Jokseenkin siitä saakka, kun pullantuoksuinen demariagentti Siimes johti Vasemmistoliittoa, on suomalainen virallinen vasemmisto vajonnut aatteellisen ja intelligenttisen sysiyön hämärään. Siimes, joka myöhemmin myönsi tavoitteenaan olleen vasemmiston sulauttamisen demareihin (sen verran neukkulaista meininkiä oli takissa että iso on aina kaunista ja että ison kaverina kantsii olla), on sittemmin keskittynyt kiusaamaan työntekijöitään ja alaisiaan yritysmaailman puolella ja johtotehtävissa tietenkin.
Jos katsellaan nykyistä virallista Vasemmistoa/Vasemmistoliittoa/Mikä-perkele-sen-nimi-just-nyt-onkaan, niin voidaan olla melko varmoja siitä, että intellektuellisosialisti Ele Alenius pyörii eläkepäivillään kuin väkkärä sille henkiselle ja aatteelliselle tyhjyydelle, joka kyseisessä puolueessa nykyisin vallitsee. Asevelisosialisti Saarisen Arska varmaan polttaa röökin ja piipun lisäksi päreensä katsellessaan jostain Tuonpuoleisesta nykyisen nappulakerhon remellystä ja munatonta möhläilyä, jossa ei ole päätä eikä aivojakaan.
Nykyinen, sanokaamme, Vasemmistoliitto on tyhjyyttään humiseva harrastuskerho, jossa punaista on korkeintaan keksi- ja juustoaterian kylkiäisenä juotavassa viinissä.
Tämä itseään vasemmistoksi koomisesti kutsuva aatteettomien vallanahneitten järjestöpartiolaisten joukkio teki sellaisenkin maineteon vasemmiston historiassa, että potki puolueesta pihalle sen ainoat kaksi vasemmistolaista kansanedustajaa. Syyksi jalkapallosta politiikkaa huomattavasti enemmän perillä oleva Paavo "Eastside" Arhinmäki ilmoitti, muiden kiukuttelevien kaveriensa tapaan, että jos ei pelaa meidän säännöillä, ei pelaa meidän joukkuees sit ollenskaan.
Ongelmahan oli siinä, että nuo kaksi poispotkittua viimeistä mohikaania eivät voineet hyväksyä oikeistolaista hallitusohjelmaa, toisin kuin puolueen johto ja sen sekalainen sakki. Ongelma oli siinä, että nuo kaksi olivat vasemmistolaisia, toisin kuin Pave ja kaverit.
Nyt tämä itseään aika helvetin korskeasti vasemmistoksi kutsuva demarien apuriporukka istua jököttää hallituksessa kuin häpäisty alaikäinen orpopoika inhan kartanon isännän eteisessä lainahousujaan kannatellen. Paitsi että puolueen naamalla on itsetyytyväisen typertynyt hymy ja omituinen räkä, joka viittaa siihen ettei puolue ole tajunnut tulleensa hyväksikäytetyksi, täydellisesti alistetuksi ja kuohituksi.
Puolue uskoo olevansa vasemmisto oikeistoliberalistisessa äärikapitalistisessa hallituksessa. Se olisi saavutus pahimmanlaatuiselta skitsofreenikoltakin, mutta tältä ryhmältä se onnistuu sujuvasti ja kollektiivisesti. Vasemmistoliitto, tai mikä se nyt tänään onkin, on vakuuttunut siitä, että heidän "vastuunkantonsa" on saanut aikaan sen, että kokoomus ei ole päässyt toteuttamaan pahimpia hankkeitaan.
TÖÖT!
Ei kokoomus olekaan, vaan hallitus, jossa tämä samainen vasemmisto toimii demarien apurisakkina ja kokoomuslaisten kynnysmattona, tahdottomana koristeena, hiukan kuin ne muovikoirat, jotka takavuosina autojen hattuhyllyillä heiluttelivat päitään holtittomasti.
Tämän vasemmiston, tai mikä sen nimi nyt juuri tällä hetkellä sitten onkaan, suurin ideologinen katastrofi oli käsitteen "punavihreys" omaksuminen. "Punavihreys" on 80-luvulla syntynyt termi, jolla Helsingin yliopiston vasemmistolaisesti suuntautuneet vihreät opiskelijat kuvasivat itseään erotuksen city-vihreisiin tai linkolalaisiin. Idea on siis 40 vuotta vanha opiskelijavitsi. Moni noista kasari punavihreistä on sittemin heittänyt hennapurkkinsa ja palestiinalaishuivinsa roskiin ja siirtynyt liike-elämän palvelukseen tai virkamieheksi johtotehtäviin jne.
Nyt, 2000-luvun toisella vuosikymmenellä, joukko yhtä lapsellisia ikiteinejä, siis kolmeakymppiä ja neljääkymppiä hipovia haahuilijoita, on ottanut tuon vitsin tosissaan. He todella uskovat, että on olemassa sellainen poliittinen frankensteinin sekasikiö kuin Punavihreys. Jos tämä olisi huumoriohjelma, tämä saisi aikaan vallattoman naurunpuuskan, mutta tämä on suomalaista 2000-luvun politiikkaa.
Nämä punavihreät poliitikot puhuvat mitä sylki suuhun tuo, vaihtavat mielipiteitään nopeammin kuin näytösmalli asusteitaan, jahtaavat suurta suomalaista uusnatsiverkostoa, halaavat puita, rakastavat kaikkia jotka ovat outoja ja ulkomaalaisia, inhoavat kaikkia jotka ovat tavallisia ja suomalaisia, ja ovat monessa muussakin aivan samalla tavalla eksyksissä kuin 80-luvunkin punavihreät, joilla tosin oli enemmän intelligenssiä.
Punavihreys on suomeksi sanottuna aatteettomuutta, sekoilua, suunnattomuutta, päämäärättömyyttä, leikkiä ja pelleilyä muiden maksaessa laskut. Punavihreys on sanahirviö, jolla halutaan kertoa että "Minä en sitten ole kommunisti aineskaan" ja jonka avulla päästään ehkä nuolemaan kokoomuslaisen kengänpohjia johonkin bileisiin. Juuri näin on käynytkin.
Punavihreä vasemmisto on aivan samanlainen roskikseen joutava rykelmä sekoilevia haahuilijoita kuin sinivihreätkin. Siinä missä sinivihreät ovat kokoomuksen pimppaamia orjia, punavihreät ovat demarien uskollisia peesaajia vailla yhtään omaa ajatusta.
Jos joku epäilee edellä kerrottua, voi tarkistaa asian niin sanotun vasemmiston hallitustaipaleesta. Suureen ääneen huudeltu perustuen nosto satasella kuihtui hiukan yli pariinkymppiin. Nykyisillä ruoan nousu prosenteillahan se tarkoittaa HK:n sinistä lenkkiä, Kestileipää, yhtä kurkkua ja margariinirasiaa kuussa. Siitähän se köyhän elämä riemuksi repesi kerta heitolla!
Sen sijaan nämä vasemmistoministerit ovat olleet ahdistelemassa syrjäseutujen asukkaita, joilla ei ole joukkoliikennettä kuin televisiossa, kiusaamassa pienyrittäjiä, siirtämässä suomalaisten työpaikkoja ulkomaille, ja tietysti: ovat käyneet ulkomailla katsomassa jalkapallomatseja.
Toivottavasti maahan syntyy uusi vasemmistopuolue, joka on vasemmistolainen, niin että nämä räkänokkaiset selkärangattomat aatteettomat pikku haisulit voivat kipittää aamuyön hämärissä henkiseen kotiinsa vihreisiin imemään sinistä kokoomussimaa onnellisen typertynyt virne naamallaan.
Se lopettaisi näiden "punavihreiden" henkisen ahdingon kertaheitolla ja vapauttaisi heidät toteuttamaan muiden vihreiden kanssa omia fantasioitaan ja leikkejään. Ja samalla äänestäjät voisivat taas tehdä oikeita valintoja oikeiston ja vasemmiston välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti