keskiviikko 19. marraskuuta 2014

POLIISIT MIELENOSOITUKSESSA

Tänään oli hieno päivä kansanvallalle. Suomalaiset poliisit osoittivat mieltään. Se on eleenä niin suuri, etten itse muista moista tapahtuneen. Olisikohan koskaan tämän maan historiassa käynyt näin?

Päivästä teki vielä paremman se, että poliisin tueksi oli ilmestynyt muutamia niin sanottuja anarkisteja, jotka olivat mieltään osoittavien poliisien rinnalla. Tämä on erittäin merkittävä hetki, ele suomalaisen kansalaisaktivismin saralla.

Tapahtuma osoittaa, että maasta löytyy sekä poliiseja että anarkisteja, jotka ymmärtävät ainakin jollakin tasolla mistä maamme ja yhteiskuntamme ongelmissa on kyse. Kyse ei ole vanhasta vasemmisto-oikeisto kähinästä. Kyse ei ole enää kapinallisista ja järjestysvallasta. Kyse on siitä, että sekä anarkistit että poliisit ovat todellisuudessa samalla puolella, samaa kansaa, jota kurmuuttaa ylikansallinen pääoma, ylikansallinen eliitti ja heidän suomalaiset tsupparinsa.

Kun poliisi osoittaa olevansa kansaa, osoittaa mieltään vallanpitäjien politiikkaa vastaan, on jokaisen syytä ymmärtää että kyse on merkittävästä asennemuutoksesta. Parhaimmillaan tämä voi johtaa jopa siihen, että poliisi ryhtyy omatoimisesti tutkimaan poliittisen ja taloudellisen eliitin lainvastaisia toimia, jopa siihen että puolustusvoimien komentaja joutuu vastaamaan lainvastaisesti allekirjoittamastaan Nato-isäntämaasopimuksesta (hänellä ei ole mitään laillisia oikeuksia tehdä valtiollisia tai poliittisia sopimuksia ulkovaltojen kanssa), että ministerimme joutuvat vastaamaan lainvastaisista sopimuksista, perustuslainvastaisesta kuntauudistuksesta ja siihen liittyneestä uhkailusta ja kiristyksestä, valtion verovarojen jakamisesta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden rahapesulana tunnettuun Kyprokseen (tällä tuettiin suoraan suurimpia kansainvälisiä rikollisorganisaatioita) jne.

Tämä voi jopa johtaa siihen, että poliisi ymmärtää sen että järjestäytyneen rikollisuuden rajaaminen ja sen leiman antaminen moottoripyöräkerhoille on ollut tietoista harhaanjohtamista, jolla se todellinen suomalainen järjestäytynyt rikollisuus joka muhii valtion ytimissä on suojeltu.

Poliisit ovat osa kansaa, kansakuntaa, jonka olemassa olosta ja tulevaisuudesta on kyse. Jokainen poliisi on kansalainen. Kun poliisit alkavat herätä siihen mitä on tekeillä, on syytä arvostaa sitä että he myös lähtevät kaduille osoittamaan mieltään. Jos tämä herääminen johtaa vielä siihen, että poliisi ymmärtää muidenkin mielenosoittajien olevan myös heidän asiallaan, alamme olla lähellä sitä hetkeä jossa eliitti saa tutista ihan oikeasti. Kannattaa muistaa, että kun Janajevin juntta yritti palauttaa Neuvostoliittoa väkisin, koko kansa, ei vain osa, esti aikomukset. Junttaa vastustivat sekä vapaat kansalaiset, miliisit, poliisit, varusmiehet ja jopa osa erikoisjoukoista. Se oli Neuvostoliiton diktatuurin loppu.

Ylipäätään olisi hyvä käsittää, että asetelma poliisi vastaan mielenosoittajat on tarkoitushakuinen. Sillä pyritään jakamaan, ja sillä yleensä onnistutaan jakamaan, kansa. On myös erittäin hyvä ymmärtää, että valtion väkivaltakoneisto, pakkokoneisto on koulutettu, varustettu ja ohjeistettu aseelliseen toimintaan ja sellaisen torjuntaan. Jos ja kun tuota koneistoa vastaan ryhdytään "taistelemaan" väkivalloin, ryhdytään pelaamaan juuri sitä peliä, jonka säännöt ja taktiikat ovat juuri sen koneiston laatimia. Koneisto on viritetty vastaamaan juuri siihen, mitä aseellinen taistelu sitä vastaan on. Jos aseelliseen toimintaan ryhtyvä ryhmä on heikompi, niin kuin yleensä on, se häviää. Näin on käynyt aina. Bader-Meinhoff, RAF, Punaiset prikaatit, kaikki vastaavat ryhmät ovat kukistuneet, koska niillä ei ole resursseja pelata peliä, jonka säännöt ovat muiden laatimia.

Syy siihen miksi nuo ryhmät ovat ryhtyneet väkivaltaiseen toimintaan johtuu niiden elitistisestä olemuksesta. Ne ovat olleet lahkoja. Ne ovat olleet suljettuja yhteisöitä, joilla on oma uskontonsa, jonka puhtautta ne ovat vaalineet. Niiden ja ulkomaailman välinen kommunikointi on ollut olematonta, niiden saavuttama kannatus kansan keskuudessa on ollut vähäistä tai olematonta, ja ne ovat eläneet omassa kuplassaan, jossa niiden jäsenet ovat voineet kuvitella ja luoda mielikuvituksellisen todellisuutensa, jossa he kirjoittavat omaa sankaritarinaansa. Tästä ovat puhuneet jotkut RAF:n ja Punaisten prikaatien entiset jäsenetkin.

He kuvittelivat maailman toisenlaiseksi kuin mitä se oli. Punaiset prikaatit vetivät heroiinia, koska ajattelivat sen olevan maailman epäporvarillisin päihde, ymmärtämättä että valtaosaa heroiinin valmistuksesta ja levityksestä kontrolloi CIA alamaailman suhteittensa avulla. RAF:n jäsenet kuvittelivat kansan hurraavan terrori-iskuilleen, vaikka todellisuudessa valtaosaa ne kuvottivat tai kauhistuttivat. Kuten Bader-Meinhoff -ryhmäkin, nämä kaksi luulivat olevansa vallankumouksen airuita, vaikka todellisuudessa ne olivat pikkuruisia terroriryhmiä vailla mitään mahdollisuuksia vallankumoukseen. Syykin oli selvä: ne olivat kaikki unohtaneet sen ainoan tekijän, joka voi vallankumouksen tehdä: kansan.

Vallankumousromantikkojen mielissä väkivaltainen kapina on uljas ja mieltäkiihdyttävä asia, mutta todellisuus on toista. Väkivalta on aina brutaalia ja silmitöntä. Se on raakaa, kovaa ja häikäilemätöntä. Jokaisessa aseellisessa kapinassa sivulliset ovat maksaneet kovimman hinnan ja lähes jokainen aseellinen kapina on kukistettu, tai tukehtunut omaan väkivaltaansa. Se johtuu väkivallan logiikasta, joka on hyvin yksinkertainen: voita tai häviä, turpaan tai turpiin. Aivan kuten nyrkkeilykehässä, missään väkivaltaisessa yhteenotossa ei ole muita ulottuvuuksia.

Koska vallankumousromantikot ovat yleensä aatteensa ja mielikuvituksensa vankeja, he häviävät. Näin kävi myös Che Guevaralle, joka kuoli koska jäi vaille kansan tukea. Näin kävi niille idealisteille ja kiihkomielisille bolshevikeille, jotka eivät käsittäneet millaisen pedon olivat vapauttaneet. Pankkirosvo-gangsteri Josef Stalin käsitti varsin hyvin ja toimi väkivallan logiikan mukaisesti loppuun saakka. Hän tappoi jokaisen joka oli eri mieltä, jokaisen joka oli potentiaalinen uhka, tai muuten vain tiellä. Hän tappoi bolshevikkiveljensä ja siskonsa. Se oli kirkasta väkivallan logiikkaa, jonka vuoksi pienen eliittiyksikön vallankaappauksesta syntynyt valtio oli diktatuuri. Leon Trotski sanoi ennen kuolemaansa Neuvostoliiton jääneen jumiin sisällissotaansa. Militarisoitu yhteiskunta ei koskaan palannut rauhan tilaan. Se myös lopulta tappoi koko Neuvostoliiton.

Poliisi on osa tuota pakkokoneistoa, MUTTA poliisin tehtäviin kuuluu myös lakien turvaamien oikeuksien takaaminen. Juuri siksi tämä päivä on merkittävä, koska ensimmäistä kertaa poliisit osoittavat ymmärtävänsä tämän. Ensimmäistä kertaa poliisi marssi kadulla mielenosoituksessa aivan kuten muutkin kansalaiset. Tämä on poliisinkin oikeus. Kenties tästä eteenpäin poliisi myös ymmärtää muitakin mielenosoittajia paremmin. Se on mahdollista. Kenties poliisi tajuaa, ettei sen tehtävänä olekaan ylikansallisen päätöksentekokoneiston ja kotimaisen eliitin suojeleminen, vaan kansan suojeleminen myös eliitin rikoksilta. Kaikkea voi tapahtua. Italiassa on koettu jo yksi mielenosoitus, jota kukistamaan lähetetty mellakkapoliisi asettuikin suojelemaan mielenosoittajia.

Näistä syistä tämä oli hieno päivä. Poliisi ja anrkistit samassa mielenosoituksessa. Voitte olla varmoja ettei tätä ole katsottu hyvällä valtiomme eliitin parissa. Voitte olla varmoja, että vastaisuudessa joku pyrkii provosoimaan yhteenottoja mielenosoittajien ja poliisin välille, vain siksi ettei poliisi vahingossakaan asetu mielenosoittajien rinnalle kuten anarkistit tänään poliisin rinnalle.

1 kommentti:

  1. Tässä maassa ei ole instanssia, joka valvoisi perustuslakia. Sitä ei tee edes media. Poliittinen eliitti rikkoo jatkuvasti tätä tärkeintä lakiamme, jolle ei ole riippumatonta tulkitsijaa. Lakien valvonta on jätetty kokonaan kansalaisten harteille.

    VastaaPoista