Ihan alkuun anteeksipyyntö: tämä bloggaus tulee olemaan pitkä. Se johtuu siitä, että asia on jokaiselle kirjoittajalle, sanojalle, poliitikolle ja kansalaiselle aivan keskeinen kansalaisoikeuskysymys. Kyse ei ole sen enmpää ja vähempää kuin yhteiskuntamme peruspilarista, sananvapaudesta ja ajattelun vapaudesta ja niiden problematiikasta.
Silmiini osui eduskunnan julkaisu, joka kertoo siitä miten sananvapauden rajoittamista ja sensuuria lobataan eduskunnassa, miten sitä perustellaan ja miten sen esitetään olevan nimenomaan maan ja valtion etu ja vieraan vallan vaikuttamisyritysten torjunnan kannalta välttämätöntä.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2017-AK-104038.pdf
Tämän tekstin pitäisi nostaa jokaisen toimittajan ja kirjailijan, kulttuurihenkilön ja vaikuttajan, tutkijan ja tiedemiehen niskavillat pystyyn ja saada aikaan reaktioita sananvapauden puolesta ja sensuuria vastaan. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että varsinkin valtamediassa työskentelevät toimittajat, monet kulttuurihenkilöt ja poliitikot ovat sensuurin puolella eli toisinajattelijoiden vaijentamisen puolella.
En ota kantaa asianosaisen toimittajan tapaukseen sen kummemmin enkä koe mitään tarvetta käydä henkilökohtaisuuksiin, mutta totean vain hänen oman toimintansa ja edustamansa mediatalon toiminnan aiheuttaneen täysin syyttömille ihmisille ongelmia työpaikoilla ja tosielämässä, koska kyseinen toimittaja ja mediatalo olivat ilmoittaneet että tietynlaisia mielipiteitä esittävät henkilöt ovat vieraan vallan palveluksessa olevia vaikuttajia. Olin joutua itsekin moiseen myllyyn vain siksi, että mielipiteeni eivät olleet tähän noitajahtiin osallistuneitten toimittajien mieleisiä tai että niitä oli julkaistu väärässä alustassa Netissä.
On myös syytä todeta se, että toimittajana itsekin ammattissa olleena, toimittajaperheen jäsenenä, olen myös saanut suoria tappouhkauksia, minusta on annettu perättömiä lausumia, herjattu ja ties mitä, joten asia on aivan tuttu siltäkin osin. Ehkä olen hieman paksunahkaisempi, kun en ole antanut moisten vaikuttaa itseeni.
On myös syytä todeta se, että tämä toimittajan todistus eduskunnan hallintovaliokunnalle on juuri sitä hybridivaikuttamista, suoraa sellaista, suomalaisiin poliitikkoihin kohdistettuna, josta toimittaja itse varoittelee. Sen tarkoitus on vaikuttaa kansanedustajiin, heidän toimintaansa, ajatteluunsa ja päätöksiinsä suoraan halutulla tavalla. Sekin tekee tästä tekstistä tärkeän.
Käydäänpä tämä teksti läpi kohta kohdalta.
"Hallintovaliokunnan kuuleminen
Keskiviikkona 8.2.2017 klo 11:45
Eduskunta
Kuultava: X, toimittaja, mediatalo
Hybridi- ja informaatiovaikuttamiseen varautuminen lainsäädännön ja Suomen
kansalaisten perusoikeuksien näkökulmasta
Suomeen kohdistetun hybridi- ja informaatiovaikuttamisen yksi keskeinen pyrkimys on
horjuttaa yhteiskunnan laillista järjestystä ja demokraattista oikeusvaltiota."
Kyseinen toimittaja on siis kertonut eduskunnan hallintovaliokunnalle, että meneillään on yhteiskunnan horjuttamiseen tähtäävää toimintaa. Toimittaja puhuu hybridivaikuttamisesta ja informaatiovaikuttamisesta, juuri siitä samasta jota hän työssään itse kollegoineen harjoitti jahdatessaan julkisesti väärinajattelijoita ja kerätessään laittomia ilmiantolistoja henkilöistä, jotka joidenkin mielestä ovat vieraan vallan kätyreitä.
"Tähän
tavoitteeseen pyritään mm. kohdistamalla vihamielisiä vaikutusoperaatioita henkilöihin, jotka
edustavat oikeusvaltiota ylläpitäviä instituutioita.
Suomen ja kansainvälisessä informaatiotilassa toimivat aggressiiviset propagandistit
käyttävät hyväkseen Suomen lainsäädännössä, lain hengessä, oikeuskäytännössä ja –
kansalaisten oikeussuojassa tunnistamiaan ja hyväksikäytölle alttiita kohtia."
Tässä toimittaja, joka omalla toiminnallaan pyrki kiivaasti toisinajattelijoiden vaijentamiseen ja erimielisten mustamaalaamiseen, kääntää pöytää toisinpäin, koska sosiaalisessa mediassa hänen toimintansa herätti rajun vastareaktion. Hän myös toteaa heti, että Suomen lait mahdollistavat tällaisen reagoinnin koska ne ovat hyväksikäytölle alttiita.
Tähän on todettava samantien, että laista löytyy kohtia joilla voi käydä käräjille perättömiä väitteitä esittäviä vastaan, julkista herjausta vastaan, uhkailua vastaan jnejne. Eli laista löytyy kyllä välineitä, jos jokin taho tai henkilö hyökkää somessa tai Netissä tai missä tahansa ketä tahansa vastaan laittomin keinoin. Ongelma toimittajan kannalta on tietenkin se, että kun hän jutuissaan nimesi henkilöitä vieraan vallan toimijoiksi, hän syyllistyi itse samaan.
"Aggressiivisen informaatiovaikuttajan näkökulmasta tällaisia ovat esimerkiksi alikäytetyt
lakipykälät, kanteluprosessit, viranomaistiedon lähtökohtainen julkisuus ja Suomen laajat
perusoikeudet, kuten sananvapaus. Vaikuttamisen kohteeksi valittujen kansalaisten oikeuksia
sen sijaan loukataan järjestelmällisesti."
Tässä sanotaankin suoraan että yksi ongelmista ovat liian laajat perusoikeudet, joista erikseen mainitaan sananvapaus. On siis ongelma, että maassa on sananvapaus, joka mahdollistaa perättömiä väitteitä esittäneen median ja toimittajan vastaisen kirjoittelun ja sanomisen. Kuten edellä jo totesin, laista löytyy kyllä kohtia, joilla vaikuttamisen kohteeksi valittu kansalainen voi pitää kiinni oikeuksistaan. Se vaatii vain rikosilmoituksen tekemistä. Ongelma tietenkin on se, että jos on itse toiminut lainvastaisesti ja jokseenkin samalla tavalla kuin mihin vastapuoli sitten ryhtyy, voi oikeusprosessista tulla melko hankala myös asianomistajalle.
"Samankaltaisia – osin laittomia ja osin lain rajoja hipovia –, keinoja on käytetty mm.
suomalaisia toimittajia, järjestöaktiiveja, sotilaita, bloggaajia, tutkijoita, virkamiehiä, poliiseja,
syyttäjiä, tuomareita, pappeja, poliitikkoja ja tavallisia mielipiteitä ilmaisevia kansalaisia
vastaan. Näin suomalaista järjestelmää, kansalaisten luottamusta ja mm. sananvapautta
rapautetaan kohde kerrallaan."
Toimittajan luettelemat vaikuttamiskeinot olivat juuri niitä samoja joita hän ja hänen edustamansa mediatalokin käyttivät. Kohderyhmätkin olivat aivan samoja. mukaan luettuna kansan laajat rivit koska kyseinen mediatalo on ylivertainen näkyvyydeltään ja kuuluvuudeltaan. Toimittajan ja hänen edustamansa mielipiderintaman informaatiovaikuttamisen seurauksena ainakin neljä suomalaista bloggaria on pidätetty ja kaksi toimitettu tahdon vastaiseen hoitoon, josta kummankin onnistui vapautua. Some-profiileja ja puheenvuoroja on deletoitu, poistettu ja sensuroitu. Kommentteja deletoitu.
Virkamiehille on annettu vaitiolomääräyksiä, sotilaita on kielletty puhumasta ongelmista ja tietyistä laillisuusasioista, poliiselle on annettu vaikenemismääräyksiä jne. toimittajan edustaman maailmankatsomuksen mukaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen näkemyksen ylläpitämiseksi ja toisinajattelun lakkauttamiseksi. Niiden vastakkaisten mielipiteitten esittäminen on johtanut ja johtaa rankaisutoimiin.
Tämä on kyseisen toimittajan edustaman hybridivaikuttamisen aikaansaannosta. Toki toimittaja ei ole tätä yksin aikaan saanut, mutta oli näkyvimpänä sitä edustamassa. Luultavasti hän ei itsekään ollut täysin tietoinen siitä, miten häntä manipuloitiin taustalta.
"Hybridi- ja informaatiovaikuttamiselle on ominaista lainvastaisen ja epäeettisen toiminnan
piilottaminen ja sen oikeuttaminen viestinnällä luonteeltaan lailliseksi sekä asialliseksi.
Esimerkiksi vainoavien tai yksityiselämää loukkaavien tietojen urkkiminen määritellään
disinformaationarratiivissa legitiimiksi ”kansalaisaktivismiksi”. Urkittujen tietojen
julkistaminen törkysisältöihin yhdistettynä nimetään ”tutkivaksi journalismiksi”.
Ihmisten kannustaminen kunnianloukkauksiin ja kiihotuskirjoituksiin yksittäisiä kansalaisia
tai kansanryhmiä vastaan puolestaan on ”sanan- ja mielipiteenvapauden puolustamista”."
Lain mukaan kaikki julkinen tieto on laillista. Sen esittäminen on laillista. Sen hankkiminen on laillista. Kyseinen toimittaja toimitti julkisuuteen vastustajansa rikostuomiotietoja ja tämä vastasi samalla mitalla julkaisten kyseisen toimittajan saaman rikostuomion, joka sekin oli julkista tietoa. Tämä ei ole mitään urkintaa vaan laillista tiedonhankintaan, mutta toimittajan mukaan se on vainoamista kun hän itse joutui sen kohteeksi. Kun hän itse kollegoineen harjoitti samaa, se oli ihan ok. Kuten edellä jo totesin, laista löytyy pykäliä kunnianloukkauksia, herjauksia jne. vastaan. Niitä on myös käytetty vuosikymmeniä ja käytetään edelleen ja ne ovat tehokkaita. Ongelmana tuntuu olevan se, että väärät henkilöt kaivavat esiin tietoja, jotka koetaan vahingollisiksi tai haitallisiksi, vaikka ne olisivatkin totta.
"Tavoitteena sekaannus: mikä on oikein, mikä laillista – ja mikä todellakaan ei?
Verkossa ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla informaatiovaikuttamisella hämmennetään
kansalaisten, asiantuntijoiden, lainsäätäjien ja lainvalvontaviranomaisten käsitystä siitä,
millainen toiminta verkkoviestinnässä ja yhteiskunnassa ylipäätään on sallittua. Käytännössä
vaikutusta ulotetaan jopa siihen, millaiseen toimintaan lain koura tai päättäjät puuttuvat."
On melko roisi väite, että some-keskustelu vaikuttaisi lain tulkintaan oikeuslaitoksessa. En usko, että löydämme yhtään sellaista päätöstä, jossa lakia tulkinneen tuomarin päätös perustuisi some-kirjoitteluun. Tämä tekstinpätkä sensijaan on juuri sitä hybridivaikuttamista. Toimittaja pyrkii vaikuttamaan suoraan kansanedustajiin väittämällä, että on olemassa tahoja jossakin muualla, jotka pyrkivät ja voivat vakuttaa tuomareihin, poliisiin ja kansanedustajiin, samaan aikaan kun tekee itse juuri niin juuri tässä.
"Mitä pidempään informaatiolla manipulointi ja häirintä saa jatkua seuraamuksetta, sitä
normaalimmaksi ja yleisemmäksi laiton ja asiaton toiminta muuttuu – ja sitä vakavammat
seuraukset ovat oikeusvaltiolle ja sen kansalaisille.
Käytössä olevien keinojen tunnistaminen on tärkeää, koska jo nähtyjä Suomen lain ja lain
hengen ”heikkoja kohtia” hyödynnetään informaatiohyökkäyksissä myös jatkossa.
Tähän listaan kaksi esimerkkiä Suomessa havaitusta, ulkomailta organisoidusta, poliittisesti
motivoidusta ja aggressiivisesta informaatiovaikuttamisesta, jonka tavoitteena on kalvaa
suomalaisten luottamusta viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään sekä heikentää kohteiden
päätöksenteko- ja toimintakykyä."
Tässä toimittaja aloittaa siten itse suoran vaikuttamisensa. Hän väittää, että suomalaisia viranomaisia ja tuomareita ja sotilaita vastaan on käyty ulkomailta ohjatun mukaisesti. Yhtään konkreettista esimerkkiä hän ei anna, vaan esittää tukun väitteitä, jotka voivat perustua johonkin, josta ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Vain hänen sanansa.
"Suomalaisia poliiseja, syyttäjää ja tuomaria on yritetty julkisesti manipuloida ja
uhkailla, jos tutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin tulos ei ole painostajalle ja
tämän edustamalle ääripolitiikalle mieleinen. Erilaisilla törkysivustoilla on julkaistu
useita kuvia kohdepoliiseista ja -syyttäjästä, videotallenteita oikeudenkäynneistä
(joissa ei edes saisi videokuvata), kirjoitettu ja julkaistu ”törkyjuttuja” ja vihjailtu
julkisesti tulevista ikävistä seurauksista tuomarille."
Ja jotta toimittajan oman maailmankuvan ja mielipiteen painoarvo ja vaikutus olisi mahdollisimman suuri, hän jatkaa.
"Suomen Puolustusvoimien upseereita ja sotilaita sekä heidän mielipiteitään,
tehtäviään ja tunnistettavia kasvokuvia on systemaattisesti tutkittu ja kaivettu
sosiaalisesta mediasta. Niiden pohjalta on julkaistu valemediaan verkko”artikkeleita”,
joissa upseerien keskinäisiä yhteyksiä ja mielipiteitä esim. sotilasliitto Natoon tai
sukupuolten tasa-arvoon liittyen on vainottu yksittäisten Facebook-tykkäysten
tarkkuudella. Lisäksi sotilaille on keksitty kontakteja ja pyritty siten luomaan heistä
epäluotettavaa kuvaa sekä uhkaavaa ja halveksuvaa vihakirjoittelua upseereita
vastaan. Kirjoittelun tyyli ja sisällöt eivät millään lailla vastaa esimerkiksi
sananvapauteen sisältyvää oikeutta arvioida ja arvostella yhteiskunnallisten
vallankäyttäjien toimintaa."
Toimittaja esittää, että suomalaisia upseereita vainotaan herkeämättä somessa, että heitä vainotaan heidän mielipiteittensä vuoksi jne. Olennaista on se, että toimittaja pyrkii vaikuttamaan oman kohdeyleisöönsä (eduskunnan hallintovaliokunta) esittämällä suomalaiset ammattisotilaat avuttomina uhreina, täysin kyvyttöminä ja kädettöminä someinvalideina. Joitakin suomalaisia ammattisotilaitakin tuntevana voin todeta, että tällainen jos mikä loukkaa suomalaisupseerien kunniaa. Suomalainen ammattisotilas ei todellakaan ole mikään avuton tumpelo edes somessa, olipa sitten poliittinen maailmankatsomus millainen tahansa.
Mielenkiintoista on se, että toimittaja väittää että kirjoittelun tyyli olisi lainvastainen. Siis tyyli ei ole sananvapauden piirissä. Toimittaja sanoo, että on olemassa laiton tyyli ja laillinen tyyli kirjoittaa. Se on varsin mielenkiintoinen näkemys. Sisällöissä voi toki olla lainvastaista sisältöä, mutta Tyyli?? Miten kirjoituksen tyyli voi olla lain vastainen??
"Rikoslain kärsimys vaikutustyökaluna
Hybridi- ja informaatiovaikuttamisessa on jo käytetty ja tullaan jatkossa käyttämään
työkaluina jo nyt lainsäädännössä rangaistaviksi säädettyjä rikoksia.
Yleisimpiä informaatiovaikuttamiseen liittyvistä rikoksista Suomessa näyttävät olevan mm.
vainoaminen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen törkeine
tekomuotoineen, identiteettivarkaus, viestintärauhan rikkominen, laiton uhkaus ja julkinen
kehottaminen rikokseen.
Joillain alustoilla epäillään myös salassapitorikoksia, kun salaiseksi merkittyjä poliisin ja
tuomioistuimen dokumentteja on julkaistu (ja liitetty Suomen etujen vastaista ääripolitiikkaa
ajavaan disinformaatiosisältöön)."
Kuten toimittaja toteaa, näihin löytyvät lakipykälät olemassa olevasta laista.
"Monet näistä rikoksista ovat – kuten rikoslaki asian toteaa: omiaan aiheuttamaan kärsimystä
uhrille, eli informaatiovaikuttamisen kohdehenkilölle. Tämä uhrille aiheutettavan henkisen ja
fyysisen kärsimyksen aiheuttaminen on informaatiovaikuttamisen tietoinen päämäärä.
Kärsimystä tuottamalla kohdehenkilön toimintaa manipuloidaan kohteen kannalta
negatiiviseksi, mutta informaatiovaikuttajalle edulliseksi."
Juuri kyseisen toimittajan edustaman vaikuttaja-ajojahdin seurauksena moni yksityishenkilö joutui vaikeuksiin työpaikoilla, tiedän yhden tapauksen jossa työpaikka jopa meni alta, joten on hieman outoa että itse juuri tällaiseen informaatiovaikuttamiseen omalla toiminnallaan osallistunut henkilö esittää asian jotenkin itsestään ja omasta toiminnastaan erillisenä asiana. Jos ja kun näin on lain mukaan, on toimittaja ja hänen edustamansa mediatalo syyllistynyt juuri tällaiseen toimintaa jota edellä kuvaillaan.
"Vaikutus kohteen toimintaan voivat olla esimerkiksi kohdehenkilön pelästyminen tai
ahdistuminen ”hiljaiseksi”. Operaation voi sanoa onnistuneen esimerkiksi silloin, jos kohde
poistuu julkisuudesta tai sosiaalisesta mediasta puhumasta informaatiovaikuttajan
edustamalle taholle epäedullisista tai kiusallisista aihepiireistä.
Tällainen informaatio-psykologinen vaikuttaminen tai refleksiivinen kontrolli on hyväksyttävä
toimintamuoto esimerkiksi Venäjän tiedustelupalveluiden keskuudessa."
Voi hyvinkin olla, että Venäjän tiedustelupalvelut toimivat juuri näin, mutta juuri näin toimi toimittaja ja hänen edustamansa mediatalokin ja onnistui monissa tapauksissa pelästyttämään ihmisiä hiljaisiksi, poistumaan somesta ja lopettamaan toimittajan ja hänen edustamiensa mielipidepiirien vastaisen kirjoittelun ja puheen. Ja kuten jo edellä totesin: useat täysin syyttömät siviilit joutuivat vaikeuksiin jopa työpaikoillaan toimittajan ja hänen edustamansa mediatalon toiminnan ja kirjoittelun seurauksena.
"Valejournalistit ja näennäiset kansalaisaktivistit urkkijoina
Yhtenä informaatiovaikuttamisen keinona on Suomessa käytetty kohdehenkilöiden tietojen
urkkimista paitsi sosiaalisesta mediasta, myös eri viranomaisilta ja instituutioilta. Tietoja on
kerätty näennäisen asiallisten kansalais- tai toimittajakyselyiden ja tietopyyntöjen muodossa.
Urkintaa on kohdistettu mm. kohdehenkilöiden työnantajiin, verottajaan ja yritysrekisteriin."
Otsikko on suoraa hybridivaikuttamista: annetaan ymmärtää, että on olemassa "valejournalisteja" ja "näennäisiä kansalaisaktivisteja", eli ikään kuin laittomia toimijoita. Todellisuudessa on olemassa vapaita kansalaisia, jota voivat hankkia vapaasti julkista tietoa. Kyse ei ole laitttomasta toiminnasta.
"Sen jälkeen tietoja on julkaistu mustamaalaus- ja painostustarkoituksessa disinformaatiolla ja
halventavalla kielenkäytöllä höystettynä propagandaa levittävillä äärisivustoilla ja
someryhmissä. Näiltä alustoilta sisällön ja näkökulmien toivotaan leviävän myös normaaliin
ja eettisiin sääntöihin sitoutuneeseen mediaan, eli yhä laajemmalle yleisölle."
Lausunto on sikäli erikoinen, että tässä toimittaja antaa ymmärtää, että hänen normaaleiksi ja eettisiksi määrittelemänsä mediat eivät kykenisi arvioimaan itse mikä on sellaista materiaalia, jotka voidaan julkistaa. Mitä taas tulee laajan yleisön tietoon saattamisesta, toimittaja ja hänen edustamansa mediatalo ovat sen suhteen täysin suvereeneja tässä maassa, eikä heidän noitajahtinsa suinkaan kaihtanut tuomasta esiin "epäilyttäviä" henkilöitä ja heidän tietojaan.
"Urkitut tiedot ovat sisältäneet mm. henkilötunnuksia ja niiden osia, yksityisiä terveystietoja,
osoitteita, puhelinnumeroita, verotietoja ja verotuskuntatietoja (mikä on yleensä sama kuin
asuinkuntatieto, mikä puolestaan on usein salaista ja/tai turvakiellettyä tietoa), virkojen tai
toimien rahoitustietoja, opintotietoja, ja niin edelleen.
Vuonna 2016 syksyllä nähtiin jopa hiljattain poliittisen väkivallan seurauksena menehtyneen
yksityishenkilön terveystietojen ja oikeusrekisterikeskuksesta kaivettujen tuomiotietojen
laajaa ja pitkäkestoista julkistamista eri valemedioissa propagandatarkoituksessa."
Mikäli henkilön osoite, kotikunta jatai puhelinnumero ovat turvasuojattuja, niitä ei saa selville mistään. Ei ainakaan pitäisi saada, lain mukaan. Jokainen vakavan rikollisuuden parissa asioinut tietää tämän. Mikäli turvasuojattuja tietoja on luovutettu, tiedon luovuttamiseen syyllistynyt virkamies tai viranomainen on syyllistynyt rikokseen.
"Tässä lista suomalaisviranomaisista ja instituutioista, joista haettuja ja saatuja tietoja on
käytetty epäasiallisissa kampanjoissa eli samaan henkilöön kohdistuneissa pitkäkestoisissa
häpäisyoperaatioissa. Lista ei ole täydellinen: kaupparekisteri, verotoimisto, tuomioistuinten kirjaamot, oikeusrekisterikeskus, yliopistojen kansliat, poliisi."
Niin, avoimessa länsimaisessa demokratiassa tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia. Niiden salaaminen vaatii erityisiä syitä. Tämän katsotaan olevan avoimen länsimaisen demokratian kannalta keskeinen periaate ja se koskee niin valtionhallintoa kuin yksityishenkilöitäkin, joilla on toki korkeampi yksityisyyden suoja kuin julkisuuden henkilöillä. Tietojen väärinkäyttö mahdollisissa "pitkäkestoisissa häpäisyoperaatioissa" on tietenkin asia, joka voidaan selvittää tuomioistuimessa laissa olevien pykälien nojalla milloin tahansa.
"Eräs Suomessa havaittu informaatiovaikuttamisen työkalu on viranomaisten kuormittaminen
”kansalaispalautteeksi” naamioiduilla kanteluilla ja valituksilla. Näitä muodollisesti
asianmukaisia, mutta sisällöltään faktoja vääristeleviä valituskampanjoita masinoidaan
sosiaalisessa mediassa ja Venäjään kytkeytyvissä valemedioissa.
Suomalaiset valvontaviranomaiset joutuvat näin käsittelemään poliittiseen
häirintätarkoitukseen tehtyjä kanteluita. Toivoakseni valekantelut tunnistetaan ja jätetään
käsittelemättä."
Toimittaja esittää, että maassa tehtaillaan nimenomaan Venäjään yhteydessä olevan "valemedian" toimesta tolkuttomia määriä valheellisia kanteluita, jotka ylikuormittavat hallintokoneistoa. Jos näin olisi, tämähän ei ole informaatiovaikuttamista, vaan haitantekoa, jota vastaan löytyy myös lakipykäliä. Jos kansalaisen tekemä valitus tai kantelu on "muodollisesti asianmukainen" se on myös laillinen ja se käsitellään sen mukaisesti. Toimittaja esittää, että maassa tehdään "poliittiseen häirintätarkoitukseen tehtyjä kanteluita", jotka tulisi tunnistaa ja jättää käsittelemättä, Siis selkokielellä: poliittisista lähtökohdista tehtyjä kanteluita ei tulisi käsitellä. Se on länsimaisen demokratian näkökulmasta aika mielenkiintoinen vaatimus. Se nimitttäin tarkoittaisi sitä, että on olemassa vääriä poliittisia mielipiteitä, jotka sitten kaventavat automaattisesti kansalaisoikeuksia. Ajatus on varsin mielenkiintoinen jo itsessään.
"Yhteiskunnan tuki kohdehenkilölle ja varhaisen puuttumisen tärkeys
Monissa informaatiovaikuttamiskampanjoissa henkilöön kohdistetaan pitkäkestoista,
vakavaa häirintää. Sen tavoite on paitsi aiheuttaa kärsimystä, myös hidastaa kohteen
työskentelyä. Tämä mekanismi saattaa hidastaa koko organisaation työtä, mikä on
informaatiovaikuttajan tavoite."
Edesmennyt isäni oli päätoimittaja vuosikymmeniä ja toimessaan puolusti toimittajiaan kymmeniä jos ei satoja kertoja ulkopuoliselta painostukselta ja uhkailulta. Tarvittaessa mentiin käräjille ja oltiin valmiita myös kohtaamaan uhkailijat ja painostajat. Painostus ulottui joskus myös meihin perheenjäseniin ja lapsiin, mutta kaikista tilanteista selvittiin. Toki tuohon aikaan ei ollut sosiaalista mediaa, mutta uhkaukset olivat sensijaan suoria henkilöiden terveyteen ja henkeen kohdistuvia. Uhkailijat olivat toisinaan hyvinkin varteenotettavia, joten kyse ei ollut mistään himankalaisen haitarinsoittajan mielenpahoituksesta. Himankalaisia mitenkään väheksymättä.
"Kohdehenkilö pyritään disinformaation, julkisen mustamaalauksen, työnantajalle esitettyjen
erovaatimusten ja valepaljastusten keinoin myös eristämään omasta ammatillisesta tai
fyysisestä työyhteisöstään sekä marginalisoimaan yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kaikki suomalaiset työyhteisöt eivät ole varautuneita tällaiseen painostukseen. Siksi ne eivät
automaattisesti osaa suhtautua hyökkäykseen asianmukaisesti. Tällöin erityisenä uhkana on
kohdehenkilön jääminen ilman työyhteisön tukea ja sairastuminen."
Juuri näin kävi muutamille yksityishenkilöille toimittajan itsensä ja edustamansa mediatalon vaikuttajajahdin seurauksena.
"Tällä hetkellä uhri – joka yleensä on rikos- ja oikeusasioissa täysi maallikko – saattaa joutua
yksin arvioimaan asiattomien kirjoitusten ja muun häiriöviestinnän laillisuutta sekä
menestymisen mahdollisuuksia pitkässä oikeusprosessissa, tekemään rikosilmoituksia ja
oikomaan verkossa levitettävää propagandaa."
Mikäli mediatalo ei kykene suojelemaan tai puolustamaan toimittajiaan, se ei ole mistään kotoisin. Niin kauan kuin itse olin ammatissa perusperiaatteena oli yleisesti se, että jos ja kun yksittäisen toimittajan kimppuun käydään, koko mediatalo puolustaa kyseistä toimittajaa. On oireellista jos toimittajan oma mediatalo ei ole tukenut häntä riittävästi, mutta se on toinen kysymys ja kuuluu sen työpaikan sisäiseen keskusteluum.
"Kaikki kohdehenkilöt eivät osaa tai jaksa vaatia omia oikeuksiaan. He saattavat myös –
aiheellisesti – pelätä rikosilmoituksesta aiheutuvan kovia vastatoimia. Näissä olosuhteissa
epäillyt vakavatkin rikokset jäävät helposti tutkimatta, syyttämättä ja tuomitsematta. Tämä
rankaisemattomuus puolestaan lisää rikostentekijöiden motivaatiota jatkaa samanlaista
toimintaa muiden kohteiden parissa."
Mikäli rikos on tapahtunut ja toteennäytetty, tuomioistuin antaa tuomion. Jos kyse on vakavista rikoksista poliiti tutkii sellaiset aivan varmasti ja ne myös johtavat syytteisiin ja yleensä myös tuomioihin. On aika rohkeaa väittää, että Suomen poliisi ja oikeuslaitos eivät kykenisi puuttumaan vakavaan rikollisuuteen ja vakaviin rikoksiin, mikäli sellaisesta on näyttöä ja sellaista tapahtuu. Jos kyse on Netti-rikoksista, niistä löytyy näyttöä.
"Muut hybridivaikuttamisen rikolliset trendit
Suomen lainsäädännössä kannattaa varautua myös muiden rikostyyppien yleistymiseen ja
käyttöön hybridi- ja informaatiovaikuttamisessa. Näitä ovat mm. viestintäsalaisuuden
loukkaukset ja tietojärjestelmän häirinnät eri tekomuotoineen,
suojauksenpurkujärjestelmärikokset, tietomurrot ja henkilörekisteririkokset.
Tekijöitä ovat viestintäsabotaasiin, datamanipulaatioon ja haittaohjelmien levitykseen
erikoistuneet hakkeriryhmittymät, joiden siteet valtiollisiin toimijoihin pyritään
häivyttämään. Hyökkäyksiä kohdistetaan informaatiovaikuttamisen kohdehenkilöihin."
Tässä luetellut teot ovat jo nykyisen lain mukaan rikoksia. Annetaan myös ymmärtää, että tällaisen toiminnan taustalla on aivan valtio, etenkin se yksi itäinen naapurimaamme, vaikka Eric Snowdenin ulostulon jälkeen jokaiselle pitäisi olla selvää mitä ja millaista toimintaa myös läntinen suurvalta maahamme kohdistaa. Mutta se on toinen keskustelu se.
"Yhdysvalloissa arvioidaan presidentinvaaleihin vaikutetun kyber- ja
informaatiosodankäynnin keinoin: hakkeroinneilla ja somessa levitettyjen valeuutisten avulla.
Pitkälti tästä syystä olisikin aiheellista pistää jäihin hankkeet, jotka tähtäävät Suomen vaalien
tai esimerkiksi suomalaisten terveystietojen digitalisointiin."
Yhdysvaltojen itsensä tiedetään soluttautuneen jokaisen ehdokkaan vaalitoimistoon ja hakkeroineen jokaisen ehdokkaan sähköpostitilit, kännykät ja älylaitteen Ranskan presidentinvaaleissa 2012 presidentti Obaman nimenomaisesta käskystä. Yhdysvaltojen tiedetään sekaantuneen yli 80 maan vaaleihin suoraan. Tämä jää jostakin syystä kertomatta näissä yhteyksissä. En tiedä miksi. Se olisi kuitenkin jaettavan tiedon tasapuolisuuden ja objektiivisuuden kannalta ehdottoman tärkeää. Muutenhan kyse on informaatiovaikuttamisesta, eli disinformaatiosta.
"Myös rikosnimike sotaan yllyttäminen saattaa tulevaisuudessa olla käytössä Suomeen
kohdistuvan informaatiovaikuttamisen ja hybridisodankäynnin välineenä. Erityinen huomio
kannattaa kiinnittää toimijoihin, jotka laissa määritellysti:
”2) julkisesti levittävät lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen
mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
3) järjestelmällisesti levittävät ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen
puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista."
Tämä on sikäli mielenkiintoinen avaus, koska Nato on julistanut Venäjän vihollismaaksi ja Suomen hallitus ja valtamedia ovat lobanneet kovasti Nato-jäsenyyden puolesta. Ovat ne siis syyllistyneet sotaan yllyttämiseen? Mahdollisesti. Asia pitäisi kenties selvittää jo senkin vuoksi, että nuo toimittajan lainaamat lainkohdat tuntuvat viittaavan siihen, että näin on käynyt.
"Miltä osin suomalaista lainsäädäntöä ja kansalaisten oikeussuojaa tulee vahvistaa?
Monet tässä lausunnossa mainitut, vihamielisiä poliittisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia
tavoitteita palvelevat rikostyypit ovat tällä hetkellä asianomistajarikoksia. Näitä ovat
esimerkiksi laiton uhkaus ja törkeä kunnianloukkaus.
Asianomistajarikoksissa uhrin tulee itse tunnistaa rikos, kokea itsensä rikoksen uhriksi, tehdä
poliisille tutkintapyyntö ja vaatia tekijälle rangaistusta. Yleisen syytteen alaisissa, siis
yhteiskunnallisesti merkittävinä pidetyissä rikoksissa tutkintapyynnön voi tehdä kuka
tahansa, ja syyte voidaan nostaa ilman uhrin osallisuutta.
Esimerkiksi laiton uhkaus ja törkeä kunnianloukkaus ylittävät varsinkin netissä helposti
rikoskynnyksen, mutta asianomistaja ei välttämättä uskalla ilmoittaa rikoksesta (Timonen, S.
2017)."
Rikosilmoituksen tekeminen on kohtuullisen helppoa, varsinkin jos ja kun uhkailua yms. on tapahtunut Netissä. Tällöin todisteet ovat tallessa ja syyllisyys on helppo todeta. On valitettavaa, jos uhkailun kohde ei uskalla tehdä rikosilmoitusta. Herää tietenkin kysymys, eikö uhrin tai uhkailun kohteen lähipiiristäkään löydy tukijoita. Itse en ole henkeeni ja terveyteeni kohdistuneita uhkauksia koskaan ottanut vakavasti, paitsi kerran. Tuolloin ilmoitin ajan ja paikan, jossa olen tavoitettavissa. Jostakin syystä uhkailija/uhkailijat eivät ilmestyneet paikalle ja sanoivat etten minäkään ollut. Onnekseni joku ulkopuolinen oli paikalla uteliaisuuttaan ja kyseisessä somessa kertoi, että olin ollut odottamassa uhkailijoita saapuvaksi. Miksi he eivät tulleet, se jäi hämäränpeittoon, koska uhkailija poistui kyseisestä keskustelusta tai vaihtoi nicciään eikä enää uhkaillut.
"Siksikin esimerkiksi julkiset laittomat uhkaukset ja törkeät kunnianloukkaukset voisi olla
syytä kategorisoida yhteiskunnallisesti merkittäviksi ja saattaa yleisen syytteen alaisuuteen,
pois kuormitetun rikoksen uhrin harteilta. Nykylainsäädännön mukaan valtakunnansyyttäjä
voisi nostaa syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta ilman asianomistajan myötävaikutusta,
jos rikos on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä ja tärkeä yleinen etu vaatii syytteen
nostamista. Mutta tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa valtakunnansyyttäjä näin olisi
toiminut.
Netissä agitoitavaa kunnianloukkaus- ja uhkailutilannetta helpottaisi huomattavasti, jos
valtakunnansyyttäjä päättäisi nostaisi syytteitä esimerkiksi valemedioiden ja erilaisten
somekiihotusryhmien kohdalla."
Tämä voisi olla ihan kannatettava ajatus, mutta se koskisi myös kyseistä toimittajaa ja hänen edustamaansa mediataloa. Heidän aloittamaansa ja ylläpitämäänsä vaikuttajajahtia ei voisi jättää syyttämättä, varsinkin kun se kohdistui yksittäisiin kansalaisiin riippumatta siitä oliko näillä mitään kytköstä tai yhteyttä Venäjään, venäläisiin ja yhtään mihinkään.
"Tämä paitsi auttaisi aggressiivisen vaikuttamisen kohteita merkittävästi sekä ennaltaehkäisisi
uutta, vastaavaa rikollisuutta. Netissä vapaasti pyörivät rikolliset tekstit kiihottavat toisia
ihmisiä kirjoittelemaan samantyyppisiä tekstejä – ja toteuttamaan vihateot.
Olen julkisesti toivonut ja toivon edelleen poliisille aiempaa enemmän resursseja viharikosten
tutkintaan ja niiden ehkäisyyn. Myös syyttäjille ja tuomioistuimille tulisi varata enemmän
resursseja epäiltyjen viharikosten käsittelyyn, tutkintaan ja tuomitsemiseen."
Aivan ensimmäiseksi olisi syytä määritellä hyvin tarkkaan se, mitä viharikollisuus on. Sehän ei voi olla vain subjektiivinen tuntemus tai käsitys, jos se lakiin otetaan. Se pitää määritellä ja rajata tarkkaan laissa, jotta vältyttäisiin summittaisilta toimilta viranomaisten taholta. Toisenlaisessa poliittisessa ilmapiirissä viranomaiset voisivat löperön lain turvin käydä toimittajan itsensä kimppuun vain siksi, että tämä suhtautuu Venäjään niin negatiivisesti. Onneksi se ei vielä ole mahdollista.
"Lisäksi monista tässä lausunnossa mainituista rikoksista säädettyä rangaistusasteikkoa tulisi
merkittävästi korottaa. Rangaistuksena esimerkiksi parikymmentä päiväsakkoa ei ole
missään suhteessa aiheutettuihin vahinkoihin."
En tunne ko. rikoksiin liittyvää rangaistusasteikkoa enkä tiedä mikä on maksimirangaistus, mutta voisin kuvitella sen olevan kovemman kuin parikymmentä päiväsakkoa. Tässä kuten muissakin voi olla kyse rangaituskäytännön lepsuudesta, aivan kuten raiskausrikoksissakin. Niissäkin voitaisiin antaa kovempia tuomioita, mutta yleensä käytetään asteikon alapäätä. En tiedä miksi.
"Informaatiovaikuttamiseen liittyvä rikollinen toiminta näyttää myös hyvin järjestäytyneeltä ja
sellaisena sitä tulisi oikeudessa kohdella: sitä johdetaan verrattain ammattimaisesti ja
hierarkkisesti ulkomailta.
Ainakin osa epäasiallisten ja laittomien sisältöjen tuottajista ja urkkijoista saa tiettävästi
palkkaa työstään ja heidän ammattinimikkeensä on ”toimittaja”."
Tällaisten väitteiden esittämisen suhteen tulisi olla erittäin tarkkana. Mikäli näin on, olisi syytä esittää faktat ja todisteet. Minunkin on väitetty saavan palkkaa Moskovasta, mutta kaikki viranomaiset näkevät pankkitililtäni ettei sinne juurikaan rahaa tule. Ei edes Moskovasta. Kuten edellä totesin, on jo useita tapauksia joissa täysin viattomat kansalaiset ovat joutuneet tällaisten epäilyjen kohteeksi. He ovat myös kärsineet menetyksiä, tiedän yhden tapauksen jossa meni työpaikka. Vain ja ainoastaan siksi, että tämän todistuksen antaneen toimittajan mediatalo oli kertonut millaisia ajatuksia esittelevät ovat Venäjän vaikuttajia. Kaveri ei ollut, mutta sai potkut koska esimiestaho uskoi valtamediaa. Nyt kaveri on niin peloteltu, ettei halua nimeään julki eikä edes uskalla puhua tapauksesta julkisesti. Ja tämän sai aikaan tämän todistuksen antanut toimittaja ja hänen kollegansa vaikuttajajahdillaan. Voidaan tietysti kysyä mikä heidän rikosoikeudellinen vastuunsa tässä tapauksessa olisi voinut olla.
"Yksi propagandan levittämisen tavoite on vaikuttaa mahdollisimman laajasti väestön
ajatuksiin, mieleen ja toimintaan. Suomalaisia on esimerkiksi somedisinformaatiolla
jalkautettu kaduille protestoimaan propagandalla dehumanisoituja ”vihollisia” vastaan."
Kyllä, toimittajan itsensä ja hänen edustamansa mediatalon informaatiovaikutuksen vuoksi olemme nähneet maassa tuhansien ihmisten mielenosoituksia ja marsseja, erilaisia tapahtumia ja toimintatilaisuuksia, joilla on pyritty jopa suoraan estämään itselle vastenmielisen tai poliittisesti vääräksi koetun laillisen toiminnan onnistuminen ja ylipäätään sellaisen mahdollisuus.
"Tästä syystä olisi tärkeää selvittää esimerkiksi kyselytutkimuksilla, miten laajasti
suomalaisiin on valheilla vaikutettu. Näin toimittiin esimerkiksi viime vuonna Tšekissä, jossa
lisäksi perustettiin Venäjän propagandaan vastaava keskus."
Helsingissä toimii jo hybridisotakeskus, jonka toiminnasta kukaan ei tiedä juuri yhtään mitään. Sen osuutta Suomessa tapahtuvaan hybridisotaan ja informatiovaikuttamiseen ei tiedä kukaan. Se lieneekin tarkoitus, koska sen taustalla toimivat länsimaiset sotilasmahdit. Venäjän toimista ollaan sensijaan hyvin selvillä julkisuudessa ja kansalaistenkin keskuudessa.
"Suomalaiset ja kansainväliset yritykset sekä keskustelufoorumit kuriin"
Jokaisen vapaata länsimaista demokraattista yhteiskuntaa kannattavan tulisi saada tästä otsikosta kylmiä väreitä. Tällaisia vaatimuksia on länsimaissa esitetty viimeksi 1940-luvulla.
"Suomessa toimii huomattavia liikevoittoja tekeviä kansainvälisiä internet-yrityksiä, jotka
tarjoavat vihapuheagitoijille ja valeprofiileille alustan sanomansa levitykseen.
Nämä kansainväliset yritykset eivät reagoi käyttäjien ilmoituksiin edes masinoidusta ja
laittomasta vihasisällöstä. Käytännössä ne jättävät esimerkiksi uhkaus-, raiskaus- ja muut
vastaavat kirjoitukset sekä tällaista ”sisältöä” tuottavat profiilit, sivustot ja ryhmät (jopa
lasten) näkyville siitä huolimatta, että sisällöt raportoidaan esimerkiksi vihapuheena
palveluntarjoajille.
Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi sosiaalisen median palvelu Facebook, videopalvelu
YouTube ja pikaviestipalvelu Twitter."
Rikoksiin reagoi poliisi jos ja kun sellainen tulee poliisin tietoon. Poliisi myös tutkii sellaiset. Mitä taas tulee näiden nettijättien toimintaan, ne ovat jo alkaneet sensuroida alustojaan. Poliittisesti vääräksi tai kyseenalaiseksi koettu materiaali on kiellettyä ja deletoidaan kohtalaisen nopeasti ja näissä toimivat aktiivisesti myös erilaiset ilmiantajat, kotimaiset toimijat jotka ilmiannoillaan rajoittavat sosiaalisen median toimintaa.
"Propagandistit ja informaatiosodankävijät aktiivisesti
hyödyntävät niitä omiin edellä kuvattuihin tarpeisiinsa.
Suomessa toimivilta yrityksiltä tulisi vaatia Suomen lakien kunnioitusta, jotta ko. palveluissa
tehtailtavat väärinkäytökset eivät aiheuttaisi enempää vahinkoa ja työllistäisi suomalaista
poliisia.
Tällä hetkellä myös vain suomalaisille tarjotut verkkofoorumit tarjoavat alustan valheellisten
ja laittomien tekstien levittämiselle. Näitä ovat esimerkiksi Ylilauta, Hommafoorumi ja
Suomi24.fi. Näistä Suomi24.fi ja Ylilauta tuottavat omistajilleen voittoa. Näitä alustoja
käytetään hyväksi valemedioissa julkaistun lokatiedon laajemmalle linkitykselle ja
levitykselle."
Sosiaalisen median yksi perusidea on tiedon ja muun vapaa jakaminen. Se tieto voi olla väärää, valheellista tai asenteellista, jopa sellaista mistä me emme pidä, mutta vastapuoli voi nähdä asian samalla tavalla ja vaatia meidän mielipiteittemme ja näkemystemme sensurointia. Itseasiassa niin tehdään jo nyt. Käsite "laiton teksti" on mielenkiintoinen sikälikin, ettei tuollaista termiä ole aikaisemmin käytetty kuin Neuvostoliitossa toisinajattelijoiden vainoissa.
"Joku raja viranomais- ja muiden tietojen asiattomaan urkintaan
Kohdehenkilöiden tietojen urkintaan viranomaisilta voidaan myös puuttua. Laki
viranomaisen toiminnan julkisuudesta toteaa: ”Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien
ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää
tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus
valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä
vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.”
Laki ei siis velvoita luovuttamaan tietoja yksityisistä tai julkisista suomalaisista
häirintätarkoitukseen tai propagandasivustojen valheiden ja salaliittoteorioiden
materiaaliksi. Koska tällä hetkellä viranomaiset luovuttavat tietoja myös tällaiseen käyttöön,
tietojen luovutuskäytäntöjä olisi hyvä tarkistaa.
Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat
viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia. Verkkoon
levitettyä yksityistä tietoa ei saa koskaan verkosta pois.
Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa
tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään
tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta
tunnetaan lakeja halveksivana."
Käsite "asiallinen toimittaja" on hieman ongelmallinen juridiikan kannalta, mutta kuten edellä todettiin laki antaa jo nyt viranomaisille mahdollisuuden rajoittaa tietojen saantia. Eli mitään lain kiristyksiä ei tarvita tältä osin.
"Tilanteeseen puututtava nopeasti – ihmisiä peloteltu jo hiljaisiksi"
Totta. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka eivät tuo julki poliittisia tai maailmankatsomuksellisia näkemyksiään vain siksi, että pelkäävät sellaisen johtavan vaikeuksiin työpaikalla ja muuallakin. Kyse on yleensä ns. tavallisista ihmisistä, jotka omaavat joissakin asioissa näkemyksiä joita suomalainen valtamedia pitää väärinä, törkeinä tai rikollisina. He pelkäävät myös kovasti Venäjän trolleiksi leimaantumista, joka sekin pelko on toimittajan ja hänen edustamansa mediatalon aikaansaannosta. Tämä toimittaja ja hänen kollegansa ovat olleet luomassa ilmapiiriä, jossa ihmiset eivät uskalla puhua ääneen omia ajatuksiaan. Se on totta jo nyt.
"Hybridi- ja informaatiosodankäynnin kontekstissa rikoksia tehtailevat usein tahot, joille
suomalaisen oikeusprosessin hitaus, kantelumahdollisuudet, pitkät käsittelyajat ja matalat
rangaistukset toimivat yllykkeenä rikosten uusimiseen ja toiminnan jatkamiseen ”entiseen
malliin”. Monet tahot, jotka ovat julkisesti kertoneet harjoittavansa informaatiosotaa,
käytännössä näyttävät pitävän Suomen lainsäädäntöä ja prosesseja pilkkanaan.
Tästäkin syystä informaatiosodankäynnin rikollisten ulottuvuuksien – kuten samalla
muunkin rikollisuuden – uhrien oikeussuojaa tulee merkittävästi parantaa sekä
lainsäädännöllä että resurssien kohdentamisella."
Olisi ollut mukava nähdä jonkinlainen lista niistä inforikollisista, jotka ovat julkisesti kertoneet harjoittavansa informaatiosotaa. Sellaisen laatiminen olisi varmaankin ollut helppoa, jos ja kun näitä tahoja on.
"Kaikkiaan lainsäätäjien tulee varautua siihen, että erilainen ”aktivismiksi”, ”journalismiksi”,
”sananvapauden sankaruudeksi” tai jopa ”taideprojekteiksi” naamioitu aggressiivinen
vaikuttaminen, vaiennuspyrkimykset ja häirintä lisääntyy, kun siihen ei puututa."
Tämä ajatus sisältää niin paljon ongelmia, ettei tila ja aika yksinkertaisesti riitä niiden perkamiseen, mutta silloin kun ryhdytään puhumaan Oikeasta journalismista, Oikeasta aktivismista, Oikeasta sananvapaudesta ja Oikeasta taiteesta, ollaan todellakin aivan samoilla teillä kuin 1930-luvun Saksassa. Jokainen historiaa tunteva tietää tämän ja luulisi jokaisen olevan hereillä, kun tällaisia puheita ryhdytään pitämään kansanedustuslaitoksessa.
"Toimenpiteet asiassa ovat kiireellisiä, koska harva työnsä tai kannanottojensa takia kohteeksi
joutunut jaksaa a) häirintää b) pitkää oikeustaistelua, jonka lopputulos ei ole varma tai c)
samojen rikosten jatkuvaa toistumista samojen tekijöiden toimesta."
Aina kun vaaditaan viranomaistoimenpiteitä tai lainmuutoksia kiireellisinä, on syytä painaa jarrua. Oli kyse sitten SOTEsta tai sananvapausasioista. Kiireessä hutiloidaan, tehdään virheitä ja hyvin usein päätöksiä, joista kaikki kärsivät ennemmin tai myöhemmin.
"Moni valitsee ”helpomman tien”: lopettaa julkisen keskustelun, ei alunperinkään osallistu
siihen tai muokkaa kannanottojaan välttääkseen henkilöönsä, yksityisyyteensä ja kunniaansa
kohdistetut aggressiiviset disinformaatioiskut.
Tämä uhka on Suomessa jo osittain toteutunut."
Juuri näin tapahtui Yleisradion suuren Venäjä-trollijahdin ansiosta kymmenille asian suhteen täysin sivullisille henkilöille. Ja juuri nyt somessa yritetään vaijentaa entinen demariedustaja Mikko Elo. Jopa omiensa toimsta.
Tätä asiaa kannattaa ja pitää miettiä pitkään ja hartaasti. Mitä haluamme? Mistä tämä kaikki kertoo?
Mihin suuntaan yhteiskuntamme on menossa?
Sananvapaus koskee nimenomaan niitä tahoja, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Sananvapaus kuuluu niille, joista emme pidä ja joiden ajatuksia emme hyväksy. Se on sananvapauden määritelmä. Se on koko sananvapauden peruspointti. Meidän mielestämme vääriä poliittisia ajatuksia esittävillä henkilöillä on oikeus sanoa sanottavansa. Itselleni vastenmielisen poliittisen ajatuksen omaava saa esittää ajatuksensa vapaasti. En edes vaadi sellaisten sensuuria tai vaijentamista. Miksikö? Koska sananvapaus on niin tärkeä asia.
Sananvapaus on ajattelun, ajatuksen vapautta. Kaikki sen rajoittaminen millä tahansa perusteilla on sensuuria, ajattelun vapauden rajoittamista. Kaikki pyrkimykset sananvapauden rajoittamiseksi ovat yhteiskuntamme perusarvojen vastaisia. Kuten elokuvaohjaaja Milos Forman sanoi: Ei ole olemassa mitään osittaista sensuuria. Sitä joko on tai ei ole.
Rikokset, kuten uhkaukset ja nettivainoaminen jne. ovat rikoksia. Sellaisina niitä tuleekin kohdella. Niitä varten on jo olemassa lakeja. Ne voidaan käsitellä. Mutta sananvapauden rajoittaminen sillä perusteella, että joku on "Venäjä-mielinen" on hulluutta. Mitä jos valta vaihtuu ja alkaa tuulla toisesta suunnasta? Mitä sitten tehdään, kun "länsimielisyys" koetaan uhkaksi ja vaaraksi?
Jokainen hieman vanhempi muistaa suomettumisen pahimmat ajat. Jokainen muistaa millaista oli kun julkista keskustelua haluttiin rajoittaa "ulkopoliittisiin syihin" vedoten. Kuka haluaa palata siihen aikaan? Kuka haluaa sellaisen ajan takaisin vain siksi, että jotkut väittävät Venäjän olevan jokaisen yhteiskuntakriittisen, Nato-kriittisen, EU-kriittisen ajatuksen takana? Se on hulluutta.
Joko meillä on sananvapaus kaikkine vaivoineen, tai sitten ei. Joko meillä on ajattelun vapaus, tai sitten ei ole. Asia on näin yksinkertainen. Valinta tehdään näiden kahden välillä: vapaus tai vankila.
Jokainen meistä tekee sen valinnan.
