Mikä yhdistää katolista kirkkoa ja lestadiolaisliikettä ainakin Suomessa? Aivan. Molemmissa on paljastunut kymmeniä lapsiinsekaantumisia. Tapauksia saattaa olla satoja kummassakin. Itseasiassa katolisen kirkon piirissä niitä voi olla tuhansia. Molempia yhdistää myös kiivas pyrkimys villinä rehottavan pedofilian piilotteluun ja kätkemiseen, kieltämiseen ja vähättelyyn.
Kummassakin uskontokunnassa koko valtaisaa ongelmaa on tarkoituksellisesti ja tietoisesti pyritty peittelemään vuosikymmenien ajan. Sen pysäyttämiseksi ja kieltämiseksi ei tehty mitään vuosikymmeniin. Kiinni jääneitä pedofilipappeja ja työntekijöitä ei erotettu, eikä rankaistu. Korkeintaan heidät siirrettiin uusille laitumille, kirjaimellisesti.
Aivan hiljattain puolalainen katolinen kardinaali lausui katolisen kirkon johtajiin kuuluvalla arvovallallaan, että syy on itseasiassa lasten itsensä, että lapset viettelevät aikuisia miehiä. Kardinaali ei ole yksin uskonnollisten johtajien keskuudessa. Viime kesänä iranilainen uskonnollinen johtaja oli sitä mieltä, että reilusti alaikäiset lapset ovat tarpeeksi kypsiä naimisiin. Hiljattain eräs imaami lausui televisiossa, että lapset tulisi pukea burkhaan tai johonkin peittävään vaatteeseen, sillä he viettelevät miehiä.
Nämä kaikki miehet ovat uskontonsa eliittiä. He ovat uskontojensa korkeimpia auktoriteetteja. He edustavat pisimmälle koulutettuja ja uskontoihinsa syvimmin perhetyneitä. He ovat uskontojensa kiistattomia asiantuntijoita. Miettikääpä sitä hetken aikaa.
Miettikää nyt lapsen uskoa.
Miettikää nyt, mitä nuo aikuiset miehet tekevät tuolle lapsen uskolle, lapsen luottamukselle, lapsen vilpittömyydelle.
Miettikää miten nuo uskonnolliset johtajat näkevät lapsen.
Miettikää, mitä nuo uskonnolliset johtajat ajattelevat, kun he katsovat lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti