Maamme hallitus sopeutti kansantaloutta ja taittoi velkaantumista 2,7 miljardilla eurolla. Erityisesti lapset maksavat leikkaukset nahoissaan. Lapsilisien leikkaus oli vain osa lapsiin kohdistuvia rankaisutoimia. Kouluilta leikataan myös rahaa. Työttömyyskorvausta leikataan. Sosiaaliturvaa leikataan. Pieni- ja keskituloiset joutuvat varsinaisiksi maksumiehiksi. Kysymys kuuluu: miksi?
Minne suomalaisten maksamat veroeurot ovat menneet, kun hyvinvointiin, kouluihin, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, työttömyysturvaan, vanhuspalveluihin eikä muihinkaan ole varaa? Mikä on se syy, että näistä joudutaan leikkaamaan? Miksi suomalaisten veroeuroilla ei enää kyetä maksamaan palveluita?
Asia on hyvin yksinkertainen. Tämä hallitus, kuten edeltäjänsäkin, on antanut ne rahat pois. Ne miljardit, jotka olisi pitänyt käyttää kansakunnan hyväksi, on annettu ulkomaille. Tämä hallitus on päättänyt niin. Se on myös antanut niin paljon rahaa ulkomaille, että se on joutunut lainaamaan rahaa sitä varten. Eli suomalaisten veroeurojen lisäksi hallitus on lainannut rahaa antaakseen sen ulkomaille.
Hallitus antoi veroparatiisi Kyprokselle 2 miljardia. Hallitus antoi neljälle yksityiselle kreikkalaiselle pankille 2 miljardia. Hallitus antoi suurimmille yrityksille ja rikkaimmille suomalaisille 1,8 miljardia pysyvästi tulonsiirtoina, vaikka nämä yritykset ovat ajaneet teollisuustuotantoa alas ja antaneet potkut 160 000 suomalaiselle, ja investoineet ulkomaille. Tämä tekee yhteensä 5,8 miljardia.
Tämän lisäksi tämä hallitus on käyttänyt yksityisiin konsulttipalkkioihin 800 miljoonaa euroa. Konsultit ovat tehneet töitä, joita ministeriöiden virkamiesten olisi pitänyt tehdä. Tämä mukaan luettuna kansalaisten veroeuroja on tuhlattu 6,6 miljardia.
Vuonna 2010 Suomi maksoi EU-jäsenyydestään 300,2 miljoonaa euroa netto. Vuonna 2011 Suomi maksoi nettona jo 652 miljoonaa. Vuonna 2012 summa oli jo 659 miljoonaa. Vuonna 2013 Suomi maksoi EU-jäsenyydestä 718 miljoonaa euroa. Pelkästään kahtena viime vuonna Suomi on menettänyt EU-jäsenmaksuina 1,377 miljardia. Kun tämä lisätään summaan 6,6 miljardia, saadaan tulokseksi 7,9 miljardia persnettoa pelkästään tämän hallituksen toimesta.
Tämän lisäksi Suomi on tilittänyt EU:n kassaan tullimaksuja 140 miljoonaa, josta nettotappio on noin 100 miljoonaa. Kun tämä lisätään 7,9 miljardiin euroon, summaksi saadaan 8 miljardia.
Tämä hallitus on tuottanut pelkästään näillä toimillaan suomalaisille noin 8 miljardin tappiot. Siis 8000 000 000 euron persnetto. Kahdeksan miljardia euroa riihikuivaa rahaa. Se on summa, joka on tullut tämän hallituksen toimilla suomalaisten maksettavaksi. 8 miljardia euroa tappiota, nettomiinusta.
Tämä on totuus siitä minne rahasi ovat kadonneet, miksi maa velkaantuu, miksi joudutaan "välttämättömiin leikkauksiin".
Jyrki, Jutta ja kumppanit ovat heitelleet 8 miljardia taivaan tuuliin. He ovat tulleet maksamaan sinulle ja minulle ja tälle kansakunnalle 8 miljardia euroa.
Mietipä sitä.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
perjantai 14. maaliskuuta 2014
HYVÄ NATSI vs. PAHA NATSI
Suomalaiset poliitikot ovat valehtelijoita asemasta riippumatta. Suomalainen media on myös sellainen. Se tulee hyvin esiin, kun verrataan kuinka suomalainen media ja poliitikot suhtautuvat ulkomaalaisiin ja kotimaisiin natseihin.
Kun suomalaisen kansanedustajan kaveri piruuttaan heilutteli kättään eduskunnan lehtereillä, mediassa ja kautta poliittisen kentän alkoi kiivas lynkkaus. Voi olla että natsitervehdyksen tehnyt miekkonen on natsi. En tiedä. Voi olla, että hänen kansanedustajakaverinsa symppaa natseja. En tiedä. Sen tiedän, että suomalaiset "antifasistit" olivat muna pystyssä kirkumassa suomalaisen natsismin vaaroja ja hirveyttä.
Suomi kuhisi natseja ja fasisteja, heitä lymysi joka lähiössä ja syrjäseuduilla. Hieman kuten entisaikojen satujen ryövärit, suomalaiset natsit olivat valmiina loikkaamaan sieltä sun täältä jokaisen suomalaisen kehtoon. Mikään ei ollut niin karmeaa kuin suomalainen natsi, vaikka heitä lieneekin jokunen kymmenen nuorempaa miehen alkua.
Suomalaiset uusnatsit hyökkäsivät Dan Koivulaakson kimppuun erityisesti ja laativat listojaan, joita omia listojaan laativa Dan Koivulaakso vaati kiellettäväksi. Dan oli kirjoittanut oikein kirjankin siitä kuinka suomalaiset natsit olivat kaikkialla ja jokapaikassa, ja varsinkin vainosivat juuri häntä. Dania säestivät vasemmistolaiset pikkupirkot, joiden yhteiskunnallinen käsityskyky oli noin yläastelaisen hikarin tasoa.
Niin tai näin, suomalaiset natsit piti kieltää. Syytöksiä ja vaatimuksia oli ilma sakeana. Netissä kuhisi, some kiehui suomalaisten natsien kauheutta ja hirveyttä. Jokainen ääneen päässyt poliitikko ja toimittaja kirkui natsikiimasta kuutamoon. Mitään niin hirveää ei ollutkaan, kuin suomalainen natsi. Yksi oli tapellut Oulun torillakin. Viisi oli mennyt kaljakassien kanssa kirjastoon ilman lupaa. Joku oli hakannut neekerin jossain. Se oli jotakin käsittämättömän kammottavaa ja suunnattoman hirvittävää.
Jokaikinen suomalainen "vasemmistolainen" ja "vihreä" oli nännit jäykkinä suomalaisnatsien uhkan edessä. Yksimielisyys oli suorastaan liikuttavan lapsellista.
Ukrainassa oli montakin natsiryhmää. Svoboda ja Privy Sektor olivat suurimmat ja vahvimmat. Vuonna 2012 Euroopan Unionin parlamentti totesi, että kyllä, nuo kaksi olivat natsipuolueita. Niin ne sanoivat itsekin.
2014 helmikuussa noin 5000 kirvein, pistoolein, miekoin, veitsin, keihäin, nuijin ja pesäpallomailoin varustautunutta ukrainalaisnatsia ilmestyi pääkaupunki Kiovaan. Sen jälkeen rauhanomainen mielenosoitus Maidanin aukiolla muuttui avoimeksi katutaisteluksi. Katutaistelut yltyivät niin kiivaiksi, että arvioden mukaan 23 poliisia surmattiin. Mielenosoittajia kuoli arvioidusti 77.
Edellinen presidentti syöstiin vallasta ja valta vaihtui myös radassa, Ukrainan parlamentissa. Valtaan nousi oppositio, ja ukrainalaiset natsit muiden mukana. Radassa äänesteltiin uusia lakeja heti. Edustajat painelivat kahtakin nappia yhtä aikaa. Kommunistinen puolue kiellettiin. Länsi-Ukrainassa kommunistisen puolueen toimisto poltettiin ja sen aluepomo hakattiin. Hakkaajat olivat Svobodan ja Privy Sektorin miehiä.
Ukrainaan perustettiin uusi hallitus, jonne nousi kuusi uusnatsia ministeriksi. Yksi sisäisen turvallisuuden ministeriksi. Kreikalta ja venäjältä peruttiin vähemmistökielen asema. Krimin itsehallinto peruttiin.
Suomalainen vasemmisto oli jälleen muna jäykkänä, mutta nyt se tuki uusnatseja täysin voimin. Erkki Tuomioja toisti kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa ja medioissa, että ukrainalaiset uusnatsit jakoivat samat arvot. Yksikään vasemmisoliiton edustaja ei reagoinut mitenkään tilanteeseen. Suomalaisnatseista joka ikisessä tuutissa kuulijat uuvuksiin paasannut Dan Koivulaakso katosi faneineen tyystin.
Suomalainen media ylisti uusnatsien urheutta Maidanilla. Se hekumoi ja fanitti ukrainalaisia uusnatseja kybällä. Se ihaili niitä. Mikäs siinä, mutta mitä vikaa suomalaisissa uusnatseissa oli? Eikä rytissyt tarpeeksi? Eikö Postitalo ollut vielä tulessa? Höh.
Pääministeri Katainen julisti eduskunnassa Suomen valtion ikuista tukea ukrainalaisille uusnatseille. Suomi tukisi aina ja kaikkialla ukrainalaisia uusnatseja ja oli valmis antamaan rahaakin heille. Ukrainalaiset uusnatsit olivat niin erilaisia suomalaisiin verrattuna. He olivat sentään polttaneet Kiovan keskustan, tappaneet kymmeniä poliiseja ja syösseet presidentin ja eduskunnan vallasta. Juuri sellaisia natseja Jyrki Katainen ilmoitti kannattavansa.
Ehkä suomalaiset natsit olivat vaan tylsiä. Heissä ei ollut samaa vitaalisuutta, kuin ukrainalaisissa. Ukrainalaiset olivat jotenkin machompia ja enemmän kokoomuksen makuun. Jopa sukulaisiaan 1940-luvulla Hitlerin natseille menettänyt Ben Zyskowitz julisti kannattavansa ja tukevansa ukrainalaisia uusnatseja täysin voimin ja saoi Venäjän presidentti Putinia Hitleriksi, koska tämä sanoi ukrainalaisia uusnatseja fasisteiksi.
Eli mitä tästä opimme? Jos olet natsi, muuta ulkomaille hipi hipi. Sen jälkeen suomalainen media ja poliitiinen kenttä tukee sinua laidasta laitaan. Ja ulkomailla sitten pitää tappaa parisenkymmentä poliisia ja polttaa muutama hallintorakennus, niin saat ikuisen rakkauden Jyrki Kataiselta ja Suomen hallitukselta.
Oulun torilla tai kirjastossa ei kannata mesoa. Se on hirveää natsismia. Samoin Gay Pride kaasuttelut. Dan Koivulaaksolle huuteleminen on myös kauheaa. Poliisien tappaminen ulkomailla saa suomalaisten poliitikkojen sydämet sulamaan. Ulkomaisen valtion hallitusrakennuksen polttamisella saat suomalaisesta vasemmistosta ikuisia ystäviä.
Ja kiinnitä huomiota tyyliin. Kommandopipo, maastokuvioinen luotiliivi ja takki, sekä kiiltävä teräskypärä luovat Jyrki Kataista kiihoittavan kombinaation. Piikkinuijalla ja mestauskirveellä saat jokaisen suomalaisen sosialidemokraatin kastelemaan pinkit pikkuhousunsa. Vihreät haluavat antaa sinulle rahaa. Kunhan tyyli on hallussa.
Älä siis missään nimessä kerro olevasi suomalaisesta lähiöstä tai syrjäkylästä. Ole aina ulkomaalainen natsi. Siitä suomalaiset poliitikot ja media pitävät. Silloin he rakastavat sinua, eivätkä edes sano natsiksi. Olet reipas ja urhea kansallismielinen sankari heille, heidän kostean kuumissa päiväunissaan seikkaileva miehekäs heeros.
Ja sitten pari kysymystä:
Miksi suomalainen media on johdonmukaisesti vaijennut Ukrainan uusnatsien osallisuudesta sekä Kiovan mellakoihin, että heidän osallistumisestaan uuteen hallitukseen?
Muualla vapaassa maailmassa ja jopa Venäjällä asiasta on uutisoitu koko ajan. Miksi suomalaisessa mediassa vallitsee täysihiljaisuus asian suhteen?
Tukevatko suomalaiset uutisvälineet ukrainalaisia uusnatseja? Miten on mahdollista, ettei yksikään suomalainen valtamedia ole kiinnostunut uusnatsien valtaan noususta Euroopassa?
Miksei yksikään suomalainen toimittaja osaa kysyä pääministeriltä tai ulkoministeriltä mitä nämä ajattelevat Ukrainan uusnatseista, nyt kun he ovat sikäläisessä hallituksessa?
http://www.svt.se/nyheter/extrema-hogerkrafter-bakom-valdet-i-ukraina
http://america.aljazeera.com/opinions/2014/2/ukraine-nationalistantisemitismneonaziviolence.html
http://blogs.telegraph.co.uk/news/timstanley/100260665/ukraine-the-opposition-arent-all-angels-some-are-neo-nazis/
http://en.wikipedia.org/wiki/Svoboda_%28political_party%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Right_Sector
Kun suomalaisen kansanedustajan kaveri piruuttaan heilutteli kättään eduskunnan lehtereillä, mediassa ja kautta poliittisen kentän alkoi kiivas lynkkaus. Voi olla että natsitervehdyksen tehnyt miekkonen on natsi. En tiedä. Voi olla, että hänen kansanedustajakaverinsa symppaa natseja. En tiedä. Sen tiedän, että suomalaiset "antifasistit" olivat muna pystyssä kirkumassa suomalaisen natsismin vaaroja ja hirveyttä.
Suomi kuhisi natseja ja fasisteja, heitä lymysi joka lähiössä ja syrjäseuduilla. Hieman kuten entisaikojen satujen ryövärit, suomalaiset natsit olivat valmiina loikkaamaan sieltä sun täältä jokaisen suomalaisen kehtoon. Mikään ei ollut niin karmeaa kuin suomalainen natsi, vaikka heitä lieneekin jokunen kymmenen nuorempaa miehen alkua.
Suomalaiset uusnatsit hyökkäsivät Dan Koivulaakson kimppuun erityisesti ja laativat listojaan, joita omia listojaan laativa Dan Koivulaakso vaati kiellettäväksi. Dan oli kirjoittanut oikein kirjankin siitä kuinka suomalaiset natsit olivat kaikkialla ja jokapaikassa, ja varsinkin vainosivat juuri häntä. Dania säestivät vasemmistolaiset pikkupirkot, joiden yhteiskunnallinen käsityskyky oli noin yläastelaisen hikarin tasoa.
Niin tai näin, suomalaiset natsit piti kieltää. Syytöksiä ja vaatimuksia oli ilma sakeana. Netissä kuhisi, some kiehui suomalaisten natsien kauheutta ja hirveyttä. Jokainen ääneen päässyt poliitikko ja toimittaja kirkui natsikiimasta kuutamoon. Mitään niin hirveää ei ollutkaan, kuin suomalainen natsi. Yksi oli tapellut Oulun torillakin. Viisi oli mennyt kaljakassien kanssa kirjastoon ilman lupaa. Joku oli hakannut neekerin jossain. Se oli jotakin käsittämättömän kammottavaa ja suunnattoman hirvittävää.
Jokaikinen suomalainen "vasemmistolainen" ja "vihreä" oli nännit jäykkinä suomalaisnatsien uhkan edessä. Yksimielisyys oli suorastaan liikuttavan lapsellista.
Ukrainassa oli montakin natsiryhmää. Svoboda ja Privy Sektor olivat suurimmat ja vahvimmat. Vuonna 2012 Euroopan Unionin parlamentti totesi, että kyllä, nuo kaksi olivat natsipuolueita. Niin ne sanoivat itsekin.
2014 helmikuussa noin 5000 kirvein, pistoolein, miekoin, veitsin, keihäin, nuijin ja pesäpallomailoin varustautunutta ukrainalaisnatsia ilmestyi pääkaupunki Kiovaan. Sen jälkeen rauhanomainen mielenosoitus Maidanin aukiolla muuttui avoimeksi katutaisteluksi. Katutaistelut yltyivät niin kiivaiksi, että arvioden mukaan 23 poliisia surmattiin. Mielenosoittajia kuoli arvioidusti 77.
Edellinen presidentti syöstiin vallasta ja valta vaihtui myös radassa, Ukrainan parlamentissa. Valtaan nousi oppositio, ja ukrainalaiset natsit muiden mukana. Radassa äänesteltiin uusia lakeja heti. Edustajat painelivat kahtakin nappia yhtä aikaa. Kommunistinen puolue kiellettiin. Länsi-Ukrainassa kommunistisen puolueen toimisto poltettiin ja sen aluepomo hakattiin. Hakkaajat olivat Svobodan ja Privy Sektorin miehiä.
Ukrainaan perustettiin uusi hallitus, jonne nousi kuusi uusnatsia ministeriksi. Yksi sisäisen turvallisuuden ministeriksi. Kreikalta ja venäjältä peruttiin vähemmistökielen asema. Krimin itsehallinto peruttiin.
Suomalainen vasemmisto oli jälleen muna jäykkänä, mutta nyt se tuki uusnatseja täysin voimin. Erkki Tuomioja toisti kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa ja medioissa, että ukrainalaiset uusnatsit jakoivat samat arvot. Yksikään vasemmisoliiton edustaja ei reagoinut mitenkään tilanteeseen. Suomalaisnatseista joka ikisessä tuutissa kuulijat uuvuksiin paasannut Dan Koivulaakso katosi faneineen tyystin.
Suomalainen media ylisti uusnatsien urheutta Maidanilla. Se hekumoi ja fanitti ukrainalaisia uusnatseja kybällä. Se ihaili niitä. Mikäs siinä, mutta mitä vikaa suomalaisissa uusnatseissa oli? Eikä rytissyt tarpeeksi? Eikö Postitalo ollut vielä tulessa? Höh.
Pääministeri Katainen julisti eduskunnassa Suomen valtion ikuista tukea ukrainalaisille uusnatseille. Suomi tukisi aina ja kaikkialla ukrainalaisia uusnatseja ja oli valmis antamaan rahaakin heille. Ukrainalaiset uusnatsit olivat niin erilaisia suomalaisiin verrattuna. He olivat sentään polttaneet Kiovan keskustan, tappaneet kymmeniä poliiseja ja syösseet presidentin ja eduskunnan vallasta. Juuri sellaisia natseja Jyrki Katainen ilmoitti kannattavansa.
Ehkä suomalaiset natsit olivat vaan tylsiä. Heissä ei ollut samaa vitaalisuutta, kuin ukrainalaisissa. Ukrainalaiset olivat jotenkin machompia ja enemmän kokoomuksen makuun. Jopa sukulaisiaan 1940-luvulla Hitlerin natseille menettänyt Ben Zyskowitz julisti kannattavansa ja tukevansa ukrainalaisia uusnatseja täysin voimin ja saoi Venäjän presidentti Putinia Hitleriksi, koska tämä sanoi ukrainalaisia uusnatseja fasisteiksi.
Eli mitä tästä opimme? Jos olet natsi, muuta ulkomaille hipi hipi. Sen jälkeen suomalainen media ja poliitiinen kenttä tukee sinua laidasta laitaan. Ja ulkomailla sitten pitää tappaa parisenkymmentä poliisia ja polttaa muutama hallintorakennus, niin saat ikuisen rakkauden Jyrki Kataiselta ja Suomen hallitukselta.
Oulun torilla tai kirjastossa ei kannata mesoa. Se on hirveää natsismia. Samoin Gay Pride kaasuttelut. Dan Koivulaaksolle huuteleminen on myös kauheaa. Poliisien tappaminen ulkomailla saa suomalaisten poliitikkojen sydämet sulamaan. Ulkomaisen valtion hallitusrakennuksen polttamisella saat suomalaisesta vasemmistosta ikuisia ystäviä.
Ja kiinnitä huomiota tyyliin. Kommandopipo, maastokuvioinen luotiliivi ja takki, sekä kiiltävä teräskypärä luovat Jyrki Kataista kiihoittavan kombinaation. Piikkinuijalla ja mestauskirveellä saat jokaisen suomalaisen sosialidemokraatin kastelemaan pinkit pikkuhousunsa. Vihreät haluavat antaa sinulle rahaa. Kunhan tyyli on hallussa.
Älä siis missään nimessä kerro olevasi suomalaisesta lähiöstä tai syrjäkylästä. Ole aina ulkomaalainen natsi. Siitä suomalaiset poliitikot ja media pitävät. Silloin he rakastavat sinua, eivätkä edes sano natsiksi. Olet reipas ja urhea kansallismielinen sankari heille, heidän kostean kuumissa päiväunissaan seikkaileva miehekäs heeros.
Ja sitten pari kysymystä:
Miksi suomalainen media on johdonmukaisesti vaijennut Ukrainan uusnatsien osallisuudesta sekä Kiovan mellakoihin, että heidän osallistumisestaan uuteen hallitukseen?
Muualla vapaassa maailmassa ja jopa Venäjällä asiasta on uutisoitu koko ajan. Miksi suomalaisessa mediassa vallitsee täysihiljaisuus asian suhteen?
Tukevatko suomalaiset uutisvälineet ukrainalaisia uusnatseja? Miten on mahdollista, ettei yksikään suomalainen valtamedia ole kiinnostunut uusnatsien valtaan noususta Euroopassa?
Miksei yksikään suomalainen toimittaja osaa kysyä pääministeriltä tai ulkoministeriltä mitä nämä ajattelevat Ukrainan uusnatseista, nyt kun he ovat sikäläisessä hallituksessa?
http://www.svt.se/nyheter/extrema-hogerkrafter-bakom-valdet-i-ukraina
http://america.aljazeera.com/opinions/2014/2/ukraine-nationalistantisemitismneonaziviolence.html
http://blogs.telegraph.co.uk/news/timstanley/100260665/ukraine-the-opposition-arent-all-angels-some-are-neo-nazis/
http://en.wikipedia.org/wiki/Svoboda_%28political_party%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Right_Sector
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
SUOMI SODASSA eli mitä, missä, milloin kenenkin vallan alla
Krimin tapahtumat ovat herättäneet suurta pelkoa suomalaisten eliitin keskuudessa siitä, että Venäjä hyökkää ehkä jo aamupalaan mennessä Suomeen ja vie eliitiltä kaikki kansalta varastetut rahat ja huijaamalla saadut edut Moskovaan. Siksi suomenruotsalaiset poliitikot ovat nousseet yhtenä rintamana vaatimaan Nato-jäsenyyttä, ennen kuin velivenäläinen tulee ja vie pikkuruiselta ruotsinkieliseltä eliitiltä kansainvälisessa mittakaavasssa uskomattoman edullisen aseman etnisenä vähemmistönä.
Ilkka Kanerva, tuo rehdin ja rehellisen suomalaispoliitikon perikuva, on toppuutellut Nato-intoilijoita ja väläytellyt puolustusliittoa ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaiset olisivat kuulema valmiita sellaiseen vaikka heti. En epäile hetkeäkään. Ruotsalaiset ovat kautta historian antaneet suomalaisten sotia suurimman osan sodistaan ja myös vastaanottaa idästä tulleet kostohyökkäykset, tuhoineen ja kauhuineen. Ei siis mikään ihme, että ruotsalaiset ovat edelleen valmiita antamaan suomalaisten kuolla heidän puolestaan ja pitää Suomea sotatantereena.
Rauhaisa ja syrjäinen Suomenniemi joutui sotien näyttämöksi keskiajalla, sen jälkeen kun ruotsalaiset olivat asevoimin joukkomurhanneet kaikki heitä vastustaneet hämäläiset ja suomalaiset, ja tehneet maan länsiosista siirtomaansa. Tämän jälkeen ruotsalaiset tunkeutuivat Karjalaan ja edelleen itään, jossa asukkaat olivat olleet vuosisatoja Kiovasta johdetun Rusien valtakunnan alaisia.
1220-luvultä lähtien hämäläiset ja varsinaissuomalaiset tekivät hävitysretkiään Novgorodin liittolaismaahan Karjalaan ja Inkerinmaalle, jonka jälkeen karjalaiset ja novgorodilaiset tekivät hävitysretkiään Hämeeseen.
1240-luvulla ruotsalaiset pyrkivät valtaamaan Nevan suistoalueen ja Suomenlahden pohjukan, tuhottuaan sitä ennen viimeisen hämäläisten itsenäisyystaistelun Birger Jaarlin johdolla. Mongolien vasalli Aleksanteri Nevski löi ruotsalais-länsisuomalaisen ristiretkiarmeijan Nevalla 1241 perusteellisesti. Myöhemmin Nevski löi saksalaisen kalpaveljien ritarikunnan Peipsijärven taistelussa, kun nämä yrittivät talvella hyökkäystä itään.
Ruotsalaiset hyökkäsivät itään uudelleen 1250-luvulla ja seurauksena oli taas hyökkäysretkiä myös suomalaisten asuinalueille. Ruotsi hyökkäsi itään myös 1260-luvulla, josta seurasi jälleen sota. Uusia idän sotia käytiin suomalaisten ja erityisesti karjalaisten kustannuksella myös 1280-luvulla ja etenkin 1290-luvulla vuoteen 1293 saakka, jolloin ruotsalaiset onnistuivat samaan Viipurin hallintaansa. He myös "perustivat" Viipurin, vaikka ensimmäinen maininta paikasta löytyy riimukivestä, jossa kerrotaan ruotsalaisen viikinkipäällikön kaatuneen Kyreliassa Uiburkymessä, eli Karjalassa Viipurkymissä.
Kesällä 1300 ruotsalaiset hyökkäsivät taas suomalaisine orjineen Nevalle ja perustivat sinne linnan, jonka idän joukot tuhosivat vuotta myöhemmin. Taistelut Karjalasta jatkuivat aina vuoteen 1323, jolloin solmittiin Pähkinäsaaren rauha "ikuisiksi ajoiksi". Sitä kesti 1330-luvulle, joilloin Ruotsi hyökkäsi jälleen itään ja jatkoi uutta sotaansa aina vuoteen 1349, jolloin he menettivät Nevan hallinnan ja valtaamansa Pähkinälinnan takaisin Novgorodille. Uusi ikuinen rauha solmittiin 1351 ja tällä kertaa rauhaa kesti joitakin vuosikymmeniä.
Rauhaa ei suoranaisesti ollut, vaan ruotsalaiset lähettivät itään suomalaisista koottuja sissijoukkioita ja Novgorod vastasi lähettämällä karjalaisia tuhoretkille länteen. Pääpaino oli kuitenkin nyt Ruotsin sisäisissä sodissa ja valtataisteluissa.
Iivana Suuren eli Julman noustua yhdistämänsä Venäjän valtiaaksi, Venäjä aloitti taistelut menettämiensä Inkerinmaan ja Karjalan takaisin saamiseksi. Ruotsi hyökkäsi valtaamiltaan alueilta itään ja etenkin rauhansopimuksen vastaisesti rajan itäpuolelle rakennetun Olavinlinnan ja Viipurinlinnan merkitys korostui. Sota alkoi 1470-luvulla ja huipentui 1495-97, jolloin Ruotsi oli hävitä koko sodan ja valtaamansa alueet. Taistelut siirrettiin kuitenkin onnistuneesti Inkerinmaalle, jossa tuho ja hävitys olivat melkoisia.
Kun Itärajalle lankesi hyvin epävakaa ja sissijoukkojen rikkoma rauhantila, alkoivat lännessä Pohjoismaisen Unionin hajoamissodat, jotka johtivat sotatoimiin myös Suomen maaperällä.
Uudet sodat alkoivat idässä 1540-luvulla ja Kustaa Vaasa alotti uuden Venäjän sodan 1555. Se päättyi 1557. Rauhaa kesti jotenkuten seuraavat 13 vuotta, mutta 1570 alkoi uusi sota Ruotsin yrittäessä laajentua itään. Tätä sotaa kesti 25 vuotta ja sen seurauksena ruotsalaiset valloittivat Inkerinmaan, Liivinmaan nykyisessä Latviassa sekä Käkisalmen läänin. Sota oli hyvin julma ja tuhoisa, ja päättyi vasta 1595 solmittuun Täyssinän rauhaan, jossa vallatut linnat palautettiin Venäjälle. Suomalaiset olivat siis käyneet täysin turhaa ruotsalaisten sotaa 25 vuotta.
Suomessa oli kokonaisuudessaan noin 300 000 asukasta näihin aikoihin. 1596 alkoi Nuijasota, jossa osittain Ruotsin sisäisestä valtataistelusta johtuen jatkuvaan sotimiseen, sotaveroihin ja väenottoon kyllästyneet suomalaiset nousivat kapinaan aatelistoa ja armeijaa vastaan. Ammattisotilaitten johtama miehitysarmeija nujersi suomalaisten kapinan verisesti ja Pentti Virrankoski arvioi suomalaisia kaatuneen noin 1200 miestä. Professori Heikki Ylikangas arvioi suomalaisia kuolleen noin 3000. Parissa vuodessa kapinoivista suomalaisista tapettiin siis noin 10%. Nykyisellä väestöpohjalla luku olisi noin 500 000. Se on suhteellisesti noin viisin kertainen määrä toisessa maailmansodassa kaatuneisiin verrattuna ja tämä määrä surmattiin vajaassa parissa vuodessa.
Vuonna 1609 sisällissotaan ajautuneen Venäjän edustajat solmivat sopimuksen Ruotsin kanssa ja Ruotsi hyökkäsi jälleen itään. Tällä kertaa sotaretki ulottui Moskovaan saakka, jossa ruotsalaiset asettivat valtaistuimelle oman suosikkinsa. Jakob de la Gardien johtama sotajoukko kärsi kuitenkin tappion seuraavana juhannuksena 1610 Klushinossa ja joutui perääntymään kiireen vilkkaa takaisin. Sota jatkui seuraavat seitsenmän vuotta, kunnes Stolbovassa solmittiin rauha 1617. Ruotsi oli vallannut Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Viron Ruotsi oli vallannut suomalaissotilaita uhraten jo 1561.
Vuonna 1617 Ruotsi hyökkäsi Liivinmaalle ja alotti Puolan sodan. Liivinmaalla taisteltiin aina vuoteen 1622, jolloin solmittiin rauha puolalaisten kanssa. Rauhan rikkoi Ruotsi 1625, jolloin se hyökkäsi uudelleen Liivinmaalle. Puolalaiset lyötiin ja aselepo solmittiin maaliskuussa 1626.
1626-27 välisenä talvena suomalaiset ratsujoukot kahakoivat puolalaisten kanssa ja saivat puolalaiset pyytämään virallisesti, ettei vankeja hakattaisi hengiltä. Keväällä 1627 Ruotsi hyökkäsi Puolaan ja Preussiin. Rauha solmittiin kuudeksi vuodeksi syksyllä 1629.
Ruotsi oli jo sekaantunut 1628 Stralsundissa Suureen sotaan, jota käytiin lähinnä Saksassa ja sen ympärillä. Myöhemmin sota tuli tunnetuksi 30-vuotisena sotana. 1630 Ruotsi suoritti maihinnousun Saksaan ja aloitti sodan, jota jatkui yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1648. Sodassa mukana olleista suomalaisista ratsumiehet saavuttivat hyvin mustan maineen ja suomalaiset tuhosivat Sleesian väestöstä ja kaupungeista parissa vuodessa noin kolmanneksen. Suomalaisten tappiot olivat suhteessa väkilukuun erittäin suuret, sillä suomalaiset muodostivat Ruotsin armeijan "kansallisten" joukkojen selkärangan koko sodan ajan.
1655 Ruotsi aloitti Ensimmäisen Pohjan sodan hyökkäämällä Liivinmaahan. Venäjä vastasi hyökkäämällä koko rintamalla seuraavana kesänä 1656, myös Suomeen. Rauha solmittiin 1658 Vallisaaressa.
Jo kesäkuussa 1657 Tanska oli julistanut sodan Ruotsille ja hyökkäsi norjalaisine alustalaisineen. Ruotsi löi hyökkääjät ja valtasi keski Norjan, Jyllannin, Skånen ja muita alueita tanskalaisilta. Rauha Tanskan kanssa solmittiin 1658.
Seuraavana vuonna 1659 Itävältä, Puola ja Brandenburg hyökkäsivät yhdessä Ruotsin valtaamille alueille. Sota Tanskaa vastaan jatkui sekin ja Ruotsi piiritti jopa Kööpenhaminaa. Rauha solmittiin vasta 1660 kaikkien osapuolten kesken.
Kesäkuussa 1674 Ruotsi nousi jälleen maihin pohjois-Saksassa. Kuningas Kaarle XI kävi sotaa seuraavat viisi vuotta ympäri Eurooppaa.
Vuonna 1700 suomalaiset taistelivat jälleen Ruotsin puolesta Liivinmaalla. Saman vuoden marraskuussa suomalaiset olivat jo mukana Suuren Pohjansodan aloitustaistelussa Narvassa. Seuraavat 18 vuotta suomalaiset olivat mukana Ruotsin sodissa. Sota ulottui myös Suomeen, jossa taisteltiin ja tuhottiin ankarasti varsinkin vuosina 1703-16. Aika tunnettiin sittemmin Ison vihan nimellä. Suuressa Pohjansodassa oli mukana 48 500 suomalaista, jotka kaatuivat melkein kaikki.
Venäjä valtasi lähes koko Suomen ja pakkovärväsi noin 2000 miestä, jotka päätyivät Persian vastaiselle rajalle asepalvelukseen. Uudenkaupungin rauha solmittiin vasta 1721 ja kun lopullinen rauha solmittiin vuonna 1725, heistä palasi kotiin 400 miestä.
Vuosien 1617-1721 välisenä aikana suomalaisia palveli Ruotsin armeijassa noin 160-170 000 miestä, joista kaatui ja kuoli noin 110 000 miestä. Suomen väkiluku oli noussut noin 400 000 hetkeksi, mutta oli sotaisan vuosisadan jälkeen taas noin 300 000.
1741 Ruotsi hyökkäsi Venäjälle, mutta sota ei sujunut taaskaan suunnitelmien mukaan ja Venäjä valtasi jälleen kerran Suomen alueet. Aika tunnetaan Pikku vihan nimellä. Rauha solmittiin 1743.
Vuosina 1757-62 Ruotsi oli mukana niin sanotussa Pommerin sodassa, joka maailmalla tunnetaan paremmin nimellä Seitsen vuotinen sota tai Yhdeksän vuotinen sota.
1788 Ruotsi hyökkäsi jälleen Venäjälle, joka puolustautui tsaarinna Katariina Suuren johdolla. Tanska julisti sodan Ruotsille. Kehno sota menestys ja hiipuvat voimavarat pakottivat ruotsalaiset rauhaan 1790. Kuningas salamurhattiin 1792 teatterissa.
1808 Venäjä hyökkäsi ensimmäistä kertaa ilman syytä Suomeen ja valtasi sen. 1809 solmitussa rauhassa Suomi siirtyi Venäjän tsaarin suurruhtinaskunnaksi, eli suoraan hänen alaisekseen maaksi. Valtiopäivä julistus annettiin sekä ruotsiksi, että suomeksi. Suomi säilytti oikeuslaitoksensa, lakinsa ja kirkkonsa keisarin määräyksellä.
Suomeen perustettiin oma sotaväki eli Suomen kaarti. Se osallistui Puolan kapinan nujertamiseen 1831.
Britannia ja Ranska hyökkäsivät Suomeen 1854-55 ja käytiin niin sanottu Oolannin sota kaukaisen Krimin sodan kaikuna.
Suomen kaarti osallistui Turkin sotaan Balkanilla 1877-78.
Lisäksi:
Vuonna 1841 suomenkieli tuli oppiaineeksi kouluihin.
Kansakouluja ryhdyttiin perustamaan 1850-luvulla ja 1866 annettin kansakouluasetus, jonka jälkeen maahan ryhdyttiin luomaan kouluverkkoa.
Keisari määräsi Suomen teollistamisen alotettavaksi 1850-luvulla. Se jatkui ainakin 1870-luvulle saakka.
Suomi sai oman rahansa, markan ja pennin, keisarin määräyksellä 1860.
Ilkka Kanerva, tuo rehdin ja rehellisen suomalaispoliitikon perikuva, on toppuutellut Nato-intoilijoita ja väläytellyt puolustusliittoa ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaiset olisivat kuulema valmiita sellaiseen vaikka heti. En epäile hetkeäkään. Ruotsalaiset ovat kautta historian antaneet suomalaisten sotia suurimman osan sodistaan ja myös vastaanottaa idästä tulleet kostohyökkäykset, tuhoineen ja kauhuineen. Ei siis mikään ihme, että ruotsalaiset ovat edelleen valmiita antamaan suomalaisten kuolla heidän puolestaan ja pitää Suomea sotatantereena.
Rauhaisa ja syrjäinen Suomenniemi joutui sotien näyttämöksi keskiajalla, sen jälkeen kun ruotsalaiset olivat asevoimin joukkomurhanneet kaikki heitä vastustaneet hämäläiset ja suomalaiset, ja tehneet maan länsiosista siirtomaansa. Tämän jälkeen ruotsalaiset tunkeutuivat Karjalaan ja edelleen itään, jossa asukkaat olivat olleet vuosisatoja Kiovasta johdetun Rusien valtakunnan alaisia.
1220-luvultä lähtien hämäläiset ja varsinaissuomalaiset tekivät hävitysretkiään Novgorodin liittolaismaahan Karjalaan ja Inkerinmaalle, jonka jälkeen karjalaiset ja novgorodilaiset tekivät hävitysretkiään Hämeeseen.
1240-luvulla ruotsalaiset pyrkivät valtaamaan Nevan suistoalueen ja Suomenlahden pohjukan, tuhottuaan sitä ennen viimeisen hämäläisten itsenäisyystaistelun Birger Jaarlin johdolla. Mongolien vasalli Aleksanteri Nevski löi ruotsalais-länsisuomalaisen ristiretkiarmeijan Nevalla 1241 perusteellisesti. Myöhemmin Nevski löi saksalaisen kalpaveljien ritarikunnan Peipsijärven taistelussa, kun nämä yrittivät talvella hyökkäystä itään.
Ruotsalaiset hyökkäsivät itään uudelleen 1250-luvulla ja seurauksena oli taas hyökkäysretkiä myös suomalaisten asuinalueille. Ruotsi hyökkäsi itään myös 1260-luvulla, josta seurasi jälleen sota. Uusia idän sotia käytiin suomalaisten ja erityisesti karjalaisten kustannuksella myös 1280-luvulla ja etenkin 1290-luvulla vuoteen 1293 saakka, jolloin ruotsalaiset onnistuivat samaan Viipurin hallintaansa. He myös "perustivat" Viipurin, vaikka ensimmäinen maininta paikasta löytyy riimukivestä, jossa kerrotaan ruotsalaisen viikinkipäällikön kaatuneen Kyreliassa Uiburkymessä, eli Karjalassa Viipurkymissä.
Kesällä 1300 ruotsalaiset hyökkäsivät taas suomalaisine orjineen Nevalle ja perustivat sinne linnan, jonka idän joukot tuhosivat vuotta myöhemmin. Taistelut Karjalasta jatkuivat aina vuoteen 1323, jolloin solmittiin Pähkinäsaaren rauha "ikuisiksi ajoiksi". Sitä kesti 1330-luvulle, joilloin Ruotsi hyökkäsi jälleen itään ja jatkoi uutta sotaansa aina vuoteen 1349, jolloin he menettivät Nevan hallinnan ja valtaamansa Pähkinälinnan takaisin Novgorodille. Uusi ikuinen rauha solmittiin 1351 ja tällä kertaa rauhaa kesti joitakin vuosikymmeniä.
Rauhaa ei suoranaisesti ollut, vaan ruotsalaiset lähettivät itään suomalaisista koottuja sissijoukkioita ja Novgorod vastasi lähettämällä karjalaisia tuhoretkille länteen. Pääpaino oli kuitenkin nyt Ruotsin sisäisissä sodissa ja valtataisteluissa.
Iivana Suuren eli Julman noustua yhdistämänsä Venäjän valtiaaksi, Venäjä aloitti taistelut menettämiensä Inkerinmaan ja Karjalan takaisin saamiseksi. Ruotsi hyökkäsi valtaamiltaan alueilta itään ja etenkin rauhansopimuksen vastaisesti rajan itäpuolelle rakennetun Olavinlinnan ja Viipurinlinnan merkitys korostui. Sota alkoi 1470-luvulla ja huipentui 1495-97, jolloin Ruotsi oli hävitä koko sodan ja valtaamansa alueet. Taistelut siirrettiin kuitenkin onnistuneesti Inkerinmaalle, jossa tuho ja hävitys olivat melkoisia.
Kun Itärajalle lankesi hyvin epävakaa ja sissijoukkojen rikkoma rauhantila, alkoivat lännessä Pohjoismaisen Unionin hajoamissodat, jotka johtivat sotatoimiin myös Suomen maaperällä.
Uudet sodat alkoivat idässä 1540-luvulla ja Kustaa Vaasa alotti uuden Venäjän sodan 1555. Se päättyi 1557. Rauhaa kesti jotenkuten seuraavat 13 vuotta, mutta 1570 alkoi uusi sota Ruotsin yrittäessä laajentua itään. Tätä sotaa kesti 25 vuotta ja sen seurauksena ruotsalaiset valloittivat Inkerinmaan, Liivinmaan nykyisessä Latviassa sekä Käkisalmen läänin. Sota oli hyvin julma ja tuhoisa, ja päättyi vasta 1595 solmittuun Täyssinän rauhaan, jossa vallatut linnat palautettiin Venäjälle. Suomalaiset olivat siis käyneet täysin turhaa ruotsalaisten sotaa 25 vuotta.
Suomessa oli kokonaisuudessaan noin 300 000 asukasta näihin aikoihin. 1596 alkoi Nuijasota, jossa osittain Ruotsin sisäisestä valtataistelusta johtuen jatkuvaan sotimiseen, sotaveroihin ja väenottoon kyllästyneet suomalaiset nousivat kapinaan aatelistoa ja armeijaa vastaan. Ammattisotilaitten johtama miehitysarmeija nujersi suomalaisten kapinan verisesti ja Pentti Virrankoski arvioi suomalaisia kaatuneen noin 1200 miestä. Professori Heikki Ylikangas arvioi suomalaisia kuolleen noin 3000. Parissa vuodessa kapinoivista suomalaisista tapettiin siis noin 10%. Nykyisellä väestöpohjalla luku olisi noin 500 000. Se on suhteellisesti noin viisin kertainen määrä toisessa maailmansodassa kaatuneisiin verrattuna ja tämä määrä surmattiin vajaassa parissa vuodessa.
Vuonna 1609 sisällissotaan ajautuneen Venäjän edustajat solmivat sopimuksen Ruotsin kanssa ja Ruotsi hyökkäsi jälleen itään. Tällä kertaa sotaretki ulottui Moskovaan saakka, jossa ruotsalaiset asettivat valtaistuimelle oman suosikkinsa. Jakob de la Gardien johtama sotajoukko kärsi kuitenkin tappion seuraavana juhannuksena 1610 Klushinossa ja joutui perääntymään kiireen vilkkaa takaisin. Sota jatkui seuraavat seitsenmän vuotta, kunnes Stolbovassa solmittiin rauha 1617. Ruotsi oli vallannut Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Viron Ruotsi oli vallannut suomalaissotilaita uhraten jo 1561.
Vuonna 1617 Ruotsi hyökkäsi Liivinmaalle ja alotti Puolan sodan. Liivinmaalla taisteltiin aina vuoteen 1622, jolloin solmittiin rauha puolalaisten kanssa. Rauhan rikkoi Ruotsi 1625, jolloin se hyökkäsi uudelleen Liivinmaalle. Puolalaiset lyötiin ja aselepo solmittiin maaliskuussa 1626.
1626-27 välisenä talvena suomalaiset ratsujoukot kahakoivat puolalaisten kanssa ja saivat puolalaiset pyytämään virallisesti, ettei vankeja hakattaisi hengiltä. Keväällä 1627 Ruotsi hyökkäsi Puolaan ja Preussiin. Rauha solmittiin kuudeksi vuodeksi syksyllä 1629.
Ruotsi oli jo sekaantunut 1628 Stralsundissa Suureen sotaan, jota käytiin lähinnä Saksassa ja sen ympärillä. Myöhemmin sota tuli tunnetuksi 30-vuotisena sotana. 1630 Ruotsi suoritti maihinnousun Saksaan ja aloitti sodan, jota jatkui yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1648. Sodassa mukana olleista suomalaisista ratsumiehet saavuttivat hyvin mustan maineen ja suomalaiset tuhosivat Sleesian väestöstä ja kaupungeista parissa vuodessa noin kolmanneksen. Suomalaisten tappiot olivat suhteessa väkilukuun erittäin suuret, sillä suomalaiset muodostivat Ruotsin armeijan "kansallisten" joukkojen selkärangan koko sodan ajan.
1655 Ruotsi aloitti Ensimmäisen Pohjan sodan hyökkäämällä Liivinmaahan. Venäjä vastasi hyökkäämällä koko rintamalla seuraavana kesänä 1656, myös Suomeen. Rauha solmittiin 1658 Vallisaaressa.
Jo kesäkuussa 1657 Tanska oli julistanut sodan Ruotsille ja hyökkäsi norjalaisine alustalaisineen. Ruotsi löi hyökkääjät ja valtasi keski Norjan, Jyllannin, Skånen ja muita alueita tanskalaisilta. Rauha Tanskan kanssa solmittiin 1658.
Seuraavana vuonna 1659 Itävältä, Puola ja Brandenburg hyökkäsivät yhdessä Ruotsin valtaamille alueille. Sota Tanskaa vastaan jatkui sekin ja Ruotsi piiritti jopa Kööpenhaminaa. Rauha solmittiin vasta 1660 kaikkien osapuolten kesken.
Kesäkuussa 1674 Ruotsi nousi jälleen maihin pohjois-Saksassa. Kuningas Kaarle XI kävi sotaa seuraavat viisi vuotta ympäri Eurooppaa.
Vuonna 1700 suomalaiset taistelivat jälleen Ruotsin puolesta Liivinmaalla. Saman vuoden marraskuussa suomalaiset olivat jo mukana Suuren Pohjansodan aloitustaistelussa Narvassa. Seuraavat 18 vuotta suomalaiset olivat mukana Ruotsin sodissa. Sota ulottui myös Suomeen, jossa taisteltiin ja tuhottiin ankarasti varsinkin vuosina 1703-16. Aika tunnettiin sittemmin Ison vihan nimellä. Suuressa Pohjansodassa oli mukana 48 500 suomalaista, jotka kaatuivat melkein kaikki.
Venäjä valtasi lähes koko Suomen ja pakkovärväsi noin 2000 miestä, jotka päätyivät Persian vastaiselle rajalle asepalvelukseen. Uudenkaupungin rauha solmittiin vasta 1721 ja kun lopullinen rauha solmittiin vuonna 1725, heistä palasi kotiin 400 miestä.
Vuosien 1617-1721 välisenä aikana suomalaisia palveli Ruotsin armeijassa noin 160-170 000 miestä, joista kaatui ja kuoli noin 110 000 miestä. Suomen väkiluku oli noussut noin 400 000 hetkeksi, mutta oli sotaisan vuosisadan jälkeen taas noin 300 000.
1741 Ruotsi hyökkäsi Venäjälle, mutta sota ei sujunut taaskaan suunnitelmien mukaan ja Venäjä valtasi jälleen kerran Suomen alueet. Aika tunnetaan Pikku vihan nimellä. Rauha solmittiin 1743.
Vuosina 1757-62 Ruotsi oli mukana niin sanotussa Pommerin sodassa, joka maailmalla tunnetaan paremmin nimellä Seitsen vuotinen sota tai Yhdeksän vuotinen sota.
1788 Ruotsi hyökkäsi jälleen Venäjälle, joka puolustautui tsaarinna Katariina Suuren johdolla. Tanska julisti sodan Ruotsille. Kehno sota menestys ja hiipuvat voimavarat pakottivat ruotsalaiset rauhaan 1790. Kuningas salamurhattiin 1792 teatterissa.
1808 Venäjä hyökkäsi ensimmäistä kertaa ilman syytä Suomeen ja valtasi sen. 1809 solmitussa rauhassa Suomi siirtyi Venäjän tsaarin suurruhtinaskunnaksi, eli suoraan hänen alaisekseen maaksi. Valtiopäivä julistus annettiin sekä ruotsiksi, että suomeksi. Suomi säilytti oikeuslaitoksensa, lakinsa ja kirkkonsa keisarin määräyksellä.
Suomeen perustettiin oma sotaväki eli Suomen kaarti. Se osallistui Puolan kapinan nujertamiseen 1831.
Britannia ja Ranska hyökkäsivät Suomeen 1854-55 ja käytiin niin sanottu Oolannin sota kaukaisen Krimin sodan kaikuna.
Suomen kaarti osallistui Turkin sotaan Balkanilla 1877-78.
Lisäksi:
Vuonna 1841 suomenkieli tuli oppiaineeksi kouluihin.
Kansakouluja ryhdyttiin perustamaan 1850-luvulla ja 1866 annettin kansakouluasetus, jonka jälkeen maahan ryhdyttiin luomaan kouluverkkoa.
Keisari määräsi Suomen teollistamisen alotettavaksi 1850-luvulla. Se jatkui ainakin 1870-luvulle saakka.
Suomi sai oman rahansa, markan ja pennin, keisarin määräyksellä 1860.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
venäjävenäjävenäjä
Venäjä on iso maa. Siellä on paljon ihmisiä. Se ei ole koskaan ollut mikään "länsimainen demokratia". Sitä ovat hallinneet aina pienet ryhmittymät. Kansa on aina ollut poljettuna tai huijattuna. Näin on ollut noin tuhakunta vuotta.
Venäjälle ovat hyökänneet naapurit aina. Mongolit, tataarit, khazaarit, saksalaiset aina 1200-luvulta saakka, ruotsalaiset 1200-luvulta lähtien, turkkilaiset, viikingit, bulgaarit, suomalaiset, britit, amerikkalaiset ja ties mitkä. Se on tehnyt maasta hiukan paranoidin. Kyllä, amerikkalaisia joukkoja oli sisällissodan aikoihin Vladivostokissa ja kaukoidässä.
Venäläisiä on tappanut eniten Venäjä. Venäläiset ovat tappaneet toisiaan enemmän kuin ulkopuoliset. Poikkeuksen tekevät vuodet 1939-45. Saksalaiset ja heidän liittolaisensa, mukaan lukien Suomi, tappoivat noin 20 miljoonaa neuvostoliittolaista, joista valtaosa oli venäläisiä.
Gruusialainen, eli georgialainen Josef Dzugashvili, eli Stalin, tapatti tavalla tai toisella muutamia miljoonia venäläisiä. Hänen lähimpiä avustajiaan olivat ukrainalainen Nikita Hrustshev, ukrainalainen Lazar Kaganovitsh, abhaasialainen Lavrenti Berija, armenialainen Mikojan, suomalainen Otto-Ville Kuusinen, ja muutama venäläinen.
Venäjä on voimansa tunnossa aina paukutellut henkseleitään. Se on aina sekaantunut naapurimaittensa asioihin, aivan kuten Ruotsi tai Saksa. 1900-luvulla Neuvostoliitto-nimisen valtion pääosana se sekaantui myös kaukomaiden asioihin, joskaan ei yhtä paljon ja rajusti kuin USA.
Venäjällä on upea kulttuuri ja äärettömän traaginen historia. Venäjä on maa, jossa mikään ei ole mahdollista, mutta kaikki järjestyy. Venäjä myi Alaskan USA:lle pilkkahintaan, mikä vituttaa edelleen. Siellä olikin öljyä.
Suomalaisille se on aina ollut markkina-alue. Sinne on myyty kiveäkin. Venäjällä on toistakymmentä miljardööriä ja toistakymmentä miljoonakaupunkia. Ostovoimaista keskiluokkaa on kymmeniä miljoonia.
Ilman venäläisiä, amerikkalaiset astronautit eivät pääse kansainväliselle avaruusasemalle. Ei tosin mikään muukaan.
Suomalaisten ja venäläisten välillä on molempien kansojen mentaliteettiin sopiva kyräily ja epäluulo, mutta täysin erilaisella tasolla kuin ruotsalaisilla. Ruotsalaisille ja länsimaalaisille venäläiset ovat satujen kummituksia. Suomalaisille rasittava naapuri.
Itseasiassa nykyinen isovenäläinen kansa on puoliksi suomensukuinen. Lounaasta vaeltaneet slaaviheimot sulautuivat yhteen nykyisen keski-Venäjän alueella asuineisiin suomensukuisiin kansoihin. Tämä on historiallinen fakta. Siksi talvinen räntäsadekuva Turun torilta voisi olla Rostovista ja päinvastoin.
Niin sanottu molli-raja kulkee Perämeren halki. Ruotsissa soitetaan duuria, meillä ja Venäjällä mollia. Suomi on väkivaltakulttuuriltaan täysin itäinen maa. Me lähes kuulumme Siperian taigaan, olemme sen länsireunalla. Ruotsalaiset soittavat Abbaa.
Jotkut suomalaiset pelkäävät venäläisiä. He ovat siis itsekin aivan venäläisiä. He lukevat propagandaa, kuuntelevat johtajiensa puheita ja uskovat niitä, aivan kuten venäläisetkin tekevät omalla tahollaan. Uskotaan, että vihollinen on ulkona, vaikka se onkin sisällä, juuri niiden omien johtajien joukossa. Se on hyvin venäläinen piirre. Monella suomalaiselle on se.
Suomalaiset johtajat haluavat Natoon. Sekin on hyvin venäläinen piirre ihmisessä. Venäläinenhän haluaa sen isoveljen, sen vahvemman ja isomman, jonka varjossa voi sitten kasvaa sienen tavoin. Suomalaiset oikeistopoliitikot ovat juuri tällaisia venäläisiä.
He haluavat nuolla isompaansa, mielistellä ja seurata, aivan kuten kaikki muutkin venäläiset. Heille omilla jaloillaan seisominen on liian vaikeaa. Itsenäinen oleminen on mahdotonta. Juuri siksi itseään suomalaisena pitävät venäläiset, tai henkiset venäläiset suomalaiset, eivät luotakaan itseensä, vaan haluavat jonkun isomman alamaisiksi. Se on hyvin venäläistä.
Venäjän johtajiin voi luottaa aivan yhtä paljon kuin suomalaisiinkin johtajiin. Aivan kuten Venäjälläkin, Suomessa johtajat kusettavat kansaa ja varastavat valtion varat omaan käyttöönsä. Maan omaisuus on heidän mielestään heidän, ei kansan.
Suomessa kansaa kuritetaan määräyksillä ja lupalapuilla, todistuksilla ja kaavakkeilla, aivan kuten Venäjälläkin. Yksityisyrittäminen on saatanasta, aivan kuten Venäjälläkin. Pienyrittäjät ovat kulakkeja ja huijareita, ja suuri on kaunista ja hyvää. Se on täysin venäläistä.
Vain suuryritykset merkitsevät yhtään mitään. Pienyrittäjät ovat valtion vihollisia. Aivan kuten Venäjälläkin.
Ja millähän todistuksilla ne valelääkärit saivat toimia Suomessa? Aivan, venäläisillähän ne.
SOTE-uudistus on täysin venäläinen hanke. Kuntien yhdisteleminen on sekin venäläistä. Pyritään suuruuteen kansan kärsimyksistä piittaamatta.
Suomalainen valtionhoito on umpivenäläistä. Käskyt ja määräykset tulevat ylhäältä, eikä niillä ole mitään tekemistä kansan hyvinvoinnin tai elämän kanssa. Kansa ei saa sanoa mielipidettään mistään. Hyvin tyypillinen venäläispiirre Suomessa sekin.
Suomalaisissa yrityksissä työntekijä on työnantajan vihollinen. Työntekijä varastelee ja laiskottelee, ei tottele, eikä ole tarpeeksi tuottava. Sama ongelma on Venäjällä. Siksi työntekijät pitää alistaa ja haukkua. Siksi alaisia pitää terrorisoida ja pelotella. Se on aivan luonnollista Suomessa. Ja Venäjällä.
Suomen venäläisyydestä kertoo sekin, että toisin kuin missään länsimaassa, Suomessa on aivan luonnollista keskustella pakkotyöstä. Suomalaisille ja venäläisille on aivan luontevaa pakottaa valtion toimesta ihmisiä töihin palkalla, joka ei riitä edes elämiseen.
Jos nyt närkästyt tästä kirjoituksesta, älä hermostu. Se kertoo vain siitä, että sinussakin elää venäläinen sielu. Et kestä sitä, että joku sanoo sinulle jotakin sellaista, joka on totta. Se suututtaa ja hermostuttaa. Niin sisäinen venäläisesi reagoi.
Venäjälle ovat hyökänneet naapurit aina. Mongolit, tataarit, khazaarit, saksalaiset aina 1200-luvulta saakka, ruotsalaiset 1200-luvulta lähtien, turkkilaiset, viikingit, bulgaarit, suomalaiset, britit, amerikkalaiset ja ties mitkä. Se on tehnyt maasta hiukan paranoidin. Kyllä, amerikkalaisia joukkoja oli sisällissodan aikoihin Vladivostokissa ja kaukoidässä.
Venäläisiä on tappanut eniten Venäjä. Venäläiset ovat tappaneet toisiaan enemmän kuin ulkopuoliset. Poikkeuksen tekevät vuodet 1939-45. Saksalaiset ja heidän liittolaisensa, mukaan lukien Suomi, tappoivat noin 20 miljoonaa neuvostoliittolaista, joista valtaosa oli venäläisiä.
Gruusialainen, eli georgialainen Josef Dzugashvili, eli Stalin, tapatti tavalla tai toisella muutamia miljoonia venäläisiä. Hänen lähimpiä avustajiaan olivat ukrainalainen Nikita Hrustshev, ukrainalainen Lazar Kaganovitsh, abhaasialainen Lavrenti Berija, armenialainen Mikojan, suomalainen Otto-Ville Kuusinen, ja muutama venäläinen.
Venäjä on voimansa tunnossa aina paukutellut henkseleitään. Se on aina sekaantunut naapurimaittensa asioihin, aivan kuten Ruotsi tai Saksa. 1900-luvulla Neuvostoliitto-nimisen valtion pääosana se sekaantui myös kaukomaiden asioihin, joskaan ei yhtä paljon ja rajusti kuin USA.
Venäjällä on upea kulttuuri ja äärettömän traaginen historia. Venäjä on maa, jossa mikään ei ole mahdollista, mutta kaikki järjestyy. Venäjä myi Alaskan USA:lle pilkkahintaan, mikä vituttaa edelleen. Siellä olikin öljyä.
Suomalaisille se on aina ollut markkina-alue. Sinne on myyty kiveäkin. Venäjällä on toistakymmentä miljardööriä ja toistakymmentä miljoonakaupunkia. Ostovoimaista keskiluokkaa on kymmeniä miljoonia.
Ilman venäläisiä, amerikkalaiset astronautit eivät pääse kansainväliselle avaruusasemalle. Ei tosin mikään muukaan.
Suomalaisten ja venäläisten välillä on molempien kansojen mentaliteettiin sopiva kyräily ja epäluulo, mutta täysin erilaisella tasolla kuin ruotsalaisilla. Ruotsalaisille ja länsimaalaisille venäläiset ovat satujen kummituksia. Suomalaisille rasittava naapuri.
Itseasiassa nykyinen isovenäläinen kansa on puoliksi suomensukuinen. Lounaasta vaeltaneet slaaviheimot sulautuivat yhteen nykyisen keski-Venäjän alueella asuineisiin suomensukuisiin kansoihin. Tämä on historiallinen fakta. Siksi talvinen räntäsadekuva Turun torilta voisi olla Rostovista ja päinvastoin.
Niin sanottu molli-raja kulkee Perämeren halki. Ruotsissa soitetaan duuria, meillä ja Venäjällä mollia. Suomi on väkivaltakulttuuriltaan täysin itäinen maa. Me lähes kuulumme Siperian taigaan, olemme sen länsireunalla. Ruotsalaiset soittavat Abbaa.
Jotkut suomalaiset pelkäävät venäläisiä. He ovat siis itsekin aivan venäläisiä. He lukevat propagandaa, kuuntelevat johtajiensa puheita ja uskovat niitä, aivan kuten venäläisetkin tekevät omalla tahollaan. Uskotaan, että vihollinen on ulkona, vaikka se onkin sisällä, juuri niiden omien johtajien joukossa. Se on hyvin venäläinen piirre. Monella suomalaiselle on se.
Suomalaiset johtajat haluavat Natoon. Sekin on hyvin venäläinen piirre ihmisessä. Venäläinenhän haluaa sen isoveljen, sen vahvemman ja isomman, jonka varjossa voi sitten kasvaa sienen tavoin. Suomalaiset oikeistopoliitikot ovat juuri tällaisia venäläisiä.
He haluavat nuolla isompaansa, mielistellä ja seurata, aivan kuten kaikki muutkin venäläiset. Heille omilla jaloillaan seisominen on liian vaikeaa. Itsenäinen oleminen on mahdotonta. Juuri siksi itseään suomalaisena pitävät venäläiset, tai henkiset venäläiset suomalaiset, eivät luotakaan itseensä, vaan haluavat jonkun isomman alamaisiksi. Se on hyvin venäläistä.
Venäjän johtajiin voi luottaa aivan yhtä paljon kuin suomalaisiinkin johtajiin. Aivan kuten Venäjälläkin, Suomessa johtajat kusettavat kansaa ja varastavat valtion varat omaan käyttöönsä. Maan omaisuus on heidän mielestään heidän, ei kansan.
Suomessa kansaa kuritetaan määräyksillä ja lupalapuilla, todistuksilla ja kaavakkeilla, aivan kuten Venäjälläkin. Yksityisyrittäminen on saatanasta, aivan kuten Venäjälläkin. Pienyrittäjät ovat kulakkeja ja huijareita, ja suuri on kaunista ja hyvää. Se on täysin venäläistä.
Vain suuryritykset merkitsevät yhtään mitään. Pienyrittäjät ovat valtion vihollisia. Aivan kuten Venäjälläkin.
Ja millähän todistuksilla ne valelääkärit saivat toimia Suomessa? Aivan, venäläisillähän ne.
SOTE-uudistus on täysin venäläinen hanke. Kuntien yhdisteleminen on sekin venäläistä. Pyritään suuruuteen kansan kärsimyksistä piittaamatta.
Suomalainen valtionhoito on umpivenäläistä. Käskyt ja määräykset tulevat ylhäältä, eikä niillä ole mitään tekemistä kansan hyvinvoinnin tai elämän kanssa. Kansa ei saa sanoa mielipidettään mistään. Hyvin tyypillinen venäläispiirre Suomessa sekin.
Suomalaisissa yrityksissä työntekijä on työnantajan vihollinen. Työntekijä varastelee ja laiskottelee, ei tottele, eikä ole tarpeeksi tuottava. Sama ongelma on Venäjällä. Siksi työntekijät pitää alistaa ja haukkua. Siksi alaisia pitää terrorisoida ja pelotella. Se on aivan luonnollista Suomessa. Ja Venäjällä.
Suomen venäläisyydestä kertoo sekin, että toisin kuin missään länsimaassa, Suomessa on aivan luonnollista keskustella pakkotyöstä. Suomalaisille ja venäläisille on aivan luontevaa pakottaa valtion toimesta ihmisiä töihin palkalla, joka ei riitä edes elämiseen.
Jos nyt närkästyt tästä kirjoituksesta, älä hermostu. Se kertoo vain siitä, että sinussakin elää venäläinen sielu. Et kestä sitä, että joku sanoo sinulle jotakin sellaista, joka on totta. Se suututtaa ja hermostuttaa. Niin sisäinen venäläisesi reagoi.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
UKRAINAN OPERAATIO
1994 Ukrainan ja EU:n välille solmittiin ns. PAC-sopimus, jonka uskottiin enteilevän Ukrainan EU-jäsenyyttä. Sopimus oli voimassa aina vuoteen 2008 saakka.
Vuonna 2002 EU-komissaari Günther Verthaug ilmoitti, että Ukraina voi saada jäsenyyden seuraavien 10-20 vuoden sisällä. Ukrainan presidentti Leonid Kutshma arveli että aiesopimus voidaan allekirjoittaa 2003 tai 2004, jonka jälkeen jäsenyys tulisi mahdolliseksi 2007-2011.
Yhdysvaltain opastamat, kouluttamat ja rahoittamat "kansanliikkeet" käynnistivät ns. Oranssin vallankumouksen, ilmeisesti siksi että USA halusi Ukrainan hallintaansa ohi EU:n, ja valtaan nousi presidentti Justshenko. Pääministeriksi nousi Olekh Rjbatshuk, joka aloitti välittömästi laajamittaisen valtion omaisuuden myynnin ja yksityistämisen. Oranssi-liikkeen rahoittajiin ja tukijoihin kuului mm. miljardööri George Soros.
2005 Puola ilmoitti tukevansa Ukrainan EU-jäsenyyttä, mutta neuvottelut polkivat paikallaan.
2008 ongelmaksi kerrottiin viisumikysymys ja vapaakauppasopimus. Komissaarit Barroso ja Olli Rehn löivät jarrut pohjaan. Jäsenyysneuvottelut aloitettaisiin ehkä 2011.
2010 presidentiksi Venäjän tuella valittu presidentti Janukovitsh ilmoitti Ukrainan olevan valmis vapaakauppasopimukseen ja viisumivaatimuksiin jo vuonna 2011. EU ei reagoinut mitenkään käytännössä.
Vuonna 2011 maaliskuussa Janukovitsh ilmoitti Ukrainan olevan valmis allekirjoittamaan sopimuksen EU:n kanssa, mutta EU:n parlamentti ja 27 jäsenvaltiota eivät allekirjoittaneet sitä. Syyksi ilmoitettiin se, että Julia Timoshenko, joka oli saanut tuomion satojen miljoonien dollareitten kavalluksesta, istui vankilassa. EU-johtajat boikotoivat jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja Ukrainassa.
Maaliskuussa 2012 entisen presidentti Justshenkon entinen pääministeri Olekh Rjbatshuk ilmoitti perustaneensa sensuurin vastaisen ja maan demokratisointiin tähtäävän kansanliikkeen, joka tunnetaan parhaiten nimellä Chesno. Amerikkalainen miljardööri Pierrie Omidyar maksoi yli kolmanneksen "kansanliikkeen" budjetista ja USAID 54%. USAID on amerikkalainen valtion kehitysapujärjestö, joka on CIA kulissi. Rjbatshuk ilmoitti olevansa valmis aloittamaan "uuden oranssivallankumouksen".
Joulukuussa 2012 EU ilmoitti ehkä allekirjoittavansa sopimuksen 2013.
Ukrainan parlamentti hyväksyi sopimuksen tammikuussa 2013, mutta EU-komissaari Herman Van Rompuy vaati Ukrainalta lisämyönnytyksiä ja lakimuutoksia. Presidentti Janukovitsh lupasi toimia ja maaliskuussa 2013 Ukraina ilmoitti olevansa sitoutunut uudistuksiin ja lakimuutoksiin.
EU vaati Timoshenkon vapauttamista ja huhtikuussa 2013 Janukovitsh vapautti kaksi Julia Timoshenkon läheisintä avustajaa vankilasta. EU-komissaari Stefan Feule ilmoitti, että kehitys Ukrainassa kulkee huonoon suuntaan, koska Julia Timoshenko oli yhä vankilassa.
Syyskuussa 2013 Janukovisth vaati Ukrainan parlamenttia hyväksymään EU:n vaatimat lakiuudistukset.
Marraskuussa EU vaati jälleen Timoshenkon vapauttamista. Ukraina lupasi vapauttaa hänet heti, kun jokin laillinen keino löytyy.
Euromaidan-liike syntyi ja aloitti massiiviset mielenosoitukset Kiovan keskustassa. Marraskuussa 2013 ensimmäiset yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä.
Marraskuussa EU vaati Ukrainalta lakimuutoksia ja kieltäytyi lainaamasta maalle 20 miljardia.
Venäjä ilmoitti lainaavansa 11 miljardia, myyvänsä kaasua ale-hintaan, eikä vaativansa mitään lakimuutoksia.
Joulukuussa 2013 komissaari Stefan Feule ilmoitti neuvottelujen katkenneen.
Joulukuun 1.päivä poliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen Maidanin aukiolla.
Joulukuun 5.päivä Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland vieraili Maidanin aukiolla.
13.12. 20013 Yhdysvaltain apulaisulkoministeri, konservatiivinen russofoobikko Victoria Nuland piti puheen Washingtonissa National Press Clubilla, jossa hän kertoo Yhdysvaltojen jo investoineen 5 miljardia dollaria agitaatioon Ukrainassa.
Samana päivänä Nuland piti puheen US-Ukraina -säätiön kokouksessa ja kertoi vierailleensa Ukrainassa jo viidesti.
Tammikuussa 2014 Ukrainan pääministeri Azarova antoi Ukrainan parlamentille 2 kuukautta aikaa sitoutua EU:n vaatimuksiin. Hän erehtyi. Aikaa ei ollut niin paljoa. Operaatio oli käynnistetty.
Tammikuun 19.-25.päivä poliisi ja mielenosoittajat ottavat yhteen Maidanin aukiolla.
23.tammikuuta Euromaidan liike valtaa aluehallinnon rakennuksia ja parlamentteja länsi-Ukrainassa.
4.2. 2014 Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland soittaa Yhdysvaltain Ukrainan suurlähettiläälle ja he keskustelevat Ukrainan tulevasta hallituksesta ja keitä siihen pitäisi päästää. Nulandin ja suurlähettilään yhteinen päätös on, ettei nyrkkeilijä Klitshko ainakaan pääse mukaan. Nulandin mukaan amerikkalaisten ei myöskään tällä kertaa ole hyvä olla mukana hallituksessa. EU:sta Yhdysvaltain apulaisulkoministeri toteaa: Haistakoot EU vitun. FUCK THE EU. He myös puhuvat siitä kuinka YK saadaan "liimaamaan" amerikkalaisten hallitus, miten EU saadaan samaan ja kuinka media saadaan pidettyä myötämielisenä.
5.2. Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland vierailee Maidanin aukiolla ties kuinka monetta kertaa.
7.2. 2014 EU:n apulaisulkoministeri Helga Schmid soittaa EU:n Ukrainan suurlähettiläälle Jan Tombinskille ja ilmaisee huolensa siitä, että amerikkalaiset puhuvat EU:sta pahaa ukrainalaisille ja medialle, ja syyttävät EU:ta heikoksi ja pehmeäksi. Tombinski toteaa, ettei EU ole missään kisassa, vaan toimii tehokkaammin varjoista käsin. Schimd on samaa mieltä. Hänen mukaansa on parempi toimia tehokkaasti hiljaisuudessa, kuin huudella asioista talojen katoilta, kuten amerikkalaiset tekevät.
14.2. Maidanin aukiolla alkavat uudet rähinät.
18.2. englantilaisen The Guardian lehden mukaan poliiseja ammutaan. Poliisi ampuu mielenosoittajia ja seuraavan 48 tunnin aikana Kiovassa kuolee 77 ihmistä, joista 23 poliisia. 600 haavottuu. Ainakin yksi uhreista oli mestattu. (http://www.youtube.com/watch?v=vTzZM7GSCCE)
20.2. hallitus ja oppositio julistavat aselevon.
22.2. presidentti Janukovitsh pakenee Kiovasta ensin itä-Ukrainaan ja sieltä Venäjälle.
Ukrainassa ottaa vallan väliaikaishallitus, jonka pääministeriksi nousee populistipoliitikkona tunnettu pankkiiri. Kuusi hallituksen ministeriä edustaa avoimesti natsipuolueita Svobodaa sekä Pravy Sketoria. Yksi natseista on puolustusministeri ja toinen vastaa poliisiasioista. Ensimmäiset lakimuutokset poistavat Krimiltä itsehallinnon, poistavat venäjältä ja kreikankieleltä vähemmistökielen aseman, ja kriminalisoivat kommunistisen puolueen.
7.3. Ukrainan valtion kultavaranto siirretään salaa yöllä tunnustuksemattomiin rahtikoneisiin ja lennätetään Yhdysvaltoihin "turvaan". (http://newswire-24.com/2014/03/07/4827/)
Vuonna 2002 EU-komissaari Günther Verthaug ilmoitti, että Ukraina voi saada jäsenyyden seuraavien 10-20 vuoden sisällä. Ukrainan presidentti Leonid Kutshma arveli että aiesopimus voidaan allekirjoittaa 2003 tai 2004, jonka jälkeen jäsenyys tulisi mahdolliseksi 2007-2011.
Yhdysvaltain opastamat, kouluttamat ja rahoittamat "kansanliikkeet" käynnistivät ns. Oranssin vallankumouksen, ilmeisesti siksi että USA halusi Ukrainan hallintaansa ohi EU:n, ja valtaan nousi presidentti Justshenko. Pääministeriksi nousi Olekh Rjbatshuk, joka aloitti välittömästi laajamittaisen valtion omaisuuden myynnin ja yksityistämisen. Oranssi-liikkeen rahoittajiin ja tukijoihin kuului mm. miljardööri George Soros.
2005 Puola ilmoitti tukevansa Ukrainan EU-jäsenyyttä, mutta neuvottelut polkivat paikallaan.
2008 ongelmaksi kerrottiin viisumikysymys ja vapaakauppasopimus. Komissaarit Barroso ja Olli Rehn löivät jarrut pohjaan. Jäsenyysneuvottelut aloitettaisiin ehkä 2011.
2010 presidentiksi Venäjän tuella valittu presidentti Janukovitsh ilmoitti Ukrainan olevan valmis vapaakauppasopimukseen ja viisumivaatimuksiin jo vuonna 2011. EU ei reagoinut mitenkään käytännössä.
Vuonna 2011 maaliskuussa Janukovitsh ilmoitti Ukrainan olevan valmis allekirjoittamaan sopimuksen EU:n kanssa, mutta EU:n parlamentti ja 27 jäsenvaltiota eivät allekirjoittaneet sitä. Syyksi ilmoitettiin se, että Julia Timoshenko, joka oli saanut tuomion satojen miljoonien dollareitten kavalluksesta, istui vankilassa. EU-johtajat boikotoivat jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja Ukrainassa.
Maaliskuussa 2012 entisen presidentti Justshenkon entinen pääministeri Olekh Rjbatshuk ilmoitti perustaneensa sensuurin vastaisen ja maan demokratisointiin tähtäävän kansanliikkeen, joka tunnetaan parhaiten nimellä Chesno. Amerikkalainen miljardööri Pierrie Omidyar maksoi yli kolmanneksen "kansanliikkeen" budjetista ja USAID 54%. USAID on amerikkalainen valtion kehitysapujärjestö, joka on CIA kulissi. Rjbatshuk ilmoitti olevansa valmis aloittamaan "uuden oranssivallankumouksen".
Joulukuussa 2012 EU ilmoitti ehkä allekirjoittavansa sopimuksen 2013.
Ukrainan parlamentti hyväksyi sopimuksen tammikuussa 2013, mutta EU-komissaari Herman Van Rompuy vaati Ukrainalta lisämyönnytyksiä ja lakimuutoksia. Presidentti Janukovitsh lupasi toimia ja maaliskuussa 2013 Ukraina ilmoitti olevansa sitoutunut uudistuksiin ja lakimuutoksiin.
EU vaati Timoshenkon vapauttamista ja huhtikuussa 2013 Janukovitsh vapautti kaksi Julia Timoshenkon läheisintä avustajaa vankilasta. EU-komissaari Stefan Feule ilmoitti, että kehitys Ukrainassa kulkee huonoon suuntaan, koska Julia Timoshenko oli yhä vankilassa.
Syyskuussa 2013 Janukovisth vaati Ukrainan parlamenttia hyväksymään EU:n vaatimat lakiuudistukset.
Marraskuussa EU vaati jälleen Timoshenkon vapauttamista. Ukraina lupasi vapauttaa hänet heti, kun jokin laillinen keino löytyy.
Euromaidan-liike syntyi ja aloitti massiiviset mielenosoitukset Kiovan keskustassa. Marraskuussa 2013 ensimmäiset yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä.
Marraskuussa EU vaati Ukrainalta lakimuutoksia ja kieltäytyi lainaamasta maalle 20 miljardia.
Venäjä ilmoitti lainaavansa 11 miljardia, myyvänsä kaasua ale-hintaan, eikä vaativansa mitään lakimuutoksia.
Joulukuussa 2013 komissaari Stefan Feule ilmoitti neuvottelujen katkenneen.
Joulukuun 1.päivä poliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen Maidanin aukiolla.
Joulukuun 5.päivä Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland vieraili Maidanin aukiolla.
13.12. 20013 Yhdysvaltain apulaisulkoministeri, konservatiivinen russofoobikko Victoria Nuland piti puheen Washingtonissa National Press Clubilla, jossa hän kertoo Yhdysvaltojen jo investoineen 5 miljardia dollaria agitaatioon Ukrainassa.
Samana päivänä Nuland piti puheen US-Ukraina -säätiön kokouksessa ja kertoi vierailleensa Ukrainassa jo viidesti.
Tammikuussa 2014 Ukrainan pääministeri Azarova antoi Ukrainan parlamentille 2 kuukautta aikaa sitoutua EU:n vaatimuksiin. Hän erehtyi. Aikaa ei ollut niin paljoa. Operaatio oli käynnistetty.
Tammikuun 19.-25.päivä poliisi ja mielenosoittajat ottavat yhteen Maidanin aukiolla.
23.tammikuuta Euromaidan liike valtaa aluehallinnon rakennuksia ja parlamentteja länsi-Ukrainassa.
4.2. 2014 Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland soittaa Yhdysvaltain Ukrainan suurlähettiläälle ja he keskustelevat Ukrainan tulevasta hallituksesta ja keitä siihen pitäisi päästää. Nulandin ja suurlähettilään yhteinen päätös on, ettei nyrkkeilijä Klitshko ainakaan pääse mukaan. Nulandin mukaan amerikkalaisten ei myöskään tällä kertaa ole hyvä olla mukana hallituksessa. EU:sta Yhdysvaltain apulaisulkoministeri toteaa: Haistakoot EU vitun. FUCK THE EU. He myös puhuvat siitä kuinka YK saadaan "liimaamaan" amerikkalaisten hallitus, miten EU saadaan samaan ja kuinka media saadaan pidettyä myötämielisenä.
5.2. Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland vierailee Maidanin aukiolla ties kuinka monetta kertaa.
7.2. 2014 EU:n apulaisulkoministeri Helga Schmid soittaa EU:n Ukrainan suurlähettiläälle Jan Tombinskille ja ilmaisee huolensa siitä, että amerikkalaiset puhuvat EU:sta pahaa ukrainalaisille ja medialle, ja syyttävät EU:ta heikoksi ja pehmeäksi. Tombinski toteaa, ettei EU ole missään kisassa, vaan toimii tehokkaammin varjoista käsin. Schimd on samaa mieltä. Hänen mukaansa on parempi toimia tehokkaasti hiljaisuudessa, kuin huudella asioista talojen katoilta, kuten amerikkalaiset tekevät.
14.2. Maidanin aukiolla alkavat uudet rähinät.
18.2. englantilaisen The Guardian lehden mukaan poliiseja ammutaan. Poliisi ampuu mielenosoittajia ja seuraavan 48 tunnin aikana Kiovassa kuolee 77 ihmistä, joista 23 poliisia. 600 haavottuu. Ainakin yksi uhreista oli mestattu. (http://www.youtube.com/watch?v=vTzZM7GSCCE)
20.2. hallitus ja oppositio julistavat aselevon.
22.2. presidentti Janukovitsh pakenee Kiovasta ensin itä-Ukrainaan ja sieltä Venäjälle.
Ukrainassa ottaa vallan väliaikaishallitus, jonka pääministeriksi nousee populistipoliitikkona tunnettu pankkiiri. Kuusi hallituksen ministeriä edustaa avoimesti natsipuolueita Svobodaa sekä Pravy Sketoria. Yksi natseista on puolustusministeri ja toinen vastaa poliisiasioista. Ensimmäiset lakimuutokset poistavat Krimiltä itsehallinnon, poistavat venäjältä ja kreikankieleltä vähemmistökielen aseman, ja kriminalisoivat kommunistisen puolueen.
7.3. Ukrainan valtion kultavaranto siirretään salaa yöllä tunnustuksemattomiin rahtikoneisiin ja lennätetään Yhdysvaltoihin "turvaan". (http://newswire-24.com/2014/03/07/4827/)
perjantai 7. maaliskuuta 2014
UKRAINA - jäitä hattuun
Nyt, kun kaikki suomalaiset "asiantuntijat" ja "uutispäälliköt" ja "toimittajat" ovat ehtineet ulostaa omat Nato-hätäkakkansa, on syytä pistää pikkuisen jäitä housuihin noille kuraperseille. Samaa voisi suositella amerikkalaisille ja ukrainalaisille, sekä niille entisille kommunistimaille, jotka yrittävät käyttää joka tilaisuuden oman amerikkalaisuutensa ja anti-ryssäläisyytensa esille tuomiseen. Joo, uskotaan, ette ollu kommunisteja ollenkaan, eh eh eh...
Tässä on fakta, jota nyt ei tunnuta tässä maassa muistavan ollenkaan. Jos Venäjän ja Naton välille puhkeaa konflikti, se on ydinsota. Venäläiset ovat sanoneet niin aina. Ei tule mitään taisteluita Krimillä tai amerikkalaisten kirurgisia täsmäiskuja venäläisiin panssareihin videokuvalla. Lontoo katoaa. Oslo katoaa. Berliini palaa maan tasalle. Kööpenhamina katoaa. Pariisista jää jäljelle nokisia raunioita. Tallinnaa ei enää ole. Ei ole Riikaa, eikä Vilnaakaan, ei liioin Varsovaakaan. New York katoaa, samoin Washington, Los Angeles, Chicago ja Miami.
Euroopassa kuolleisuus tulee olemaan noin 80-90% ensimmäisten kahden, kolmen tunnin kuluessa. Nuo ovat niitä onnekkaita. Yhdysvalloissa kuolee noin 180 000 000 ihmistä ensimmäisten tuntien aikana. Ei tule mitään huikeita panssaritaistoja Fuldan aukossa, maihinnousuja Normandiaan, maahanlaskujoukkoja Ukrainaan tai vihreitä baretteja Budapestiin. Nuo on jo tuhottu.
Ydinaseiden kintereellä tulevat kemialliset aseet, näkymättömät myrkyt, joiden kuolettavuus on moninkertainen ydinpommiin verrattuna. Sariinipisara tappaa varmasti. Sitäkin tappavampia kaasuja, myrkkyjä ja aerosoleja on olemassa. Vanha kunnon sinappikaasu polttaa keuhkot, kurkun ja ihon nyrkin kokoisille rakkuloille. Onko sinun ilmatiiviskuminen suojapukusi ehjänä ydinaseiskun jäljiltä? Jos on, voi ehkä selvitä.
Kemiallisten aseiden kintereillä tulevat biologiset aseet, joiden teho on säteilyn raiskaamassa maailmassa moninkertainen. Pernarutto, märkäspitaali, isorokko, ebola, HIV, rutto ja monet muut taudit lentävät aerosoleina kaikkialle maapallolle ilmavirtojen mukana ja laukkaavat rajuina epidemioina vuosikymmenien ajan. Onko sinun lääkekaappisi varustettu näitä silmällä pitäen?
Kyllä, kysyn sinulta Nato-meuhkaaja, oletko valmis tähän Ukrainan puolesta? Haluatko sinä todella tätä? Sitä tarkoittaa aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä. Venäläiset kenraalit, upseerit, poliitikot ja asiantuntijat ovat sanoneet näin aina. Sinulta tai Natolta ei edes kysytä. Venäjä ei jää odottelemaan millaiseksi "konflikti kehittyy", jos vastapuolena ovat USA ja Nato. Ei se voi. Ei se edes halua, ei enää siinä vaiheessa.
Nato-Suomella olisi elinaikaa noin tunti. Helsinki, Tampere, Turku, ehkä Oulukin, katoaisivat asukkaineen savuna ilmaan. Alkajaisiksi. Et ehtisi varata matkaasi turvaan. Et ehtisi edes paeta. Ei niin, että sinulla olisi mitään minne paeta. Maailmanlaajuinen ydinsota olisi alkanut. Sinulta ei edes kysytä. Sinä et valitse mitään. Yksikään suomalainen ei saa sanoa mielipidettään siitä sodasta. Asia on jo nyt päätetty. Tätä tarkoittaa Naton ja Venäjän aseellinen konflikti. Ja sinä haluat, että Yhdysvallat käy "päättäväisin ja tarvittaessa kovinkin ottein" Venäjän kimppuun?
Hyvä on, jos niin kävisi, me kuolisimme. Sinä ja minä, ja meidän lapsemme. Armotta ja säälittä. Siitä ei ole mitään epäilystäkään. Se on Venäjän strategia suurvaltasodassa. He ovat sanoneet sen ääneen moneen kertaan. Se on siinä tilanteessa heidän suunnitelmansa. Niin he tulevat toimimaan, jos he joutuvat sotaan Yhdysvaltojen kanssa. Asiasta ei edes keskustella kenenkään kanssa. Aseet puhuvat ja sitten katsotaan kuinka kävi. Suomea ei enää olisi siinä katsannossa. Suomea ei olisi enää olemassakaan. Sitä sinun harras toiveesi Yhdysvaltain "tiukoista toimista" tarkottaisi meille suomalaisille.
Entä Ukraina? Ukraina tuhottaisiin myös. Jos henkiin jäisi joitakin tuhansia ukrainalaisia, se olisi jo hyvin. Luultavimmin ukrainalaiset katoaisivat kulttuurillisena ryhmänä ja etnisenä ryhmänä. Viimeistään sitten, kun seudulle vaeltaisi uusia asukkaita luultavasti Afrikasta.
Tähänkö te ryssänpelkoiset paviaani pyritte Amerikka-vouhotuksellanne? Nato-kiimallanne?
Miettikää nyt hieman ja laittakaa jäitä hattuun. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, totesi presidentti Paasikivikin. Se on unohtunut koko paskahousumedialta ja poliitikoilta, sekä kaikilta niiltä "asiantuntjoilta" jotka hysteerisenä kirkuvat Natoa pelastamaan Suomen pahalta ryssältä. Noloa, paskahousut, todella noloa.
Tässä on fakta, jota nyt ei tunnuta tässä maassa muistavan ollenkaan. Jos Venäjän ja Naton välille puhkeaa konflikti, se on ydinsota. Venäläiset ovat sanoneet niin aina. Ei tule mitään taisteluita Krimillä tai amerikkalaisten kirurgisia täsmäiskuja venäläisiin panssareihin videokuvalla. Lontoo katoaa. Oslo katoaa. Berliini palaa maan tasalle. Kööpenhamina katoaa. Pariisista jää jäljelle nokisia raunioita. Tallinnaa ei enää ole. Ei ole Riikaa, eikä Vilnaakaan, ei liioin Varsovaakaan. New York katoaa, samoin Washington, Los Angeles, Chicago ja Miami.
Euroopassa kuolleisuus tulee olemaan noin 80-90% ensimmäisten kahden, kolmen tunnin kuluessa. Nuo ovat niitä onnekkaita. Yhdysvalloissa kuolee noin 180 000 000 ihmistä ensimmäisten tuntien aikana. Ei tule mitään huikeita panssaritaistoja Fuldan aukossa, maihinnousuja Normandiaan, maahanlaskujoukkoja Ukrainaan tai vihreitä baretteja Budapestiin. Nuo on jo tuhottu.
Ydinaseiden kintereellä tulevat kemialliset aseet, näkymättömät myrkyt, joiden kuolettavuus on moninkertainen ydinpommiin verrattuna. Sariinipisara tappaa varmasti. Sitäkin tappavampia kaasuja, myrkkyjä ja aerosoleja on olemassa. Vanha kunnon sinappikaasu polttaa keuhkot, kurkun ja ihon nyrkin kokoisille rakkuloille. Onko sinun ilmatiiviskuminen suojapukusi ehjänä ydinaseiskun jäljiltä? Jos on, voi ehkä selvitä.
Kemiallisten aseiden kintereillä tulevat biologiset aseet, joiden teho on säteilyn raiskaamassa maailmassa moninkertainen. Pernarutto, märkäspitaali, isorokko, ebola, HIV, rutto ja monet muut taudit lentävät aerosoleina kaikkialle maapallolle ilmavirtojen mukana ja laukkaavat rajuina epidemioina vuosikymmenien ajan. Onko sinun lääkekaappisi varustettu näitä silmällä pitäen?
Kyllä, kysyn sinulta Nato-meuhkaaja, oletko valmis tähän Ukrainan puolesta? Haluatko sinä todella tätä? Sitä tarkoittaa aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä. Venäläiset kenraalit, upseerit, poliitikot ja asiantuntijat ovat sanoneet näin aina. Sinulta tai Natolta ei edes kysytä. Venäjä ei jää odottelemaan millaiseksi "konflikti kehittyy", jos vastapuolena ovat USA ja Nato. Ei se voi. Ei se edes halua, ei enää siinä vaiheessa.
Nato-Suomella olisi elinaikaa noin tunti. Helsinki, Tampere, Turku, ehkä Oulukin, katoaisivat asukkaineen savuna ilmaan. Alkajaisiksi. Et ehtisi varata matkaasi turvaan. Et ehtisi edes paeta. Ei niin, että sinulla olisi mitään minne paeta. Maailmanlaajuinen ydinsota olisi alkanut. Sinulta ei edes kysytä. Sinä et valitse mitään. Yksikään suomalainen ei saa sanoa mielipidettään siitä sodasta. Asia on jo nyt päätetty. Tätä tarkoittaa Naton ja Venäjän aseellinen konflikti. Ja sinä haluat, että Yhdysvallat käy "päättäväisin ja tarvittaessa kovinkin ottein" Venäjän kimppuun?
Hyvä on, jos niin kävisi, me kuolisimme. Sinä ja minä, ja meidän lapsemme. Armotta ja säälittä. Siitä ei ole mitään epäilystäkään. Se on Venäjän strategia suurvaltasodassa. He ovat sanoneet sen ääneen moneen kertaan. Se on siinä tilanteessa heidän suunnitelmansa. Niin he tulevat toimimaan, jos he joutuvat sotaan Yhdysvaltojen kanssa. Asiasta ei edes keskustella kenenkään kanssa. Aseet puhuvat ja sitten katsotaan kuinka kävi. Suomea ei enää olisi siinä katsannossa. Suomea ei olisi enää olemassakaan. Sitä sinun harras toiveesi Yhdysvaltain "tiukoista toimista" tarkottaisi meille suomalaisille.
Entä Ukraina? Ukraina tuhottaisiin myös. Jos henkiin jäisi joitakin tuhansia ukrainalaisia, se olisi jo hyvin. Luultavimmin ukrainalaiset katoaisivat kulttuurillisena ryhmänä ja etnisenä ryhmänä. Viimeistään sitten, kun seudulle vaeltaisi uusia asukkaita luultavasti Afrikasta.
Tähänkö te ryssänpelkoiset paviaani pyritte Amerikka-vouhotuksellanne? Nato-kiimallanne?
Miettikää nyt hieman ja laittakaa jäitä hattuun. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, totesi presidentti Paasikivikin. Se on unohtunut koko paskahousumedialta ja poliitikoilta, sekä kaikilta niiltä "asiantuntjoilta" jotka hysteerisenä kirkuvat Natoa pelastamaan Suomen pahalta ryssältä. Noloa, paskahousut, todella noloa.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
SUURVALTAPOLITIIKAN TODELLA LYHYT OPPITUNTI
Kun nyt Jee Jee Jenkki -henkiset suomalaiset kauhistelevat ryssien touhuja Ukrainassa ja toivovat amerikkalaisten pelastavan taas kerran koko maailman, lienee paikallaan pitää lyhyt ja ytimekäs oppitunti suurvaltapolitiikasta.
Suurvallat ajavat AINA ja VAIN omia etujaan.
Suurvallat ajavat AINA ja VAIN omia etujaan.
lauantai 1. maaliskuuta 2014
DEMONkratiaa
Mikä yhdistää Irakia, Afganistania, Libyaa, Tunisiaa, Syyriaa, Ukrainaa ja Venzuelaa? Aivan.
Kaikissa näissä maissa on ollut lännen intressien vastainen hallinto, maallistunut diktatuuri, tai jopa vasemmistolaissävytteinen hallinto.
Kaikissa näissä maissa on syntynyt "spontaani" kansannousu, jostakin kumman syystä melko samalla tavalla, samojen askelmerkkien tahdissa.
Kaikissa näissä maissa mediaosaaminen "kapinallisten" puolella on ollut huippuluokkaa ja länsimainen media asettunut välittömästi tukemaan "vapaustaistelijoita".
Kaikissa näissä maissa kansanousut ovat muuttuneet verisiksi asellisiksi kapinoiksi, joiden keulille ovat ilmestyneet "kansallismieliset" tai "radikaalit" voimat.
Kaikissa näissä maissa paikan päällä on ollut Yhdysvaltain "ulkoministeriön virkailijoita" ja israelilaisia operaattoreita.
Ja Tunisian, Syyrian ja Ukrainan tapauksissa "demokraattiset vapaustaistelijat" ovat jostakin kumman syystä kutsuneet ääri-islamilaisia terroristijärjestöjä "auttamaan" "vapaustaistelussa", jotka ovat myös vastanneet kutsuun ja ilmestyneet paikalle, vaikka ovatkin Yhdysvaltojen ja lännen etsintäkuuluttamia ja "jahtaamia" terroristeja. Näissä tapauksissa kansainvälinen matkustelu sujuu heiltä ongelmitta.
Tosin Libyassa sattui pikkuinen työtapaturma, kun "vapaustaistelijat" hyökkäsivät USA:n lähetystöön, raahasivat CIA:n suurlähettilään, ei kun USA:n suurlähettilään ulos, hakkasivat hänet, polttivat ja kiduttivat ja kuvasivat äärimmäisen raa'an murhan ja laittoivat sen nettiin. Toisin kuin missä tahansa muualla olisi käynyt, Yhdysvallat ei juurikaan reagoinut oman suurlähettiläänsä murhaan ja lähetystönsä tuhoamiseen kuin verbaalisesti, jostakin syystä.
Taustalla on friedmanilaisen koulukunnan talousopeista johdettu ajatus siitä, että jos jokin kansakunta ei suostu amerikkalaisten suuryritysten vaatimuksiin, kyseinen kansankunta ajetaan kaaokseen, joka pakottaa sen suostumaan. Presidentti Nixon päätti kokeilla oppeja käytännössä randilaisfriedmanilaisen ajatushautomon ehdotuksesta ja kohteeksi valikoitui tuolloin sosialistipresidentin johtama Chile, joka oli kansallistanut amerikkalaisten varastamia kaivoksia.
Ensin Chilessä alkoivat talousvaikeudet. Sitten alkoi yhteiskunnallinen levottomuus. Sosialisti Aliende yritti pitää maata ojennuksessa ja tiukensi linjaansa. Maahan syntyi "vapaita ay-liikkeitä" ja "protestiliike" hallintoa vastaan. Tilanne kiristyi niin, että sosialistipresidentti turvautui asevoimien apuun. Presidentti ei tiennyt asevoimien olevan amerikkalaisten ohjauksessa. Niinpä armeija kaappasi vallan sopivassa tilaisuudessa, palautti amerikkalaisille suuryhtiöille täydet toiminta vapaudet ja "uudisti" yhteiskuntaa friedmanilaisen koulukunnan opetusten mukaiseksi. Chilen sotilasvallankaappauksen takana oli CIA.
Sama tapahtui myös Argentiinassa myöhemmin. Argentiinan sotilasjuntan avustajina toimivat CIA, sekä Israelin salaiset operaattorit.
Sama tapahtui Meksikossa myöhemmin, koska Meksikosta oli löytynyt öljyä, jonka se aikoi pitää itsellään. Meksikossa riitti taloudellinen epävarmuus ja poliittinen epävarmuus, sekä maan pohjoisosiin lietsottu "huumesota".
Sama tapahtui Euroopan Unionille, koska EU ei suostunut amerikkalaisten haluamiin "yhteiskunnallisiin uudistuksiin", eli yksityistämään kansallisomaisuutta ja terveydenhuoltoa yms., ja antamaan amerikkalaisille yrityksille täysiä toimintavapauksia. Syntyi eurokriisi ja yhteiskunnallinen kriisi, mutta avointa sotilaitten käyttöä ei tarvittu. Nyt EU on hyväksymässä sen etujen vastaisen amerikkalaisten laatiman vapaakauppasopimuksen.
Voi olla, että sotilaita tarvitaan pian. Kaikissa EU maissa valvontakoneistoja viritellään jo sotaa omaa kansaa vastaan. Kreikka on kaiken talouskurimuksen keskellä hankkinut panssarivaunuja 200 miljoonalla, vaikka se ei kykene edes maksamaan velkojensa korkoja. Jostakin syystä pääministeri Katainenkaan ei ole edes kommentoinut asiaa. Meillä on jo 200 000 nimeä poliisin epäiltyjen rekisterisssä, vuoden alusta tulivat voimaan uudet salaiset pakkokeinolait jne. Nyt poliisi avasi uuden "epäiltyjen rekisterin", jonne päätyy kuka tahansa kansalainen kenen tahansa ilmiannon tai vihjeen perusteella.
Samaa on tapahtumassa Ukrainassa. Ja Venezuelassa.
Venezuelan suurin rikos on ollut sen öljyvarojen kansallistaminen. Ilta-Sanomat kirjoitti kahdella aukeamalla jo vuosia sitten, kuinka Chavezin hallinto tarjoaa kansalle ilmaista sairaanhoitoa öljyrahoilla saadakseen suosiota kansan parissa. Se oli Ilta-Sanomien mielestä täysin väärin, sillä öljy ei ollut venezuelalaisten omaisuutta, vaan kuului yksityisille yrityksille, joita olivat siis amerikkalaiset öljy-yhtiöt. Chavesz oli kuitenkin liian suosittu kaadettavaksi, vaikka sitä yritettiinkin useampaan kertaan. Nyt, kun mies on kuollut, randilaisfriedmanilaisten ajatushautomoiden laatimat suunnitelmat on pantu käyntiin. Lopputuloksena venezuelalaiset menettävät öljynsä ja tulonsa, maassa suoritetaan massiivisia yksityistämistoimia, julkinen terveydenhuolto lakkautetaan ja "avataan kilpailulle" jne. Kuullostaako tutulta?
Kyllä, meillä on meneillään aivan sama kuvio. Katainen, Stubb ja kokoomus ovat avoimesti randilaisfriedmanilaisen koulukunnan asialla. Tavoiteet ovat samat. Kansallisvaltio tuhotaan yksityisten liikeyritysten tieltä. Kansallisomaisuus jaetaan ulkolaisille yrityksille. Kansakunnasta tehdään alamaisia, orjia ja rikkaan eliitin hallitsemaa karjaa, jota voidaan kohdella miten vain. Kaikki tämä on jo alkanut Suomesssa. Keskustapuolue aloitti yhdessä kokoomuksen kanssa käytännön toimet Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa, mutta varsinaisen lähtölaukauksen kansakuntamme tuhoamiseksi antoivat Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö jo 90-luvulla.
Tämä kaikki on mahdollista meillä ja muualla länsimaissa siksi, että demokraattiset vastavoimat on valjastettu friedmanilaisen ohjelman palvelukseen parilla näppärällä kusetuksella. Ensimäinen oli "globalisaatio". Jokainen, joka kykeni kolmivuotiaan ajatteluun, ymmärsi tämän epämääräisen "globalisaation" palvelevan vain ylikansallisia toimijoita, joita olivat ja ovat edelleen vain suuryritykset.
Perinteinen eurooppalainen vasemmisto söi tämän kakan riemusta kiljuen ja kuvitteli, että tekeillä on jonkinlainen "maailmankylä", jossa sitten tanssitaan eksoottisen musiikin tahdissa, syödään eksoottisia ruokia ja ollaan kavereita neekerien kanssa. Vasemmisto ei käsittänyt, että "neekereitä" tarvittiin eurooppalaisen työvoiman kilpailutukseen, eli palkkatason laskemiseen työttömyysreservin avulla. Siksi halpatyövoiman massiivinen siirto kehitysmaista Eurooppaan polkaistiin käyntiin 1990-luvulla. Sama oli tapahtunut pienessä mittakaavassa jo 1960-luvulla Saksassa, jossa neekereinä toimivat pääasiassa turkkilaiset, ja Ruotsissa suomalaiset ja jugoslaavit, sekä syyrialaiset kristityt, eli assyyrialaiset.
Nuorin yhteiskunnallinen vastavoima eli Vihreät saatiin hurutettua "globalisaation" kelkkaan erittäin nerokkaalla huijauksella. Syntyi "ilmastonmuutos", jonka olivat aiheuttaneet ihmiset. Vihreät ympäri Eurooppaa löysivät itselleen uuden sisällön elämäänsä. He ryhtyivät ajamaan "päästörajoituksia" joiden avulla ilmastonmuutos "pysäytetään". Idean taustalla olevasta "tieteestä" käydään taistoa edelleen. Oireellista on, että kun 1990-luvulla terminä oli "ilmaston lämpeneminen", 2000-luvulla termiksi tulikin "ilmaston muutos", koska vuosituhannen taitteen jälkeen mitään lämpenemistä ei ole globaalisti havaittu.
Malliesimerkistä käy myös Itämeren rikkidirektiivi, joka perustui saksalaisen vihreän professorin lausahdukseen siitä, että laivojen rikkipäästöt aiheuttavat Itämeren rantavaltioissa noin 60 000 kuolemaa vuosittain. Mitään tutkimusta ei ole, mitään näyttöä ei ole, mutta direktiivi saatiin ja sen avulla kansalliset laivastot tuhotaan. Tilalle tulevat kansainväliset mukavuuslippulaivat filippiiniläisine miehistöineen, eli kansalliset toimijat syrjäytettiin taas ulkolaisten ylikansallisten toimijoiden tieltä, friedmanilaisten oppien mukaisesti.
Mikä on tämän "ilmastonmuutoksen torjunnan" rooli globaalissa friedmanilaisessa pelissä? Sillä on ajettu eurooppalainen teollisuustuontanto mahdottomaan tilanteeseen. Yhdysvallat, Kanada, Australia, Intia tai Kiina eivät rasita omia tuotantojaan ympäristöveroilla ja maksuilla. Ne eivät rajoita päästöjä käytännössä mitenkään. Päinvastoin: Kiinan ja Intian päästöt ovat kasvaneet koko ajan, sitä mukaa kun päästörajoituksia on tullut. Eurooppalainen viherrystö on siis ajamassa eurooppalaisia toimijoita globaalissa kilpailussa ahdinkoon ja se on amerikkalaisen suuryritysten etujen mukaista. Myös kiinalaiset hyötyvät tästä, samoin Intialaiset. Ainoat, jotka eivät hyödy, ovat eurooppalaiset.
Mikään näistä ei ole sattumaa. Jo 1980-luvulla Newsweek ja Time lehdissä haastatellut friedmanilaiset ajattelijat antoivat lausuntoja, joiden mukaan Eurooppa oli epäreilu. Eurooppalainen yhteiskuntamalli oli väärin ja se piti muuttaa, hyvällä tai pahalla. Se piti muuttaa joko sopimuksin, tai pakottaa se muuttumaan. Tiedän tämän, koska olin kyseisten lehtien tilaaja runsaan vuosikymmenen ajan. Lehdissä toistui sanoma parin vuoden välein: eurooppalainen yhteiskuntamalli on epäreilu amerikkalaisille. Se pitää muuttaa. Se pitää "avata". Valtioitten omaisuus on väärin. Valtionyhtiöt ovat väärin. Niiden toimialat "pitää avata kilpailulle". Ja jos eurooppalaiset eivät siihen suostu, heidät pitää pakottaa suostumaan.
Ei ole sattumaa, että maamme hallitus pyrkii kaikin keinoin tuhoamaan valtiorakenteemme ja kansallisomaisuutemme. Ei ole sattumaa, että Ukrainassa järisee. Ei ole sattumaa, että EU natisee. Ei ole sattumaa, että Venezuelassa on alkanut aivan samanlainen "kansannousu" kuin Ukrainassa ja lähes identtisten toimijoiden johdolla.
Tämä on demonkratiaa.
Kaikissa näissä maissa on ollut lännen intressien vastainen hallinto, maallistunut diktatuuri, tai jopa vasemmistolaissävytteinen hallinto.
Kaikissa näissä maissa on syntynyt "spontaani" kansannousu, jostakin kumman syystä melko samalla tavalla, samojen askelmerkkien tahdissa.
Kaikissa näissä maissa mediaosaaminen "kapinallisten" puolella on ollut huippuluokkaa ja länsimainen media asettunut välittömästi tukemaan "vapaustaistelijoita".
Kaikissa näissä maissa kansanousut ovat muuttuneet verisiksi asellisiksi kapinoiksi, joiden keulille ovat ilmestyneet "kansallismieliset" tai "radikaalit" voimat.
Kaikissa näissä maissa paikan päällä on ollut Yhdysvaltain "ulkoministeriön virkailijoita" ja israelilaisia operaattoreita.
Ja Tunisian, Syyrian ja Ukrainan tapauksissa "demokraattiset vapaustaistelijat" ovat jostakin kumman syystä kutsuneet ääri-islamilaisia terroristijärjestöjä "auttamaan" "vapaustaistelussa", jotka ovat myös vastanneet kutsuun ja ilmestyneet paikalle, vaikka ovatkin Yhdysvaltojen ja lännen etsintäkuuluttamia ja "jahtaamia" terroristeja. Näissä tapauksissa kansainvälinen matkustelu sujuu heiltä ongelmitta.
Tosin Libyassa sattui pikkuinen työtapaturma, kun "vapaustaistelijat" hyökkäsivät USA:n lähetystöön, raahasivat CIA:n suurlähettilään, ei kun USA:n suurlähettilään ulos, hakkasivat hänet, polttivat ja kiduttivat ja kuvasivat äärimmäisen raa'an murhan ja laittoivat sen nettiin. Toisin kuin missä tahansa muualla olisi käynyt, Yhdysvallat ei juurikaan reagoinut oman suurlähettiläänsä murhaan ja lähetystönsä tuhoamiseen kuin verbaalisesti, jostakin syystä.
Taustalla on friedmanilaisen koulukunnan talousopeista johdettu ajatus siitä, että jos jokin kansakunta ei suostu amerikkalaisten suuryritysten vaatimuksiin, kyseinen kansankunta ajetaan kaaokseen, joka pakottaa sen suostumaan. Presidentti Nixon päätti kokeilla oppeja käytännössä randilaisfriedmanilaisen ajatushautomon ehdotuksesta ja kohteeksi valikoitui tuolloin sosialistipresidentin johtama Chile, joka oli kansallistanut amerikkalaisten varastamia kaivoksia.
Ensin Chilessä alkoivat talousvaikeudet. Sitten alkoi yhteiskunnallinen levottomuus. Sosialisti Aliende yritti pitää maata ojennuksessa ja tiukensi linjaansa. Maahan syntyi "vapaita ay-liikkeitä" ja "protestiliike" hallintoa vastaan. Tilanne kiristyi niin, että sosialistipresidentti turvautui asevoimien apuun. Presidentti ei tiennyt asevoimien olevan amerikkalaisten ohjauksessa. Niinpä armeija kaappasi vallan sopivassa tilaisuudessa, palautti amerikkalaisille suuryhtiöille täydet toiminta vapaudet ja "uudisti" yhteiskuntaa friedmanilaisen koulukunnan opetusten mukaiseksi. Chilen sotilasvallankaappauksen takana oli CIA.
Sama tapahtui myös Argentiinassa myöhemmin. Argentiinan sotilasjuntan avustajina toimivat CIA, sekä Israelin salaiset operaattorit.
Sama tapahtui Meksikossa myöhemmin, koska Meksikosta oli löytynyt öljyä, jonka se aikoi pitää itsellään. Meksikossa riitti taloudellinen epävarmuus ja poliittinen epävarmuus, sekä maan pohjoisosiin lietsottu "huumesota".
Sama tapahtui Euroopan Unionille, koska EU ei suostunut amerikkalaisten haluamiin "yhteiskunnallisiin uudistuksiin", eli yksityistämään kansallisomaisuutta ja terveydenhuoltoa yms., ja antamaan amerikkalaisille yrityksille täysiä toimintavapauksia. Syntyi eurokriisi ja yhteiskunnallinen kriisi, mutta avointa sotilaitten käyttöä ei tarvittu. Nyt EU on hyväksymässä sen etujen vastaisen amerikkalaisten laatiman vapaakauppasopimuksen.
Voi olla, että sotilaita tarvitaan pian. Kaikissa EU maissa valvontakoneistoja viritellään jo sotaa omaa kansaa vastaan. Kreikka on kaiken talouskurimuksen keskellä hankkinut panssarivaunuja 200 miljoonalla, vaikka se ei kykene edes maksamaan velkojensa korkoja. Jostakin syystä pääministeri Katainenkaan ei ole edes kommentoinut asiaa. Meillä on jo 200 000 nimeä poliisin epäiltyjen rekisterisssä, vuoden alusta tulivat voimaan uudet salaiset pakkokeinolait jne. Nyt poliisi avasi uuden "epäiltyjen rekisterin", jonne päätyy kuka tahansa kansalainen kenen tahansa ilmiannon tai vihjeen perusteella.
Samaa on tapahtumassa Ukrainassa. Ja Venezuelassa.
Venezuelan suurin rikos on ollut sen öljyvarojen kansallistaminen. Ilta-Sanomat kirjoitti kahdella aukeamalla jo vuosia sitten, kuinka Chavezin hallinto tarjoaa kansalle ilmaista sairaanhoitoa öljyrahoilla saadakseen suosiota kansan parissa. Se oli Ilta-Sanomien mielestä täysin väärin, sillä öljy ei ollut venezuelalaisten omaisuutta, vaan kuului yksityisille yrityksille, joita olivat siis amerikkalaiset öljy-yhtiöt. Chavesz oli kuitenkin liian suosittu kaadettavaksi, vaikka sitä yritettiinkin useampaan kertaan. Nyt, kun mies on kuollut, randilaisfriedmanilaisten ajatushautomoiden laatimat suunnitelmat on pantu käyntiin. Lopputuloksena venezuelalaiset menettävät öljynsä ja tulonsa, maassa suoritetaan massiivisia yksityistämistoimia, julkinen terveydenhuolto lakkautetaan ja "avataan kilpailulle" jne. Kuullostaako tutulta?
Kyllä, meillä on meneillään aivan sama kuvio. Katainen, Stubb ja kokoomus ovat avoimesti randilaisfriedmanilaisen koulukunnan asialla. Tavoiteet ovat samat. Kansallisvaltio tuhotaan yksityisten liikeyritysten tieltä. Kansallisomaisuus jaetaan ulkolaisille yrityksille. Kansakunnasta tehdään alamaisia, orjia ja rikkaan eliitin hallitsemaa karjaa, jota voidaan kohdella miten vain. Kaikki tämä on jo alkanut Suomesssa. Keskustapuolue aloitti yhdessä kokoomuksen kanssa käytännön toimet Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa, mutta varsinaisen lähtölaukauksen kansakuntamme tuhoamiseksi antoivat Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö jo 90-luvulla.
Tämä kaikki on mahdollista meillä ja muualla länsimaissa siksi, että demokraattiset vastavoimat on valjastettu friedmanilaisen ohjelman palvelukseen parilla näppärällä kusetuksella. Ensimäinen oli "globalisaatio". Jokainen, joka kykeni kolmivuotiaan ajatteluun, ymmärsi tämän epämääräisen "globalisaation" palvelevan vain ylikansallisia toimijoita, joita olivat ja ovat edelleen vain suuryritykset.
Perinteinen eurooppalainen vasemmisto söi tämän kakan riemusta kiljuen ja kuvitteli, että tekeillä on jonkinlainen "maailmankylä", jossa sitten tanssitaan eksoottisen musiikin tahdissa, syödään eksoottisia ruokia ja ollaan kavereita neekerien kanssa. Vasemmisto ei käsittänyt, että "neekereitä" tarvittiin eurooppalaisen työvoiman kilpailutukseen, eli palkkatason laskemiseen työttömyysreservin avulla. Siksi halpatyövoiman massiivinen siirto kehitysmaista Eurooppaan polkaistiin käyntiin 1990-luvulla. Sama oli tapahtunut pienessä mittakaavassa jo 1960-luvulla Saksassa, jossa neekereinä toimivat pääasiassa turkkilaiset, ja Ruotsissa suomalaiset ja jugoslaavit, sekä syyrialaiset kristityt, eli assyyrialaiset.
Nuorin yhteiskunnallinen vastavoima eli Vihreät saatiin hurutettua "globalisaation" kelkkaan erittäin nerokkaalla huijauksella. Syntyi "ilmastonmuutos", jonka olivat aiheuttaneet ihmiset. Vihreät ympäri Eurooppaa löysivät itselleen uuden sisällön elämäänsä. He ryhtyivät ajamaan "päästörajoituksia" joiden avulla ilmastonmuutos "pysäytetään". Idean taustalla olevasta "tieteestä" käydään taistoa edelleen. Oireellista on, että kun 1990-luvulla terminä oli "ilmaston lämpeneminen", 2000-luvulla termiksi tulikin "ilmaston muutos", koska vuosituhannen taitteen jälkeen mitään lämpenemistä ei ole globaalisti havaittu.
Malliesimerkistä käy myös Itämeren rikkidirektiivi, joka perustui saksalaisen vihreän professorin lausahdukseen siitä, että laivojen rikkipäästöt aiheuttavat Itämeren rantavaltioissa noin 60 000 kuolemaa vuosittain. Mitään tutkimusta ei ole, mitään näyttöä ei ole, mutta direktiivi saatiin ja sen avulla kansalliset laivastot tuhotaan. Tilalle tulevat kansainväliset mukavuuslippulaivat filippiiniläisine miehistöineen, eli kansalliset toimijat syrjäytettiin taas ulkolaisten ylikansallisten toimijoiden tieltä, friedmanilaisten oppien mukaisesti.
Mikä on tämän "ilmastonmuutoksen torjunnan" rooli globaalissa friedmanilaisessa pelissä? Sillä on ajettu eurooppalainen teollisuustuontanto mahdottomaan tilanteeseen. Yhdysvallat, Kanada, Australia, Intia tai Kiina eivät rasita omia tuotantojaan ympäristöveroilla ja maksuilla. Ne eivät rajoita päästöjä käytännössä mitenkään. Päinvastoin: Kiinan ja Intian päästöt ovat kasvaneet koko ajan, sitä mukaa kun päästörajoituksia on tullut. Eurooppalainen viherrystö on siis ajamassa eurooppalaisia toimijoita globaalissa kilpailussa ahdinkoon ja se on amerikkalaisen suuryritysten etujen mukaista. Myös kiinalaiset hyötyvät tästä, samoin Intialaiset. Ainoat, jotka eivät hyödy, ovat eurooppalaiset.
Mikään näistä ei ole sattumaa. Jo 1980-luvulla Newsweek ja Time lehdissä haastatellut friedmanilaiset ajattelijat antoivat lausuntoja, joiden mukaan Eurooppa oli epäreilu. Eurooppalainen yhteiskuntamalli oli väärin ja se piti muuttaa, hyvällä tai pahalla. Se piti muuttaa joko sopimuksin, tai pakottaa se muuttumaan. Tiedän tämän, koska olin kyseisten lehtien tilaaja runsaan vuosikymmenen ajan. Lehdissä toistui sanoma parin vuoden välein: eurooppalainen yhteiskuntamalli on epäreilu amerikkalaisille. Se pitää muuttaa. Se pitää "avata". Valtioitten omaisuus on väärin. Valtionyhtiöt ovat väärin. Niiden toimialat "pitää avata kilpailulle". Ja jos eurooppalaiset eivät siihen suostu, heidät pitää pakottaa suostumaan.
Ei ole sattumaa, että maamme hallitus pyrkii kaikin keinoin tuhoamaan valtiorakenteemme ja kansallisomaisuutemme. Ei ole sattumaa, että Ukrainassa järisee. Ei ole sattumaa, että EU natisee. Ei ole sattumaa, että Venezuelassa on alkanut aivan samanlainen "kansannousu" kuin Ukrainassa ja lähes identtisten toimijoiden johdolla.
Tämä on demonkratiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)