JYRKI JA JUTTA LASTUINA LAINEHILLA

Pääministeri Jyrki Katainen esittää epätoivoisesti jämäkkää valtiolaivan kipparia vaikka laiva vuotaa, airot ovat poikki ja kaikki tarpeisto on jo kipattu yli laidan, eikä suunnasta tai sijainnista ole mitään hajuakaan. Jyrki uskottelee meille ja ehkä itselleenkin, että näillä eväillä mennään kohti satamaa. Näin siitäkin huolimatta, että juuri hänen valtiovarainministerikaudellaan ja pääministerikaudellaan maatamme on viety kohti kuilun reunaa kuin sinkkiämpäriä.

Jyrki ilmoitti, ettei eduskunta saa mitään tiedonantoa Kypros-kähminnöistä, eli me emme saa sitä, koska eduskunnalle annettava tiedonanto olisi televisioitu. Sen sijaan Jyrki vetoaa lakiin ja sanoo, että suuri valiokunta on lain mukaan se paikka, jossa pysyvän kriisinhallinta rahaston käyttöön liittyviä asioita käsitellään. Aika hauska perustelu mieheltä, jolle laki ei ole koskaan merkinnyt yhtään mitään.

Suomihan on mukana Kyproksen hämäräpankkien ja veronkiertovaltion tukemisessa Euroopan pysyvän kriisirahaston kautta, MUTTA myös IMF:n kautta. Mitään suurta meteliä viimeksi mainitusta ei ole pidetty nyt, eikä aikaisemminkaan muissa vastaavissa tilanteissa. EU:n niin sanotusta integraatiokehityksestä tulee ehkä kesään mennessä joku selonteko. Sekin harkittu väistöele Jyrkiltä.

Eurokriisi on koko ajan johtanut EU:n integraation vahvistamiseen, eli liittovaltion vahvistamiseen, mutta meille ei ole siitä paljoa kerrottu omien poliitikkojemme toimesta. Syykin on selvä. Jos suomalaiset tietäisivät kuinka paljon päätäntävaltaamme on annettu pois, kansa voisi todella hikeentyä. Ja jos kansa tietäisi kuinka vähän meillä enää on itsenäistä päätäntävaltaa, kuinka vähässä määrin me enää olemme "itsenäisiä", kansa voisi hikeentyä. Tämä ei ole se EU, johon kansa painostettiin liittymään, ei lähelläkään sitä. Mutta meille ei kerrota sitä, ja jos joku kertookin, mediaan marssii armeija "asiantuntijoita" ja poliitikkoja valehtelemaan itsenäisyydestä ja muusta nostalgiasta.

Kun mietimme eurokriisiä ja sen syntyä, usein unohdetaan, että sen seppinä ovat häärineet viimeiset kymmenen, viisitoista vuotta nämä hämäräperäiset luottoluokittajat. Luottoluokittajia pidetään puolueettomina tarkkailijoina, analyytikkoina ja asiantuntijoina. Ne ovat kaikkea muuta. Ne ovat amerikkalaisten suurpankkien perustamia ja omistamia yksityisiä liikeyrityksiä. Ne eivät ole puolueettomia tarkkailijoita, vaan operaattoreita, väline markkinoiden ja talouden manipulaatioon.

Amerikkalaiset ovat valittaneet ainakin 1980-luvulta saakka, että niin sanottu eurooppalainen yhteiskuntamalli valtion yrityksineen ja julkisine terveydenhuoltoineen, kansallisine eläkejärjestelmineen on ollut epäreilu ja väärin. Luin ensimmäisen kerran 1980-luvulla Newsweekistä artikkelin, jossa amerikkalaiset asiantuntijat ennustivat eurooppalaisen yhteiskuntamallin romahtavan, koska se oli väärin taloudellisesti. 1990-luvulla Newsweekissä ja Timessa alkoi kuulua jo toisenlaisia äänensävyjä. Nyt amerikkalaiset sanoivat, että eurooppalainen malli romahtaa, tai se pitää romauttaa, koska se on väärin. Näitä "analyytikkojen" ja "asiantuntijoiden" lausuntoja nähtiin vielä 2000-luvun alussa.

Eurooppalaisen yhteiskunnan romahduttaminen aloitettiin 2000-luvulla todenteolla ja siinä luottoluokittajat olivat avainasemassa, aivan kuten ovat nytkin. Ne antoivat valheellisia luottoluokituksia tarkoituksella manipuloidakseen taloutta haluttuun suuntaan. Nykyiset ongelmamaat eivät olleet luottoluokittajien mukaan pahoja riskejä, joten niille syydettiin sekä yksityistä että julkista rahaa. Yli varojen ja äyräiden. Se oli tarkoituskin.

Kreikassa huomattiin, että maa ei tule selviämään veloistaan mitenkään. Ainoa mahdollisuus oli saada muut maksamaan velat. Tämä oli mahdollista vain siten, että Kreikka pääsisi eurojäseneksi. Kreikan ei olisi koskaan pitänyt päästä, sen talous oli niin pahassa kunnossa, mutta luottoluokittajat avittivat asiaa omalla tahollaan ja Lehman Brothers -investointipankki lainasi Kreikan valtiolle 2 miljardia dollaria, joiden avulla konkurssikypsä maa hämäsi euromaita ja pääsi kuin pääsikin kultapossukerhoon.

Lehman Brothers on se investointipankki, jonka konkurssi käynnisti vuoden 2008 finanssikriisin. KAIKKI luottoluokittajat olivat antaneet sille kolmen A:n luokituksen vain päiviä ennen historian suurinta yksittäistä konkurssia. Tarkoituksella.

Kun Kreikka oli saatu sisään eurojärjestelmään, kaikki oli valmiina eurooppalaisen yhteiskuntamallin tuhoamiseen. Yhdysvallat ei tietenkään hyökännyt Eurooppaan asein, vaan hyökkäyksen suorittivat Ayn Randin sairaisiin sepustuksiin uskovat banksterit, palkkasoturit, joille oli luvassa jättisaalis. Yksi toisensa jälkeen luottoluokittajat polkaisivat kriisimaita esiin, niiden luottoluokituksia alentamalla. Jopa Italia, joka on aina ollut velkainen maa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, joutui lypsylehmän rooliin.

Euroopan tuhoamisella oli ja on kaksi tarkoitusta. Sen on tarkoitus tuhota kaikki julkinen talous, jonka jälkeen kaikki yhteiskunnan tuottamat palvelut on pakko siirtää yksityissektorille bisnekseksi. Terveydenhuolto on loisto esimerkki ja meillä Suomessa Jyrki Katainen on yksi tämän hankkeen ahkerimpia puuhamiehiä. Jälkikin on kaikkien nähtävissä. Valtio tukee yksityistä terveydenhoitobisnestä sadoilla miljoonilla vuosittain, samaan aikaan kun ajaa alas julkista raha pulaa valitellen. Näin homma toimii.

Tarkoitus on siis avata markkinoita ja poistaa "epätervettä" kilpailua, eli valtion roolia taloudessa. Randilaisethan uskovat, että talous voi elää ja olla erillään valtioista. Kyllä, he ovat niin hulluja. Toinen tuhoamisen tavoite on ajaa yhteiskunnat kaaoksen tilaan, jossa nämä "välttämättömät rakenteelliset uudistukset" voidaan ajaa läpi. Syy siihen, miksi tarvitaan kaaos ja kenties sota, on yksinkertaisesti siinä, että kuten Morgan & Stanley liikepankin johto suurasiakkailleen lähettämässä luottamuksellisessa kirjeessä totesi, suuryhtiöiden edut ovat täysin vastakkaiset kansalaisten edun kanssa, eikä kansa koskaan hyväksy "tarvittavia uudistuksia" demokratiassa.

Wall Street Journalin päätoimittajakin sanoi haastattelussa 2009, että demokratiasta on haittaa bisnekselle ja että demokratiasta on päästävä eroon. Samoin sanoi Morgan & Stanley. Samaa on sanonut useaan otteeseen Björn Wahlrooskin, mutta yksikään toimittaja tai media Suomessa ei ole älähtänyt ajatuksesta mitenkään. Ilmeisesti suomalaisille toimittajille sopii oikein hyvin, että demokratia tuhotaan ja siirrytään plutokratiaan, rahanvaltaan, jonka Morgan & Stanely asetti muutama vuosi sitten tavoitteekseen.

Näihin tavotteisiin ei päästä ideologisen kamppailun kautta, ei politiikan kautta, koska kansalaiset nousisivat vastustamaan niitä. Siksi on luotava kriisi, paniikki, kaaos, joka pakottaa kansalaiset nielemään nämä suurten pankkien, superrikkaitten ja oikeistoidioottien haluamat "välttämättömät uudistukset". Tätä on shokkitalous. Shokkitalous on juuri sitä, että luodaan kaaos, katastrofi, joka pakottaa valtiot antautumaan ja kansalaiset ruotuun, jos ei muuten, niin pakkokeinolakien avulla.

Huomatkaa, että kun nämä uuden ajan airueet huutavat siitä kuinka tappiollista valtioille julkinen terveydenhoito ja muu on, ne imevät samaan aikaan meiltä miljardeja itselleen pankkitukina, eurotukina, yritystukina jne. Ne siis imevät meidän rahamme, vievät varallisuutemme, omien poliitikkojemme toimiessa apureina ja varkaina.

Kun maineikas ja kenties maailman tasokkain rautatieyhtiö Brittish Railways yksityistettiin, Margaret Thatcherin hallituksen keppihevonen oli se, että yhtiö tuotti valtiolle 2 miljardia tappiota joka vuosi. Moisesta rahareijästä halusivat kaikki eroon ja British Railways tapettiin, paloiteltiin ja myytiin yksityisille tahoille, koska, kuten mantra kuuluu, yksityisyritykset toimivat paljon tehokkaammin kuin julkinen sektori. Kymmenen, viisitoista vuotta myöhemmin nähtiin mitä tapahtui. Onnettomuudet, myös suuronnettomuudet, palasivat kiskoille. Palvelutaso romahti. Kalusto hajosi. Itse rautatiet ruostuivat ja lahosivat. Ja valtio tuki näitä yksityisiä firmoja 20 miljardilla vuosittain.

Tämä kannattaa pitää mielessä, kun kuuntelee Jyrki Kataisen valheita siitä, miten tässä tilanteessa pitää toimia. Jyrki ei oikeasti tiedä lainkaan mitä pitäisi tehdä ja siksi hän kuunteleekin taloudellisen neuvonantajansa Björn Wahlroosin ohjeita.  Ja Wahlroos on valmis ja halukas ryöstämään kaiken minkä irti saa, Jyrkin avustuksella.

Luottoluokittajat ovat siis elimellinen osa eurokriisiä ja finanssikriisiä, joka on raivonnut maailmalla jo vuosikausia. Todellisuudessa eurooppalaisten pitäisi vangita ja asettaa niiden johto ja työntekijät syytteeseen taloudellisesta terrorismista, mutta niin ei tapahdu. Meillä poliitikot ovat niin tyhmiä, etteivät tiedä tai tajua tätä.

Kun meille tappiollisia ja täysin eriskummallisia tukipaketteja haukuttiin, Jutta "Air Head" Urpilainen tietysti kehui niitä. Meillä on ne vakuudet, Jutta sanoi. Joo o, saamme 40% lainaamastamme rahasta 30 vuoden kuluttua. Miten hyvä diili on lainata jollekin rahaa sillä ehdolla, että tämä maksaa velastaan vain 40% takaisin 30 vuoden kuluttua??

No Jutan mielestä se oli nännit jäykistävän hyvä diili, melkein yhtä hyvä kuin valtiovarainministeri Jyrki Kataisen Kreikka-lainat parisen vuotta aikaisemmin, jotka olivat Kataisen kuolemattoman lauseen mukaan "Suomelle hyvä bisnes". Mutta Jutan pöksyt suorastaan kostuivat, kun hän sai ilmoittaa, että nyt oli asiantuntijat mukana. Nyt ei oltu keitä tahansa. Jutan mukaan diilin olivat sorvanneet valtiovarainministeriö ja ulkopuoliset asiantuntijat yhdessä. Hä hää, Jutta ilakoi,. Siitäs saitte, juntit. Älkää tulko mulle, mulla on kansainväliset asiantuntijat messissä.

Sitten Jutta kertoi ketkä kansainväliset asiantuntijat olivat sisällä Suomen valtion talouspolitiikan muokkaamisessa ja sorvaamisessa. Jutan kiimaisesti julkistama asiantuntija oli luottoluokittaja Standard & Poor's.

Yksikään toimittaja ei ymmärtänyt tuon rusoposkisen ala-asteen opettajan sanomaa selkokielellä. Amerikkalaiset suurpankit olivat siis sisällä suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa. He olivat vihdoinkin päässeet sisälle eurooppalaiseen yhteiskuntaan, yleiseurooppalaiseen politiikkaan, päätöksentekoon toteuttamaan shokkitalouttaan, ja Jutta oli oikeasti ylpeä siitä.