappio menisi vielä Jutan piikkiin, minne se kuuluisikin, ja Rinteellä olisi mahdollisuus pelata puhtaalta pöydältä. Nyt seuraavisssa vaaleissa häämöttävä tappio kaadetaan Rinteen niskaan kokoomusmedian toimesta, vaikka sen on aikaansaanut porilainen verkkosukkatytteli.
Hallitusta ei saa kaataa, kokoomusmedian mielestä. Se johtuu siitä, että "menetämme luottamuksen". Kenen? No amerikkalaisten tietysti. Voi olla, että amerikkalaiset luottoluokittajat rankaisevat Suomea jokatapauksessa siitä, että demarien johtoon saattoi tulla edeltäjäänsä vasemmistolaisempi pomo. Jos luottoluokittajat laskevat maamme luottoluokitusta lähiaikoina, näette mistä siinä on todella kyse: Washingtonin poliittisesta painostuksesta. Washington rankaisee omalla tavallaan meitä siitä, että uskallamme asettua sen tahdon vastaisesti.
Nythän kokoomus on noudattanut melko tarkkaan sille Washingtonista annettuja käskyjä ja aikoo tehdä niin jatkossakin: pohjoismainen hyvinvointivaltio tuhotaan, suomalaiset PK-yritykset tuhotaan ja ajetaan ulkolaisen pääoman orjiksi, EU antautuu amerikkalaisille suuryrityksille ehdoitta, Stubb puolustaa Monsanton kaikkia pyrkimyksia EU:ssa jne. Rinne saattaa olla henkilö, joka ei suostu nuolemaan Yhdysvaltojen ruskeaa reikää niin innokkaasti ja maiskutelleen kuin kokoomus, RKP ja muut apuriryhmät. En tiedä.
Tiedän sen, että jos hän ei suostu nuolemaan Yhdysvaltain peräaukkoa samalla riemulla kuin kokoomus ja muut, rangaistus tulee jossakin muodossa. Luultavasti taloudellisin sanktioin, aivan kuten Neuvostoliitosta aikoinaan.
Sanottiin, ettei Rinteellä ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kiinni Urpilaisen randilaisesta linjasta. Uumoiltiin, että jos Rinne ei ota lusikkaa kauniiseen kätöseensä, seurauksena on katastrofi demareille ja koko maalle. Epämääräinen uhkaus tuli tietenkin finanssipiirien suunnalta.
Esitettiin arveluita, ettei "untuvikolla" ole tarvittavaa kokemusta neuvotteluista, joissa Jutta kunnostautui. Annettiin ymmärtää, ettei Rinteen ehkä pitäis mennä valtiovarainministeriksi, koska ei hallitse asioita eikä pysty neuvottelemaan eurooppalaisissa pöydissä yhtä hyvin kuin kokoomus-Jutta.
Noh, Jutan jäljiltä maalla on 47 miljardia lisävelkaa, EU:n kehitysrahastoon katosi 3 miljardia, maksamme nettojäsenmaksuja yli miljardin EU:lle, pankkitukimekanismeihin ja ties minne on kadonnut eri arvioiden mukaan 34-120 miljardia, itä- ja pohjois-Suomen tukia leikattiin 350 miljoonaa, valtion budjettiin tehtiin noin 6 miljardin tuloreikä jne. Veikkaan, että Juttaa surkeampaa kokoomuslaista ei ole tässä maassa nähtykään. Kansakoulun opettajattaren neuvottelukyky sai aikaan tuollaisia tuloksia.
Jos Rinne olisi kova peluri, hän kaataisi hallituksen saman tien. Mahdollinen vaalitappio menisi vielä Jutan piikkiin, minne se kuuluisikin, ja Rinteellä olisi mahdollisuus pelata puhtaalta pöydältä. Nyt seuraavisssa vaaleissa häämöttävä tappio kaadetaan Rinteen niskaan kokoomusmedian toimesta, vaikka sen on aikaansaanut porilainen verkkosukkatytteli.
Hallitusta ei saa kaataa, kokoomusmedian mielestä. Se johtuu siitä, että "menetämme luottamuksen". Kenen? No amerikkalaisten tietysti. Voi olla, että amerikkalaiset luottoluokittajat rankaisevat Suomea jokatapauksessa siitä, että demarien johtoon saattoi tulla edeltäjäänsä vasemmistolaisempi pomo. Jos luottoluokittajat laskevat maamme luottoluokitusta lähiaikoina, näette mistä siinä on todella kyse: Washingtonin poliittisesta painostuksesta. Washington rankaisee omalla tavallaan meitä siitä, että uskallamme asettua sen tahdon vastaisesti.
Nythän kokoomus on noudattanut melko tarkkaan sille Washingtonista annettuja käskyjä ja aikoo tehdä niin jatkossakin: pohjoismainen hyvinvointivaltio tuhotaan, suomalaiset PK-yritykset tuhotaan ja ajetaan ulkolaisen pääoman orjiksi, EU antautuu amerikkalaisille suuryrityksille ehdoitta, Stubb puolustaa Monsanton kaikkia pyrkimyksia EU:ssa jne. Rinne saattaa olla henkilö, joka ei suostu nuolemaan Yhdysvaltojen ruskeaa reikää niin innokkaasti ja maiskutelleen kuin kokoomus, RKP ja muut apuriryhmät. En tiedä.
Tiedän sen, että jos hän ei suostu nuolemaan Yhdysvaltain peräaukkoa samalla riemulla kuin kokoomus ja muut, rangaistus tulee jossakin muodossa. Luultavasti taloudellisin sanktioin, aivan kuten Neuvostoliitosta aikoinaan.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
UKRAINAA ERKILLE JA SUOMALAISELLE MEDIALLE
Kun maamme ulkoministeri Erkki Tuomioja ja hallitus ovat olleet koko Ukrainan kriisin ajan yhtä yössä kuin suomalainen mediakin, ajattelin selventää tilannetta heille. Näin Erkki ehkä välttää munaamasta itseään uudelleen ja uudelleen julkituloissaan.
1. Mistä Ukrainassa on kyse?
Suurvaltapolitiikasta. Tarkemmin sanottuna öljystä ja kaasusta. Yhdysvallat laskeskeli, että syrjäyttämällä Janukovitshin, se pääsee kiinni maan öljy- ja kaasuvarantoihin. Se myös laski pääsevänsä kontrolloimaan venäläisen kaasun toimituksia länteen. Nyt Yhdysvallat yrittää saada EU:n luopumaan venäläisestä energiasta amerikkalaisyhtiöiden eduksi. Venäjähän ei tällaista niellyt noin vain.
EU yritti kehitellä jotakin omaa soosiaan, mutta sai amerikkalaisten "ystävien" parrua peppuunsa, luonnollisesti. Venäjäkin tööttäsi EU:n räpiköinnit alkuunsa.
2. Onko Venäjä sekaantunut Ukrainan tapahtumiin?
On. Se on ollut sekaantunut Ukrainan tapahtumiin vuodesta 1991 lähtien ja sitä ennen noin tuhat vuotta.
Yhdysvallat on sekaantunut Ukrainan tapahtumiin joitakin vuosia, ainakin siitä saakka kun CIA:n kulissijärjestöt organisoivat "spontaanin" oranssivallankumouksen. Samanlainen suoritettiin aikoinaan myös Tsekeissä.
EU yritti sekaantua Ukrainan asioihin, mutta se meni vituiksi tyypilliseen EU-tyyliin jo alkumetreillä.
3. Onko Ukrainassa venäläisiä joukkoja?
On. Krimillä on noin 35 000 venäläistä sotilasta.
4. Onko Ukrainassa muita ulkopuolisia joukkoja?
On. Amerikkalaisia, italialaisia, kanadalaisia ja ainakin yksi tanskalainen on todistetusti paikalla. Lisäksi maassa on ilmeisesti CIA:n tai NATO:n palkkaama Blackwater- palkkasoturifirma.
Yhdysvallat on ilmoittanut tuovansa sotalaivojaan alueelle ja on myöntänyt, että CIA:n, FBI:n ja armeijan miehiä on Ukrainassa "asiantuntija-avustajina".
5. Valtasiko Venäjä Krimin?
Valtasihan se.
6. Miksi Venäjä ei vedä joukkojaan Ukrainan rajalta?
Koska ne ovat Venäjällä.
7. Onko Ukrainan nykyhallitus laillinen?
Ei ole. Se suoritti vallankaappauksen/vallankumouksen. Siksi sillä on kiire järjestää uudet vaalit.
8. Onko Ukrainan parlamentti laillinen?
Ei ole. Se hajosi 22.2.2014, eikä ole kokoontunut vaaleilla valitussa muodossa sen jälkeen. Se ei myöskään voi kokoontua, koska nykyhallitus on kriminalisoinut osan vaaleilla valituista parlamenttipuolueista.
9. Onko Ukrainan nykyhallituksessa fasisteja?
Pilkunnussijat sanovat, ettei ole. Svoboda on toinen ukrainalaispuolueista/ryhmistä, jonka Euroopan parlamentti julisti 2012 uusnatsiryhmäksi. Hallituksessa on neljä sen miestä. Eli jos ollaan tarkkoja, Ukrainan nykyhallituksessa on uusnatseja, mutta ei fasisteja. Lisäksi Oikea sektori -ryhmän jäseniä on mukana uudessa hallinnossa. Oikea sketori on edelleen avoimesti äärinationalistinen, eli natsiryhmä. Tätä termiä suomalaismediakin käyttää, koska se ei uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Siksi luette lehdistä ja kuulette uutisissa sanan "äärikansallismielinen". Se on kiertoilmaus sanalle Natsi.
Svoboda on yrittänyt vallankaappauksen/kumouksen jälkeen pestä kilpeään ja ilmoittaa ettei se ole natsipuolue enää. Se lienee Ukrainassa jonkinlainen vitsi.
10. Kuka ampui Maidanin aukiolla 14. - 22.2. 2014?
Kaikki kynnelle kykenevät. Joka muuta väittää, on höpöhöpöpopulisti. Asia on ollut selvä koko ajan. Media ja poliitikot kinaavat vielä keskenään. Jo reaaliaikainen kuvatulva Maidanilta kertoi, että ampujia oli siellä sun täällä ja kaikissa ryhmissä poliiseista mellakoitsijoihin.
11. Mihin Venäjä pyrkii?
Pitämään Ukrainan valtapiirissään.
12. Mihin länsi pyrkii?
Saamaan Ukrainan hallintaansa nukkehallinnon avulla kontrolloidakseen Venäjän kaasutoimituksia.
13. Vahingoittavatko talouspakotteet Venäjää?
Hyvin vähän. Venäjä on jo kääntänyt selkänsä lännelle ja aloittanut tosissaan bisneksen teon Kiinan kanssa. Lisäksi Venäjä on aloittanut bisnestsunamin Keski-Aasiassa Iranin kautta.
Ainoa mahdollinen hyötyjä on amerikkalainen energiateollisuus, joka voi myydä EU:lle öljyä ja kaasua mihin hintaan tahansa, jos EU on niin helvetin tyhmä että sulkee Venäjän ulos kilpailusta. Amerikkalaiset ovat jo sanoneet ääneen, että EU:n pitäisi ostaa kaasunsa ja öljynsä amerikkalaisilta yhtiöiltä.
14. Johtaako Ukrainan kriisi Venäjän romahdukseen?
Ei johda, mutta EU:n talousromahduksen myötä Yhdysvaltojen talous saattaa kärsiä. Tosin Yhdysvallat laskee, että sille kyseessä on ns. win-win tilanne. Jos EU romahtaa, se ei enää kykene kilpailemaan millään tavoin Yhdysvaltojen kanssa ja amerikkalaiset yritykset voivat vallata koko EU:n. Jos Venäjä romahtaisi, amerikkalaiset yhtiöt pääsisivät käsiksi sen luonnonvaroihin. Tämä on Yhdysvaltojen strateginen tavoite jokatapauksessa.
Yhdysvallat ei kuitenkaan osannut laskea Kiinaa mukaan kuvaan. Eikä Intiaa. Kiina ja Intia ovat jo aloittaneet kauppaneuvottelunsa. Venäjä ja Kiina suunnittelevat yhteistä vaihtovaluuttaa, joka syrjäyttäisi dollarin. Yhdessä Kiina, Intia ja Venäjä luovat maailman suurimman talousalueen, joka ei tarvitse lainkaan EU:ta tai Yhdysvaltoja.
Lisäksi Kiinalla ja Valko-Venäjällä on jo voimassa oleva puolustusyhteistyösopimus.
Tämän torjuakseen Yhdysvallat tarvitsee suursodan, jota se yrittää käynnistää Ukrainan avulla. Toinen mahdollisuus on Pohjois-Korea. Suursota Afrikassa saattaisi olla paras mahdollinen vaihtoehto sille. Afrikan laajuinen suursota välttäisi ydinaseiden käytön Kiinan ja Venäjän taholta. Obaman hallinto on jo iskenyt silmänsä Nigeriaan Boka Haramin avustuksella. Nigeriassa on myös öljyä, joka kiinnostaa amerikkalaisia yhtiöitä. Ranskalaisia joukkoja on jo sotimassa Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa, ja luultavasti muuallakin. Etelä-Sudanissa on jo ulkomaalaisia joukkoja. Jos nämä konfliktit saadaan niputettua koko mantereen kattavaksi suursodaksi, Yhdysvallat saattaa onnistua aikeissaan. Tosin sen pitäisi vetää Kiina, Intia ja Venäjä jotenkin mukaan peliin.
15. Miten Ukrainan kriisi vaikuttaa Suomeen?
Jos Suomi menee mukaan kiristyviin talouspakotteisiin, Suomi romahtaa. Se lienee tarkoituskin. Sen jälkeen maan olisi "pakko" liittyä NATO:on, kuten Yhdysvallat haluaa.
Itävalta solmi juuri Venäjän kanssa sopimuksen kaasutoimituksista, RIIPPUMATTA siitä mitä EU päättää. Itävalta on EU:n jäsenvaltio.
Sveitsi on ilmoittanut useampaankin otteeseen, ettei se tule osallistumaan millään tavalla Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin.
EU-jäsenvaltiot Slovakia ja Tsekki ovat ilmoittaneet, etteivät ne osallistu Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin.
Suomi toimii kuten entiset Neuvostoliiton alusmaat Baltiassa ja itäisessä Euroopassa.Hallituksen motiivikin on sama: se pelkää, että sitä luullaa ryssäksi, jos se ei tunge päätään Yhdysvaltain peräreikään hartoitaan myöten ja maiskuttele siellä onnesta jäykkänä.
1. Mistä Ukrainassa on kyse?
Suurvaltapolitiikasta. Tarkemmin sanottuna öljystä ja kaasusta. Yhdysvallat laskeskeli, että syrjäyttämällä Janukovitshin, se pääsee kiinni maan öljy- ja kaasuvarantoihin. Se myös laski pääsevänsä kontrolloimaan venäläisen kaasun toimituksia länteen. Nyt Yhdysvallat yrittää saada EU:n luopumaan venäläisestä energiasta amerikkalaisyhtiöiden eduksi. Venäjähän ei tällaista niellyt noin vain.
EU yritti kehitellä jotakin omaa soosiaan, mutta sai amerikkalaisten "ystävien" parrua peppuunsa, luonnollisesti. Venäjäkin tööttäsi EU:n räpiköinnit alkuunsa.
2. Onko Venäjä sekaantunut Ukrainan tapahtumiin?
On. Se on ollut sekaantunut Ukrainan tapahtumiin vuodesta 1991 lähtien ja sitä ennen noin tuhat vuotta.
Yhdysvallat on sekaantunut Ukrainan tapahtumiin joitakin vuosia, ainakin siitä saakka kun CIA:n kulissijärjestöt organisoivat "spontaanin" oranssivallankumouksen. Samanlainen suoritettiin aikoinaan myös Tsekeissä.
EU yritti sekaantua Ukrainan asioihin, mutta se meni vituiksi tyypilliseen EU-tyyliin jo alkumetreillä.
3. Onko Ukrainassa venäläisiä joukkoja?
On. Krimillä on noin 35 000 venäläistä sotilasta.
4. Onko Ukrainassa muita ulkopuolisia joukkoja?
On. Amerikkalaisia, italialaisia, kanadalaisia ja ainakin yksi tanskalainen on todistetusti paikalla. Lisäksi maassa on ilmeisesti CIA:n tai NATO:n palkkaama Blackwater- palkkasoturifirma.
Yhdysvallat on ilmoittanut tuovansa sotalaivojaan alueelle ja on myöntänyt, että CIA:n, FBI:n ja armeijan miehiä on Ukrainassa "asiantuntija-avustajina".
5. Valtasiko Venäjä Krimin?
Valtasihan se.
6. Miksi Venäjä ei vedä joukkojaan Ukrainan rajalta?
Koska ne ovat Venäjällä.
7. Onko Ukrainan nykyhallitus laillinen?
Ei ole. Se suoritti vallankaappauksen/vallankumouksen. Siksi sillä on kiire järjestää uudet vaalit.
8. Onko Ukrainan parlamentti laillinen?
Ei ole. Se hajosi 22.2.2014, eikä ole kokoontunut vaaleilla valitussa muodossa sen jälkeen. Se ei myöskään voi kokoontua, koska nykyhallitus on kriminalisoinut osan vaaleilla valituista parlamenttipuolueista.
9. Onko Ukrainan nykyhallituksessa fasisteja?
Pilkunnussijat sanovat, ettei ole. Svoboda on toinen ukrainalaispuolueista/ryhmistä, jonka Euroopan parlamentti julisti 2012 uusnatsiryhmäksi. Hallituksessa on neljä sen miestä. Eli jos ollaan tarkkoja, Ukrainan nykyhallituksessa on uusnatseja, mutta ei fasisteja. Lisäksi Oikea sektori -ryhmän jäseniä on mukana uudessa hallinnossa. Oikea sketori on edelleen avoimesti äärinationalistinen, eli natsiryhmä. Tätä termiä suomalaismediakin käyttää, koska se ei uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Siksi luette lehdistä ja kuulette uutisissa sanan "äärikansallismielinen". Se on kiertoilmaus sanalle Natsi.
Svoboda on yrittänyt vallankaappauksen/kumouksen jälkeen pestä kilpeään ja ilmoittaa ettei se ole natsipuolue enää. Se lienee Ukrainassa jonkinlainen vitsi.
10. Kuka ampui Maidanin aukiolla 14. - 22.2. 2014?
Kaikki kynnelle kykenevät. Joka muuta väittää, on höpöhöpöpopulisti. Asia on ollut selvä koko ajan. Media ja poliitikot kinaavat vielä keskenään. Jo reaaliaikainen kuvatulva Maidanilta kertoi, että ampujia oli siellä sun täällä ja kaikissa ryhmissä poliiseista mellakoitsijoihin.
11. Mihin Venäjä pyrkii?
Pitämään Ukrainan valtapiirissään.
12. Mihin länsi pyrkii?
Saamaan Ukrainan hallintaansa nukkehallinnon avulla kontrolloidakseen Venäjän kaasutoimituksia.
13. Vahingoittavatko talouspakotteet Venäjää?
Hyvin vähän. Venäjä on jo kääntänyt selkänsä lännelle ja aloittanut tosissaan bisneksen teon Kiinan kanssa. Lisäksi Venäjä on aloittanut bisnestsunamin Keski-Aasiassa Iranin kautta.
Ainoa mahdollinen hyötyjä on amerikkalainen energiateollisuus, joka voi myydä EU:lle öljyä ja kaasua mihin hintaan tahansa, jos EU on niin helvetin tyhmä että sulkee Venäjän ulos kilpailusta. Amerikkalaiset ovat jo sanoneet ääneen, että EU:n pitäisi ostaa kaasunsa ja öljynsä amerikkalaisilta yhtiöiltä.
14. Johtaako Ukrainan kriisi Venäjän romahdukseen?
Ei johda, mutta EU:n talousromahduksen myötä Yhdysvaltojen talous saattaa kärsiä. Tosin Yhdysvallat laskee, että sille kyseessä on ns. win-win tilanne. Jos EU romahtaa, se ei enää kykene kilpailemaan millään tavoin Yhdysvaltojen kanssa ja amerikkalaiset yritykset voivat vallata koko EU:n. Jos Venäjä romahtaisi, amerikkalaiset yhtiöt pääsisivät käsiksi sen luonnonvaroihin. Tämä on Yhdysvaltojen strateginen tavoite jokatapauksessa.
Yhdysvallat ei kuitenkaan osannut laskea Kiinaa mukaan kuvaan. Eikä Intiaa. Kiina ja Intia ovat jo aloittaneet kauppaneuvottelunsa. Venäjä ja Kiina suunnittelevat yhteistä vaihtovaluuttaa, joka syrjäyttäisi dollarin. Yhdessä Kiina, Intia ja Venäjä luovat maailman suurimman talousalueen, joka ei tarvitse lainkaan EU:ta tai Yhdysvaltoja.
Lisäksi Kiinalla ja Valko-Venäjällä on jo voimassa oleva puolustusyhteistyösopimus.
Tämän torjuakseen Yhdysvallat tarvitsee suursodan, jota se yrittää käynnistää Ukrainan avulla. Toinen mahdollisuus on Pohjois-Korea. Suursota Afrikassa saattaisi olla paras mahdollinen vaihtoehto sille. Afrikan laajuinen suursota välttäisi ydinaseiden käytön Kiinan ja Venäjän taholta. Obaman hallinto on jo iskenyt silmänsä Nigeriaan Boka Haramin avustuksella. Nigeriassa on myös öljyä, joka kiinnostaa amerikkalaisia yhtiöitä. Ranskalaisia joukkoja on jo sotimassa Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa, ja luultavasti muuallakin. Etelä-Sudanissa on jo ulkomaalaisia joukkoja. Jos nämä konfliktit saadaan niputettua koko mantereen kattavaksi suursodaksi, Yhdysvallat saattaa onnistua aikeissaan. Tosin sen pitäisi vetää Kiina, Intia ja Venäjä jotenkin mukaan peliin.
15. Miten Ukrainan kriisi vaikuttaa Suomeen?
Jos Suomi menee mukaan kiristyviin talouspakotteisiin, Suomi romahtaa. Se lienee tarkoituskin. Sen jälkeen maan olisi "pakko" liittyä NATO:on, kuten Yhdysvallat haluaa.
Itävalta solmi juuri Venäjän kanssa sopimuksen kaasutoimituksista, RIIPPUMATTA siitä mitä EU päättää. Itävalta on EU:n jäsenvaltio.
Sveitsi on ilmoittanut useampaankin otteeseen, ettei se tule osallistumaan millään tavalla Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin.
EU-jäsenvaltiot Slovakia ja Tsekki ovat ilmoittaneet, etteivät ne osallistu Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin.
Suomi toimii kuten entiset Neuvostoliiton alusmaat Baltiassa ja itäisessä Euroopassa.Hallituksen motiivikin on sama: se pelkää, että sitä luullaa ryssäksi, jos se ei tunge päätään Yhdysvaltain peräreikään hartoitaan myöten ja maiskuttele siellä onnesta jäykkänä.
maanantai 5. toukokuuta 2014
EUROKUSETUS
Itsenäisen valtion, maan tunnuksia ovat aina olleet oma lainsäädäntö, oma sisä- ja ulkopolitiikka, oma raha ja talouspolitiikka, sekä oma lippu. Euroopan Unionin myötä meiltä on viety oma lainsäädäntö. Meiltä on viety oma raha. Meiltä on viety oma talouspoliitkka. Meiltä ollaan viemässä omaa ulkopolitiikkaa. Omaa lippua saamme vielä heiluttaa.
Euroopan Unionin jäsenyyden piti laskea elintarvikkeiden hintoja. Ne ovat nousseet joissakin tapauksissa jopa 80% vuosittain, kuten esimerkiksi peruna.
Euroopan Unionin edeltäjän perustajat sanoivat jo vuonna 1950, että tämä on alkusysäys kohti liittovaltiota. Sen jälkeen jokainen merkittävä johtaja on ollut samaa mieltä. Euroopan liittovaltiosta puolestaan pyritään kehittämään Euroopan yhdysvaltoja. Tähän liittyy keskeisesti suuryritysten vallan kasvattaminen ja kansan etujen minimointi.
Euroopan Unioni on epädemokraattinen järjestelmä, jossa yksittäisen kansalaisen oikeudet minimoidaan suhteessa suuryritysten oikeuksiin. Rikkaimpien valtaa pyritään kasvattamaan suhteessa köyhiin. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on koko eurooppalaisen projektin idea ja ajatus.
Eurooppalaisen yhteiskuntamallin romuttaminen on osa tätä hanketta. Tarkoituksena on muuttaa Eurooppa Yhdysvaltojen kaltaiseksi maaksi, jossa ei ole minimipalkkaa, työttömyysturvaa, sosiaaliturvaa ja jossa suuryrityksillä on valtion tuki. Oikeammin sanottuna, valtio, tässä tapauksessa Euroopan Unioni, muodostaa yhdessä suuryritysten kanssa samanlaisen korporaation kuin Yhdysvalloissa.
Mistään tästä teille ei ole kerrottu, eikä tulla kertomaankaan. Teille valehdellaan täysin tietoisesti. Syy valehtelemiseen on se, että itsenäisyys on suomalaisille oikeasti pyhä asia. Kymmenet tuhannet suomalaiset miehet ja tuhannet naiset ovat kuolleet itsenäisyyden puolesta. Maasta tuskin löytyy perhettä, jonka jäseniä ei olisi kuollut itsenäisyyden puolesta. Suomalaiselle eliitille heidän uhrauksensa on kärpäsen paskan veroinen juttu. Sillä ei ole mitään merkitystä.
EU-vaaleissa ei valita suomalaisia edustajia Brysseliin edustamaan Suomea. Suomalaiset euroedustajat edustavat europarlamentissa sen poliittisia ryhmiä. He eivät puhu Suomen puolesta tai puolusta suomalaisia, vaan eurooppalaisen ryhmänsä puolesta.
Olemme jo nyt liittovaltion osavaltio, joka on alistettu liittovaltiolle. Suomi ei eroa mitenkään Australian liittovaltion osavaltioista. Olemme vain yksi osavaltio EU:ssa, aivan kuten mikä tahansa osavaltio USA:ssa. Olemme samassa asemassa kuin mikä tahansa Venäjän federaation osavaltio. Tästä eliittimme valehtelee teille jokapäivä, jokaisessa lausunnossaan.
Euroopan Unionin jäsenyyden piti laskea elintarvikkeiden hintoja. Ne ovat nousseet joissakin tapauksissa jopa 80% vuosittain, kuten esimerkiksi peruna.
Euroopan Unionin edeltäjän perustajat sanoivat jo vuonna 1950, että tämä on alkusysäys kohti liittovaltiota. Sen jälkeen jokainen merkittävä johtaja on ollut samaa mieltä. Euroopan liittovaltiosta puolestaan pyritään kehittämään Euroopan yhdysvaltoja. Tähän liittyy keskeisesti suuryritysten vallan kasvattaminen ja kansan etujen minimointi.
Euroopan Unioni on epädemokraattinen järjestelmä, jossa yksittäisen kansalaisen oikeudet minimoidaan suhteessa suuryritysten oikeuksiin. Rikkaimpien valtaa pyritään kasvattamaan suhteessa köyhiin. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on koko eurooppalaisen projektin idea ja ajatus.
Eurooppalaisen yhteiskuntamallin romuttaminen on osa tätä hanketta. Tarkoituksena on muuttaa Eurooppa Yhdysvaltojen kaltaiseksi maaksi, jossa ei ole minimipalkkaa, työttömyysturvaa, sosiaaliturvaa ja jossa suuryrityksillä on valtion tuki. Oikeammin sanottuna, valtio, tässä tapauksessa Euroopan Unioni, muodostaa yhdessä suuryritysten kanssa samanlaisen korporaation kuin Yhdysvalloissa.
Mistään tästä teille ei ole kerrottu, eikä tulla kertomaankaan. Teille valehdellaan täysin tietoisesti. Syy valehtelemiseen on se, että itsenäisyys on suomalaisille oikeasti pyhä asia. Kymmenet tuhannet suomalaiset miehet ja tuhannet naiset ovat kuolleet itsenäisyyden puolesta. Maasta tuskin löytyy perhettä, jonka jäseniä ei olisi kuollut itsenäisyyden puolesta. Suomalaiselle eliitille heidän uhrauksensa on kärpäsen paskan veroinen juttu. Sillä ei ole mitään merkitystä.
EU-vaaleissa ei valita suomalaisia edustajia Brysseliin edustamaan Suomea. Suomalaiset euroedustajat edustavat europarlamentissa sen poliittisia ryhmiä. He eivät puhu Suomen puolesta tai puolusta suomalaisia, vaan eurooppalaisen ryhmänsä puolesta.
Olemme jo nyt liittovaltion osavaltio, joka on alistettu liittovaltiolle. Suomi ei eroa mitenkään Australian liittovaltion osavaltioista. Olemme vain yksi osavaltio EU:ssa, aivan kuten mikä tahansa osavaltio USA:ssa. Olemme samassa asemassa kuin mikä tahansa Venäjän federaation osavaltio. Tästä eliittimme valehtelee teille jokapäivä, jokaisessa lausunnossaan.
perjantai 2. toukokuuta 2014
AVOIN KIRJE MINISTERI ERKKI TUOMIOJALLE
Arvoisa ministeri Tuomioja.
Olette julkisuudessa hyvin pontevasti kiistäneet sen, että helmikuussa Maidanin aukion rajuihin mellakoihin ja vallankumoukseen osallistuneet joukkiot olisivat olleet miltään osin uusnatseja tai fasisteja. Olette toistaneet julkisuudessa moneen kertaan, että kyse oli länsimaisten arvojen puolustajista. Olette sanoneet moneen kertaan kaikella arvovallallanne, että me olemme samalla puolella ja jaamme samat arvot.
Nyt, kun Maidanilla pääosaa esittäneen Oikean sektorin joukot ovat polttaneet Odessassa kostoksi ammattiyhdistysliikkeen talon ja yli kolmekymmentä venäjämielistä ihmistä sen sisälle, kysyn Teiltä, arvoisa ministeri, oletteko todellakin sitä mieltä, että nämä joukot jakavat kanssanne länsimaiset arvonne?
Oletteko todellakin sitä mieltä, että ihmisten polttaminen elävältä on Teidän arvojenne mukaista toimintaa, jota olette valmis tukemaan? Te olette julkisuudessa sanoneet, että meidän (eli länsimaalaisten) tulee tukea näitä voimia, jotka jakavat Teidän arvomaailmanne.
Pidän erittäin merkillisenä sitä, että sosialidemokraattisen puolueen johtohahmoihin vuosikymmeniä lukeutunut henkilö on koko ajan kiistänyt näiden joukkojen uusnatsiuden, jonka länsimaiset mediat ovat todistaneet jo moneen kertaan.
Pidän erittäin merkillisenä sitä, että Te olette koko arvovallallanne asettunut puolustamaan näiden joukkojen toimintaa Ukrainassa ja että edelleen olette toistaneet useaan otteeseen, että nämä joukot jakavat yhteisen arvomaailman kanssanne.
Kiitos ja hyvää päivän jatkoa,
yst.terv. Sami Parkkonen, kansalainen
https://www.youtube.com/watch?v=vv9_z6Cdf3g
Olette julkisuudessa hyvin pontevasti kiistäneet sen, että helmikuussa Maidanin aukion rajuihin mellakoihin ja vallankumoukseen osallistuneet joukkiot olisivat olleet miltään osin uusnatseja tai fasisteja. Olette toistaneet julkisuudessa moneen kertaan, että kyse oli länsimaisten arvojen puolustajista. Olette sanoneet moneen kertaan kaikella arvovallallanne, että me olemme samalla puolella ja jaamme samat arvot.
Nyt, kun Maidanilla pääosaa esittäneen Oikean sektorin joukot ovat polttaneet Odessassa kostoksi ammattiyhdistysliikkeen talon ja yli kolmekymmentä venäjämielistä ihmistä sen sisälle, kysyn Teiltä, arvoisa ministeri, oletteko todellakin sitä mieltä, että nämä joukot jakavat kanssanne länsimaiset arvonne?
Oletteko todellakin sitä mieltä, että ihmisten polttaminen elävältä on Teidän arvojenne mukaista toimintaa, jota olette valmis tukemaan? Te olette julkisuudessa sanoneet, että meidän (eli länsimaalaisten) tulee tukea näitä voimia, jotka jakavat Teidän arvomaailmanne.
Pidän erittäin merkillisenä sitä, että sosialidemokraattisen puolueen johtohahmoihin vuosikymmeniä lukeutunut henkilö on koko ajan kiistänyt näiden joukkojen uusnatsiuden, jonka länsimaiset mediat ovat todistaneet jo moneen kertaan.
Pidän erittäin merkillisenä sitä, että Te olette koko arvovallallanne asettunut puolustamaan näiden joukkojen toimintaa Ukrainassa ja että edelleen olette toistaneet useaan otteeseen, että nämä joukot jakavat yhteisen arvomaailman kanssanne.
Kiitos ja hyvää päivän jatkoa,
yst.terv. Sami Parkkonen, kansalainen
https://www.youtube.com/watch?v=vv9_z6Cdf3g
AMERIKKA
1960-luvun Pohjois-Haagassa Batman oli todella kova juttu. Vaikka Batman sai pikkunappulat intoilemaan henkensä kaupallakin, minulle kaikkein kovin juttu oli Tarzan. Kino Aritassa käytiin katsomassa vanhoja Tarzaneita, lännenleffoja, Disneyn píirrettyjä. Aku Ankka oli itsestään selvyys ja monet muutkin sarjakuvat. Ne olivat kaikki amerikkalaisia.
Amerikkalaiset sankarit jäivät elokuvissa hiukan vieraiksi, sillä minun silmissäni parasta olivat inkkarit. En tiedä miksi. Lännenleffa oli pilalla, jos siinä ei ollut inkkareita. Taivaan rantaan ilmestyvät intiaanien ratsurivistö oli aina sykähdyttävä näky, eikä tämän pojan päässä tuntunut siltä, että ne ovat uhka. Nehän olivat inkkareita. Viimeinen mohikaani oli kova. Hiipi metsissä kuin meikäläiset ikään. High Chapparalin apassit olivat kovia. Asuivat jossain autiomaassa, kaiken maailman sheriffien ja ratsusotilaitten käskyvallan ulkopuolella. Kun juttelin Amerikan intiaaniliikkeen heppujen kanssa 90-luvun alussa, he nauroivat ääneen. Heidän mielestään oli suunnattoman hauskaa kuulla moista.
Rakastan amerikkalaista kirjallisuutta. Raymond Chandler on mielestäni yksi maailman historian parhaista kirjailijoista. Dashiell Hammetin Maltan haukka on yksi kovimmista kirjoista, mitä koskaan on kirjoitettu. James Ellroy on yksi tämän hetken kovimmista tekijöistä. Kun luin kahdeksanvuotiaana Edgar Rice Burroughsin Tarzanin, halusin hiipiä öisessä metsässä ja pyyhkiä rasvaiset sormeni reisiini.
Rakastan amerikkalaista ruokaa. Kun söin Minneapolisissa kulmabaarissa hampurilaisen, tajusin mistä niissä on kyse. Mäk Möhnä on joskus paikallaan ja Whopperitkin maistuvat, mutta kulmabaarin vastapaistettu jauhelihapihvi, sämpylä, sipuli, salaatti, tomaatti, maustekurkut ja muut hörsäkkeet tekivät tuosta hampurilaisesta kokemuksen. Kunnon pihvi on kunnon pihvi. Ei voi mitään. Se kiinalainen ruoka josta minä tykkään, on nimenomaan amerikankiinalaista ruokaa. New Yorkin Chinatownissa syömiäni scampeja hapanimelä kastikkeessa ei ole yksikään kiinalainen ruokapaja ylittänyt missään. Näyttäkään elokuvista parempi ruokailukohtaus, kuin Kaunottaren ja Kulkurin spaghetin syönti hetki.
Jackson Pollock, Phil Rothko, Phil Guston, Willem DeKooning ja monet muut löivät tajun kankaalle livenä. Monet muutkin amerikkalaiset taidemaalarit ovat tehneet uskomatonta jälkeä. Warhol ei niinkään ole koskaan kolahtanut. 1980-luvun lopun New Yorkissa näki aivan uskomattomia graffiteja kiitämässä metrojunien kyljissä, korkealla talojen seinissä, savupiipuissa. Jotkut amerikkalaiset taidemaalarit kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini edelleen. Phil Gustonin Urban Wastelandsit puhuvat edelleen lujaa.
New York on kaupunkien kaupunki. Se vain on. Luojan lykky oli, että ehdin nähdä viimeisiään vetelevän vanhan New York Cityn 80-luvun lopulla. 42.katu oli tuolloin vielä maineensa veroinen ja Times Square kaikkea muuta kuin siisti turistirysä. Hells Kitchen oli vielä irkkujen ghetto, eikä Clinton. Lower East Siden Bowery oli sekin vielä kaikkea muuta kuin siisti, Alpha Beth City pahaa seurua, eikä Harlemiin valkoisia juuri eksynyt. Mutta se kaupunki kuhisi, huohotti, puhisi, sihisi, vilisi ja sykki 24/7. Se oli City, Gotham.
Jos olisin missannut 80-luvun lopun New Yorkin, en tajuaisi mitään rap-musiikista. Onneksi ehdin nähdä itäisen South Bronxin. Se oli kuin pommitusten jäljiltä. Onneksi näin East New Yorkin ja Brownsvillen edes vilaukselta. Ne soivat ääniä, joita rap-musiikki tallensi äänilevyille. JFK:n lentokenttä, La Guardian kenttä ja Jerseyn kenttä lennättivät koneita ympäri taivasta, tehtaat paukkuivat, liikenne oli kakofoniaa ja miljoonien ihmisten hälinä soivat korvissa. Siitä rap on tehty alunperin.
Rakastan amerikkalaista musiikkia. Klassinen rock'n'roll toimii aina. Kun musta homo Syvästä etelästä kiljuu Lucillea tai Tutti Fruttia, tietää että homma toimii. Little Richard, Jerry Lee Lewis, Chuck Berry, alkuaikojen Elvis, Carl Perkins, Johnny Burnette ja monet monet muut soivat lähes tauotta suomalaisen pikkudiinarin päässä. Doo wop oli kuin omaa ääntä. Myöhemmin tulivat Houndog Taylorit, Johnny Lee Hookerit, rhytm'n'blues, 60-luvun bändit ja Jimi Hendrix. 1976 faija toi töistä Brice Springsteen -nimisen hepun levyn Born to Run. Täysin outo nimi ja heppu, mutta kun laitoin levyn rammariin ja kuuntelin, musiikki jäi jonnekin sisimpään. Jungleland, Tenth Avenue Freeze Out, Thunderroad ja muut soivat edelleen päässä.
Keskilännen suuri taivas ja horisonttiin ulottuva kumpuileva maa on Big Country. Se on todella iso. Tanssii Susien Kanssa -leffan parhaat sekunnit ovat juuri niissä kuvissa, joissa näytetään tuota laajaa maata. Amerikan luonto on mahtava. Etäiset vuoret, laveat virrat, suuret etäisyydet, korkea taivas. Hieno maa. Upeita maisemia.
Hyviä ihmisiä. Perusjenkki on ystävällisempi kuin yksikään suomalainen asiakaspalvelija. Turiseminen sujuu kuin valssi, naurua piisaa ja seurassa on mukava olla. Hommat sujuvat. Tuotteen palauttaminen kauppaan on itsestään selvää. Puhelinlaskun oikaiseminen onnistuu yhdellä puhelinsoitolla. Kaupan kassatyttö hymyilee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Rentous kanssakäymisessä on normi. No problem. Suurissa kaupungeissa pitää toki olla varuillaan, niiden eetokseen kuuluu myös huijaaminen, varastaminen ja muu. Tosin, sama on henki Euroopankin suurkaupungeissa. Mutta suurkaupungeissakin tapaa hauskoja ja mukavia tyyppejä. Ihmisiin on helppo tutustua.
Amerikkalaiset perusarvot, siis ne perinteiset, eivät uskonnollisen oikeiston, ovat hyviä. Reilu peli. Tasa-arvo. Oikeus. Vapaus. Ajatus siitä, että nämä kuuluvat kaikille. Ne elävät edelleen. Yhdysvalloissa presidentti voi joutua syytteeseen. Wall Streetin miljardööri voi päätyä linnaan. Sellaista on sattunut. Kansalaisliikkeet toimivat, ne ovat isoja ja aktiivisia. Ne onnistuvat joskus muuttamaan koko yhteiskuntaa. Ideana Amerikka on hyvä paikka.
MUTTA en pidä Yhdysvaltain politiikasta. Se on rikkaiden miesten likaista peliä. Yhdysvaltain hallitus on korporaatio. Yhdysvaltain liittovaltion pankki on yksityinen firma. Suurin osa Wall Streetin miljardöörikonnista ei päädy linnaan. Suuret pankit ohjailevat kongressia, senaattia ja presidenttiä. Rikkaat rikastuvat. Köyhät köyhtyvät. Terveydenhuollon yksityistämisestä päätti yksi presidentti, Richard Nixon. Syynä oli se, että "se voisi olla hyvä bisnes". Päätös sulki huomattavan osan väkeä kattavan terveydenhuollon ulkopuolelle. Köyhät jäivät ilman. Sitä ennen Yhdysvalloissa oli ollut maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä. Ei ole enää.
En pidä Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta, jota ohjailevat öljy-yhtiöt ja amerikkalaisten suuryritysten intressit. Yhdysvallat ei olisi sekaantunut Ukrainaan, jos Krimillä ei olisi ollut kaasua ja öljyä. Yhdysvalloissa ei janottaisi Venäjän sortumista, jollei Venäjällä olisi valtaosaa maailman öljystä ja kaasusta ja muista luonnon rikkauksista. Tästä syystä Yhdysvallat pyrkii horjuttamaan Venäjää, romahduttamaan sen, niin että amerikkalaiset yhtiöt pääsisivät kiinni Venäjän rikkauksiin.
Tässä pelissä miljoonat sivulliset saavat surmansa. Eurooppaan yritetään synnyttää uusi sota, johon Venäjä vedettäisiin mukaan. En pidä siitä. Saddam Hussein oli diktaattori, mutta hänellä ei ollut joukkotuhoaseita, kun Yhdysvallat hyökkäsi sinne, eikä Al Qaidan kimppuun 2001. Sen sijaan 21 miljardia Irakin valtion varoja katosi amerikkalaismiehityksen aikana. 350 000 siviiliä sai surmansa. Panamassa kuoli arviolta 20 000 ihmistä, kun Yhdysvallat hyökkäsi sinne ja kukisti diktaattori Noriegan, joka oli CIA:n mies. Mutta Panamassa oli miljardeja dollareita latinalaisen Amerikan huumekartellien rahoja.
Yhdysvallat, joka rusikoi pienempiään, pommittaa ketä haluaa, hyökkää minne haluaa, tappaa tuhansia siviilejä kuin ohimennen, on se Amerikka josta minä en pidä.
Amerikkalaiset sankarit jäivät elokuvissa hiukan vieraiksi, sillä minun silmissäni parasta olivat inkkarit. En tiedä miksi. Lännenleffa oli pilalla, jos siinä ei ollut inkkareita. Taivaan rantaan ilmestyvät intiaanien ratsurivistö oli aina sykähdyttävä näky, eikä tämän pojan päässä tuntunut siltä, että ne ovat uhka. Nehän olivat inkkareita. Viimeinen mohikaani oli kova. Hiipi metsissä kuin meikäläiset ikään. High Chapparalin apassit olivat kovia. Asuivat jossain autiomaassa, kaiken maailman sheriffien ja ratsusotilaitten käskyvallan ulkopuolella. Kun juttelin Amerikan intiaaniliikkeen heppujen kanssa 90-luvun alussa, he nauroivat ääneen. Heidän mielestään oli suunnattoman hauskaa kuulla moista.
Rakastan amerikkalaista kirjallisuutta. Raymond Chandler on mielestäni yksi maailman historian parhaista kirjailijoista. Dashiell Hammetin Maltan haukka on yksi kovimmista kirjoista, mitä koskaan on kirjoitettu. James Ellroy on yksi tämän hetken kovimmista tekijöistä. Kun luin kahdeksanvuotiaana Edgar Rice Burroughsin Tarzanin, halusin hiipiä öisessä metsässä ja pyyhkiä rasvaiset sormeni reisiini.
Rakastan amerikkalaista ruokaa. Kun söin Minneapolisissa kulmabaarissa hampurilaisen, tajusin mistä niissä on kyse. Mäk Möhnä on joskus paikallaan ja Whopperitkin maistuvat, mutta kulmabaarin vastapaistettu jauhelihapihvi, sämpylä, sipuli, salaatti, tomaatti, maustekurkut ja muut hörsäkkeet tekivät tuosta hampurilaisesta kokemuksen. Kunnon pihvi on kunnon pihvi. Ei voi mitään. Se kiinalainen ruoka josta minä tykkään, on nimenomaan amerikankiinalaista ruokaa. New Yorkin Chinatownissa syömiäni scampeja hapanimelä kastikkeessa ei ole yksikään kiinalainen ruokapaja ylittänyt missään. Näyttäkään elokuvista parempi ruokailukohtaus, kuin Kaunottaren ja Kulkurin spaghetin syönti hetki.
Jackson Pollock, Phil Rothko, Phil Guston, Willem DeKooning ja monet muut löivät tajun kankaalle livenä. Monet muutkin amerikkalaiset taidemaalarit ovat tehneet uskomatonta jälkeä. Warhol ei niinkään ole koskaan kolahtanut. 1980-luvun lopun New Yorkissa näki aivan uskomattomia graffiteja kiitämässä metrojunien kyljissä, korkealla talojen seinissä, savupiipuissa. Jotkut amerikkalaiset taidemaalarit kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini edelleen. Phil Gustonin Urban Wastelandsit puhuvat edelleen lujaa.
New York on kaupunkien kaupunki. Se vain on. Luojan lykky oli, että ehdin nähdä viimeisiään vetelevän vanhan New York Cityn 80-luvun lopulla. 42.katu oli tuolloin vielä maineensa veroinen ja Times Square kaikkea muuta kuin siisti turistirysä. Hells Kitchen oli vielä irkkujen ghetto, eikä Clinton. Lower East Siden Bowery oli sekin vielä kaikkea muuta kuin siisti, Alpha Beth City pahaa seurua, eikä Harlemiin valkoisia juuri eksynyt. Mutta se kaupunki kuhisi, huohotti, puhisi, sihisi, vilisi ja sykki 24/7. Se oli City, Gotham.
Jos olisin missannut 80-luvun lopun New Yorkin, en tajuaisi mitään rap-musiikista. Onneksi ehdin nähdä itäisen South Bronxin. Se oli kuin pommitusten jäljiltä. Onneksi näin East New Yorkin ja Brownsvillen edes vilaukselta. Ne soivat ääniä, joita rap-musiikki tallensi äänilevyille. JFK:n lentokenttä, La Guardian kenttä ja Jerseyn kenttä lennättivät koneita ympäri taivasta, tehtaat paukkuivat, liikenne oli kakofoniaa ja miljoonien ihmisten hälinä soivat korvissa. Siitä rap on tehty alunperin.
Rakastan amerikkalaista musiikkia. Klassinen rock'n'roll toimii aina. Kun musta homo Syvästä etelästä kiljuu Lucillea tai Tutti Fruttia, tietää että homma toimii. Little Richard, Jerry Lee Lewis, Chuck Berry, alkuaikojen Elvis, Carl Perkins, Johnny Burnette ja monet monet muut soivat lähes tauotta suomalaisen pikkudiinarin päässä. Doo wop oli kuin omaa ääntä. Myöhemmin tulivat Houndog Taylorit, Johnny Lee Hookerit, rhytm'n'blues, 60-luvun bändit ja Jimi Hendrix. 1976 faija toi töistä Brice Springsteen -nimisen hepun levyn Born to Run. Täysin outo nimi ja heppu, mutta kun laitoin levyn rammariin ja kuuntelin, musiikki jäi jonnekin sisimpään. Jungleland, Tenth Avenue Freeze Out, Thunderroad ja muut soivat edelleen päässä.
Keskilännen suuri taivas ja horisonttiin ulottuva kumpuileva maa on Big Country. Se on todella iso. Tanssii Susien Kanssa -leffan parhaat sekunnit ovat juuri niissä kuvissa, joissa näytetään tuota laajaa maata. Amerikan luonto on mahtava. Etäiset vuoret, laveat virrat, suuret etäisyydet, korkea taivas. Hieno maa. Upeita maisemia.
Hyviä ihmisiä. Perusjenkki on ystävällisempi kuin yksikään suomalainen asiakaspalvelija. Turiseminen sujuu kuin valssi, naurua piisaa ja seurassa on mukava olla. Hommat sujuvat. Tuotteen palauttaminen kauppaan on itsestään selvää. Puhelinlaskun oikaiseminen onnistuu yhdellä puhelinsoitolla. Kaupan kassatyttö hymyilee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Rentous kanssakäymisessä on normi. No problem. Suurissa kaupungeissa pitää toki olla varuillaan, niiden eetokseen kuuluu myös huijaaminen, varastaminen ja muu. Tosin, sama on henki Euroopankin suurkaupungeissa. Mutta suurkaupungeissakin tapaa hauskoja ja mukavia tyyppejä. Ihmisiin on helppo tutustua.
Amerikkalaiset perusarvot, siis ne perinteiset, eivät uskonnollisen oikeiston, ovat hyviä. Reilu peli. Tasa-arvo. Oikeus. Vapaus. Ajatus siitä, että nämä kuuluvat kaikille. Ne elävät edelleen. Yhdysvalloissa presidentti voi joutua syytteeseen. Wall Streetin miljardööri voi päätyä linnaan. Sellaista on sattunut. Kansalaisliikkeet toimivat, ne ovat isoja ja aktiivisia. Ne onnistuvat joskus muuttamaan koko yhteiskuntaa. Ideana Amerikka on hyvä paikka.
MUTTA en pidä Yhdysvaltain politiikasta. Se on rikkaiden miesten likaista peliä. Yhdysvaltain hallitus on korporaatio. Yhdysvaltain liittovaltion pankki on yksityinen firma. Suurin osa Wall Streetin miljardöörikonnista ei päädy linnaan. Suuret pankit ohjailevat kongressia, senaattia ja presidenttiä. Rikkaat rikastuvat. Köyhät köyhtyvät. Terveydenhuollon yksityistämisestä päätti yksi presidentti, Richard Nixon. Syynä oli se, että "se voisi olla hyvä bisnes". Päätös sulki huomattavan osan väkeä kattavan terveydenhuollon ulkopuolelle. Köyhät jäivät ilman. Sitä ennen Yhdysvalloissa oli ollut maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä. Ei ole enää.
En pidä Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta, jota ohjailevat öljy-yhtiöt ja amerikkalaisten suuryritysten intressit. Yhdysvallat ei olisi sekaantunut Ukrainaan, jos Krimillä ei olisi ollut kaasua ja öljyä. Yhdysvalloissa ei janottaisi Venäjän sortumista, jollei Venäjällä olisi valtaosaa maailman öljystä ja kaasusta ja muista luonnon rikkauksista. Tästä syystä Yhdysvallat pyrkii horjuttamaan Venäjää, romahduttamaan sen, niin että amerikkalaiset yhtiöt pääsisivät kiinni Venäjän rikkauksiin.
Tässä pelissä miljoonat sivulliset saavat surmansa. Eurooppaan yritetään synnyttää uusi sota, johon Venäjä vedettäisiin mukaan. En pidä siitä. Saddam Hussein oli diktaattori, mutta hänellä ei ollut joukkotuhoaseita, kun Yhdysvallat hyökkäsi sinne, eikä Al Qaidan kimppuun 2001. Sen sijaan 21 miljardia Irakin valtion varoja katosi amerikkalaismiehityksen aikana. 350 000 siviiliä sai surmansa. Panamassa kuoli arviolta 20 000 ihmistä, kun Yhdysvallat hyökkäsi sinne ja kukisti diktaattori Noriegan, joka oli CIA:n mies. Mutta Panamassa oli miljardeja dollareita latinalaisen Amerikan huumekartellien rahoja.
Yhdysvallat, joka rusikoi pienempiään, pommittaa ketä haluaa, hyökkää minne haluaa, tappaa tuhansia siviilejä kuin ohimennen, on se Amerikka josta minä en pidä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)