1992 - VUOSI JOSTA TEILLE VALEHDELLAAN EDELLEEN

Kun aika moni edelleenkin kuvittelee, että jäsenyys Euroopan Unionissa toteutettiin jotenkin demokraattisesti lain mukaisessa järjestyksessä lienee paikallaan verrata sitä mitä teille valehdeltiin ennen niin sanottua kansanäänestystä ja mitä valtiojohto tiesi jo kolme vuotta sitä ennen. Teidät pidettiin pimennossa siitä mitä valtiojohto puuhaili ja mikä karmeinta: mukana tässä puolisalaisessa itsenäisyytemme tuhoamisessa oli satoja poliitikkoja ja virkamiehiä presidentistä ulkoministeriön tsuppareihin.

Paavo Väyrynen, joka on jo vuosikausia ratsastanut jonkinlaisena opponenttina näissä kysymyksissä, oli jo 1992 innokkaasti liittämässä Suomea NATO:on ja Euroopan Unioniin ulkoministerinä. Ja Esko Aho pääministerinä oli keskeisessä roolissa koko operaatiossa, joka siis oli keskustan ajama. Kokoomus oli toki mukana valtiovarainministeri Iiro Viinasen johdolla, eivätkä demaritkaan missään oppositiossa olleet. Presidenttinä ja ulkopolitiikan johtajana Mauno Koivisto oli koko hankkeen taustavoima. Myöhemmin kunnian EU:sta ja eurosta ottivat kokoomus ja demarit Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen ratsastaessa keulilla.

 Näin se todellakin meni ja tämä voi olla yllätys monelle tuon ajan jälkeen syntyneelle tai niille, jotka olivat tuolloin liian nuoria tai sinisilmäisiä ymmärtämään, että koko valtiojohto huijasi koko kansaa ja valehteli sille päin naamaa aamusta iltaan. Kyynikoille ja politiikassa mukana olleille tämä ei ole mikään yllätys. Näin toimitaan edelleen, oli sitten kyse NATO:sta, Covid-19 pandemiasta, valtion menoleikkauksista tai velkaantumisesta. Päätökset tehdään salassa ja tarjoillaan kansalle poliittisen teatterin ohjelmiston seassa. 

Ja kannattaa muistaa tämäkin: olimme Euroopan Unionin jäsen 16 ensimmäistä vuotta suoraan perustuslain vastaisesti. Vuonna 2011 perustuslakiin liitettiin lause "Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio", jonka uskottiin poistavan juridiset ongelmat. Sekin on valhe. Perustuslain ensimmäinen lause kuuluu "Suomi on TÄYSIVALTAINEN tasavalta." Ja Euroopan Unionin jäsenyys on suoraan tuon vastainen, koska EU-jäsenyys rajoittaa Suomen itsenäistä päätäntävaltaa, eli kumoaa täysivaltaisuuden. 

Samoin on NATO:n kanssa. NATO:n peruskirjan kahdeksas artikla kuluu näin: 

"8 artikla

Kukin osapuoli vakuuttaa, ettei mikään sen ja toisen osapuolen tai kolmannen valtion välillä tällä hetkellä voimassa oleva kansainvälinen sitoumus ole tämän sopimuksen määräysten vastainen, ja sitoutuu olemaan tekemättä mitään tämän sopimuksen vastaista kansainvälistä sitoumusta."

Tämä rajoittaa kansallista päätäntä valtaa, eli on perustuslain ensimmäisen lauseen vastainen suoraan. Mutta se NATO:sta. Palataan kohtalon vuoteen 1992.

Teille tosiaankin valehdeltiin ja valehdellaan edelleen jäsenyysprosessista. Se käy ilmi tästä EU-komission VASTAUKSESTA SUOMEN JÄSENHAKEMUKSEEN. Jäsenhakemus oli siis jätetty jo 1992, eli kaksi vuotta ennen kuin "asiasta päätettiin demokraattisesti."

 "EY:N KOMISSION LAUSUNTO SUOMEN JÄSENYYSHAKEMUKSESTA 4.11.1992 (Ulkoasiainministeriössä laadittu epävirallinen suomennos)"

Huomaa päivämäärä edellä ja tässä alla. Komissio oli vastannut SUOMEN JÄSENHAKEMUKSEEN jo 1992, vastaus oli suomennetty, mutta se julkaistiin joten kuten vasta seuraavana vuonna.

"(Eurooppa-tietoa 129/1993 I painos)
Julkaisija: Ulkoasiainministeriö
Paino: Ulkoasiainministeriö / 1993"

Kun luet seuraavaa pätkää kiinnitä huomiosi taas päivämääriin. Tuossa sanotaan suoraan: SUOMI HAKI JÄSENYYTTÄ JO MAALISKUUSSA 1992. Komissio antoi vastauksensa saman vuoden marraskuussa. Kansanäänetys pidettiin vasta 16. lokakuuta 1994 eli runsaat kaksi vuotta sen jälkeen, kun valtiojohto oli jo hakenut jäsenyyttä ja komissio oli hakemukseen vastannut. 

"Lukijalle:

Ulkoasiainministeriön lehdistö- ja kulttuuriosaston Eurooppa-tiedotuksen yksikön tehtävä on tiedottaa Euroopan yhdentymisestä.
Eurooppa-tiedotuksen tavoitteena on monipuolinen tiedonvälitys ja laaja keskustelu, joiden tuloksena kansalaiset voivat luoda omakohtaisen mielipiteensä Suomen mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan yhteisössä.
Suomi haki EY:n jäsenyyttä maaliskuussa 1992. Marraskuussa 1992 EY:n komissio antoi lausuntonsa Suomen jäsenyyshakemuksesta. Jäsenyysneuvottelut alkoivat helmikuussa 1993.
Kokonaisuudessaan komission lausuntoon sisältyy myös liitteitä, joita ei tässä tilanpuutteen takia julkaista. Liitetekstit on saatavilla Eurooppa-tiedotuksesta.
toukokuussa 1993 (Eurooppa-tiedotus)"

Se mikä tuossa edellä olevassa on merkittävää on tämä: kansa ei päättänyt yhtään mistään. Hakemus oli jo jätetty, koko kuvio oli jo päätetty, ja koko kansanäänestys oli vain teatteriesitys. Ja koko projekti perustuslain 1/1 vastainen, sekä rikoslain 12 ja 13 vastainen. Tämä oli siis rikos, sekä valtiopetos että maanpetos, joiden yrittämisestäkin olisi pitänyt tulla linnareissu tekijöille.

"Esipuhe

1. Suomen jäsenyyshakemusta tutkitaan ajankohtana, jolloin myös useita muita jäsenyyshakemuksia on käsiteltävänä. Näihin kuuluvat hakemukset kolmesta muusta EFTA-maasta: Itävallasta, Ruotsista ja Sveitsistä. Komissio on antanut lausunnon sekä Itävallan että Ruotsin jäsenyyshakemuksista ja valmistelee parhaillaan lausuntoa Sveitsin jäsenyyden seurauksista.

2. Lissabonin huippukokouksessa 26.-27.6.1992 käsiteltiin laajentumiskysymystä komission esittämän raportin (Europe and the challenge of enlargement, Brussels 24.6.1992 [Bulletin of the European Communities - supplement 3/92]) pohjalta.

Tässä yhteydessä huippukokous arvioi, "että ETA- sopimus oli tasoittanut tietä laajentumisneuvottelujen aloittamiselle tarkoituksena saattaa ne varhaisessa vaiheessa loppuun Euroopan Unionin jäsenyyttä hakevien EFTA-maiden kanssa".

Tuosta edellä olevasta käy ilmi sekin EU-komission näkemys, että ETA-sopimus olikin kusetusta sekin. Sen tarkoitus oli vain tasoittaa tietä unionin laajenemiselle.

"Huippukokous pyysi yhteisön toimielimiä nopeuttamaan tarvittavia valmistelutöitä ripeän edistymisen varmistamiseksi, ml. Euroopan Unionin yleisten neuvottelupuitteiden valmistelu Edinburghin huippukokousta varten. Viralliset neuvottelut aloitettaisiin välittömästi sen jälkeen, kun sopimus Euroopan Unionista olisi ratifioitu ja olisi päästy sopimukseen Delors II - paketista.
Neuvosto vahvisti tämän 5.10.1992 pidetyssä kokouksessa.

Seuraavassa komissio ilmoittaa suoraan mitä tulossa on ja mistä meille on valehdeltu alusta saakka. Rahaliitto oli jo selvillä hakuvaiheessa, eli oman keskuspankkimme menetys ja oman rahamme menetys olivat jo tiedossa etukäteen.

Etukäteen oli selvää sekin, että Suomi menettää itsenäisyytensä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Selkokielellä: kun sekä talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka otetaan pois maalta, mitä jää jäljelle? Aivan. Ei ainakaan itsenäisyyttä. Ja tämähän oli ja on edelleen suoraan perustuslain 1/1 kohdan vastainen rikos.

"3. Valmistellessaan tätä lausuntoa komissio on olettanut joulukuussa 1991 pidetyn Maastrichtin huippukokouksen johtopäätösten mukaan, että liittyminen tapahtuu Maastrichtin sopimuksen artiklan 0 mukaisesti Euroopan Unioniin, jota luonnehtivat talous- ja rahaliiton perustaminen, mikä sisältää lopuksi yhteisen valuutan, yhteisen ulko-ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpano, mikä mahdollisesti sisältää yhteisen puolustuspolitiikan muodostamisen ja aikanaan saattaisi johtaa yhteiseen puolustukseen, Euroopan Unionin kansalaisuus- käsitteen käyttöönottaminen, läheisen yhteistyön kehittäminen sisä- ja oikeusasioissa sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion(=yhteenkuuluvuuden) vahvistaminen."

Kuten edellä sanotaan suoraan, liittyminen Euroopan Unioniin lakkautti itsenäisyyden lähes kaikessa, mukaan lukien "sisä- ja oikeusasiat", eli Suomen sisäpolitiikka ja oikeuslaitos. Mitä itsenäistä maalle jää, kun se on luopunut omasta rahastaan, keskuspankistaan, ulkopolitiikastaan, turvallisuuspolitiikastaan, sosiaalipolitiikastaa, sisäpolitiikastaan ja oikeuslaitoksestaan?

"4. Lissabonin huippukokous päätyi myös johtopäätökseen, että "neuvottelut jäsenkandidaattien kanssa käytäisiin mahdollisimman suuressa määrin rinnakkaisesti, mutta kuitenkin siten, että jokaista jäsenyyshakemusta käsitellään omana tapauksenaan". Tämä tulee olemaan erityisen tärkeä EFTA-
maiden kohdalla; ei ainoastaan artiklan 0 perustamissopimuksiin edellyttämien muutosten takia, vaan myös useiden neuvotteluissa esille tulevien kysymysten samankaltaisuuksien vuoksi."

"Johdanto

1. Suomen tasavallan presidentti, tohtori Mauno Koivisto ja Suomen pääministeri Esko Aho esittivät 18.3.1992 Euroopan Yhteisöjen neuvostolle Suomen tasavallan jäsenyyshakemuksen Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön (ECSC), Euroopan talousyhteisöön (EEC) ja Euroopan atominenergiayhteisöön (EAEC)."

Siinä tuo sanotaan suoraan: Mauno Koivisto ja Esko Aho antoivat JÄSENYYSHAKEMUKSEN jo 18.maaliskuuta 1992. Eli päätös liittymisestä oli jo tehty. Siitä ei vain puhuttu kansalle yhtään mitään.

"2. Kokouksessaan 6.4.1992 neuvosto päätti aloittaa hiili-ja teräsyhteisösopimuksen artiklan 98, Euroopan talousyhteisösopimuksen artiklan 237 ja atomienergiayhteisösopimuksen artiklan 205 mukaisen menettelyn.

3. Samoin kuin Ruotsin jäsenhakemuksesta antamassaan lausunnossa, komissio on nojautunut tulevan Euroopan Unionin yhteisölainsäädäntöön.

Analyysi kohdistuu niihin sektoreihin, joita ETA-sopimus ei kata tai kattaa vain osittain. Lisäksi komissio on, pyrkiessään reagoimaan Lissabonin huippukokouksen pyyntöön valmistelujen nopeuttamisesta, keskittänyt analyysinsä niihin asioihin, joihin jäsenyyden vaikutukset kohdistuvat eniten ja jotka todennäköisesti muodostuvat tärkeimmiksi keskustelun aiheiksi jäsenyysneuvottelujen yhteydessä."

Jäsenyysneuvottelut olivat siis jo alkaneet 1992.

"4.Lausunnon valmisteluaikana komissio sai runsaasti tietoja Suomen tilanteesta Suomen viranomaisilta, joiden kanssa komissiolla on ollut läheiset yhteydet, erityisesti Suomen EY-edustuston välityksellä."

Tuossa edellä sanotaan suoraan, että EU-komissiolla on ollut "läheiset yhteydet" Suomen VIRANOMAISIIN, jotka ovat antaneet RUNSAASTI TIETOJA Suomen tilanteesta komissiolle. Toisin sanoen virkamiehet ja poliitikot ja viranomaiset (poliisi, suojelupoliisi jne) olivat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa jo ENNEN jäsenyyttä.

"Yhteisön ja Suomen väliset tähänastiset suhteet

1. Suomen geopoliittinen asema (viitataan ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaan
jaksoon) ja historialliset kokemukset johtivat sen useiden vuosien ajan toisen maailmansodan jälkeen harjoittamaan varovaista politiikkaa suhteessa Länsi-Euroopan integraatioon ja kehittämään puolueettomuuspolitiikan, joka tähtäsi suurvaltojen välisten konfliktien ulkopuolella pysymiseen.

Näissä puitteissa Suomi kehitti käytännön, jonka mukaisesti suhteita itään ja länteen kehitettiin huolellisesti ja tasapainoisesti.

Tärkeä osa tässä oli ystävällisten suhteiden ylläpitämisellä Neuvostoliittoon vuonna 1948 tehdyn ystävyys-sopimuksen pohjalta. Tämä sopimus kumottiin virallisesti vasta tammikuussa 1992 samalla, kun allekirjoitettiin Suomen ja Venäjän välinen (ETYK-tyyppinen) sopimus.

Suomi tuli useaan otteeseen myöhään mukaan Länsi-Euroopan integraatiota koskeviin aloitteisiin sodan jälkeisen kauden ensimmäisinä vuosina.

Vasta liityttyään YK:hon ja pohjoismaiseen yhteistyöhön v.1955 Suomi alkoi asteittain kehittää rooliaan kansainvälisessä yhteistyössä, erityisesti Euroopassa.

2. Kun Euroopan vapaakauppaliitto (EFTA) luotiin 1960, Suomi ilmaisi toiveensa luoda yhteys liittoon
ilman täysjäsenyyttä. Neuvottelut aloitettiin helmikuussa 1961.Ne johtivat Suomen tasavallan ja EFTAn jäsenvaltioiden välillä Helsingin sopimuksella maaliskuussa 1961 perustettuun liittoon, joka tuli voimaan 25.6.1961. Suomi jäi liitännäisjäseneksi EFTAan 1.1.1986 asti, jolloin siitä tuli täysjäsen.

Tällä välin Suomi osallistui EFTAn ja EECn välisten läheisempien yhteyksien kehittämiseen. Pian sen jälkeen, kun yhteisön ja jäljelle jääneiden EFTAn jäsenvaltioiden välillä tehtiin vapaakauppasopimukset, samankaltaiset sopimukset (Sopimus Euroopan talousyhteisön ja Suomen tasavallan välillä [EC, OJ n:o L328, 28.11.1973] ja sopimus Euroopan hiili-ja teräsyhteisön jäsenvaltioiden sekä Euroopan hiili-ja teräsyhteisön ja Suomen tasavallan välillä [ OJ L 348, 27.12.1974] ) allekirjoitettiin 1973 Suomen ja yhteisön välillä.

Niissä määrättiin teollisuustuotteiden tullien, määrällisten rajoitusten ja kaikkien muiden toimenpiteiden, joilla on vastaava vaikutus, poistamisesta osapuolten välisessä kaupassa. Sopimuksiin sisältyy myös valtion tukea ja teollista kilpailua koskevat säännöt ja eräitä keskinäisiä myönnytyksiä maatalouden ja kalakaupan alalla, ja niiden nojalla luotiin sekakomitea sopimuksia hallinnoimaan."

Edellä olevasta voidaan päätellä, että myös EFTA oli vain valmistelua tulevalle.

"3. Epäröityään hieman alussa Suomi on osallistunut aktiivisesti EFTA/ERY-suhteiden kehittämiseen tämän jälkeen. Ensimmäinen tärkeä askel oli Luxemburgin julistus, jonka EY-ja EFTA-maiden ministerit hyväksyivät huhtikuussa 1984 ja jossa määrättiin puitteet yhteistyön jatkamiseksi, syventämiseksi ja laajentamiseksi vapaakauppasopimusten puitteissa ja niitä pidemmälle, tavoitteena luoda asteittain dynaaminen Euroopan talousalue."

Eli jo 1980-luvun puolen välin tietämissä valmisteltiin Suomenkin liittämistä Euroopan Unioniin.

"Toinen tärkeä askel otettiin tammikuussa 1989, kun komission puheenjohtaja Delors virkaanastujaispuheessaan EY:n parlamentissa kutsui EFTA-maat pohtimaan mahdollisuutta jäsennellympään yhteistyösuhteeseen."

Tämä eurostoliittolaista jargonia oleva sanahelinä tarkoittaa kutsua jäseneksi Euroopan Unioniin.

"EFTA-maiden hallitusten päämiehet vastasivat tähän lausuntoon maaliskuussa 1989 Oslossa, ilmoittaen olevansa valmiit tutkimaan, yhdessä yhteisön kanssa, keinoja kyseisenlaisen yhteistyösuhteen aikaansaamiseksi."

Valmistelut Suomen viemiseksi Euroopan Unioniin alkoivat siis jo 1989.

"Neuvottelut aloitettiin joulukuussa 1989 ja ne huipentuivat Portossa 2.5.1992 Euroopan talousaluetta (ETA) koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen."

Kuten edellä jo kävi ilmi, ETA-sopimus oli komission silmissä vain askel matkalla jäsenyyteen.

"Tällä sopimuksella aikaansaadaan sen ratifioinnin ja voimaantulon jälkeen tavaroiden, ihmisten, palvelusten ja pääomien (tunnetaan käsitteenä neljä vapautta) vapaa liikkuminen sopimuspuolten alueella, samoin kuin yhteistyön vahvistaminen lukuisilla muilla aloilla.
ETA- sopimuksen rinnalla Suomi on tehnyt yhteisön kanssa kahdenvälisen sopimuksen eräiden maataloustuotteiden kaupan helpottamisesta. Suomi on siten jo saavuttanut korkean integraatioasteen yhteisön kanssa. Se soveltaa 1.1.1993 lähtien laajaa osaa yhteisön acqis´ta eikä ainoastaan "neljän vapauden" alalla, vaan myös sosiaalipolitiikan, ympäristö, yhtiöoikeuden, kuluttajasuojelun ja kilpailusaantöjen kaltaisilla aloilla."

Eli ETA-sopimuksen verhon takana valmisteltiin maamme liittämistä Euroopan Unioniin täyttä häkää kansalaisille mitään kertomatta.

"4. Tällä välin Suomessa jo alettiin katsoa, että yhteisön täysjäsenyys ei enää olisi Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa yhteensopimaton. Suomessa tajuttiin myös kuinka suuri osa yhteisön acquis´ta oli jo otettu käyttöön ja alettiin miettiä, mitä etuja ja haittoja aiheutuisi yhteisön jäsenyyden hakemisesta, minkä kaksi muuta EFTAn jäsentä, Itävalta ja Ruotsi olivat jo tehneet."

Tuo vahvistaa sen, että Suomen valtiojohto oli liikkeellä jäsenyysasiassa jo vuosia ennen "kansanäänestystä".

"Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä koskevassa tiedonannossaan parlamentille 27.2.1992, Suomen hallitus esitti selvästi liittymishakemuksen syyt. Nämä syyt eivät ole pelkästään taloudellista laatua, joskin harkittiin Suomen talouden kannalta oleelliseksi toimia kilpailijoiden kanssa tasapuolisin ehdoin
päämarkkinoilla. Arvioitiin myös, että EY:n jäsenyys tarjoaisi Suomen kansalaisille tasapuoliset mahdollisuudet osallistua yhteistyöhön tutkimuksen, koulutuksen, kulttuurin ja muilla aloilla."

Eli Suomen valtiojohto esitteli aikomuksensa hakea jäsenyyttä jo helmikuussa 1992 kertoen siitä EU-parlamentille, mutta ei suomalaisille.

"Suomi tavoitteli osallistumista päätöksentekoon kaikilla yhteisön toiminnan aloilla.
Myös tunnettiin, että seurauksina muutoksista, jotka ovat lopettaneet kylmän sodan aikaisen Euroopan mantereen jaon, "Euroopan yhteisöstä on tullut avain tekijä koko Euroopan poliittisessa ja taloudellisessa kehityksessä.""

Huomaa, että tässä vaiheessa välteltiin vielä UNIONI-sanan käyttöä, koska Neuvostoliiton eli Neuvostounionin, Sovjet Union, kaatumisesta oli niin vähän aikaa, että sana Unioni olisi voinut herättää suomalaisissa hieman epäilyksiä, että kun ei liitytty siihen toiseenkaan Unioniin, niin pitäisikö nyt antautua tälle toiselle Unionille.

"Lisäksi ETA, vaikkakin tärkeä Suomelle, todennäköisesti jäisi väliaikaiseksi, ja tämä aiheutti Suomen hallituksen johtopäätöksen, jota äänestys parlamentissä tuki, että "Suomi näyttää voivan parhaiten turvata kansalliset etunsa Euroopan yhteisön jäsenenä"."

Suomen hallitus siis myönsi EU-parlamentille, että ETA-sopimus on vain väliaikainen, mutta unohti kertoa tätä kansalle.

"5. Puheessaan Bruggessa 28.10.1992 presidentti Koivisto ilmaisi Suomen sitoutumisen Euroopan Unionin jäsenyyteen näin: "Euroopan Yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa. Olemme tutkineet huolellisesti EY-jäsenyyden velvoitteet hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire´n, Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalité politique´n. Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.""

Presidentti Mauno Koivisto siis ilmoitti jo marraskuussa 1992 virallisesti Suomen antautumisesta Euroopan Unionille EHDOITTA. 

"Suomen talous ja yhteisö

1. Suomen sodan jälkeisen taloudellisen kehityksen ansiosta sen elintaso on saavuttanut nopeasti yhteisön rikkaimpien jäsenmaiden vastaavan. Sen investointiasteet ovat olleet säännönmukaisesti korkeammat kuin länsi-eurooppalaisissa naapurimaissa ja työttömyysasteet matalampia.

Julkinen talous on pidetty hallinnassa, minkä ansiosta julkisen sektorin velka on huomattavan alhainen. Suomen talous on kuitenkin erittän riippuvainen metsätuotteiden ja paperin viennistä, eli sektorista jossa on käynnissä vaikea rakenteellinen muutos.

Lisäksi tietty osa teollisuustuotannosta. joka vielä 1980 luvun lopulla oli merkittävä, oli Suomen ja entisen Neuvostoliiton kaupan preferenssijärjestelyjen vuoksi suojattu kansainväliseltä kilpailulta.

Jo jonkin aikaa maan vientiä on kuitenkin monipuolistettu ja suunnattu uudelleen läntisiin teollisuusmaihin, mikä osoittaa Suomen kykyä sopeutua kansainväliseen työnjakoon korkean teknologiansa, hyvin koulutetun työvoimansa ja kestävällä pohjalla olevan infrastruktuurinsa avulla."

Komissiokin tiesi ja tunnusti Suomessa sotien jälkeen harjoitetun politiikan toimineen erinomaisesti. Suomi oli noussut sodan hävinneestä agraarivaltiosta yhdeksi Euroopan rikkaimmista maista. Ei ihme, että EU halusi nielaista pikkuisen ihmevaltion kitaansa ja ottaa sen hallintaansa.

"2. Tällä hetkellä Suomi ja lähinnä sen tuotantojärjestelmä ja tarjontaolosuhteet ovat syvässä taloudellisessa kriisissä, jonka syyt ja seuraukset ovat paljon syvemmällä kuin matalasuhdanteessa. Ennen kaikkea palveluiden ja rakennustoiminnan kotimainen kysyntä veti investoinnit kasvuun 1980-luvun viimeisinä vuosina vientisektorin kustannuksella. Lisäksi osa Suomen pääomakannasta jäi käyttökelvottomaksi idänkaupan romahdettua, joka oli pitkälle suojannut suuria teollisuustoimialoja, erityisesti metalliteollisuutta, pääomatavaroiden valmistusta ja tekstiiliteollisuutta kansainväliseltä kilpailulta. Myös paperiteollisuudessa on suuria paineita kasvattaa kierrätyspaperin osuutta, mikä tarkoittaa tuotannon siirtämistä lähemmäs kuluttajaa."

Komissio ei mainitse sanallakaan sitä, että Suomen rahamarkkinat avattiin, koska ne haluttiin sopeuttaa Euroopan Unionin vaatimusten kaltaisiksi ja siitä seurasi valtaisia ongelmia valuuttalainojen velkojen ja pääomaliikenteen kannalta. Ne syvensivät talouslamaa merkittävästi ja ne olivat EU:n vaatimuksia.

"Viimeisen kahden vuoden aikana työttömyys on noussut jyrkästi ja on nyt noin 13,5%. on vaikea nähdä, että ilman merkittävää pääomatulojen osuuden kasvua suhteessa työtuloihin, voitaisiin saada palautetuksi tasapaino kannattavan tuotantopääoman tason ja työvoiman tarjonnan välille ja siten työttömyys vähennetyksi."

Komissio ei edelleenkään tunnusta, että Suomen taloudellisen menestystarinan tuhon yksi syy oli Suomen pääoma- ja rahoitusmarkkinoiden "harmonisointi" EU:n haluamalla tavalla.

"Lama on suistanut myös julkisen talouden pois tasapainosta. Julkisen sektorin budjetti pidettiin 1980-luvulla osapuilleen tasapainossa. Julkisten menojen prosenttiosuudet BKT:sta kasvoivat vuosina -90 ja -91, kohoten 4 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin yhteisön keskiarvo."

Tässä komissio puuttuu ensikertaa suoraan maamme sisäisiin asioihin.

"Lähivuosina myös tällä alueella tarvitaan huomattavaa sopeuttamista, jos budjetti aiotaan saada uudelleen tasapainoon ja julkiset menot paremmin uuden tilanteen vaatimalle tasolle."

Toisin sanoen: Euroopan Unionin vaatimalle tasolle.

"Perustavanlaatuinen muutos Suomen rahapolitiikassa tapahtui kesäkuussa 1991, kun Suomen hallitus päätti kytkeä markan yksipuolisesti ECUun.

Päätökseen liittyi useita laajakantoisia talouspoliittisia toimenpiteitä ja se oli tarkoitus luoda suotuisa ilmapiiri Suomen elinkeinoelämän tarvitsemalle rakennemuutokselle. Suomen taloudelle jo kauan tyypillinen inflaatio/devalvaatio -sykli aiheuttaa kustannusten ja kannattavuuden heilahteluja koko suhdannekierroksen aikana ja pahentaa tuotannon alojen välisiä vinoutumisia, sekä estää teollisuuden monipuolistumista. Siten Suomen talouden uskottavuus oli palautettava vaikeana aikana. Marraskuussa 1991 suuren paineen alla ollut markka jouduttiin devalvoimaan."

Niin, kun rahamarkkinat avattiin Euroopan Unionin vaatimusten mukaisesti seurauksena oli katastrofi, josta päästiin devalvoimalla, eli laskemalla markan ulkoista arvoa, eli halventamalla suomalaisen työn hintaa ja suomalaisten tuotteiden hintaan kilpailijamaihin verrattuna.

"Tästä huolimatta Suomen oli syyskuussa 1992 pakko päättää valuutan päästämisestä kellumaan. Kaiken kaikkiaan vuoden aikana lokakuusta 1991 lokakuuhun 1992 markka devalvoitui 23% ECUun verrattuna."

Tämä devalvaatiotemppu mahdollisti Nokian nousun maailmanjohtavaksi matkapuhelin valmistajaksi. Yhdessä yössä sen tuotteiden ja kustannusten hinta putosi kymmeniä prosentteja, eivätkä Ericksson tai Motorola kyenneet vastaamaan tähän. Nokian laadukkaat, SUOMESSA valmistetut puhelimet aloittivat maailman valloituksensa Suomen tekemän omaa valuuttaa koskevan päätöksen ansiosta. Enää tämä ei ole mahdollista, kiitos EU-komission, euron ja EKP:n.

"Näissä olosuhteissa on entistä tärkeämpää nopeuttaa sopeutumista ja muutoksia julkisessa taloudessa ja palkkakäyttäytymisessä. Näin Suomi voi, palautettuaan uskottavuuden, palata sellaiseen valuuttakurssipolitiikkaan, jolla se pääsee osallistumaan talous- ja rahaunioniin, kun tämä aikanaan tulee voimaan."

Tuossa edellä komissio määrää ensikertaa Suomen "sopeuttamaan" ja "muuttamaan" julkista talouttaan ja "palkkakäyttäytymistä". Toisin sanoen, komissio katsoi jo 1992 voivansa sanella suomalaisille mitä heidän pitää tehdä omassa maassaan ja Esko Ahon ja Mauno Koviston johdolla koko valtiojohto, eduskunta ja virkamieskunta olivat valmiita tottelemaan ulkomaista herraansa.

"Hallituksen äskeinen ilmoitus valtion budjettiin liittyvistä toimenpiteistä julkisen talouden tervehdyttämiseksi keskipitkällä aikavälillä on tärkeä askel tämän tavoitteen saavuttamiseksi."

Edellä komissio toteaakin Suomen valtiojohdon aloittaneen komission käskyjen tottelemisen jo 1992.

"3. Jo ennen kriisiä talouspolitiikalla oli lähinnä 2 tavoitetta: kestävän rahapoliittisen vakauden saavuttaminen sekä sisäisesti että ulkoisesti ja kotimaisen kilpailun lisääminen. Suomen tuotantosektorin kriisi on tehnyt nämä tavoitteet entistäkin tärkeämmäksi. Se on kuitenkin myös paljastanut 2 uutta haastetta talouspolitiikalle alentamalla maan vaurautta ja viime kädessä potentiaalista tulonmuodostuspohjaa. Tämä puolestaan on joko luonut tai pahentanut tuotantojärjestelmään ja työmarkkinoihin, pankkijärjestelmään sekä julkiseen talouteen vaikuttavia vakavia tasapainottomuuksia."

Eli komission aiheuttama katastrofi on nyt suomalaisten maksettavana tekemällä lisää Euroopan Unionin vaatimia temppuja, jotka olivat jo yhtenä perussyynä 90-luvun lamaan.

"Jos näitä tasapainottomuuksia aiotaan vähentää, tuntuvia leikkauksia on tehtävä julkisiin menoihin ja työvoimakustannuksiin. Näistä alueista riippuu Suomen paluu takaisin tasapainoiseen työllisyyttä luovaan kasvuun. Tasapainottomuuksien vähentämisestä myös riippuu kykeneekö Suomi myöhemmässä vaiheessa täysin osallistumaan talous-ja rahaunioniin."

Tuossa komissio jo sanelee Suomelle millaista talouspolitiikkaa pitää tehdä ja onkin todettava, että nykyinen Opron hallitus toistaa tuota mantraa uskollisesti Riikka Purran suulla, vaikka kaikki tietävät jo, ettei se toimi. Komission määräykset ovat siis tuhonneet maamme yhteiskuntaa ja taloutta jo 35 vuoden ajan ja samaa jatketaan edelleen.

"Suomen talouden keskittyneisyyden aste on korkea sellaisilla sektoreilla, kuten vähittäis- ja tukkukaupassa, sekä rakennusalalla ja kuljetuksissa, jotka ovat olleet suojattuina ulkomaiselta kilpailulta.

Tätä kehitystä on edistänyt säätely, joka rajoittaa pääsyä tietyille markkinoille, suhteellisen väljät kilpailulait sekä Suomen markkinoiden pieni koko ja suuri maantieteellinen etäisyys."

Edellä olevassa komissio moitiskelee suomalaisia säätelystä, mutta väittää samalla että pääsyä Suomen markkinoille rajoittavat myös VÄLJÄT KILPAILULAIT. Eli juuri se vapaa kilpailu ja markkinatalous. Eli meillä oli itseasiassa toimivammat markkinat tuolloin, kuin EU:ssa. Ei ihme, että moinen piti ja pitää häivyttää ihmisten muistista.

"Joillakin muilla toimialoilla, kuten sähkön, öljyn, lannoitteiden ja telepalveluiden tuotannossa, valtion monopoleilla on hallitseva asema. Keinotekoinen korkeiden hintojen ja alhaisen tehokkuuden säilyminen, näillä sektoreilla, lisäisi kansainvälisesti kilpailevien maiden toimialojen kustannuksia ja vahingoittaisi toimenpiteitä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi."

Komissio esittää tuossa uusliberalistista agendaansa vapaasta kilpailusta, joka tulee laskemaan hintoja ja tehostamaan toimintaa. No, meidän ei tarvitse arvailla kuinka on käynyt kun komission käskyjä on noudatettu. Ovatko hinnat laskeneet? Onko tuotantotehokkuus kasvanut? Onko Suomen kilpailukyky parantunut? Vastaus kaikkiin on EI. Komission opein yli 30 vuotta harjoitettu politiikka on tuhonnut suomalaisen työn kannattavuuden ja kilpailukykymme. Ja me kaikki tiedämme mitä hinnoille on tapahtunut.

"Suomen hallitus on ottanut ensimmäiset askeleet kotimaisen kilpailun lisäämiseksi. Jokin aika sitten se antoi eduskunnalle esityksen kilpailulain uudistamiseksi, yhtenä tavoitteena saattaa Suomen laki paremmin yhteensopivaksi yhteisön lainsäädännön kanssa."

Suomen hallitus siis alkoi noudattaa komission määräyksiä jo 1992. Pari vuotta ennen sitä "kansanäänestystä".

"Suomen kansainvälinen kilpailukyky liittyy tiiviisti nimellis- ja reaalipalkkojen kehitykseen. Rahapolitiikassa tapahtunut oleellinen muutos kohti monetaarisen vakauden saavuttamista merkitsee sitä, että työmarkkinaosapuolilla tule olemaan suurempi vastuu työllisyyden tasosta. Epävarmuudet tällä alueella vaikuttavat rahapolitiikan uskottavuuteen estäen korkojen laskua ja vaurioittaen investointinäkymiä."

Niin, ovatko investoinnit lisääntyneet komission määräysvallan aikana?

"Tämä tarkoittaa, että Suomessa on ryhdyttävä hyvinkin huomattaviin ponnistuksiin suuremman joustavuuden saamiseksi nimellis-ja reaalipalkkoihin."

Komissio siis sanoi suoraan jo 1992, että suomalaisten palkkoja pitää laskea. Tässä se onkin onnistunut hyvin. Suomi on yksi harvoista maista, joissa kansalaisten tulotaso ja varallisuus ovat laskeneet viimeiset 17 vuotta, ainoa Pohjoismaa, jossa näin on tapahtunut. Ja komissio siis ilmoitti jo vuonna 1992, että suomalaisten palkkojen pitää laskea, toki puhuen "joustoista". Ja kuten ministeri Valtanen totesi jo aikoja sitten: kun valuutta (euro) ei jousta, ihmisten on joustettava.

"Suomen talouden integraatio Euroopan talousalueeseen antaa puitteet tuotantojärjestelmän uudelleen organisoitumiselle. Huomattavat suhteellisten hintojen vinoutumat, verrattuna muihin maihin, kuvastavat selviä puutteita markkinamekanismien toiminnassa."

Ja kuinkahan paljon ne hinnat ovat "korjautuneet" viimeisen 35 vuoden aikana?

"Tullien ulkopuolisten esteiden poistaminen tavaroiden ja palveluiden vapaalta liikkumiselta, ulkomaisten suorien sijoitusten rajoitusten lopettaminen, sekä valtion tukia koskevan kurinalaisuuden parantaminen, auttavat varmuudella kilpailun edistämistä ja ovat omiaan vähentämään vinoutumia-
rohkaisevat myös viennin monipuolistumista edellyttäen, että tarjontapuolen olosuhteet ovat kilpailukykyiset."

Tuossa avainlause on tuo viimeinen. Se tarkoittaa, että suomalaisen työn hinta on painettava niin alas, että "tarjontaosapuoli" on kilpailukykyinen.

"Hallitus aloitti julkisten menojen sopeuttamisen uuteen tilanteeseen vuoden 1991 lopulla vuodelle 1992 antamassaan talousarvioesityksessä. Lainsäädäntöprosessin tietyn asteisen joustamattomuuden ja kriisistä aiheutuneiden menojen kasvun takia, julkiset menot kasvavat kuitenkin yli 5% vuonna 1992 (13% v.1991)."

Ja yksi osasyy noihin kasvulukuihin on 80-luvun lopulla komission toiveiden mukaisesti toteutettu pääoma- ja rahamarkkinoiden vapauttaminen, joka johti ulkolaisen lainarahan vyöryyn Suomeen ja valtaisaan valuuttalaina ansaan.

"Julkisten menojen saamiseksi paremmin hallintaan on pantu alulle useita instituutionaalisia uudistuksia, joista tärkein on kuntien valtionapujärjestelmän uudistus. Tulon siirrot valtiolta kunnille määritellään tulevaisuudessa objektiivisten kriteerien perusteella, jollaisia ovat esim. väkiluku ja väestörakenne. Tämän pitäisi saada kunnat hillitsemään menoja."

Tuossa tuo hyvinvointi-alue/kuntaliitos/sote asiakin tuli selväksi. Komissio määräsi Suomen jo 1992 muuttamaan kuntien valtionosuusjärjestelmän, tai apujärjestelmän, kuten se sitä nimitti. Seurauksena oli se, että samaan aikaan kun kuntien valtionrahoitusta leikattiin, niille siirrettiin tehtäviä, jotka valtio oli hoitanut aikaisemmin. Kuten tiedämme, tämä johti kuntien talouskriiseihin, joiden avulla pystyttiin varastamaan kuntalaisten kunnallisveroilla rahoittamat sote-kiinteistöt ja investoinnit valtiolle, joka taas noudattaa komission määräyksiä näiden asioiden suhteen.

"Nykyisen hallituksen budjettipolitiikka on osa keskipitkän aikavälin strategiaa, jossa päätavoitteena on palauttaa nopeasti budjetin tasapaino pitämällä julkiset menot tiukasti kurissa niin, että niitä leikataan v.1995 mennessä v.1991 tasolle ja sen jälkeen taso jää ennalleen."

Tuossa komissio määrää Suomen talouspolitiikasta jo ENNEN maan EU-jäsenyyttä. Erikoista, eikö?

"Tämän mukaisesti valtion v.1993 budjetti tähtää menojen reaalikasvun leikkaamiseen 6%. Siihen sisältyy uudistus, joka koskee työttömyys- ja sairasvakuutuskorvauksia, julkisen sektorin työvoiman vähentäminen ja kuntien menojen jäädyttäminen."

Tuntuuko siltä, että olette kuulleet edellä olevan myös nykyisen hallituksen suusta? Aivan.

"Tällainen politiikka merkitsee huomattavaa muutosta verrattuna entiseen. On välttämätöntä jatkaa sitoutumista tähän politiikkaan tulevinakin vuosina, jotta alhaisen julkisen talouden velan etuja ei tuhlattaisi ja Suomi voisi osallistua rahaunioniin."

Ja kuinkahan julkisen talouden velka onkaan kehittynyt siinä rahaunionissa? Aivan.

"Hallitus aikoo jatkaa 1980-luvun lopulla aloitettuja julkisen talouden uudistuksia tavoitellen veroihin liittyvien hintavinoutumien vähentämistä. Vuosina 1989-1991 ylin henkilöiden tuloveroprosenttti alennettiin 51%- 39%. Veropohjaa kuitenkin laajennettiin. Pääomaverotuksen uudistuksen ensimmäinen vaihe on sisällytetty vuoden 1993 budjettiesitykseen. Siinä kaikkiin pääomatuloihin sovelletaan yhtenäistä verokantaa, jolloin verojärjestelmä kohtelee nykyistä neutraalimmin eri rahoituslähteitä ja rohkaisee yksityisiä yhtiöitä keräämään omia pääomia. Välillisen verotuksen uudistus, joka on suunniteltu toteutettavaksi v.1994, on tärkeä, sekä vähentäessään nykyisen verojärjestelmän aiheuttamia vinoutumia, että yhdenmukaistaessaan verotusta yhteisön vaatimusten kanssa."

Tuossakin tuo sanotaan suoraan: Suomen valtiojohto alkoi valmistella EU-jäsenyyttä jo 1980-luvun lopulla ja ylimpiin tuloluokkiin kohdistettiin helpotuksia. Huomaa viimeinen lause: verotus on yhdenmukaistettava EU:n kanssa. Siinä pieni knoppi niille suomalaisille, jotka valittavat verotuksesta. Sitä on yhdenmukaistettu EU:n käskyjen mukaisesti yli 35 vuotta ja tässä ollaan.

"Suomen liikevaihtoverojärjestelmä poikkeaa arvonlisäverojärjestelmästä siinä, että monet yritysten ja kuluttajien ostamat palvelut, sekä rakennustoiminta ovat verosta vapaita, eivätkä kaikki välituotepanokset ole täysin vähennyskelpoisia. Arvonlisäveroon siirtyminen vähentää nykyjärjestelmän vinoutumia, joka on ollut erityisen epäedullinen vientiteollisuudelle."

Eli arvonlisävero tuli suoraan Euroopan Unionilta, sen tahdosta ja määräyksestä, ja siitähän onkin ollut iloa ja hyötyä meille kansalaisille, eikö?

"4. Talous- ja rahaunioniin osallistumisen tavoite sisältyy selvästi presidentti Koiviston äskettäin Bruggessa pitämään puheeseen, jossa hän sanoi näyttävän siltä, että pienten ja avointen talouksien, kuten Suomen, tarvitsee liikkua kohti Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaunionia jopa vielä enemmän kuin vahvemmat taloudet."

Eli Mauno Koivisto oli arkkitehtinä kun pieni ja avoin talous, Suomi, saateltiin hautaansa ja tilalle tuotiin Eurostoliiton sääntelytalous.

"Hallituksen edellä kuvatun ohjelman pyrkimyksenä on ennen kaikkea puuttua sisäisiin ja ulkoisiin
tasapainottomuuksiin, jotka kasaantuivat viime vuosikymmenellä ja pahenivat entisen Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan romahdettua. Se muodostaa pohjan kestävällä pohjalla olevalle keskipitkän aikavälin ohjelmalle ja on mitä tervetullein askel suuntaan, joka vie osallistumiseen talous- ja rahanunioniin."

Komissio jättää taas kertomatta, että 80-luvulla sen toiveiden ja määräysten mukaisesti toteutettu rahamarkkinoiden uudistaminen johti katastrofiin yhdessä idän kaupan romahduksen kanssa. Komissio ilmoittaa myös tuossa suoraan, että markasta tullaan luopumaan (rahaunioni) vuosia ennen kuin asiasta edes meillä julkisesti keskusteltiin.

"Liittymisen vaikutukset

-Maa- ja metsätalous

1. Suomen maatilojen kokonaispinta-ala on 12,3 miljoonaa hehtaaria, joista 2,3milj. ha on viljelysmaata ja 7,2 milj. ha kasvullista metsää. Keskimääräinen viljelyala maatilaa kohden on yhteisön keskiarvon alapuolella (13 ha verrattuna yhteisön 16,5 hehtaariin).

Maatalousväestön osuus aktiiviväestöstä on suunnilleen samalla tasolla kuin yhteisön keskiarvo (9% aktiiviväestön kokonaismäärästä v.1995 7% v.1990. Verrattuna yhteisön 6,6 %:iin).

Maatalouden merkitys kansantaloudelle oli v.1990 n. 3300 milj. ECUa eli 3% BKT:sta.
Suomen maatalouden rakennetta hallitsee pienten tilojen suuri lukumäärä. Monien viljelijöiden tuloista merkittävä osa tulee muista lähteistä kuin maataloudesta; noin 50% tiloista saa vähintään puolet nettoansiostaan maatalouden ulkopuolelta.
Viljelyalasta 15% käytetään ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden viljelyyn. Yli puolet viljelyalasta on viljantuotannossa - mukaanlukien rehuviljat - ja noin 1/3 on nurmirehun tuotannossa.
Lähes kaikkien pääasiallisten maataloustuotteiden tuotanto on viime vuosina ylittänyt 100%:n omavaraisuusasteen ( viljat, naudanliha, maitotaloustuotteet, jne.). Kuitenkin ylijäämät ovat supistuneet viime vuosina. EY:n maataloustuotantoon verrattuna. Suomen tuotannon määrä on 1-3% tuotteesta riippuen. Merkittävän poikkeuksen muodostaa kauran tuotanto, jonka osuus EY:n tuotantoon verrattuna on noin 30%."

Huomaa mitä komissio tuossa sanoo: Lähes kaikkien pääasiallisten maataloustuotteiden tuotanto on viime vuosina ylittänyt 100%:n omavaraisuusasteen ( viljat, naudanliha, maitotaloustuotteet, jne.). SUOMI OLI ENNEN EUROOPAN UNIONIN JÄSENYYTTÄ 100% OMAVARAINEN RUOKATUOTANNOSSA JNE. Ei ole enää. Kiitos Euroopan Unionin jäsenyyden. Se on järkyttävä fakta.

"2. Yleisesti ottaen Suomen maatalouspolitiikka on monella tavoin samanlaista kuin EY:n. Kohtuullinen tulotaso viljelijä väestölle, markkinoiden tasapainottaminen ja maataloustuotteiden kohtuulliset hinnat ovat Suomen ja EY:n maatalouspolitiikan yhteisiä tavoitteita. Suomen ja EY:n käyttämät politiikan toteuttamissen välineet ovat suurelta osin myös samanlaiset: kiintiöt, interventiojärjestelyt sisämarkkinoilla ja rajasuojajärjestelmä yhdessä ylijäämätuotannon vientituen kanssa sekä suorat tulotuet.
Maatalouden kokonaistuella (PSE) mitattuna Suomen maatalouden tukitaso on kuitenkin ollut EY:tä korkeampi. V1990 PSE-% oli Suomessa kaikilla pääasiallisilla tuotteilla korkeampi kuin EY:ssä.

Kun kokonais-PSE oli EY:ssä 49%, vastaava luku Suomessa oli 72%. Tämä korkeampi taso heijastui myös suhteellisesti korkeampina tuottajahintoina Suomessa."

Toisin sanoen: maajussit saivat tuotannostaan korvauksen, joka mahdollisti säädyllisen elämän maalla ja toimeentulon. Nythän on toisin. Maatiloja menee nurin hirmuista vauhtia ja alamme olla lähes täysin riippuvaisia ulkomaalaisista isännistämme. Se on ollut täysin tietoista siirtomaapolitiikkaa, jonka ovat toteuttaneet suomalaiset Eurostoliiton pikkuapuri oman kansansa tappioksi.

"3. Nykyisten olosuhteiden vallitessa Suomen liittyminen EY:hyn merkitsisi vaikutuksina suomalaisille tuottajille painetta hintojen alentamiseen enemmistössä maataloustuotteita. Tämänhetkiset tuottajahinnat ovat Suomessa noin kaksinkertaiset verrattuna vastaaviin EY-hintoihin.
Kuitenkin alhaisemmat rehujen hinnat ja muiden kustannusten aleneminen kompensoisivat merkittävästi kotieläintuotteiden alhaisempia hintoja. Sopeutumisprosessin peruselementti olisi kansallinen maitokiintiö."

Eli komissio sanoo suoraan, että suomalaisten maanviljelijöiden ja maatilojen tulot tulevat laskemaan. Huomaa: suomalaisille maataloustuottajille maksettiin kaksikertaa parempia tuottajahintoja kuin eurostoliittolaisille. Tämäkin piti tuhota.

"Luultavimmin maataloustuotannon kokonaismäärä supistuisi. Erityisesti viljojen omavaraisuusaste laskisi siirtymävaiheen aikana. Puutarhaviljely tulee olemaan erityisen vaikeassa tilanteessa johtuen pääasiassa sen työvoima- ja pääomavaltaisuudesta.
Suomalaisten viljelijöiden sopeutuminen EY-markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen merkitsee,
että heitä kohtaavat yleisesti ottaen alhaisemmat tuottajahinnat, alhaisempi tukitaso ja voimakkaampi kilpailu."

Tuossa komissio sanoo suoraan, että 100% omavaraisuus menetetään, maataloustuottajien ansiot alenevat ja puutarhoja kohtaa katastrofi. Tosin sanoen: suomalainen maaseutu tullaan rusikoimaan polvilleen. Ja näin on myös tehty. Ja valtiojohtomme tiesi tämän jo 1992.

"Alenevien tuottajahintojen ja voimakkaamman kilpailun tuloksena voidaan odottaa Suomeen alhaisempia kuluttajahintoja sekä monipuolisempaa elintarvikkeiden tarjontaa.
4. Ottaen huomioon jäsenyyttä hakevan maan tuotannon vähäisen määrän, yhteisön tuotantoon verrattuna, yhteisön markkinoihin ei ole odotettavissa laajoja vaikutuksia, vaikka Suomen omavaraisuusaste tietyillä tuotteilla olisi EY-järjestelmien käyttöönoton jälkeen yhä yli 100%.".

Toisin sanoen, suomalaisella maataloudella ei ole mitään merkitystä Eurostoliitolle edes siinä tapauksessa, että JOILLAKIN tuotteilla saattaisi olla yli 100% omavaraisuus, joka siis pyritään tuhoamaan kautta linjan. "Monipuolisempi elintarvikkeiden tarjonta" tarkoittaa muiden EU-maiden tuotteiden dumppaamista Suomen markkinoille hinnoilla, joihin ilman entisiä tukia jääneet suomalaiset tuottajat eivät pysty vastaamaan.

"5. Maantieteellinen sijainti ja ilmastolliset olosuhteet näyttelevät merkittävää osaa maatalouden
perusrakenteen määrittelyssä. Noin 1/3 Suomen koko pituudesta sijaitsee pohjoisen napapiirin sisäpuolella ja suurimmalla osalla muuta maata on sub-arktisia piirteitä, vaikkakin Suomen ilmasto on Golf-virrasta ja usein toistuvista lämpimistä ilmavirroista lounaasta ja lännestä johtuen suhteellisen lämmin verrattuna maapallon muihin, samalla leveysasteella sijaitseviin osiin.
Tästä huolimatta Suomen maataloustuotantoa rajoittaa lyhyt kasvukausi, joka on n.170 vrk.

Maan eteläosissa ja n.130 vrk. pohjoisosissa. EY:n pohjoisosissa kasvukausi on 220-260vrk.

Tehollinen lämpösumma kasvukauden aikana on Suomessa tavallisesti 800 *C:n ja 1300*C:n välillä, vaihtelun johtuessa pääasiassa leveysasteesta ja etäisyydestä Itämereen. Molempien muuttujien erittäin alhaisilla arvoilla on suuri merkitys satoihin ja ne lisäävät kasvintuotannon riskiä; pääasiallisten viljelykasvien keskimääräiset satotasot ovat merkittävästi alhaisempia kuin EY-keskiarvot.

Suomen pohjoisilla ja itäisillä alueilla myös väestön tiheys on alhaisin. Suomen väestötiheys on Euroopan alhaisimpia keskiarvon ollessa 15 henkeä neliökilometriä kohden; useimmissa osissa pohjoisilla ja itäisillä raja-alueilla tämä tiheys on alle 5 henkeä neliökilometriä kohden.
Johtuen monista eri syistä kuten, alueellisesta kehityksestä, työllisyydestä, kansallisesta turvallisuudesta ja luonnonsuojelusta, suureen osaan Suomea, mukaanlukien pohjoiset ja itäiset osat, on siten suunnattu erityistukea.

Maataloussektori on eräs pääasiallinen hyötyjä näistä tuista. Suomalaisten arvioiden mukaan Suomen maatalouspolitiikan mukainen tukitaso ylittää huomattavasti vastaavat tukitasot EY:ssä."

Toisin sanoen, suomalainen maaseutu sai enemmän tukea itsenäisessa Suomessa kuin Eurostoliitossa.

"On olemassa selviä merkkiä siitä, että Suomi haluaisi ylläpitää korkeaa tukitasoa jäseneksi liittymisvaiheessa. Neuvottelujen aikana yhteisön tulee tarkistaa tälläisen tuen yhteensoveltuvuus vastaavien EY:n politiikan alojen ja lainsäädännön, ml. valtiontukipolitiikan kanssa, ottaen huomioon yhteisen tavoitteen ylläpitää maataloutta reuna-alueilla."

Eli komissio aikoo pitää huolen siitä, että suomalainen maaseudun tuki painetaan eurostoliittolaiselle tasolle. Suomalaisen maaseudun tukeminen ajetaan alas.

"6. Aloitettuaan vain maatalouteen ja metsätalouteen liittyvillä ohjelmilla Suomi on laajentanut maaseutupoliittisia ohjelmiaan muihin maaseutuelinkeinoihin edistäen parempia elinolosuhteita.

Tämän politiikan tavoitteet, kuten maataloudesta saatavien tulojen alanemisen kompensointi, uusien elinkeinojen kehittämismahdollisuuksien luominen maaseutuväestölle, infrastruktuurin kehittäminen, viime aikoina kohonnutta työttömyyttä vastaan suunnatut toimenpiteet ja autioitumisen estäminen,ovat laajalti yhteneväiset EY:n maaseudun kehittämisen tavoitteiden kanssa.

Yhteisön maaseudun kehittämisohjelmia voitaisiin soveltaa tietyillä alueilla, jotka täyttävät yhteisölainsäädännössä asetetut vaatimukset. (Ks. myös taloudellinen ja sosiaalinen koheesio=yhteenkuuluvuus)."

Eli maaseutua on kohdeltava kuten Eurostoliitto haluaa. "Autioitumisen estäminen" on "laajalti" EU:nkin tavoitteena, mutta ei kokonaan tai täydellisesti, tai kirjaimellisesti. Komissio käyttää orwellillaista kieltä taidokkaasti.

"Uudet toimenpiteet, jotka on vastikään hyväksytty yhteisön maatalouspilitiikan (CAP= yhteinen maatalouspolitiikka) uudistuksen yhteydessä, voivat hyvinkin kattaa eräitä Suomessa olevia järjestelmiä. Tämä koskee maatalouden ympäristöohjelmia ( jotka voisivat kattaa suomalaiset laajaperäistämistä ja biologista viljelyä koskevat järjestelmät), viljelysmaan poistamisen pysyvästi maataloustuotannosta, ympäristönsuojelun ja maaseutumaiseman ylläpidon."

Me kaikkihan tiedämme mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa ja mihin tämä on johtanut. Eurostoliiton määräämä ennallistamisdirektiivi tuo suomalaisille noin 12 000 000 000 euron lisälaskun.

"Metsänhoitoon liityvät toimenpiteet ovat hyvin tärkeitä Suomelle, jossa tämä sektori on hyvin säädelty ja organisoitu. Yhteisön maatalousmaan metsittämiseen myöntämät tuet voisivat kattaa osan olemassa olevista suomalaisista järjestelmistä."

Toisin sanoen, toimiva hyvin organisoitu suomalainen järjestelmä on tuhottava ja korvattava Eurostoliiton vajaammilla järjestelmillä.

"Varhaiseläkejärjestelmät tulisi sopeuttaa EY-olosuhteisiin. Erityisesti uusi, CAP-uudistuksen yhteydessä hyväksytty EY:n rahoittama järjestelmä mahdollistaa elinkeinosta luopumisen tilalla tietyissä olosuhteissa."

Eli suomalainen eläkejärjestelmä on tuhottava ja vaihdettava eurostoliittolaiseen.

"-Taloudellinen ja sosiaalinen koheesio (= yhteenkuuluvuus)

1. Suomen ostovoimakorjattu BTK henkeä kohti on lähellä yhteisön keskiarvoa 107.5% vuonna 1989; nykyisin- (ennen käynnissä olevaa markan kellutusta hieman 100% alapuolella).
Kuitenkin puolella Suomen lääneistä BTK on 85-100% yhteisön keskiarvosta.
Suomea koettelee tällä hetkellä poikkeuksellisen syvä taantuma (kts. luku Suomen talous ja yhteisö) Tämä tilanne jossa BKT laski tosiasiallisesti 8% vuonna 1991, on johtanut ennennäkemättömän työttömyysasteen syntymiseen. Työttömyysaste nousi vuoden 1992 ensimmäisellä neljänneksellä n.13,5%:iin ja näyttää edelleen nousseen tästä."

Niin, siis ennen kuin Suomi alkoi valmistella itseään eurostokuntoon suomalaisten ostovoima oli 7% kovempi kuin EU:ssa keskimäärin. 90-luvun lama, joka aiheutui sopeutumisesta EU:n tarpeisiin ja idän kaupan romahduksesta, painoi ostovoiman alle unionin keskiarvo. Eli jo tuolloin oli näkyvissä mihin jäsenyys tulee johtamaan suomalaisten osalta. Komissio sanoo sen itse tuossa suoraan.

"2. Lama vaikuttaa eri lailla eri alueilla. Työttömyyden alueelliset erot ovat perinteisesti olleet merkittävät. Luvut ovat korkeimmat pohjoisissa osissa maata ja matalimmat Helsingin seudulla ja Ahvenanmaalla. Alueelliset erot ovat kuitenkin kaventuneet viime aikoina, koska työttömyys on noussut etelässä.
Maatalouden suhteellinen merkitys on suurin keskisissä osissa maata (Mikkelin, Kuopion; Pohjois-Karjalan ja Vaasan lääneissä maatalouden osuus työllisestä työvoimasta on 15.17%). Näille alueille myönnettävä aluetuki on pyritty kohdentamaan taloudellisen toiminnan maatalouteen liittyviin näkökohtiin.
Maan pohjoiset ja itäiset osat, jotka sijaitsevat Euroopan periferiassa, ovat voimakkaasti riippuvaisia metsävaroista. Teollisuussektori koostuu näillä alueilla oleellisesti muutamasta isosta metsäteollisuusyhtiöstä. Näille alueille myönnetyllä tuella on pyritty pohjimmiltaan pienentämään yritysten syrjäisestä sijainnista aiheutuvia haittoja."

Tuossa komissio lipsauttaa sen mitä se ajattelee Pohjois- ja Itä-Suomesta. Ne ovat periferiaa, syrjäseutua. Sanalla Periferia on Euroopassa selvä kaiku. Periferia on takapajuista ja alikehittynyttä syrjäseutua, jonka asukkaat ovat samaa kastia. Näin siis Eurostoliitto näki itäsuomalaiset ja pohjoissuomalaiset ja heidän kotiseutunsa 1992.

"Suomen tehdasteollisuus on voimakkaasti keskittynyt maan eteläosiin. Erityisesti Turku ja Pori sekä Kymi. Näille alueille myönnetty tuki pyrkii keskittymään teollisuuden rakenteen uudistamiseen.
Palvelujen osuus on erityisen korkea toisaalta Helsingin seudulla ja toisaalta Suomen perifeerisillä itäisillä ja pohjoisilla alueilla. Jälkimmäisessä tapauksessa tämä johtuu julkisen sektorin merkityksestä ja tietyissä määrin, Lapin osalta myös matkailusta. Näistä alueista vain Lappi on merkittävä tuen kohdealue."

Vain Lappi on merkittävä tuen kohde komission silmissä.

"3. Suomen aluepolitiikan tavoitteena on sellaisten elinolosuhteiden takaaminen perifeerisillä, harvaan asutuilla alueilla, joissa on vaikeat ilmasto-olosuhteet, joilla turvataan maan kaikkien osien pysyminen asuttuina. Tämä koskee erityisesti kaikkia pohjoisia ja itäisiä raja-alueita.

Politiikkaa uudistetaan parhaillaan oleellisesti suuremman alueellisen autonomian suuntaan luomalla kunnallisten viranomaisten välisiä liittymiä. Aluetuki on Suomessa yhä merkittävästi korkeammalla tasolla kun yhteisössä keskimäärin."

Toisin sanottuna suomalainen aluetuki oli suurempaa kuin EU:n tuet, joten nekin piti ajaa alas "eurooppalaiselle" tasolle.

"Yhteisön tulee varmistaa ovatko kyseiset tukitasot, jotka usein on suunniteltu kompensoimaan erilaisiin taloudellisen toiminnan muotoihin sisältyviä korkeita kuljetuskustannuksia, sopusoinnussa yhteisön kilpailusääntöjen kanssa.(kts.luku Kilpailu)" 

Tuossa komissio sanookin melko suoraan, ettei Suomi enää jatkossa saa tukea omaa maaseutuaan paremmin kuin EU. Tästä hetkestä eteenpäin alkaa suomalaisen maaseudun alasajo, jonka takuumiehinä ovat keskusta, demarit ja kokoomus.

"4. Sovellettavan EY:n asetuksen EEC.n säädöstö no.2052/88, 24.6.1988, Artikla8 (kohdealue1) ja (kohdealue2), OJ L 185, 15.7.1988.) mukaan, saadakseen kohdealue 1.n mukaista tukea, alueiden on
oltava NUTS II-tasoa, joilla BKT henkeä kohden on viimeisen 3 vuoden ajan ollut enintään 75% EY:n keskiarvosta. Suomen viranomaisilta saatujen läänikohtaisten BKT-tietojen perusteella Suomessa ei ole yhtään aluetta joka täyttäisi nämä kriteerit."

Komissio toteaa siis suoraan jo vuonna 1992, että suomalainen maaseutu jää vaille tiettyjä EU-tukia, koska se ei täytä kriteereitä, jotka on laadittu eteläisempien Eurosto-maiden mukaisiksi.

"Saman asetuksen mukaan saadakseen kohdealue 2:n mukaista tukea, alueen tulee kuulua NUTS III-tasoon ja täyttää seuraavat kriteerit: työttömyysasteen ja teollisuuden työvoimaosuuden on oltava EY:n keskiarvon yläpuolella ja alueella tulee olla teollisuuden työpaikka menetyksiä. Kun otetaan huomioon teollisuuden työllisyyden ja työttömyyden kehitys, jotkut läänit tai läänin osat saattavat täyttää kohdealueen 2 kriteerit, joko edellä mainitut tilastolliset kriteerit tai lisäkriteerit ja joustavuusvaraukset, jotka sisältyvät asetukseen."

Komissio siis katsoo, että lama-Suomessa jotkut alueet SAATTAVAT täyttää sen tukikriteerit, mikä siis tarkoittaa sitä ettei EU-tukia tule noin vain.

"5. Sovellettavissa asetuksissa (EEC:n säädöstö no 2052/88 Artikla 11, ja säädöstö 4253/88, 1912.1988 artikla 4 OJ L 347, 31.12.1988) on useita kriteerejä, jotka täytettyään, alue on oikeutettu kohdealue 5b:n mukaiseen maaseutualueiden tukeen: korkea maatalouden toiminnan aste, alhainen BKT taso, korkea maataloustuotannon prosenttiosuus, alhainen asukastiheys, alueen perifeerillinen luonne ja alueen herkkyys maataloudessa tapahtuvalle kehitykselle erityisesti EY:n yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä. Edellä olevan kuvauksen perusteella, huomattavat osat maata saattaisivat täyttää nämä kriteerit ja tulla kohdealue 5b:n mukaisen tuen piiriin."

Kannattaa muistaa EU-tukien osalta se tosiasia, että Suomen omat maaseudun tuet olivat siis korkeampia kuin EU:n maksamat tuet. Ja komissio oli sitä mieltä, että kotimaiset tuet on lopetettava ja EU:n mukaiset tuet otettava tilalle. Juuri tästä syystä Suomi onkin joutunut maksamaan omia tukiaan EU-tukien päälle. Ne kun eivät ole olleet riittäviä. Ja tälläkin metodilla EU-kustannuksia on kasvatettu kansalaisten maksettavaksi.

"6. Suomi olisi todennäköisesti oikeutettu useisiin EY:n horisontaalisiin maatalouden rakennetta ja maaseutukehityksen edistämistä koskeviin tukimuotoihin kohdealue 5b:n mukaisesti; investointiavustukset (korkotuki ja suora tuki), lainat sekä kone- ja laiteavustukset nuorille viljelijöille, jotka ovat laajalti käytössä Suomessa."

Eli meillä oli jo vastaavia tukia, mutta paremmin ja enemmän kuin EU:ssa.

"Jotkut toimenpiteet ovat samoja kun vastaavat EY:ssä käytössä olevat, toiset taas tulisi sopeuttaa."

Toisin sanoen: sopeuttaa = muuttaa EU:n tahdon mukaisiksi.

"Suomi tulisi hyötymään myös jalostus- ja markkinointiavustusten sääntelystä, jota vastaavaa menettelyä se ei sovella." 

Niin, siis ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli vähemmän säätelyä kuin Eurostoliitossa myös avustusten osalta.

"Käytössä oleva, joitakin alueita koskeva tulotuki, voitaisiin osittain kattaa kompensoivalla avustusjärjestelmällä (katso myös luku maa-ja metsätalous)." 

Eli korvata eurostoliittolaisella systeemillä, koska... Niin, koska komissio haluaa niin.

"7. Työttömyyden viimeaikaisen kasvun huomioiden Suomi saattaisi hyötyä, vaikkakin marginaalisesti, mikäli työttömyys pysyy nykyisellä tasolla, horisontaalisten kohdealueiden 3 ja 4 mukaisista Euroopan sosiaalirahaston avustuksista, jotka on tällä hetkellä tarkoitettu torjumaan pitkäaikaistyöttömyyttä ja edistämään nuorison ammattiin integroitumista." 

Marginaalinen hyöty on selkokielellä minimaalista, vähäistä, tuskin huomattavaa, eikä sekään ole varmaa.

"8. Ottaen huomioon EY:n sääntöjen, erityisesti rakennerahastoja koskevien soveltamisen, Suomen hallituksen tulee toimittaa asianmukaiset yhteisön standardien mukaan laaditut kansalliset ja alueelliset tiedot." 

Jotta tämä olisi mahdollista on ensin "harmonisoitava" aluetukijärjestelmä, eli romutettava kansallinen toimiva systeemi ja korvattava se eurostoliittolaisella.

"9. Suuri osa Suomea kuuluu arktiseen tai sub-arktiseen alueeseen, jonka ilmastolliset tai väestölliset piirteet lisäisivät yhteisön alueellista ja sosiaalista erilaisuutta. Tämä tulisi ottaa huomioon EY:n rakennepolitiikassa." 

Niin tulisi, mutta onko otettu ja missä määrin?

"Verotus ja kokonaisveroaste

1. Kokonaisveroaste (verot ja sosiaaliturvamaksut prosentteina BKT:sta) on Suomessa melko sama kuin yhteisössä keskimäärin. V.1989 se oli OECD:n tilastojen mukaan 37,4%. Verotulojen rakenne on yleisesti ottaen melko samanlainen kun EY:ssä. Välittömien verojen osuus on Suomessa suurempi, kuin yhteisössä (Suomi 18,5%; EY 11,1%)."

Nyt jokainen pikkukokoomuslainen voi nielaista kielensä. Verotus itsenäisessä Suomessa oli eurooppalaista keskitasoa. Sosiaalimaksut olivat eurooppalaista keskitasoa. Välittömien verojen osuus oli suurempi kuin EU:ssa. Välillisten verojen osuus oli pienempi kuin Eurostoliitossa, siis välillinen verotus oli kevyempää kuin EU:ssa keskimäärin.

"Toisaalta sosiaaliturvamaksut ovat Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, alemmat kuin yhteisössä (Suomi 3% EY 13,1%)". 

SOSIAALITURVAMAKSUT OLIVAT ITSENÄISESSÄ SUOMESSA ALHAISEMMAT KUIN EUROOPAN UNIONISSA. Ja mitähän meille on valehdeltu viimeiset 35 vuotta? Aivan.

"2. Välillisessä verotuksessa Suomi otti käyttöön v1964 liikevaihtoverojärjestelmän, joka on asteittain lähentynyt yhteisön soveltamaa arvonlisäverojärjestelmää.
Suomi soveltaa suhteellisen korkeaa liikevaihtoverokantaa (22%)."

Käytössä on myös huojennusjärjestelmä, joka sisältää verottomuutta ja nollaveron soveltamista.
Veropohja, johon sisältyy hyvin vähän palveluita, on paljon kapeampi kuin yhteisössä.

Suomen lainsäädäntö pitää mukauttaa, jotta se vastaisi arvonlisäpohjaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Myös verokantoja tulee selvittää sen toteamiseksi, tarvitaanko muutoksia minimiveronkantoja koskevien yhteisön päätösten noudattamiseksi."

Komissio siis sanoi jo 1992, että Suomeen tulee arvonlisävero. Tätä teille ei kerrottu siinä kuuluisassa "kansanäänestyksessä". Huomaa sekin, että Suomessa oli käytössä verohuojennusjärjestelmä, joka sisälsi VEROTTOMUUTTA JA NOLLAVERON. Näin siis siinä kauhessa Suomessa, joka oli ihan kauhea verottaja ennen Eurostoliiton onnelaa.

"3. Liikevaihtoveron lisäksi Suomi soveltaa lukuisia valmisteveroja, jotka ovat merkityksellisiä, koska
ne ovat hyvin korkeita verrattuna yhteisön keskiarvoihin; etenkin alkoholijuomien, tupakkatuotteiden ja moottoriajoneuvojen verot ovat korkeat.
Polttoaineiden ja energiantuotannon verotus uudistettiin 1986. Polttoaineet ja energiantuotanto ovat nyt arvonlisäveron alaisia. Nykyään bensiiniin ja dieselöljyyn kohdistuu valmistevero arvonlisäveron lisäksi.
Valmisteverojen lähentäminen yhteisössä merkitsee vastaisuudessa minimiveroja tupakalle, alkoholijuomille ja mineraaliöljylle. Suomen tulisi sopeuttaa valmisteveronsa näihin yhteisön säännöksiin."

Onko alkoholin, tupakan, bensiinin ja deiselin hinta laskenut? Onko niiden verotus keventynyt 35 vuodessa? Jos ei, niin miksei? Olemmehan olleet EU-jäseniä jo vuosikymmenien ajan.

"4. Mitä tulee välittömiin veroihin, Suomessa sovelletaan korkeaa verotusta luonnollisten henkilöiden tuloihin(16,9% bkt.sta verrattuna 9,5% yhteisössä). Vuosien 1988-91 aikana tehtyjen uudistusten johdosta marginaalivero on alentunut 51%.sta 40%.iin. Lopuksi osinko ja korkotuloihin ruvettiin soveltamaan lähdeveroa; alunperin vero oli 10% ja se nostettiin15% 1.1.1992."

Verotusta ryhdyttiin siis rukkaamaan EU-kuntoon jo 1988 ja sitä ennen. Eli valtiojohtomme oli jo päättänyt 1980-luvulla mitä tuleman pitää.

"Yritysverotus ja välitön verotus eivät sisälly ETA-sopimukseen, joten niistä tulee keskustella jäsenyysneuvotteluissa. Suomen odotetaan pystyvän tekemään tarvittavat muutokset ilman siirtymäkausien tarvetta. Tämä koskee sekä perustamissopimuksen 7 artiklan mukaista syrjinnän kiellon periaatetta, että toissijaista lainsäädäntöä, joka koskee välitöntä ja välillistä verotusta ja vaikuttaa yritysten toimintaan. Suomen on myös hyväksyttävä yhteisön jäsenmaiden yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen eliminoinnista konserniyritysten tuloksentasauksen yhteydessä."

Komissio antaa tuossa edellä jo määräyksiä Suomelle verotuksen suhteen koskien konserniyrityksiä, siis kun maa on vielä itsenäinen.

"5. Sosiaaliturvamaksuissa suomalaisen järjestelmän erityispiirre on, ettei työntekijöille määrätä maksuja, vaan ainoastaan työnantajille."

Suomalainen palkansaaja ei siis maksanut sosiaaliturvamaksuja ennen Eurostoliiton jäsenyyttä. Sen jälkeen tilanne onkin hieman muuttunut.

"6. Suomessa veroaste vastaa yhteisön jäsenmaiden tasoa. Muutoksien, jotka tarvitaan mukautumiseksi verojen, erityisesti välittömien verojen lähentämistä koskevaan, yhteisön lainsäädäntöön, ei pitäisi aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia ja siirtymäkausien tulisi olla lyhyitä."

Komissio toteaa jälleen kerran, että suomalainen verotus oli ENNEN jäsenyyttä EU:n keskitasoa. Miten on nyt, kun ollaan oltu jäseniä 30 vuotta?

"Kilpailu

1. Tavoitteenaan merkittävästi vahvistaa kilpailupolitiikkaa, Suomen halllitus on uudistanut kilpailulainsäädäntöään huomattavasti ja ryhtynyt purkamaan julkista sääntelyä, saattaen Suomen ja yhteisön lainsäädännön lähemmäksi toisiaan, vaikkakin rajoitetussa määrin.
Pääasialliset uudistukset ovat voimassa olevan horisontaalisten sopimusten sekä määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon vahvistaminen ja harvoin sovellettujen rikosoikeudellisten sanktioiden korvaaminen hallinnollisilla sakoilla."

Eli Suomen valtio oli jo ryhtynyt muokkaamaan lakejaan Eurostoliiton tahdon mukaisiksi ennen vuotta 1992. Teille ei kerrottu tästä mitään.

"Kilpailunrajoituslaissa (4.10.1991) on kuitenkin 2 suurehkoa aukkoa verrattuna yhteisön kilpailusääntöihin: siinä ei ole säännöksiä yrityskeskittymien etukäteisvalvonnasta eikä vertikaalisista
sopimuksista, mikä merkittävästi rajoittaa sen potentiaalista tehokkuutta. Nykyisten kartellien purkamiseen tähtäävien ponnistelujen edistymisen tulisi olla mittapuu uusien säännösten tehokkuudelle."

Jos Suomessa verotus oli keskitasoa, palkat suuremmat, talous paremmalla tolalla ennen jäsenyyttä ja siihen valmistavia "uudistuksia" herää kysymys mistä tehokkuutta rajoittavista kartelleista komissio puhuu? Laittomia kartelleja on tullut esiin nimenomaan sinä aikana, kun Suomi on ollut EU-jäsen ja ongelmia tuottavuuden kanssa on noussut esiin nimenomaan Eurostoliiton jäsenvaltiossa. Kumma juttu, eikö?

"2. Valtiontukimenot ovat vähittäin kasvaneet viimeisen 5v. kuluessa. Tukijärjestelmät tulisi saattaa yhteisön järjestelmien kanssa yhteensopiviksi: tämä on erityisesti totta T&K-, vienninedistämistuen sekä aluetuen suhteen."

Niin, tuon aika, vuodet 1987-92 ovat juuri sitä aikaa, kun suomalaisia systeemejä rukattiin Eurostoliiton tahdon mukaisiksi. Ja tukimenot kasvoivat. Jännä juttu tuokin.

"ETA-sopimuksen voimaanastumisen jälkeen, Suomen valtiontukiohjelmia tulisi tarkastella niiden yhteisön sääntöjen yhteensopivuuden kannalta."

Kuten edellä jo todettiin, komission silmissä ETA-sopimus oli vain välivaihe jäsenyydelle.

"3. Kaupallisten valtion monopolien (Rooman sopimuksen 37 artiklan merkityksessä) suhteen, ilmeisin ongelma on alkoholimonopoli, jota Suomen hallitus pitää oikeutettuna terveyspoliittisin perustein. Päätöksessään 12.3.1987 tapauksessa 178784 (EY:n) tuomioistuin totesi, että kansanterveyden suojaamisen velvoitteen EI VOIDA SALLIA ESTÄÄ VAPAATA KAUPPAA, paitsi jos ei ole muuta vaihtoehtoa.
On perustettu komitea selvittämään, mitkä muutokset ovat tarpeen saattamaan monopolit yhteensopiviksi relevanttrien ETA-säännösten kanssa."

EU-maissahan ei ole valtiollisia monopoleja, eihän? Eihän?

"Muiden Rooman sopimuksen 90 artiklan mukaisten (erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia saavat yritykset) sektorien suhteen, kuten sähkö tai telekommunikaatio. Suomen viranomaiset suunnittelevat toimenpiteitä sääntelyn purkamiseksi. Näiden toimenpiteiden tarkastelun pitää tapahtua yhteisöpolitiikan kehityksen valossa."

Ja mitähän suomalaiselle sähkö- ja telekommunikaatiojärjestelmille onkaan tapahtunut, kun niitä on muokattu Euroopan Unionin vaatimusten mukaisiksi?

"4. Johtopäätös on, että Suomen lainsäädännön saattaminen yhteisön lainsäädännön mukaiseksi vaatii Suomen viranomaisilta kasvavia ponnistuksia.
Komissio tulee seuraamaan kiinteästi ETA-sopimuksen edellyttämien sopeuttamisten toimeenpanoa sekä tutkimaan huolta aiheuttavaa valtion alkoholimonopolia."

Komissio siis käskee orwellilaisin sanakääntein Suomen valtion muokkaamaan yhteiskuntaa sen haluamaan suuntaan. Itsenäinen Suomi?

"Vaikutukset yhteisön budjettiin

1. Arvio Suomen liittymisen vaikutuksista yhteisön budjettiin on tehty, kuten aikaisemmatkin komission lausunnot, vuodelle 1992 hyväksyttyjen budjettilukujen pohjalta ja olettaen, että yhteisön lainsäädäntö sovellettaisiin välittömästi ja kokonaisuudessaan Suomeen."

Siis hetkinen. Komissio on jo arvioinut Suomen liittymisen vaikutuksia unionin budjettiin jo ennen vuotta 1992? Milloin se on tehnyt niin ja miksi? Ei tietoa.

"Arvio ei näin ollen ota huomioon mitään siirtymäaikoja, joita mahdollisesti sovelletaan, eikä myöskään liittymisen dynaamisia vaikutuksia (esim. muutoksia kauppavirtoihin). Yhden tai useamman muun maan yhtäaikainen liittyminen voisi muuttaa tuloja koskevia lukuja hieman."

Toisin sanoen, arvio ei perustus oikein mihinkään, eikä ota huomioon todellisuutta. Kuullostaa hyvinkin eurostoliittolaiselta toiminnalta.

"2, Menot Euroopan maatalouden takuu- ja ohjausrahasto EAGGF (takuuosasto)
Suomen aiheuttama EAGGF- maatalousmenojen lisäys on suhteellisen vähäinen ja se kohdistuu pääasiallisesti viljoihin, maitoon ja maitotuotteisiin. Maataloustuotannon rakenteen, tuotannon tasojen ja yhteisön maatalouspolitiikan uudistetun CAP:n mukaisten tukitasojen perusteella, menojen lisäys olisi n.570 milj. Ecua."

Ja kun nyt tiedämme, että Suomesta tuli nettomaksaja, me maksoimme itse nuo tuet Brysselin kautta, joskin niin, että EU ottaa välistä valtaosan.

"Rakennerahastot
On todennäköistä, että Suomelle annettaisiin tavoitteiden 2,3,4 ja 5 mukaista apua (kts. myös Taloudellinen ja sosiaalinen Koheesio)
Eräiden Suomen kaltaisten jäsenmaiden alueellisen rakenteen perusteella on arvioitu, että aluetukeen käytettävät menot olisivat n.110 milj.ECUa."

Edelleen, me maksamme itse EU:lta saamamme tuet. EU ei maksa meille senttiäkään. Sitä nettomaksajuus tarkoittaa. Annat kaverille satasen ja hän antaa sinulle neljäkymppiä. Et siis ole suinkaan saanut mitään. Olet vain menettänyt pääomaa.

"Muut toimet
Suomen BKT:n perusteella "muut menot" olisivat 160milj.ecua, josta 25 milj. ecua yhteisön ulkoisiin toimiin. Loppuosa koostuisi sisämarkkinoihin, teollisuuteeen, kansalaisten Eurooppaan ja hallintoon liittyvistä menoista."

EU:lle ei siis todellisuudessa koitunut, eikä koidu vieläkään mitään menoja Suomen suhteen. Me maksamme itse omat tukemme jäsenmaksuina ja niiden lisäksi olemme antaneet komissiolle kymmeniä miljardeja, Euroopan keskuspankille kymmeniä miljardeja, ja tukeneet muita EU-maita kymmenillä miljardeilla. Nettotappiot Suomelle ovat olleet satoja miljardeja viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

"Menojen taso ja rakenne

Suomen jäsenyydestä aiheutuva yhteisön budjetin menojen lisäys olisi 830 milj.ecua eli 1,4% yhteisön kokonaismenoista.
Suomeen suuntautuvista menoista maatalousmenojen osuus (68%) olisi hiukan 12 maan EY:n keskiarvon 60% yläpuolella. Toisaalta rakennerahastojen menojen osuus olisi vain 12%, kun se on 27% nykyisessä EY:ssä. "Muihin toimiin" liittyvien menojen osuus olisi sitävastoin korkeampi: Suomi: 19,5% ja nyky-EY 13%."

Suomi ei aiheuttanut Eurostoliitolle mitään menoja. EU sai rahaa Suomelta. Tämä on orwellilaista kakkapuhetta.

"Tulot
Suomelta saatavat tulot olisivat noin 255milj.ecua traditionaalisiin omiin varoihin (maataloustuontimaksut, sokerimaksut ja tullit). Suomen arvonlisäveromaksu olisi 500milj.ecua ja sen BKT-maksu 190 milj.ecua.
Tulojen rakenne on lähellä yhteisön keskiarvoa. Kokonaistulot Suomelta olisivat n.1,5% 13 maan EY:n budjetista. Tämä olisi lähellä Suomen osuutta yhteisön budjetista."

En tiennytkään, että Suomi tilitti puoli miljardia arvonlisäveroa EU:lle jäsenmaksun lisäksi heti kättelyssä. Se kasvattaa taloudellisen tappion määrää melkoisesti. Jos joka vuosi on maksettu unionille keskimäärin 500 miljoonaa, 30 vuodessa summa on siis 15 000 000 000. 15 miljardia puhdasta persnettoa pelkästään arvonlisäverosta. "Me hyödymme EU-jäsenyydestä". Juuri näin.

  "Muut sektorit

- Kalastus
1. Merikalastuksen sektori edustaa vain vaatimatonta osaa Suomen taloudesta, itseasiassa pienenpää kuin kalan viljely, joka sekään ei taloudellisesti ole kovin merkittävää. Suomen täydellisen osallistumisen yhteiseen kalastuspolitiikkaan (CFP) ei pitäisi aiheuttaa merkittäviä muutoksia kalastuselinkeinojen nykyiseen rakenteeseen, sen enempää Suomessa, kuin yhteisössäkään.
Sitäpaitsi Suomen ETA-sopimuksen yhteydessä antaman sitoumuksen avata markkinansa, tulisi lähentää sitä yhteisön markkinoihin ja helpottaa Suomen lainsäädännön sopeuttamista CFP:n puitteissa voimassa olevaan EY-lainsäädäntöön.
2. Silti joitain eroavaisuuksia jää yhteisön ja Suomen politiikan välille, erityisesti koskien kalastusvesille pääsyä (pääsyn ehtoja), kalavarantojen hyväksikäyttöä (hallinnointimenetelmien tarpeellista kehittämistä ja kalastuselinkeinon kontrollointia) ja markkinoita (viitehintojen käyttöönottoa ja tuottajajärjestöjen aktiivista osallistumista)."

Kuinkahan suomalaisen kalastusteollisuuden ja kalanjalostusteollisuuden onkaan käynyt Euroopan Unionin lämpimässä halauksessa? Ne ovat melkein kadonneet.

"-Kuljetus
1. ETA-sopimus sisältää kaikki kysymykset, jotka koskevat yhteisölainsäädännön laajentamista Suomen liikennesektorille. Suomea eivät koske liikennesktorin osalta mitkään siirtymäajat ja poikkeukset, mikä osoittaa,että yhteisön ja Suomen liikennepolitiikka kehittyvät samaan suuntaan.
2. Suomi soveltaa kansalliseen liikenteeseen korkeampia paino-ja mittarajoja raskaille ajoneuvoille, kuin nykyiset jäsenmaat, mitä pidetään taloudellisesti välttämättömänä erityisesti puukuljetuksen vuoksi. Kansallisissa kuljetuksissa käytettävistä ajoneuvojen painoista ja mitoista tulisi keskustella liittymisneuvotteluissa."

Toisin sanoen, Suomi noudatti kuljetusteollisuudessa jo ETA-aikana Euroopan Unionin lakeja, eli ennen jäsenyyttä. Tämäkin unohdettiin kertoa suomalaisille jostakin kumman syystä. Mutta tehokkaammat eli raskaammat kuormat eivät olleet komission mieleen. Sehän toi suomalaisille kilpailuedun, eikä sellaista voitu suvaita komissiossa.

"-Teollisuus
1. Suurimmalle osalle teollisuuden toimialoista ei ole odotettavissa mitään ongelmia Suomen todennäköiseen jäsenyyteen liitttyen, koska Suomi tulee jo hyväksymään enimmän osan relevantista yhteisölainsäädännöstä ETA-sopimuksen perusteella. Siirtymäkaudet rajoitettiin poikkeustapauksiin ja
tiukkoihin määräaikoihin. Tämän seurauksena Suomen lainsäädäntö on jo viimeistään 1.6 1995 sopeutettu yhteisöjäsenyyden velvoitteisiin lähes kaikilla aloilla.
2. Joillakin aloilla eli metsä-, kemian-, elintarvike-, teräs- ja värimetalliteollisuuden osalta on kuitenkin vielä olemassa erityisiä kysymyksiä, jotka on käsiteltävä liittymisneuvottelujen yhteydessä. (Nämä on analysoitu liitteessä - teollisuus)"

EU-komissio sanoo tuossa suoraan, että Suomi hyväksyy suurimman osan unionin laeista mukisematta ja asia on loppuusaatettu 1.6. 1995. Toisin sanoen, EU-komissio tiesi jo 1992, että kolme vuotta myöhemmin sen lait on otettu käyttöön Suomessa. Kuka tämän oli luvannut unionille??

"-Ympäristökysymykset
1. Suomi hyväksyy useimmat ympäristöä koskevat yhteisösäädökset ETA-sopimuksella. Suomen lainsäädännössä tapahtuu siis suuria muutoksia tällä alueella, kun sitä mukautetaan vastaamaan yhteisösäädöstöä ja pääosa tästä lainsäädännöstä on valmis v. 1993 alussa. Tämä koskee ilman ja veden
saastumisen tarkkailua, melua, kemikaaleja sekä jätehuoltoa sekä teollisuuslaitosten päästöjä.
Samoin tämä koskee tulevaa bioteknologiaan sekä geneettisesti muunneltaviin organismeihin liittyvää lainsäädäntöä."

Komissio siis toteaa vuonna 1992, että sen ympäristölait tulevat voimaan jo 1993, eli pari vuotta ennen liittymistä. Kerrottiinko meille, että noudatamme Euroopan Unionin ympäristölakeja jo ennen jäsenyyttä?

"2. Kasvistoa ja eläimistöä koskevien EY-direktiivien liitteiden uudelleentarkastelu tulee olemaan tarpeen maan erityispiirteiden johdosta. Suomen on muutettava lainsäädäntöään joillakin aloilla, esim. ydinturvallisuuden ja säteilyturvan alueilla."

ETA-sopimuksen avulla Suomi siis saatiin hyväksymään Eurostoliiton vaatimuksia ilman, että kansalaisille kerrottiin yhtään mitään siitä miksi mitäkin tehdään ja mihin tämä kaikki tulee johtamaan.

"-Energia
1. Suomen ja yhteisön energiapolitiikan päämäärissä ei ole suuria eroja. Suomen tulee toimeenpanna koko yhteisösäädöstö. On huomattava, että Suomi panee täytäntöön relevantin yhteisösäädöstön jo ETA-sopimuksen perusteella, lukuunottamatta kriisi-ja lyhyen tähtäimen direktiivejä.
Lisäksi Suomella, joka on vastikään liittynyt kansainväliseen energiajärjestöön (IEA), on huomattavasti yhteisön öljyvarastointivaatimukset ylittävät varastot ja sillä on myös puitelainsäädäntö väliaikaista kysynnän rajoittamista varten."

EU:n mielestä varmuusvarastomme olivat siis ongelma. Ilmankos niitäkin ajettiin alas niin innokkaasti suomalaisten eurostoliittolaisten toimesta.

"2. Suomen kotimaisten energiavarastojen puute, maantieteellinen sijainti, teollisuuden rakenne sekä merkittävät kuljetusvaatimukset ovat johtaneet korkeaan energiankulutukseen sekä tuontiriippuvuuteen. Entisen Neuvostoliiton tasavalloista tapahtuvaan tuontiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä ja lisätäkseen tarjontavarmuutta, Suomen on tehtävä merkittäviä, erit. kaasun infrastruktuurin parantamiseen liittyviä investointeja.
3. Lyhyellä aikavälillä Suomen energiatilanne ei ole ongelmallinen, eikä se myöskään aiheuta vaikeuksia yhteisön nykyiselle energiarakenteelle. Yhteisön näkökulmasta sen nykyiset energiayhteydet Skandinavian maihin ovat myönteinen asia. keskipitkällä aikavälillä joitakin vaikeuksia saattaa kuitenkin ilmetä eri energiapolitiikan osatekijöiden yhteensovittamisessa."

Kuten nyt tiedämme, ongelmia energiasektorille kansalaisten näkökulmasta on aiheutunut nimenomaan Eurostoliiton energiapolitiikan noudattamisen takia.

"Yhteisön ympäristötavoitteita vastaavien päämäärien saavuttaminen saattaa olla vaikeata taloudelliseen kasvuun siirryttäessä, koska fossiiliperäisen energian käytölle ei näytä olevan taloudellisia vaihtoehtoja jos ydinenergiaa ei oteta lukuun. Suomen liittyessä yhteisöön, se olisi ainut venäläiseen suunnitteluun perustuvien reaktorien käyttäjä (entisen Itä-Saksan alueen reaktorien käytön loputtua). Kahden reaktorin polttoaine tuodaan Venäjältä polttoaine-elementtien muodossa valmiina reaktoriin asennettavaksi.
4. Suomen liittymisen ei pitäisi tuoda mukanaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia niissä kysymyksissä, jotka liittyvät Euratomin organisaation (Euratom Supply Agency) vastuulla tapahtuvaan ydinpolttoaineen tarjontaan. Eräät kysymykset, kuten Suomen lisensiointimenettelyn vaikutus tarjontasopimusten tekemiseen sekä suomalaisten yritysten yhteisössä tapahtuvaan ydinmateriaalien kauppaan, edellyttävät kuitenkin lisätutkimuksia."

Ranskalainen Arevan ydinvoimala, yksi ihmiskunnan historian kalleimmista rakennusprojekteista, joka ei toimi kunnolla vieläkään, on malliesimerkki eurostoliittolaisesta ydinenergiapolitiikasta ja osaamisesta.

"-Kauppa- ja taloussuhteet kolmansien maiden kanssa.

1. Euroopan talousyhteisön jäsenenä Suomea sitoisivat yhteinen tullitariffi ja yhteinen kauppapolitiikka, jota yhteisö noudattaa kolmansia maita kohtaan."

Selkokielellä edellä oleva tarkoittaa, ettei Suomi enää itse päätä tulleistaan eikä kauppapolitiikastaan. Ja tämä siis jo vuonna 1992.

"2. Teollisuustuotteissa Suomen tullit ovat verrattavissa yhteiseen tullitariffiin. MNF-tullien keskimääräinen taso näille tuotteille on Suomessa 5,5% ja EY:ssä 5.06% (kts. myös -Tulliliitto). Suomen tariffissa on kuitenkin enemmän tullihuippuja ja notkoja, mikä voi aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia."

"Tullinotko" on mielenkiintoinen termi. Sehän tarkoittaa sitä, että itsenäisessä Suomessa joidenkin tuotteiden tullitariffit, tullimaksut olivat alhaisempia kuin EU:ssa. Harmi, ettei komissio kerro mitkä tuontituotteet olivat halvempia meillä kuin siellä.

"3. Yhteisen kauppapolitiikan käyttöönotto merkitsisi Roomansopimuksen ao. perussäännösten (erityisesti 113 artiklan) ja yhteisön acqis´n soveltamista Suomen ulkomaankauppaan, koskien erityisesti:
- yhteistä tuontijärjestelmää
- säännöksiä, jotka kohdistuvat kolmansien maiden harjoittamaan polkumyyntiin ja tukitoimiin
- yhteistä vientijärjestelmää
- nk. uutta kauppapoliittista instrumenttia
- määräyksiä, jotka koskevat tuoteväärennösten tuonnin ehkäisemistä
- yhteisön kehitysmaille myöntämää yleistä tullietujärjestelmää."

Edellä komissio hieman tarkentaa mitä tuleman pitää ja kertoo mistä Suomi ei sitten jatkossa enää päätä itse, eli miten Suomella ei enää tule olemaan omaa kauppapolitiikkaansa.

"4. Jotta Suomen lainsäädäntö olisi em. acqis´hin liittyvien velvoitteiden mukainen, Suomen nykyisin soveltavia kauppapoliittisia välineitä ja toimenpiteitä olisi muutettava tai kumottava."

Toisin sanoen, itsenäisen Suomen ennen lamaa (joka siis johtui juuri siitä että maata muokattiin eurostoliittolaisemmaksi ja idän kaupan samanaikaisesta romahduksesta) hyvin toiminut kauppapolitiikka ja sen instrumentit on lakkautettava ja niiden tilalle tulee EU:n vastaavat.

"Eräillä sektoreilla Suomen kauppapolitiikka teollisuustuotteissa on yhteisön politiikkaa rajoittavampaa. Toisaalta erityisiä tullietuja sovelletaan tuotteisiin, joita ei Suomessa valmisteta."

Eli, itsenäisessä Suomessa katsottiin mitä tuotteita suojeltiin tullimaksuilla ja mitä suosittiin. Ja kuten komissio tuossa itsekin totetaa: TULLIETUJA eli alhaisempia tullimaksuja sovellettiin tuotteisiin joita meillä ei valmistettu. Olisi mukava tietää mitä nämä Suomeen ulkomailta tuodut alhaisemman tullimaksun tuotteet olivat.

"Suomen kuten yhteisönkin polkumyynnin vastainen järjestelmä perustuu GATTin anti-dumping sopimukseen. Suomi otti v. 1972 käyttöön yleisen tullietuusjärjestelmän, joka tarjoaa kattamissa tuotteissa tullietuja."

Edelleen, meille tuli ulkomailta tavaraa, jonka tullimaksut olivat alhaisempia kuin EU:ssa.

"Uudessa, 1.1.1992 voimaan tulleessa GSP-asetuksessa vähiten kehittyneet maat (LLDC) saavat täydellisen vapautuksen tulleista ja ns. negatiivilistaa, jota sovelletaan muihin maihin, lyhennettiin huomattavasti."

Eli itsenäisen Suomen oman tullijärjestelmän tilalle on otettava jotakin muuta, jonka EU hyväksyy.

"5. Eräs mahdollinen ongelma-alue Suomelle voi olla yhteisön käytäntö asettaa taloudellisia pakotteita kolmansille maille Roomansopimuksen 113 artiklan perusteella (esim. Argentiina, SNTL, Etelä-Afrikka, Irak, Serbia-Montenegro), käytäntö joka on kodifioitu Maastrichtin sopimuksen 228A artiklassa."

Niin, me emme siis päätä pakotteista enää. EU asettaa pakotteet ja niiden seuraukset ovat Suomelle ongelmallisia. Itärajan talousalue on menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 10 miljardia rajakaupan lähes kuoltua. Tullimaksujen ja Venäjä-kaupan lähes tyrehdyttyä taloudelliset menetykset ovat olleet tätäkin suuremmat. Se on meille jonkinlainen "ongelma-alue", mutta me emme siis päätä noista asioista itse. EU tekee päätökset ja tämä tiedettiin jo 1992 valtiojohdossamme.

"Tämä ei koske sanktioita, joita sovelletaan YK:n turvallisuusneuvoston sitovien päätösten nojalla, sillä Suomi on aina tukenut sellaisia sanktioita ja katsonut, etteivät ne ole ristiriidassa puolueettomuutensa kanssa. Ongelmia voisi kuitenkin esiintyä "poliittis- tai strategialuonteisten" rauhan ajan kaupparajoitusten kohdalla. Ne voisivat johtaa ristiriitaan puolueettomuuspolitiikan kanssa, mutta Suomen vapaus määritellä oma kantansa Unionin instituutioiden puitteissa tällaisiin toimiin säilyisi, sillä Suomea eivät sido mitkään oikeudelliset puolueettomuusvelvoitteet. Kuten komissio on todennut jäsenyyshakemuksista aiemmin antamissaan lausunnoissa, samankaltaiset ongelmat voisivat teoreettisesti olla mahdollisia hiili- ja teräsyhteisön sopimuksen ja Euratom-sopimuksen joidenkin määräysten kohdalla."

Komissio toteaa, että joo, Suomelle voi tulla ongelmia puolueettomuuslainsäädännön kanssa "poliittis- tai strategialuonteisten kaupparajoitusten" kanssa, mutta eiväthän puolueettomuuslait sido Suomea, joka voi tehdä mitä haluaa. Komissio siis ilmoittaa, etteivät Suomen laissa olevat puolueettomuusmääräykset sido Suomen valtiojohtoa. Ei siis tarvitse ihmetellä miksei eduskunta, hallitukset, virkamieseliitti noudata maamme lakeja. Komissio ilmoitti jo 1992, etteivät ne aina sido "Suomea".

"6. Yhteisön kolmansien maiden kanssa solmimat sopimukset tulisivat Suomea sitoviksi. Preferenssisopimuksista tärkeimpiä ovat jäljellä olevien EFTA-maiden kanssa tehdyt sopimukset, ns. Eurooppa-sopimukset Itä- ja Keski-Euroopan maiden kanssa, erilaiset Välimeren alueen sopimukset sekä Lomè´n sopimus. Yhdenkään näistä ei pitäisi aiheuttaa millekään osapuolelle merkittäviä ongelmia. Tietyissä tapauksissa yhteisön tarvitsisi Suomen jäsenyyden huomioimiseksi mahdollisesti itse sopeuttaa eräiden kumppanien kanssa tekemänsä sopimukset."

PIM. Itsenäisen Suomen itsenäinen päätöksen teko näiden asioiden suhteen lakkaa jäsenyyden myötä, toteaa komissio. Presidentti, hallitus, eduskunta, virkamiesaateli tiesivät siis jo 1992, että EU-jäsenyys tulee rajoittamaan suvereniteettia merkittävästi, mikä on tietenkin perustuslain ensimmäisen lauseen vastaista. Mutta mitä yhdestä perustuslaista, eikös niin?

"7. Yhteisön tekstiilipolitiikka ulotettaisiin Suomeen.

Nykyisin Suomella on tiettyjen tekstiili- ja vaatetustuotteiden tuontia koskevia sopimuksia 11 viejämaan kanssa ( joiden kanssa yhteisö soveltaa rajoituksia). Rajoitusten alaisia ovat tietyt neulotut ja kudotut vaatteet ja joissain tapauksissa vuodevaatteet. Langat ja kankaat eivät ole mukana. Suomen toimenpiteet kohdistuvat harvempiin tuotteisiin kuin yhteisön toimet. toisaalta Suomen tullit ovat korkeampia kuin yhteisön soveltamat."

Kun Euroopan Unionin tekstiilipolitiikkaa on "ulotettu" Suomeen, miten suomalaisen tekstiiliteollisuuden onkaan käynyt? Mieti sitä. Sekin on Euroopan Unionin saavutuksia maassamme.

"8. Suomen liittyminen merkitsisi uutta tilannetta yhteisölle, jolla silloin olisi pitkä yhteinen maaraja Venäjän kanssa. Tämä raja on myös syvä juopa vaurauden ja hyvinvoinnin kannalta. Venäjän läheisyyden vuoksi Suomi on erityisen tietoinen tarpeesta harjoittaa taloudellista yhteistyötä ja antaa kansainvälistä tukea Venäjän talouden uudistamiseksi.

Euroopan Unionin jäsenenä Suomi tulisi todennäköisesti voimakkaasti puoltamaan tukea talouden uudistusprosessille Venäjällä, erityisesti lähialueilla. Venäjän Federaation lisäksi Suomi on äskettäin solminut sopimussuhteet eräiden muiden IVY:n tasavaltojen kanssa - Valko-Venäjä, Kazahstan ja Ukraina - ja Suomella on kokemusta kauppa-ja taloussuhteista sekä IVY-maiden että Baltian maiden kanssa, mikä tulee olemaan arvokasta Unionin pyrkimyksille tukea taloudellista muutosta ja kehitystä
näissä maissa sekä yhteistyötä niiden kanssa."

Selkokielellä, Suomen itsenäinen idän politiikka tulee päätökseensä ja EU ottaa johdon siinäkin. Ja tämän tiesivät Mauno Koivisto, Esko Aho, Iiro Viinanen, Paavo Väyrynen ja monet muut jo 1992.

"9. Suomen tulisi irtisanoa kauppasopimukset, joita sillä on kolmansien maiden kanssa.

Pääsääntöisesti tämän ei pitäisi aiheuttaa vaikeuksia, koska Suomella on vain muutama vapaakauppasopimus, joista useimmat Euroopan maiden kanssa. Erityistapaus, joka vaatii tarkempaa tarkastelua, liittyy Baltian maihin, joiden kanssa Suomi on sitoutunut vapaakauppaan yhteisön suhteiden perustuessa edelleen suosituimmuuskohteluun.
Suomen tulisi erota EFTAsta sen suhteiden EFTA-maihin perustuessa vastaisuudessa yhteisön tekemiin sopimuksiin. ETA-sopimusta ei enää sovellettaisi Suomen ja yhteisön kahdenvälisissä suhteissa."

EU-komissio siis ilmoitti jo 1992 mitä Suomen pitää tehdä. EU saneli itsenäiselle maalle määräyksiä koskien sen itsenäistä kauppapolitiikkaa, joka siis loppui EU-jäsenyyden myötä ja jota lopeteltiin jo 1992. Komission määräyksestä. Milloin Suomi tosiasiassa menetti itsenäisyytensä?

"10. Vaikutukset, joita Suomen liittymisellä Unioniin olisi kauppasuhteille kolmansiin maihin, tulevat arvioitaviksi GATTissa sen XXIV artiklan nojalla.

Tulliliitto
1. 70-luvulla tehtyjen vapaakauppasopimusten (kts. yhteisön ja Suomen tähänastiset suhteet) nojalla tullit ja vaikutukseltaan vastaavat tuonnissa ja viennissä kannettavat maksut, samoin kuin tuonnin määrälliset rajoitukset, vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet poistettiin jo kauan sitten Suomen ja yhteisön välisestä kaupasta sopimuksen 3 pöytäkirjan (EYVL N:o L323, 11.12.1984) mukaan Suomen ja yhteisön alkuperää olevilta teollisuustuotteilta.
V.1973 sopimukseen on tehty yhteisön ja EFTA-maiden, ml. Suomi, välillä lisäpöytäkirja [ETY Suomi - sekakomitea N:o 5/88 (EYVL L 381, 31.12.88).], jolla viennin määrälliset rajoitukset poistetaan asteittain v.1993 mennessä (lukuunottamatta hiili-ja teräsyhteisötuotteita)."

Suomi oli siis alkanut valmistella jäsenyyttä jo vuonna 1984 ottamalla käyttöön komission haluamaa ulkomaankauppapolitiikkaa. 1984. Noin KYMMENEN vuotta ennen sitä "kansanäänestystä".

"Maatalous ei kuulu sopimuksen piiriin, vaikka eräistä maataloustuotteista on erityissopimuksia.
Tulliliiton perustamisen lähtököhtana tulisi olla tilanne, joka näiden sopimusten, samoin kuin EEC:n ja Suomen välillä tavarakaupan muodollisuuksien yksinkertaistamisesta ja yhteisen passitusmenettelyn perustamisesta tehtyjen 1.1.1988 voimaansaatettujen yleissopimusten soveltamisella on luotu."

Huomaa vuosiluku 1988. Suomi on siis "soveltanut" eli noudattanut EU:n yleissopimuksia vuodesta 1988. Tätä ette varmasti tienneet. Ei sitä kyllä meille kerrotukaan.

"2. Yhteisen tullitariffin hyväksymistä helpottaa se, että Suomen tullit, etenkin teollisuustuotteiden tullit, vastaavat yleisesti ottaen yhteisön tulleja.
Suomen teollisuustuotteiden tuontiin yksinomaan tullinalaisten tuotteiden osalta soveltamien tullien painotettu keskiarvo on 5,5% , yhteisön tullitariffi 5,06% (ainoastaan arvotullien osalta).
Sekä Suomen että yhteisön lähes kaikki teollisuustullit ovat sidottuja GATTissa (97% Suomen osalta; 98,8% yhteisön osalta).
Kaikkiin maataloustuotteisiin, yksinomaan tullinalaisten tuotteiden osalta, sovellettavien tullien painotettu keskiarvo on 8,3%. ( ainoastaan arvotullien osalta.)
3. Yhteisön tapaan Suomi on soveltanut harmonoitua järjestelmää 1.1.88 lähtien. Yhdistetyn nimikkeistön hyväksyminen ei aiheuta erityisiä vaikeuksia, koska yhteisön alajaot vastaavat täysin Suomen vaatimuksia ja niiden mukaan Suomen tilastotietojen alajakoa on mahdollista syventää."

Siis 1988, ei 1992, puhumattakaan, että eurostoliittolaista "harmonisoitua" järjestelmää olisi ryhdytty noudattamaan vasta jäsenyyden jälkeen 1995. 1988, seitsemän vuotta ENNEN jäsenyyttä.

"4. Suomen on liityttyään sovellettava neuvoston 29.6.1968 antamaa asetusta (EEC) n:o 802/68 muita, kuin jäsenmaita koskevista ei-preferenssialkuperäsäännöistä (EYVL L 148, 28.6.1968.).
Suomen on myös hyväksyttävä preferenssialkuperää koskeva yhteisösäännöstö (GSP, ACP, )Välimerenmaiden ja Keski- ja Itä-Euroopanmaiden kanssa tehdyt sopimukset jne. (kts."kauppa- ja
taloussuhteet kolmansien maiden kanssa")
5. Suomen on hyväksyttävä toissijainen lainsäädäntöön kuuluva varsinainen tullilainsäädäntö, luonnollisesti eräin liittymisen johdosta mahdollisesti tarvittavin muutoksin.
6. Suomi on tehnyt Ruotsin ja Norjan kanssa kahdenvälisen sopimuksen, jolla yhteisille rajoille on luotu hallinnollisen yhteistyön järjestelmä. Useimmilla suurimmilla Suomen ja Norjan välisillä teillä on vain yksi yhteinen (Suomen tai Norjan) tullitoimipaikka, joka vastaa molempien maiden tullilainsäädännön soveltamisesta. Näistä sopimuksista voisi aiheutua ongelma, mikäli Suomi liittyisi yhteisöön, mutta Norja jäisi ulkopuolelle.
7. Suomen liittyminen edellyttäisi tullilainsäädännössä olevan yhteisön tullialueen määritelmän muuttamista siten, että siihen lisätään sanat "Suomen tasavallan alue".

Komissio siis määrää itsenäistä Suomea jo ennen jäsenyyttä ja ilmoittaa mitä tuleman pitää, pari vuotta ennen "kansanäänestystä" ja kolme vuotta ennen jäsenyyttä. Itsenäinen Suomi?

"Kehitysyhteistyö
1. Suomi lisäsi viime vuosikymmenen aikana kehitysapuaan merkittävästi. Vuosittainen 15% kasvu Suomen julkisessa kehitysavussa oli OECD-maiden korkeimpia. v.1991 luvut osoittavat, että kehitysapu kasvoi yli 9% ja sen BKT-osuus ylitti 0,7%.

Riippumatta siitä, että Suomi on vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan johtuen joutunut v.1992 merkittävästi vähentämään julkisia menojaan ja niihin sisältyvää kehitysapuaan, Suomen panos kehitysyhteistyössä ja maan kokemus kehitysyhteistyön alueella merkitsisi etua yhteisölle, erityisesti jos sitä tarkastellaan Euroopan Unionia koskevalla sopimuksella luotavan yhteisen kehitysyhteistyöpolitiikan valossa (joka toteutetaan lisäämällä EEC-sopimukseen osasto XVII, sisältäen artiklat 130u-130y.).

Suomella ei olisi vaikeuksia hyväksyä yhteisösäädöstä ja liittyä kaikkiin niihin tämän alueen kansainvälisiin sopimuksiin, joihin yhteisö on liittynyt.
2. ACP-maiden (Afrikan, Karibian ja Tyynen valtameren alueiden maat) suhteisiin liittyen, Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön merkitsisi liittymistä Lomè-sopimukseen sekä osallistumista Euroopan kehitysrahastoon.
3. Jotta Suomi tulisi Lomè-sopimuksen sopimuspuoleksi, on tätä varten laadittava liittymispöytäkirja. Yhteisön on kuitenkin Lomè IV-sopimuksen artiklan 358 perusteella informoitava ACP-maita päätöksestään ryhtyä neuvottelemaan kolmannen maan liittymisestä sopimukseen. ACP-maiden ja yhteisön välillä tullaan pitämään säännöllistä yhteyttä liittymisneuvottelujen aikana. Kun nämä neuvottelut on saatettu loppuun yhteisö ja ACP-maat aloittavat neuvottelut liittymispöytäkirjasta, sekä hyväksyvät sen sovellutukset tai siirtymätoimenpiteet, jos ne katsotaan tarpeellisiksi."

Selkokielellä: Suomen itsenäinen päätösvalta kehitysavun ja kehitysyhteistyön suhteen loppuu jäsenyyden myötä. Komissio ilmoitti jo 1992, ettei Suomella tule olemaan itsenäistä päätösvaltaa kehitysyhteistyön tai -avun suhteen.

"Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
1. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ovat voimakkaasti vaikuttaneet maan geopoliittinen sijainti Euroopan äärilaidalla ja pitkä raja Venäjän kanssa. Tällä vuosisadalla Suomi on ollut kahdesti sodassa Venäjän kanssa. Niiden seurauksena sen on täytynyt luovuttaa merkittävä osa alueestaan.
2. Toisen Maailmansodan jälkeen Suomi kehitti puolueettomuuspolitiikan, jonka tavoitteena oli maan pitäminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Tähän poliittiseen valintaan vaikuttivat ensisijaisesti geopoliittiset tekijät. Suomen oli ylläpidettävä läheisiä ja ystävällisiä, sekä taloudellisia että poliittisia suhteita Neuvostoliiton kanssa ja samalla huolehdittava ja kehitettävä poliittisia ja taloudellisia siteitään muun läntisen Euroopan kanssa.
Puolueettomuus nähtiin parhaana keinona sovittaa yhteen nämä kaksi tavoitetta. Tämä poliittinen linja, joka tunnetaan Paasikivi- Kekkosen oppina, merkitsi pitkään varovaista lähestymistapaa Euroopan yhdentymispyrkimyksiä kohtaan.
3. Suomi kehitti siten puolueettomuusperiaatteen, joka ei perustunut kansalliseen lainsäädäntöön tai kansainväliseen oikeuteen ja josta seuraisi, kuten pysyvästi puolueettomien maiden kohdalla, rajoituksia rauhan ajan ulkopolitiikalle."

Komissio valehtelee. Suomen laissa oli ja on edelleen puolueettomuusmääräyksiä, mutta eihän Suomen lailla ole merkitystä EU-komissiolle. Se vain toteaa, ettei itsenäisen Suomen puolueettomuusperiaate perustus kansalliseen lainsäädäntöön (vaikka perustuikin) tai kansainväliseen oikeuteen, vaikka se nimenomaan perustui siihen (itsenäisellä valtiolla on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeus tehdä omia ratkaisujaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen).

"Suomen puolueettomuuspolitiikkaa leimasi myös voimakas sitoutuminen oman puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Suomi on siten kehittänyt merkittävän sotilaallisen kyvyn.
Kylmänsodan päättymiseen saakka Suomi katsoi, että jäsenyys EY:ssä ei sovi yhteen sen puolueettomuuspolitiikan kanssa. Puolueettomuuspolitiikka ei ole kuitenkaan estänyt Suomea asteittain kehittämästä kansainvälistä rooliaan etenkin YK:ssa ja pohjoismaisessa yhteistyössä (v.1955 alkaen), EFTA:ssa, kehitysyhteistyössä ja myöhemmin Baltian maiden tukemisessa, G-24:ssä ja erityisesti ETYKin luomisessa ja kehittämisessä. Suomi on osallistunut moniin YK:n rauhanturvaoperaatioihin asettaen sotilaallisen asiantuntemuksensa ja kykynsä YK:lle ja rauhalle antamansa sitoumuksen palvelukseen."

Niin, itsenäinen Suomi oli yksi YK:n rauhanturvaamisen kivijalkoja, joka mureni EU-jäsenyyden myötä ja muuttui ulkolaisten isäntien pikkuapurin rooliin.

"4. Saksan yhdistyminen, uusien demokratioiden syntyminen Keski- ja Itä Eurooppaan, Varsovan liiton lakkauttaminen ja entisessä Neuvostoliitossa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet Suomen ulkopolitiikan laajaan uudelleen arviointiin. Hallitus julkaisi tammikuussa -92 Suomea ja Euroopan yhteisön jäsenyyttä koskevan tausta raportin. Raportissa todettiin, että EY:n jäsenyys "loisi Suomen kansallisten pyrkimysten toteuttamiselle tehokkaamman kanavan ja lisäisi Suomen merkitystä muille EY-maille."

Toisin sanoen, valtiojohtomme hahmotteli jo 1992 itsenäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lakkauttamista EU-jäsenyyden myötä.

"Raportin ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa osassa huomautetaan, että EY:n jäsenyys "loisi Suomelle merkittäviä velvoitteita" ja että käytännössä mahdollisuus käyttää veto-oikeutta on rajoitettu."

Suomen johtajat olivat siis jo 1992 tietoisia siitä, ettei Suomella tulisi olemaan täyttä veto-oikeutta Euroopan Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, eli vaikutusmahdollisuudet olisivat vain rajallisia.

"Mahdolliset EY-sanktiot saattaisivat myös muodostaa ongelman, vaikkakaan eivät siinä tapauksessa, että nämä toimet olisivat YK:n tai ETYK:in hyväksymiä."

Ne pakotteet, orwellilaisella kielelle ilmoitettuna.

"Länsi-Euroopan Unionin (WEU) suhteen, Suomen hallitus piti todennäköisenä, että pitkän tähtäimen tavoitteena on yhdistää EY-jäsenyys jäsenyyteen Länsi- Euroopan Unionissa. Hallitus tuli siihen tulokseen, että Suomen on määriteltävä suhteensa WEU:hun järjestönä myöhemmässä vaiheessa.

Raportissa päädyttiin siihen, että Suomen ulkopolitiikan tavoitteet olisivat sovitettavissa yhteen EY-jäsenyyden kanssa. Samalla siinä todettiin, että jäsenvaltioita sitovan puolustuspolitiikan ja kolmansia maita kohtaan kohdistettujen pakotteiden hyväksymiseen voisi liittyä ongelmia. Siinä päädyttiin toteamaan, että "Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskeviin yksityiskohtaisiin kysymyksiin ei saataisi täsmällistä selvyyttä ennen varsinaisia jäsenneuvotteluja".

Suomalaiset ovat siis tienneet jo ENNEN vuotta 1992, että jäsenyyden myötä moni asia tulee muuttumaan, mutta ei sitä miten, ja kuitenkin hyväksyivät kaiken.

"5. WEU:n jäsenvaltiot ovat Maastrichtissa antamassaan julistuksessa kutsuneet Euroopan Unionin jäsenvaltiot liittymään WEU:n jäseniksi tai niin halutessaan tarkkailijoiksi.
Suomen viranomaiset näyttävät katsovan, että WEU:ta kehitetään Euroopan Unionin kriisinhallinnan välineenä. He ovat todenneet, että WEU:n valmiuksia ollaan parhaillaan kehittämässä, jotta se voisi osallistua turvallisuustehtävien hoitoon, kuten humanitaarisen avun toimittaminen konfliktialueille, rauhanturvatoiminta ja taistelujoukkojen käyttö kriisinhallinnassa (yhteistyössä YK:n ja ETYKin kanssa). He näyttävät hyväksyvän sen, että jäsenenä Suomen on oltava valmis osllistumaan kriisinhallintatehtäviin jäsenyysvelvoitteidensa mukaisesti.

Komissio haluaa kuitenkin muistuttaa, että WEU:lla on myös poliittisia tavoitteita, jotka ylittävät tämän melko kapea-alaisen määritelmän. Suomen eduskunnan tukeman hallituksen virallisen kannan mukaan Suomi tulee määrittelemään suhteensa WEU:hun Euroopan Unionin puolustusulottuvuuden myöhemmän kehityksen valossa.

6. Kysymys on siitä, voisiko Suomen puolueettomuuspolitiikka - ytimeensä, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan itsenäiseen puolustukseen pelkistetyssä muodossaankin - olla esteenä Unionin ulkopolitiikan täydelle hyväksymiselle. Lisäksi yhteisen ulko -ja turvallisuuspolitiikan suhteen herää kysymys, missä määrin Suomi, joka aseistautuneena puolueettomana maana on aina pannut suurta painoa kansallisen alueensa puolustamiselle, voi täysin yhtyä joihinkin Unionin tavoitteisiin, kuten sen itsenäisyyden ja turvallisuuden takaamiseen sekä kehitykseen kohti Unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa (artikla J.4)."

Yhteinen eurooppalainen puolustus ei siis ole Ukrainan sodan synnyttämä ajatus.

"Suomen hallitus on viitannut siihen, että koska Maastrichtin sopimus ei luo sotilasliittoa eikä täten korvaa jäsenten tai jäsenehdokkaiden nykyisiä puolustusratkaisuja, Suomen kansallisen puolustuksen
ylläpitäminen on sopusoinnussa sopimuksen velvoitteiden kanssa ja tukisi Unionin ja sen jäsenten yhteistä turvallisuutta.
7. Suomen viranomaisten lausunnoista voidaan tehdä se johtopäätös, että Suomi pystyisi täyttämään kaikki yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan velvoitteet. Suomen puolueettomuuspolitiikka ei perustu kansalliseen lainsäädäntöön tai kansalliseen oikeuteen."

Jälleen kerran, joko Suomen hallitus tai komissio, luultavasti kummatkin, valehtelevat. Suomen laissa oli ja on puolueettomuusmääräyksiä. Suomella oli kansallinen oikeus toteuttaa niitä.

"Oppi sodanaikaisen puolueettomuuden odotettavissa olevista rauhanaikaisista vaikutuksista on Suomessa vähemmän kehittynyt kuin eräissä muissa maissa, joissa puolueettomuudelle on oikeudelliset perusteet. On kuitenkin muistettava, että liittyessään Kansainväliseen energiajärjestöön Suomi yhtyi Itävallan, Svietsin ja Ruotsin antamaan julkilausumaan ja varasi siten itselleen huomattavaa
liikkumavaraa toimia haluamallaan tavalla puolueettomuusasemansa mukaisesti kriisiaikoina, jopa IEA:n sitovia päätöksiä kohtaan."

Jälleen kerran komissio valehtelee, ettei Suomen puolueettomuus perustus oikeudellisiin perusteisiin, eli lakiin. Se oli nimenomaan kirjattu Suomen lakiin puolueettomuusmääräyksin, mutta ilmeisesti komissiolle Suomen laki ei merkitse mitään. Eikä olekaan merkinnyt tämän jälkeenkään.

"Kuitenkin tällaiset odotettavissa olevat vaikutukset, vaikka ne olisivatkin poliittisluonteisia, voivat aiheuttaa Unionille ongelmia, jos Suomi niiden takia vastustaisi järjestelmällisesti tiettyjä toimia, jotka sen mielestä voisivat olla haitallisia sen puolueettomuuspolitiikalle tai sille, mitä tästä politiikasta on jäljellä."

Suomen itsenäinen päätäntävalta ja puolueettomuus olivat siis uhka komissiolle 1992.

"Suomi on tuonut ilmi, että Unionin jäsenenä se tukee muiden jäsenten turvallisuutta lojaalisuuden ja keskinäisen solidaarisuuden hengessä ja odottaa vastaavanlaista tukea muilta jäseniltä. Kuten edellä todettiin, presidentti Koivisto vahvisti äskettäin, että Suomi hyväksyy yhteisön saavuttaman tason (aquis communautaire), Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan unionin poliittiset tavoitteet. (finalite politique). Suomi ei kuitenkaan vielä ole täysin selventänyt kantaansa tulevan yhteisen puolustuspolitiikan, eikä erityisesti aikanaan mahdollisesti luotavan yhteisen puolustuksen suhteen."

Mitä selvennyksiä komissio oikein vaatii, kun valtiojohto oli jo ilmoittanut, että Suomi tulee alistumaan täysin Euroopan Unionin komentoon? Sekä ei komissiolle riittänyt? Mielenkiintoista.

"8. Yhteisön tulee voida varmistua jäsenyysneuvottelujen yhteydessä Suomen nykyisen politiikan luonteesta voidakseen vakuuttua siitä, ettei Suomen politiikka estä mahdollista aikanaan kehittyvää yhteistä eurooppalaista puolustusta. Kuten komissio jo totesi laajentumista koskevassa raportissaan (Europe and the challenge of enlargement, Brussels 24.6.1992 [Bulleti of the European Communities - supplement 3/92]) 24.6.1992,"hakijamailta pyydetään erityisiä ja sitovia takeita sen suhteen, että ne ovat poliittisesti sitoutuneet ja oikeudellisesti kykeneviä täyttämään yhteisen ulko-ja turvallisuuspolitiikan velvoitteet".

Komissio siis haluaa varmistaa, ettei Suomella ole itsenäistä päätösvaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, eikä sillä olekaan enää.

"Yhteistyö sisä -ja oikeusasioissa
1. Ilmoittaessaan hyväksyvänsä kaikki Euroopan unionisopimuksen määräykset Suomi on implisiittisesti = epäsuorasti hyväksynyt kaikki yhteistyötä sisä -ja oikeusasioissa koskevat määräykset, jotka sisältyvät Euroopan unionisopimuksen kappaleessa VI.

Näihin kuuluvat turvapaikkapolitiikka, kolmansien maiden liikkuminen yhteisön ulkorajojen yli, maahanmuuttopolitiikka mukaanlukien kolmansien maiden kansalaisten maahantulo-, liikkumis,-ja oleskeluedellytykset."

Niin, kaikki ne maahanmuuttokriittiset poliitikot, jotka ovat uhoilleet maahanmuuton rajoittamisilla ja turvapaikanhakijoiden määrän vähentämisellä mutta jotka eivät halua EU-eroa, hyväksyvät sen, että niistä asioista päättää Euroopan Unioni, ei Suomi.

"Suomi on erityisen hyvin perillä kaikista näistä kysymyksistä seurattuaan niitä tarkoin kysymysten Pohjoismaisen passiunionisopimuksen toimintaan kohdistuvien vaikutusten takia.

2. Samoin kuin pohjoismaisilla naapureillaan, Suomella on huomattavaa kokemusta pakolais-ja turvapaikka-asioiden käsittelyssä eikä sillä tulisi olemaan vaikeuksia osallistua tämän alan yhteistyöhön. Suomi on omistanut tarpeelliset keinot sen varmistamiseen, että kolmansien maiden kansalaisten liikkuminen sen rajojen yli on tehokkaasti valvottua. Suomi on sitoutunut alueelliseen ja erityisesti raja-alueyhteistyöhön vakauttavana tekijänä, joka osaltaan auttaa välttämään riskiä taloudellisiin syihin perustuvasta muuttoliikkeestä Koillis-Euroopassa."

Orwellilaisella kielellä tämä "raja-alueyhteistyö" tarkoittaa Suomen rajavalvonnan alistamista unionille ja nykyisinhän rajojemme valvontaa johtaakin Frontex, Euroopan unionin rajavalvontavirasto, jonka alaisuudessa meidän rajavalvontamme on. Ehkä juuri siksi 2015 länsirajan yli päästettiin 32 000 tulijaa, jotka Ruotsi toimitti busseilla suoraan Kemiin. Ehkä juuri siksi maahan on tullut tämän ja edellisen hallituksen aikana länsirajojen, eli ns. sisärajojen, kautta kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia, eikä se ole mikään ongelma edes perussuomalaisille. Itäraja, jonka yli on tullut joitakin satoja, on sen sijaan ongelma lähes kaikissa puheissa ja medioissa.

"3. Suomi on samoin valmis liittymään yhteistyöhön taistelussa huumausaineista aiheutuvaa riippuvuutta vastaan sekä yhteistyöhön petollisten menettelytapojen vastustamiseksi kansainvälisellä tasolla, oikeudelliseen yhteistyöhön siviili-ja rikosasioissa, tulliasiain yhteistyöhön sekä poliisiasiain yhteistyöhön terrorismin, laittoman huumekaupan ja muiden vakavien kansainvälisien rikollisuuden muotojen ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi."

Kuinkahan paljon Suomeen on tuotu huumeita EU-jäsenyyden jälkeen? Kuinka paljon niitä tuotiin viimevuonna? Kuinka paljon Suomessa häärii ulkolaisia rikollisporukoita? Milloin ensimmäiset balttien rikollisliigat iskivät Suomeen järjestelmällisesti? Aivan. Kuinka paljon Suomessa on nyt huumeiden käyttäjiä verrattuna vuoteen 1985? Moninkertaisesti. Näin hyvin tämä homma on toiminut komission tahdon mukaisesti.

"Suomella on sekä keinot, että halua täysipainoiseen yhteistyöhön näillä alueilla, vaikkakaan - toisin kuin eräät muut EFTA-valtiot - se ei ole TREVI-yhteistyön puitteissa säännöllisesti konsultoitu osapuoli."

Kuten edellä tuli jo todettua, huumeiden saatavuus ja käyttö Suomessa ovat räjähtäneet käsiin Euroopan Unionin jäsenyyden myötä. Se nyt on vain tilastollinen fakta.

"Ahvenanmaan erityisasema
1. Ahvenanmaa muodostaa Pohjanlahdessa sijaitsevan, autonomisen, ruotsinkielisen Suomen maakunnan, jossa asuu 25.000 asukasta 60:llä Ahvenanmaan saariston 65.000 saaresta.
Ahvenanmaan autonominen asema on peräisin v.1921, jolloin Suomi, Kansainliiton Neuvoston päätettyä määrätä saaret Suomen suvereniteetin alaisuuteen, sitoutui takaamaan saarten asukkaille oikeuden ruotsin kieleen, kulttuuriin ja tapoihin. Nämä kansainvälisoikeudelliset sitoumukset on sisällytetty Ahvenanmaan itsehallintolakiin, jota on äskettäin muutettu. Uusi laki tulee voimaan 1.1.1993. Lain mukaisesti Ahvenanmaan maakuntapäivillä on yksinomainen lainsäädäntövalta tietyillä erityisaloilla, kuten koulutus ja kulttuuri, terveys-ja lääkäripalvelut, hallinto, talouselämän ja teollisuuden edistäminen, sisäinen tiedonvälitys ja paikallisverotus.
Ahvenanmaan maakuntahallitus valmistelee ja toimeenpanee itsehallinnon kannalta olennaiset toimenpiteet.
Ahvenanmaan demilitarisointi ja puolueettomaksi julistaminen ovat niinikään peräisin v1921. Vaikka itseasiassa Ahvenanmaan demilitarisoinnista määrättiin jo Pariisin rauhansopimuksessa v.1865, nykyinen status määriteltiin v.1921 Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja neutraliteettia koskevassa sopimuksessa, joka solmittiin Kansainliiton alaisuudessa.
2. Ahvenanmaalla ei ole oikeutta solmia valtiosopimuksia. Suomen solmimat kansainväliset sopimukset kattavat myös Ahvenanmaan.

Itsehallinnollisen maakunnan suostumus tarvitaan ennen, kuin autonomiaan vaikuttavat kansainväliset sopimukset tulevat sen osalta voimaan. Tämä koskee myös ETA-sopimusta, jonka hyväksymisen Suomen hallitus on esitellyt Ahvenanmaan maakuntapäiville syksyllä 1992. Jos maakuntapäivät hyväksyvät sopimuksen, Suomi tulee tekemään asiasta EY:lle ETA-sopimuksen 126 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen.
Tämä artikla heijastaa erityisten poikkeusten muodossa niitä erityisiä oikeuksia, jotka liittyvät kotiseutuoikeuteen. Ahvenanmaan kotiseutuoikeus vaaditaan äänestämiseen ja ehdollaoloon maakuntapäivävaaleissa, kiinteän omaisuuden omistamiseen ja hallintaan Ahvenanmaalla ja elinkeinon harjoittamisen oikeuteen maakunnassa. Kotiseutuoikeuden saa syntyessään, joskin Ahvenanmaalle muuttajat voivat hakea kotiseutuoikeutta 5 vuoden keskeytymättömän oleskelun jälkeen.
3. Palvelussektorilla on perustavaa laatua oleva merkitys Ahvenanmaan taloudelle sen luodessa 70% työpaikoista ja 80% kansantulosta. Paikallisen talouden selkäranka muodostuu merenkulusta ja siihen läheisesti liittyvästä turismista. Tulot jotka saadaan verovapaasta myynnistä alueella risteilevillä lautoilla, ovat taloudellisesti erittäin merkittäviä. Maataloussektorin osuus saarten taloudesta on verrattain korkea ja teollisen sektorin osuus varsin pieni. Kalastuksella on myös saarten taloudelle tietty merkitys. . V. 1991 9% Suomen kalastusaluksista ja 14% kalastajista tuli Ahvenanmaalta. Heidän osuutensa merialueen kalastuslaivaston kokonaissaaliista oli 13,5%.
4. Itsehallintolain mukaan, Ahvenanmaalla on lainsäädäntövalta "luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun, sekä luonnon ja vesien virkistyskäyttöön liittyvässä lainsäädännössä". Tätä kompetenssia on käytetty eräillä ympäristönsuojelun osa-alueilla. Maakunnalliset säännökset ovat luonteeltaan tiukempia, kuin vastaavat kansalliset säännökset ja ne on suunniteltu paikallisiin tarpeisiin ja suojeluoloihin. Meneillään on lainvalmistelutyö, jonka tarkoituksena on poistaa yhteensopimattomuudet paikallisen ja EY:n ympäristölainsäädännön väliltä.
5. Maakuntapäivillä on kelpoisuus määrätä tulon perusteella suoritettavasta lisäverosta maakunnan tarpeita varten, satunnaisesti kannettavasta ylimääräisestä tuloverosta, elinkeino- ja huviverosta, maakunnalle menevien maksujen peusteista ja kunnallisverosta.
6. Ahvenanmaan asema Suomen Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä vaatii siten yksityiskohtaisempaa tarkastelua jäsenyysneuvottelujen aikana."

Jostakin kumman syystä EU ei puuttunut Ahvenanmaan erityispiirteisiin millään merkittävällä tavalla, toisin kuin manner-Suomen.

"Johtopäätökset

1. Kuten komissio jo totesi raportissaan "Eurooppa ja laajentumisen haaste" Euroopan unionia (artiklat F ja O) koskeva sopimus edellyttää jäsenyyttä hakevan valtion täyttävän 3 perusehtoa, jotka ovat: eurooppalainen identiteetti, demokraattisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Samoin sen tulee olla valmis hyväksymään ja kyetä toimeenpanemaan yhteisöjärjestelmä. Liittymisneuvotteluissa Unionin tulisi ottaa pohjaksi säännöt ja rakenteet sellaisina kuin ne ovat olemassa Euroopan Unionia koskevan sopimuksen voimaan tulon jälkeen."

Toisin sanoen, Suomi tulee menettämään itsenäisyytensä ja Suomen laista tulee toissijainen.

"2. Suomi yhdessä EFTA-kumppaniensa tapaan jakaa nykyisten EY:n jäsenmaiden kanssa demokraattiset, sekä ihmisoikeuksia ja markkinataloutta koskevat arvot.

3 Komissio totesi yllämainitussa raportissaan, että jäsenyyttä hakeneiden EFTA-maiden liittyminen "ei johtaisi ylitsepääsemättömiin taloudellista laatua oleviin ongelmiin ja, että se itse asiassa vahvistaisi yhteisöä monilla tavoin". Tässä raportissa oleva yksityiskohtainen analyysi osoittaa tämän Suomen tapauksessa."

Komissio siis toteaa jo 1992, että Suomi De Facto noudattaa jo sen periaatteita ennen jäsenyyttä.

"4. Suomella on v.1973 (Europe and the challenge of enlargement, Brussels 24.6.1992 [Bulleti of the European Communities - supplement 3/92]) tehtyihin vapaakauppasopimuksiin perustuva teollisuustuotteiden vapaakauppa yhteisön kanssa. Tämä suhde tulee kehittymään vielä enemmän ETA-sopimuksen puitteissa. Suomella on myös läheiset suhteet yhteisön kanssa talous- ja rahapolitiikan alalla.
Nykyisten taloudellisten vaikeuksien voittamisen jälkeen, voidaan odottaa Suomen markan sitomista uudelleen ecu.n, kuten v.1991 lähtien. Unioniin liittymisen odotetaan auttavan Suomen taloutta vahvistavien edellytysten luomisessa. Mitä yhteisön aquis'hin tulee, suurta osaa siitä tullaan soveltamaan jo ETA-sopimuksen pohjalta."

Tästähän meille valehdeltiin jo ETA-sopimuksen yhteydessä. Meille sanottiin, että ETA-sopimus on välttämätön, jotta suomalainen vientiteollisuus voisi viedä vapaasti tuotteitaan EU:n sisämarkkinoille ja samaa käytettiin myös yhtenä varsinaisen jäsenyyden perusteena. Tässä komissio toteaa kuitenkin suoraan, että SUOMALAISILLA TEOLLISUUSTUOTTEILLA OLI VAPAA PÄÄSY SISÄMARKKINOILLE JO VUODESTA 1973 ALKAEN. Eli meille tarjotut valheet taloudellisesta pakosta olivat todellakin valheita. Suomalaisella vientiteollisuudella oli komission 1992 antaman lausunnon mukaan ollut vapaa pääsy sisämarkkinoille jo vuodesta 1973 lähtien.

"5. Joillakin aloilla voi syntyä ongelmia, mutta komissio uskoo, että nämä on mahdollista ratkaista tyydyttävästi liittymisneuvottelujen aikana. Suomen hallituksen maataloussektorin rakenneuudistusta koskevan politiikan toimeenpaneminen veisi sitä samaan suuntaan yhteisön maatalouspolitiikan kanssa. Liittyminen olisi kuitenkin suuri haaste Suomen maataloudelle johtaessaan alempiin hintoihin, vähentyneisiin tukitasoihin ja lisääntyneeseen kilpailuun." 

Tuossa komissio sanoo suoraan, että suomalaista maaseutua kohtaa alasajo. Tuottajahinnat laskevat, tuet pienenvät ja kilpailu kiristyy, toisin sanoen suomalaista maaseutua uhkaa alasajo. Ja keskustapuolue oli tästä täysin tietoinen ainakin vuodesta 1992 lähtien ja silti jatkoi maaseudun puolustajana vuosia eteenpäin.

"Muutoksia vaadittaisiin myös monilla muilla sektoreilla. Valtion monopolit esim. alkoholijuomien osalta tulisi sopeuttaa.
Kilpailu yleensäkin lisääntyisi monilla aloilla. Suomen kansallista politiikkaa erityis vaikeuksista kärsivillä alueilla kuten Pohjois- ja Itä Suomessa, tulisi toteuttaa yhteisön aquis'n mukaisilla tavoilla. Enimmäkseen teknistä laatua olevia muutoksia vaadittaisiin myös joillakin muilla aloilla kuten kalastuksessa ja teollisuudessa." 

Mitä on tapahtunut teollisuudelle? Mitä on tapahtunut Pohjois-Suomen aluetuille? Itä-Suomelle? Ja miten sen kalastuksen onkaan käynyt, kun "enimmäkseen teknistä laatua olevia muutoksia" on toteutettu? Missä ovat merkittävän kokoiset suomalaiset kalanjalostustehtaat? Aivan.

"6. Unioni tulee yleisesti ottaen hyötymään Suomen liittymisestä, mikä tulee laajentamaan niiden maiden joukkoa, joiden odotettavissa oleva keski-ja pitkän aikavälin taloudellinen, raha -ja budjettitaloudellinen suorituskyky todennäköisesti edesauttavat talous -ja rahaliiton kehitystä."

Totta. Suomi on ollut 30 vuotta jäsenenä ns. nettomaksaja, luovuttanut joka vuosi noin 500 miljonaa arvonlisäveron tuottoa unionille, jyvitti parikymmentä vuotta valtaosan tullituloistaan komissiolle ja on kaiken tämän lisäksi tukenut euroa kymmenillä miljardeilla, antanut jäsenmaille tuhansia miljoonia ja osallistunut kaikkiin yhteisiin kustannuksiin kymmenillä miljardeille hyötymättä itse mitenkään.

"7. Ulko -ja turvallisuuspolitiikan osalta komissio toteaa Suomen politiikan kehittyneen merkittävästi, erityisesti 90-luvun alusta lähtien.
Suomen puolueettomuus on pelkistynyt ydinkysymykseksi eli sotilasliittoihin osallistumattomuudeksi ja itsenäisen puolustuksen ylläpitämiseksi.
Suomessa näyttää vallitsevan konsensus täydestä osallistumisesta Euroopan unionin yhteiseen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan.
Suomen edellytetään hyväksyvän ja kykenevän toimeenpanemaan tämä politiikka sellaisena, miksi se tulevien vuosien aikana kehittyy."

Komissio siis määrää 1992, että Suomi tulee hyväksymään mitä tahansa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jatkossakin. Ja näinhän on myös tapahtunut. Suomi ei ole vastustanut yhtään mitään koskaan. Se on komission uskollisimpia alamaisia.

"Suomen hallitus on lausunut tunnustavansa, että Maastrichtin sopimuksessa varaudutaan Unionin yhteisen puolustuspolitiikan mahdolliseen muodostamiseen, mikä voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. Se on hyväksynyt sopimuksen määräykset ja ilmaissut valmiutensa osallistua rakentavasti niiden toimeenpanoon.
Samoin, kuin muidenkin hakijoiden tapauksessa, komissio suosittelee, että liittymisneuvottelujen yhteydessä Suomelta pyydettäisiin tarkoin määrätyt ja sitovat takeet maan poliittisesta sitoutumisesta ja oikeudellisesta kyvystä täyttää velvollisuutensa tällä alueella.

8. Euroopan unionia koskevan sopimuksen artiklassa 0 mainittuja, perussopimuksiin Suomen liittymisen yhteydessä tehtäviä tarkistuksia suoritettaessa, tulee tietenkin ottaa huomioon, ettei vain Suomi, vaan myös eräät muut EFTA-maat tulevat samanaikaisesti liittymään Unioniin.

9. Yllä esitettyjen näkökohtien perusteella komissio vahvistaa Suomen osalta laajenemisprojektissaan EFTA-hakijoista yleensä tekemänsä johtopäätöksen. Komissio suositteli, että neuvottelut tulisi aloittaa siten, kun jäsenvaltiot ovat ratifioineet Euroopan Unionia koskevan sopimuksen ja päättäneet neuvottelut omista varoista ja tähän liittyvistä kysymyksistä. Nämä johtopäätökset vahvistettiin lisäksi EY:n huippukokouksessa."

Siinä tuo kaikki alastomuudessaan. Suomi haki jäsenyyttä jo vuosia ennen kuin kansalta kysyttiin edes mielipidettä. Päätös liittymisestä oli tehty jo vuosia ennen kuin kansalle kerrottiin mitään. Asialla olivat ne samat puolueet, jotka ovat tämänkin jälkeen jatkaneet oman kotimaansa tuhoamista ulkolaisten isäntiensä tahdon mukaisesti, oman kansansa tappioksi: keskustapuolue, sosialidemokraatit ja kokoomus. Tuo kolmikko on kansallisen tuhon takuuporukka, se troikka joka on ajanut maamme suohon ja syvemmälle koko ajan.

Ja huomatkaa nuo vuodet. Ensimmäiset "sopeuttamistoimet" tehtiin jo 1984. Kymmenen vuotta ennen "kansanäänestystä" ja yksitoista vuotta ennen jäsenyyttä. Suomi ei päättänyt liittyä Euroopan Unioniin 1995. Asia oli taputeltu jo 1992, jolloin hallitus ja presidentti pistivät jäsenhakemuksen sisään. Päätös oli siis tehty ainakin 1992, luultavasti 1991 tai jo sitä ennen. Tästä kaikesta teille on valehdeltu ja valehdellaan edelleen. Ja tullaan valehtelemaan jatkossakin. Sitä Euroopan Unioni tarkoittaa. Suhmurointia, puolisalaisia projekteja, salaisia sopimuksia, suoraan kansan huijaamista. Et usko? Nykyinen EU-komissaari Ursula von der Leyen on useammankin rikostutkinnan kohteena parasta aikaa. Onko teille kerrottu sitä laajemmin tai useammin? No, eipä. Se on eurostoliittolaisen median ansiota. Sitä EU tarkoittaa todellisuudessa.