Kukapa meistä ei tuntisi kiitollisuutta niitä miehiä, ja naisia, kohtaan, jotka uhrasivat nuoruutensa, terveytensä ja elämänsä 70 vuotta sitten. Sota-ajan sukupolvet maksoivat kovan hinnan siitä, että Suomi säilyi kuin ihmeen kaupalla itsenäisenä. Vaikka Kekkoslovakian aikakaudella painostus oli kovaa ja saksalaiset haukkuivat suomettumisesta, maa oli kuitenkin vapaampi kuin yksikään toinen Neuvostoliiton naapureista. Sittemminhän näiden sodissa taistelleiden miesten lapset ja lapsenlapset ovat olleet luovuttamassa itsenäisyytemme ja päätäntävaltamme tarjottimella pois, ja maksavatkin siitä satoja miljoonia vuosittain.
Sotaveteraaneja on tuettu keräyksin ja kolehdein, heitä on muistettu ja kiitelty kovasti, ja aivan aiheesta. Jokainen heistä ansaitsee kaiken tukemme ja kiitoksemme. Siksi kummastuttaakin, miksei sotaveteraanien asuinoloja, elämänlaatua ja terveydenhoitoa ole saatu kuntoon 65 vuodessa?
Sotaveteraanijärjestöjä on useampiakin ja ne ovat kaikki keränneet sievoisen pesämunan vuosikymmenten saatossa. Niille on tullut rahaa ja omaisuuttakin. Arviot vaihtelevat miljoonista kymmeniin miljooniin. Rahaa kerätään edelleen vuosittain. Ja tuotto on muhkea. Kysymys kuuluu, mihin helvettiin nuo rahat oikein menevät?
Jos niin sanotulla veteraanijärjestöllä on rahaa miljoonia, miksei se jaa sitä niille oikeille veteraaneille heti? Mihin ihmeeseen nämä järjestöt ovat säästelleet rahojaan? Miksi Kaunialan sotavammasairaala myytiin pois? Mihin ne miljoonat pantiin?
Nuorimmat sotaveteraanit olivat syntyneet 1920-luvun lopussa. NUORIMMAT. He ovat nyt yli 80-vuotiaita, ne jotka enää hengissä ovat. He eivät elä montaa vuotta. Ja edelleen, miksei heille anneta rahoja suoraan nyrkkiin? Miksei koko pottia jaeta niille tasan, joille se on kerätty?
Mediassa patsastelee kuusikymppisiä veteraanijärjestöjen nokkamiehiä, vaikka todellisuudessa he olivat sota-ajan lapsia tai kenties syntyneet sotien jälkeen. Mitä ihmeen sotaveteraaneja he ovat? Eivät he olekaan. He hoitavat veteraanien asioita. Niinkö? Mikseivät he ole jakaneet rahaa, riihikuivaa käteistä veteraaneille? Jos joku veteraani haluaa ryypätä muutaman tonnin elämänsä ehtoolla, olkoon hyvä. Jos joku veteraani haluaa pelata osuutensa hevosiin, siitä vaan. Mutta rahat heille.
Pelkäänpä, että meneillään on pahimman luokan vedätys. Nämä veteraanijärjestöt ovat yhdistyksiä. Kun viimeinen veteraani on saateltu haudan lepoon, yhdistys kokoontuu ja totetaa, että yhdistyksen toimintatarkoitus on lakannut olemasta. Niinpä yhdistys lakkautetaan. Kysymys kuuluu: minne päätyvät veteraanien nimiin kerätyt miljoonat?
Jos nämä asiainhoitajat, varatuomarit ja lakimiehet ovat olleet nokkelia, he ovat pitäneet yhdistyksen sääntömääräisen kokouksen hyvissä ajoin ja muuttaneet yhdistyksen sääntöjä niin, että kun yhdistys lakkautetaan, sen varat siirtyvät asianhoitajien haltuun. Yhdistyslainsäädännön mukaan tämä on mahdollista, ainakin oli aikoinaan. En tiedä, onko niin tehty, mutta alkaa epäilyttää. Miljoonia on edelleen jakamatta niille miehille ja naisille, jotka sodissa olivat. Miksi? Mihin noita miljoonia säästellään edelleen?
Pikkuhiljaa paitaan hiipii epämiellyttävä aavistus siitä, että joku muu puhaltaa veteraaneille vuosikymmenten aikana lahjoittamani rahat. Mieleen nousee inha ajatus siitä, kuinka yhdistysten varallisuus päätyy luottamushenkilöiden ja asiainhoitajien haltuun, kunhan tarpeeksi pitkään odotellaan.
Mieleen ryömii röhisevä epäilys siitä, että meneillään on Suuri sotaveteraanihuijaus.
JAKAKAA NE RAHAT VIIMEISILLE VETERAANEILLE HETI! KÄTEEN JA KÄTEISENÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti