Kansalaistottelemattomuudesta ja ydinvoimanvastaisesta liikkeestä syntynyt Vihreät ovat huumoripuolue vailla vertaa. Marx-veljesten sukkela sanailukin jää toiseksi, kun vihreät avaavat sanaisen huumoriarkkunsa ja alkavat päästellä toinen toistaan naurettavampia lauseitaan ja sutkautuksiaan. Kaikki tietävät, puhujaa myöten, ettei missään ole aiettakaan tai aikomustakaan noiden sanojen toteuttamiseen.
Puolueen egoistinen ja omahyväinen eliitti on aina osannut ajaa omia etujaan sumeilematta ja tekee niin edelleen. Puolueen tärkein tehtävä on järjestää kulloisellekin puoluejohdolle hyvä palkkainen virka julkishallinnossa tms., josta ei voi saada potkuja, vaikka olisi kuinka epäpätevä ja nolla tekijänä ja toimijana. Parhaimmillaan se voi olla vaikkapa apulaiskapunginjohtajan pesti, jossa sitten lokoisasti makoillaan ja pakoillaan vastuuta minkä ehditään, muita syytellen ja sopivasti asioita unohdellen, pikkusen radio-ohjelmia tehden.
Vihreyttä tässä puolueessa on korkeintaan kateusmittareissa ja villapaidoissa, joskin nekin on jo unohdettu ja tilalle vaihdettu designer-pikkutakit ja muut herraskaisemmat värmeet. Luontoa suojellaan kovasti mielikuvatasolla ja turhissa paikoissa, jossakin kehä kolmosen ulkopuolella, missä se Luonto asuu ja missä inhat maalaiset kiusaavat Luontoa minkä ehtivät.
Siksi Vihreitten tärkein tavoite on ottaa maalaiset kiinni ja panna heidät telkien taakse. Kun ne kerta kiusaavat sitä Luontoa, jota ei saa kiusata eikä pilata ihmisillä, jotka on maalaisia, jotka ei ymmärrä sitä Luontoa, jonka kavereita viherpiiperot ovat.
Vihreät on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että vaikka puolueen johto on jo vuosia valehdellut päin näköä ja yleisöä, heillä on uskollinen kannattajakuntansa, jonka usko ei horju. Tuo kannattajajoukko muistuttaa hiukan edesmenneitä stalinisteja uskossaan, mutta vihreät uskovaiset ovat siinä onnellisessa asemassa, ettei todellisuus pääse ikinä rikkomaan illusiota. He voivat uskotella ja uskoa kaikessa rauhassa, niin kauan kuin jossakin on maalaisia, jotka kiusaavat Luontoa, eivätkä tottele Vihreitä.
Tuija Barxin ollessa oikeusministeri kansalaisvapauksia rajoitettiin ja kavennettiin kovemmalla kädellä kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Suuryritykset ja yhteisöt saivat laillisen oikeuden alaistensa ja jäsentensä ja käyttäjiensä vakoiluun ja muitakin kansalaisoikeuksien kavennuksia suoritettiin. Poliisi sai lisävaltuuksia ja oikeuksia sen minkä kehtasi pyytää, sillä Tuija halusi pistää kaikki ne kuriin, jotka eivät totelleet Vihreitä. Se oli Tuijan mukaan kansalaisten vapauden ja oikeuksien varmistamista, siis se että niitä vapauksia otettiin pois ja uhkailtiin ja lietsottiin pelkoa ja turvattomuutta.
Mutta ei Tuija tyhjästä ilmestynyt meitä naurattamaan. Koko puoluehan oli koomikkouransa huipulla, kun päätettiin uusista ydinvoimaloista. Puolue oli maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa ja ilmoitti vastustavansa ydinvoimaa ja tekevänsä kaikkensa ydinvoimaa vastaan, maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa. Sellainen onnistuu vain Vihreiltä, jotka ovat olleet orwellilaisen sanailun edelläkävijöitä maassamme.
Kun Talvivaaran lahjuksin avattu verottomana toimiva jättikaivos pulputteli myrkkyjä ja raskasmetalleja vesistöihin ja aiheutti koko Euroopan suurimman ympäristökatastrofin, vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö oli jossakin muualla, ehkä vastustamassa ympäristökatastrofeja tupaillassa tai puhumassa viisaita jonkun kivan vihertytön kaa teetuvalla.
Kun paska alkoi sitten sulattaa uimareitten hampaita Kuopion pohjoispuolella, parinsadan kilometrin päässä kaivoksesta, ja telkkarissakin alettiin jo puhua asiasta, kun haju oli sen verran tukeva ettei YLE:kään enää voinut siitä vaijeta, Ville riensi pohjoiseen panemaan pahaa kaivosyhtiötä kuriin. Ja totisesti Ville sanoi suorat sanat, ihan uutisissakin, ja lupasi että homma ei jatku.
No tottahan toki se jatkuu. Ville on vihreä, eli puheet ja teot eivät koskaan kohtaa missään tai milloinkaan, eikä sen ole väliäkään. Pääasia, että näyttää kivalta ja tienaa kivasti verovaroista tavalla tai toisella. Tässä vihreät ovat olleet edelläkävijöitä aina. Pääasia on puhua kovasti ja jyrkästi, ja sitten tehdä mitä huvittaa. Tai yleensä olla tekemättä yhtään mitään.
Ydinaseiden ja NATO:n vastustajana tunnetuksi tullut puolue on sittemin siirtynyt äärioikeistoon turvallisuuspoliittisissa kannoissaan. Kapiaisen tytär Hautala on ilmeisesti löytänyt oman sisäisen valkoisen kenraalinsa ja janoaa suomalaista verta kansainvälisille sotatantereille. Onhan se nyt suomalaistenkin päästävä kuolemaan kreikkalaiskenraalin suunnittelemassa operaatiossa ranskalaiseverstin komennossa amerikkalaisten valvonnassa toisella puolella maailmaa niin sanotussa Rauhaan pakottamistehtävässä. Siinä nännit jäykistyvät kylmimmältäkin naiselta, kun suomalaisurhot palaavat sinkkiarkussa kotimaahan surumarssin soidessa.
Vihreiden mieliteemoja on kansallisarmeijan lakkauttaminen. Asevelvollisuusarmeija on heidän mielestää paha, koska joku heistä voikin joutua sinne. He haluavat maahamme ammattiarmeijan, jonka on kaikkein kallein ja strategisesti huonoin vaihtoehto tälle maalle. Asevelvollisuuteen perustuvan armeijan aika on heidän uskonsa mukaan ohitse, koska ammattimiehille ei pärjää maatiaisarmeija enää missään. Joku on ehkä unohtanut kertoa sen irakilaisille ja afgaaneille, mutta vihreät ovat kertoneet sen toisilleen.
Kun keskustelin erään brittiläisen rauhanaktivistin kanssa mikä on heidän tavoitteensa, vastaus oli: asevelvollisuusarmeija. Piste. Syy oli tämä: ammattiarmeijaa voi käyttää omaa kansaa vastaan ja sen voi lähettää sotaan kansalta kysymättä. Se on itsestään selvää.
Mutta Vihreät haluavat kiimaisesti ammattiarmeijan. He haluavat Suomen NATO:on ja sotimaan ennen kuin poliittiset pikkuhousut kuivuvat ja aatteellinen erektio hiipuu.Vihreille suomalaisen sotilaan lähettäminen kuolemaan jonnekin helvetin kuuseen olisi Dream come true. Se oli OMG. Se olisi nirvana vailla vertaa.
Nythän suomalaisten sotatoimet Afganistanissa pitää verhota kaiken maailman rauhanturvaamispaskan alle, mutta jos poikamme olisivat ammattilaisia ja kuolisivat jossakin ihqussa viidakossa, jossa ois harvinaisia orkkideoi siin vieres ja sit silleen sirittäis siel joku uhanalainen laji, ja sit se suomalainen niinku viimeiseks henkäsis: Heidi. Ni vähäx ois ihquu, hei.
Vihreäthän ovat ilmoittaneet, ettei ydinvoima ole heille enää ns kynnyskysymys. Eli he ovat luopuneet perustastaan, he ovat luopuneet ainoasta ideologisesta jyvästään. Miksi? Koska hallituksessa tienaa paremmin.
Kokoomuksen pikkuvosuna hääriminen ja kokoomuksen edessä konttailu on auttanut Vihreitä saamaan uusia äänestäjiä niiden luonnonsuojelijoiden tilalle, jotka menettivät uskonsa tähän byrokraattien puuhastelukertsiin jo aikoja sitten. Nyt vihreitä äänestävät lähinnä ne kaupunkilaiset naiset, joiden reisien välissä Ville Niinistön look ja naispuolisten vihreitten hieman biseksuaalinen style saavat aikaan outoa värähtelyä, mutta jotka eivät kehtaa niin riettaiksi heittäytyä, että äänestäisivät Paavo Arhinmäkeä. Paavo kun on aito lähiöpoitsu, hui.
Niinistö kerää Sauliin rakastuneitten neitosten ääniä ja ratsastaa katteettomilla lupauksilla, epäselvillä mutinoilla ja epämääräisyydessään ihmeellisellä puolueohjelmallaan vaalista vaaliin, itsetyytyväisenä siihen, että nuo kivikylien iki-immet ja tyydyttämättömät asvalttiruusut antavat hänelle kaikkensa myös seuraavalla ääniuurnalla, vaikka kuinka olisi puhuttu paskaa, valehdeltu ja huijattu.
Kokoomuksen puutarhaosastolla on lokoisat oltavat, mutta odotan mielenkiinnolla sitä päivää, kun kokoomuksen kannatus kääntyy laskuun. Mitä silloin tekevät sinivihreät loiseläjät? Minne lennähtävät sinivihreät päiväperhot ja loistemadot sinisestä hämärästään? Kuka silloin suojelee uhanalaisia viherpiiperoita?
Minä en ainakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti