sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

venäjävenäjävenäjä

Venäjä on iso maa. Siellä on paljon ihmisiä. Se ei ole koskaan ollut mikään "länsimainen demokratia". Sitä ovat hallinneet aina pienet ryhmittymät. Kansa on aina ollut poljettuna tai huijattuna. Näin on ollut noin tuhakunta vuotta.

Venäjälle ovat hyökänneet naapurit aina. Mongolit, tataarit, khazaarit, saksalaiset aina 1200-luvulta saakka, ruotsalaiset 1200-luvulta lähtien, turkkilaiset, viikingit, bulgaarit, suomalaiset, britit, amerikkalaiset ja ties mitkä. Se on tehnyt maasta hiukan paranoidin. Kyllä, amerikkalaisia joukkoja oli sisällissodan aikoihin Vladivostokissa ja kaukoidässä.

Venäläisiä on tappanut eniten Venäjä. Venäläiset ovat tappaneet toisiaan enemmän kuin ulkopuoliset. Poikkeuksen tekevät vuodet 1939-45. Saksalaiset ja heidän liittolaisensa, mukaan lukien Suomi, tappoivat noin 20 miljoonaa neuvostoliittolaista, joista valtaosa oli venäläisiä.

Gruusialainen, eli georgialainen Josef Dzugashvili, eli Stalin, tapatti tavalla tai toisella muutamia miljoonia venäläisiä. Hänen lähimpiä avustajiaan olivat ukrainalainen Nikita Hrustshev, ukrainalainen Lazar Kaganovitsh, abhaasialainen Lavrenti Berija, armenialainen Mikojan, suomalainen Otto-Ville Kuusinen, ja muutama venäläinen.

Venäjä on voimansa tunnossa aina paukutellut henkseleitään. Se on aina sekaantunut naapurimaittensa asioihin, aivan kuten Ruotsi tai Saksa. 1900-luvulla Neuvostoliitto-nimisen valtion pääosana se sekaantui myös kaukomaiden asioihin, joskaan ei yhtä paljon ja rajusti kuin USA.

Venäjällä on upea kulttuuri ja äärettömän traaginen historia. Venäjä on maa, jossa mikään ei ole mahdollista, mutta kaikki järjestyy. Venäjä myi Alaskan USA:lle pilkkahintaan, mikä vituttaa edelleen. Siellä olikin öljyä.

Suomalaisille se on aina ollut markkina-alue. Sinne on myyty kiveäkin. Venäjällä on toistakymmentä miljardööriä ja toistakymmentä miljoonakaupunkia. Ostovoimaista keskiluokkaa on kymmeniä miljoonia.

Ilman venäläisiä, amerikkalaiset astronautit eivät pääse kansainväliselle avaruusasemalle. Ei tosin mikään muukaan.

Suomalaisten ja venäläisten välillä on molempien kansojen mentaliteettiin sopiva kyräily ja epäluulo, mutta täysin erilaisella tasolla kuin ruotsalaisilla. Ruotsalaisille ja länsimaalaisille venäläiset ovat satujen kummituksia. Suomalaisille rasittava naapuri.

Itseasiassa nykyinen isovenäläinen kansa on puoliksi suomensukuinen. Lounaasta vaeltaneet slaaviheimot sulautuivat yhteen nykyisen keski-Venäjän alueella asuineisiin suomensukuisiin kansoihin. Tämä on historiallinen fakta. Siksi talvinen räntäsadekuva Turun torilta voisi olla Rostovista ja päinvastoin.

Niin sanottu molli-raja kulkee Perämeren halki. Ruotsissa soitetaan duuria, meillä ja Venäjällä mollia. Suomi on väkivaltakulttuuriltaan täysin itäinen maa. Me lähes kuulumme Siperian taigaan, olemme sen länsireunalla. Ruotsalaiset soittavat Abbaa.

Jotkut suomalaiset pelkäävät venäläisiä. He ovat siis itsekin aivan venäläisiä. He lukevat propagandaa, kuuntelevat johtajiensa puheita ja uskovat niitä, aivan kuten venäläisetkin tekevät omalla tahollaan. Uskotaan, että vihollinen on ulkona, vaikka se onkin sisällä, juuri niiden omien johtajien joukossa. Se on hyvin venäläinen piirre. Monella suomalaiselle on se.

Suomalaiset johtajat haluavat Natoon. Sekin on hyvin venäläinen piirre ihmisessä. Venäläinenhän haluaa sen isoveljen, sen vahvemman ja isomman, jonka varjossa voi sitten kasvaa sienen tavoin. Suomalaiset oikeistopoliitikot ovat juuri tällaisia venäläisiä.

He haluavat nuolla isompaansa, mielistellä ja seurata, aivan kuten kaikki muutkin venäläiset. Heille omilla jaloillaan seisominen on liian vaikeaa. Itsenäinen oleminen on mahdotonta. Juuri siksi itseään suomalaisena pitävät venäläiset, tai henkiset venäläiset suomalaiset, eivät luotakaan itseensä, vaan haluavat jonkun isomman alamaisiksi. Se on hyvin venäläistä.

Venäjän johtajiin voi luottaa aivan yhtä paljon kuin suomalaisiinkin johtajiin. Aivan kuten Venäjälläkin, Suomessa johtajat kusettavat kansaa ja varastavat valtion varat omaan käyttöönsä. Maan omaisuus on heidän mielestään heidän, ei kansan.

Suomessa kansaa kuritetaan määräyksillä ja lupalapuilla, todistuksilla ja kaavakkeilla, aivan kuten Venäjälläkin. Yksityisyrittäminen on saatanasta, aivan kuten Venäjälläkin. Pienyrittäjät ovat kulakkeja ja huijareita, ja suuri on kaunista ja hyvää. Se on täysin venäläistä.

Vain suuryritykset merkitsevät yhtään mitään. Pienyrittäjät ovat valtion vihollisia. Aivan kuten Venäjälläkin.

Ja millähän todistuksilla ne valelääkärit saivat toimia Suomessa? Aivan, venäläisillähän ne.

SOTE-uudistus on täysin venäläinen hanke. Kuntien yhdisteleminen on sekin venäläistä. Pyritään suuruuteen kansan kärsimyksistä piittaamatta.

Suomalainen valtionhoito on umpivenäläistä. Käskyt ja määräykset tulevat ylhäältä, eikä niillä ole mitään tekemistä kansan hyvinvoinnin tai elämän kanssa. Kansa ei saa sanoa mielipidettään mistään. Hyvin tyypillinen venäläispiirre Suomessa sekin.

Suomalaisissa yrityksissä työntekijä on työnantajan vihollinen. Työntekijä varastelee ja laiskottelee, ei tottele, eikä ole tarpeeksi tuottava. Sama ongelma on Venäjällä. Siksi työntekijät pitää alistaa ja haukkua. Siksi alaisia pitää terrorisoida ja pelotella. Se on aivan luonnollista Suomessa. Ja Venäjällä.

Suomen venäläisyydestä kertoo sekin, että toisin kuin missään länsimaassa, Suomessa on aivan luonnollista keskustella pakkotyöstä. Suomalaisille ja venäläisille on aivan luontevaa pakottaa valtion toimesta ihmisiä töihin palkalla, joka ei riitä edes elämiseen.

Jos nyt närkästyt tästä kirjoituksesta, älä hermostu. Se kertoo vain siitä, että sinussakin elää venäläinen sielu. Et kestä sitä, että joku sanoo sinulle jotakin sellaista, joka on totta. Se suututtaa ja hermostuttaa. Niin sisäinen venäläisesi reagoi.

5 kommenttia:

  1. Minua suututtaa ja hermostuttaa kirjoituksessasi vain sen yksipuolinen yleistämisperiaate. Venäläisyys ei ole niin yksi-ilmeistä (varsinkaan niin negatiivisella tavalla) eikä ole mitään Perämeren poikki kulkevaa mollirajaa (minäkin kuuntelen oikein mielelläni Abbaa). Tällaiset kirjoitukset syövät uskottavuutta niiltä erinomaisilta blogiteksteiltä, joita välillä kirjoitat.

    Tässä muuten oma, hieman eri perspektiivistä asiaa katsova Venäjä-kirjoitelmani: http://sosiokeiju.blogspot.fi/2014/03/venajan-medialle.html

    VastaaPoista
  2. Ah, sarkasmi ja itseironia ovat välillä, varsinkin muiden mielestä, vaikeasti ymmärrettävä huumorin laji.
    Mutta kuvaamasi Venäjä ja Suomi ovat kyllä aivan todellisia ja toimissaan, ellemme sattuisi olemaan niiden kohteena, usein melko koomisia.
    Nasta kirjoitus

    VastaaPoista
  3. Vi**umaisen totta, koko kirjoitus. Nämä asiat olen melkein saanut ymmmärrettyä tietoisellakin tasolla, mutta tämä juttu räväytti kierot ryssänsilmäni selkosen seljälljeen. Spasiba, gaspadin!

    VastaaPoista
  4. Sanoisinpa juuri tätä kirjoitusta oivaltavaksi . Eikä se , että yksi kuuntelee Abbaa , kun hevi tulee ja hevi tappaa , merkitse vielä paljoa . Itselläni todistetusti ei ole prosenttiakaan venäläisverta , mutta olen juuri niin ryssä kuin Suomessa voi olla. Katselkaapas vain peiliin , ahdasmielinen vainolainen sieltä takaisin katsoo, niin kuin minunkin peilissäni.

    VastaaPoista
  5. Tuolle Keijulle on pakko sanoa, että jos ei asioita näin yleistettäisi, niin se veisi kirjoituksesta koko hauskuuden, ja tekisi siitä myös toivottoman pitkän. Mun mielestä tässä, kuten monessa muussakin SANDEN kirjoituksessa on kuitenkin isosti totuutta mukana, ja näitä on viihdyttävä lukea...jos näin voi sanoa, kun puhutaan esimerkiksi niinkin vakavista asioista, kuin Suomen valtion ajamisesta totaaliseen tuhoon.

    VastaaPoista