POLITIIKKAA ILMAN POLITIIKKAA

Milloin suomalaisesta politiikasta tuli pelkkää "asiain hoitoa"? Mitä suomalaiselle poltiikalle tapahtui? Mihin se katosi?

Suuremmat puolueet ja hallituspuolueet vaativat oppositiota osallistumaan "vastuunkantoon". Se tarkoittaa, että pienempien puolueiden ja opposition pitää kantaa vastuuta hallituksen tekemistä päätöksistä, riippumatta siitä, ovatko ne linjassa oppositiopuolueen ajatusten kanssa. Hallituksissahan kannetaan vastuuta, toisinsanoen ei tehdä mitään ja ollaan hiljaisina yhtiökumppaneina ja painetaan nappia minkä tahansa hallituksen esityksen puolesta, tai vähintään ei vastusteta niitä. Hallituksen esityksethän ovat isoimpien puolueiden esityksiä, jotka pienemmät sitten nielevät.

Vihreät ovat malliesimerkki vastuunkannosta. Se ei tarkoita yhtään mitään. Siksi vihreät ovat olleet maailman ydinvoimamyönteisimmissä hallituksissa. Siksi Osmo Soininvaara kiirehti lausumaan, ettei ydinvoima ole vihreille kynnyskysymys. Se oli aika merkittävä lausunto. Ydinvoimaa vastustaneesta ympäristöliikkeestä syntynyt ympäristöpuolue ilmoitti, ettei sen perusajatuksella ole merkitystä. Se ilmoitti, ettei sillä ole enää mitään asiaa, ideologiaa tai tarkoitusta, muuta kuin politikointi, käytännön asioiden junailu. Tai, itseasiassa, ei edes sitä. Vihreän ympäristöministerin valtakaudella maassa on meneillään EU:n suurin ympäristökatastrofi, eikä sille tehdä mitään. Toisaalta, ei se ole mikään yllätys. Ei pidäkään tehdä. Puhuminen riittää.

Vasemmisto, vasemmistoliitto vai mikä lie sen nimi tällä viikolla onkaan, on tehnyt saman liikkeen. Se on ilmoittanut pelaavansa hallituksen joukkueessa sen säännöillä. Asiaa tuskin tämän selvemmin voi sanoa. Nuo säännöt ovat suuren rahan sääntöjä, epäinhimillisen äärikapitalismin sääntöjä.  Ja vasurit haluavat pelata tuota peliä noilla säännöillä. Se tarkoittaa sitä, ettei vasemmistoliitossa ole enää mitään vasemmistolaista. Jos olisi, se ei voisi olla hallituksessa, jonka kaikki ratkaisut ovat tähdänneet kaikkein rikkaimpien suomalaisten rikastumiseen ja kaikkein suurimpien yritysten etujen ajamiseen. Tätä politiikkaa vasurit ovat tukeneet ja ajaneet. Kun kaksi puolueen kansanedustajaa ilmoitti ettei voi tukea tuota ei-vasemmistolaista politiikkaa, puolue erotti heidät keskuudestaan ja hakkui ja sätti pettureiksi. Siis ne kaksi miestä, joiden mielestä vaalilupauksia ei voi pettää, olivat pettureita.

Tällaisia ovat nykyvasemmistoliittolaiset. He ovat edistäneet kaikin voimin yhteiskunnallisen epätasa-arvon paluuta, tuloerojen kasvua, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon heikentämistä. He osallistuvat veronkierron ja harmaantalouden tukemiseen hallintarekisterilain ja muiden kautta. Suuressa verouudistuksessa vasurit ja demarit vaativat korjauksia alkuperäisiin esityksiin ja tulihan niitä. Vasurit julistivat estäneensä suuren epäkohdan. He unohtivat sanoa, että verotus muuttui entistä epätasa-arvoisemmaksi ja huonommaksi köyhien ja pientuloisten eläkeläisten vinkkelistä.

Kokoomus on taiteillut imagolla viimeiset parikymmentä vuotta. Sitä ennen he huijasivat suomalaisia yrittäjiä. Nyt he huijaavat kaikkia. Samaan aikaan kun suomalainen PK-sektori on ainoa joka työllistää tässä maassa ketään, jonne on syntynyt uusia työpaikkoja, kokoomus suosii rikkaimpia ja suurimpia yrityksiä kaikin tavoin ja rankaisee PK-yrityksiä kaikin tavoin. Verohelpotukset ja kaikki muu namiskuukkeli suunnataan niille, joilla jo on. Ne, jotka kamppailevat päivästä toiseen selvitäkseen, saavat keppiä ja kunnolla. Näin kokoomus todellisuudessa ajattelee yrittäjistä.

Sensijaan, että olisi esimerkiksi leikannut työllistämisen sivukuluja roimasti, se junaili kaikkein rikkaimmille ja suurimille lisää rahaa, riihikuivaa rahaa. Se kiristi PK-yritysten verotusta ja taloutta, samaan aikaan kun ne isoimmat saivat roimia helpotuksia. Jyrki Kataisen mielestä pienyrittäjien potkiminen ja hakkaaminen kannustaa niitä kasvamaan isommiksi. Jyrkin mielestä ne pitää pakottaa kasvamaan poistamalla niiltä taloudelliset edellitykset kasvuun. Näin luodaan Jyrkin mielestä lisää työpaikkoja ja yrittämistä tähän maahan. Kokoomus siis viestittää, että jos ryhdyt yrittäjäksi, olet kusessa. Me ruoskimme sinua aamusta iltaan ja viemme rahasi, ja annamme ne isommille ja rikkaammille. Ihme on, ettei kokoomus ole vielä säätänyt lakia, joka pakottaa kaikki pienyrittäjiksi suurempien lypsylehmiksi ja orjiksi. Sellainen on kai vasta tulossa.

Demarit ovat toinen päähallituspuolue. Demarien kannatus laskee kuin lehmän häntä ja syystäkin. Miksi kukaan äänestäisi demareita? Voit äänestää aivan hyvin kokoomusta. Linja on täysin sama. On ollut ainakin Lipposen ajoista saakka. Ei demareilla ja kokoomuksella ole mitään eroa. Se on lähinnä retoorista, tai ei edes sitäkään. Rakkaus-puolue paljasti viimeistään, ettei demareilla kuten kokoomuksellakaan ole mitään politiikkaa. Ne ovat kumpikin pelkkiä etujärjestöjä, jotka ajavat lähinnä omia etujaan ja talouden suurten toimijoitten etuja.  Niiden politiikka on lähinnä äänestäjien kusettamista. Siihen ne keskittyvät. Vaaleissa olennaista on saada ääniä. Politiikka, aatteet ja muu skeida on jo heivattu aikoja sitten kaatopaikalle.

RKP on missä tahansa hallituksessa milloin vain mukaan pyydetään. RKP:n imago on suomenruotsalaisen pehmeä ja humaani, mutta kulissien takana se on äärikapitalistinen hämäräheppujen asioita ajava joukkio, joka on tässä hallituksessa yhdessä kokoomuksen kanssa pyrkinyt kaikin keinoin estämään harmaan talouden tutkintaa ja edistänyt sen kasvua ja toimintavapautta. Sen edellinen puheenjohtaja teki puolustusstrategisesti täysin järjettömän päätöksen lakkauttaessaan varuskunnan itä-Suomesta säilyttääkseen ruotsinkielisen joukko-osaston rannikolla. Juttu nostatti älämölön, koska katsottiin, että kyseisen varuskunnan reserviläiskiltaan kuulunut ministeri suosi ruotsinkielisiä. Veikkaanpa, ettei kyse ollut tästä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, keitä muita kiltaan kuului ja ketkä pyysivät säilyttämään etelärannikon varuskunnan.

Kristilliset edustavat suomalaista fundamentalismia. Sisäministeri esiintyy hänkin ymmärtäväisenä ja sovinnollisena kristittynä, mutta silloin tällöin naamion takana lymyävä fundamentalisti kurkistaa. Kristillisten puolueohjelmaa lukiessa tulee mieleen mikä tahansa islamistinen ryhmittymä. Sointi ja sanat ovat samanlaiset. Ja ajatuksetkin ovat saman suuntaisia. Kieltolaki toisensa perään sopisi oikein hyvin linjaan ja sellaisia onkin esitetty. Ennen kaikkea kristilliset ovat hallituksessa tukemassa suurimpien ei-niin kristillistä politiikkaa.

Keskusta haukkuu hallitusta. Se ei haukkuisi hallitusta, jos olisi hallituksessa, koska aika pitkälle hallituksen politiikka on samaa mitä keskustakin haluaa. Oppositiossa keskusta vaatii lähinnä nimenmuutoksia. Itse asioihin se ei puutu. Se vastustaa kuntien pakkoliitoksia, mutta vaatii niiden yhteistoiminnan lisäämistä, siis sitä samaa johon pakkoliitoksillakin pyritään. Se vastustaa sote-alueita ja kaikkea siihen liittyvää, mutta vaatii terveydenhuollon järjestämistä maakunta-mallin kautta. Kun keskusta oli hallituksessa, Kainuussa toteutettiin keskustan maakuntamalli. Se tarkoitti käytännössä aivan samaa kuin nykyisenkin hallituksen esitykset. Pienet kunnat kurjistuivat, palvelut karkasivat suuriin keskuksiin, terveydenhuollossa matkat kasvoivat kymmeniin kilometreihin ja poliisi katosi kuin uhan alainen eläin.

Perussuomalaisia on haukuttu siitä, että he eivät kanna vastuuta. He eivät siis suostu tukemaan kokoomuksen ja demarien päätöksiä. Ei persujen pitäisikään tukea. Hehän ovat oppositiossa. Silloin ei pidäkään kantaa vastuuta muiden tekemisistä. Persut eivät lähteneet hallitukseen tukemaan kokoomusta ja demareita. Se harmittaa kokoomusta ja demareita, ja siksi ne haukkuvat persuja vastuunpakoilijoiksi. Kokoomus ja demarit väittävät, ettei persuilla ole vaihtoehtoja. On heillä. He ovat laatineet varjobudjettinsa ja vaihtoehtoisia esityksiään. Niitä ei vain noteerata, koska persut eivät osaa tuoda niitä esille. Sensijaan, että jakaisivat tiedotusvälineille varjobudjettinsa ja pitäisivät asioista tiedotuskampanjoita, he heiluttelevat printtejä eduskunnan suuressa salissa. Paikallistasolla he ovat vastustaneet jopa omia esityksiään.

Persujen isoin ongelma ei kuitenkaan liity budjetteihin. Se liittyy imagoon. Puolueen äärioikeistosiipi on tahtoen ja tahtomattaankin riistänyt persut omaksi leikkikalukseen. Persuilla oli miljardin dollarin paikka rohmuta kaikki petetyt demarit ja vasurit riveihinsä, kaikki pettyneet ay-aktiivit ja duunarit, mutta sensijaan maahanmuuttokriitikot ja muut nuorisoketjulaiset päästettiin mellastamaan niitylle. Näillä vuosikausia Netin hämärissä puuhastelleilla ja sen ksenofobiafoorumeilla meuhkanneilla veijareilla oli yllättäen kansallinen foorumi edessään. Eiväthän he malttaneet käyttäytyä, vaan intoutuivat ja media, jolle persut olivat suuri mysteeri, tarttui täkyyn. Suomensisulaiset ja halla-aholaiset antoivat kasvot puolueelle ja saivat monet jo sen kannatajaksi siirtyneen ottamaan askeleen pari taakse päin. Nyt persuilla onkin tekemistä. Pitäisi olla kannatuksen arvoinen suurpuolue, mutta ilman halla-aholaisuuden leimaa.

Ketä siis äänestää vaaleissa? Jos äänestät kokoomusta, keskustaa tai demareita, äänestät saman politiikan puolesta. Jos äänestät vihreitä, äänestät mitä tahansa. Jos äänestät vasureita, äänestät mitä tahansa. Jos äänestät RKP:tä, äänestät vanhaa isoa rahaa ja hämärätaloutta. Jos äänestät kristillisiä, äänestät fundamentalisteja. Jos äänestät persuja, et edes tiedä mitä äänestät.

Kun politiikasta katosi aate, idea, siitä katosi politiikka. Politiikka muuttui asioiksi, joilla ei muka ole tekemistä ideologioitten kanssa. Kun kyse on vain kompromisseista ja sopimuksista, ei ole väliä mitä puoluetta äänestää. Yksikään puolue ei pidä sanaansa. Yhdelläkään ei ole mitään poliittista suuntaa, perustaa, pohjaa, aikomusta tai tavoitetta. Niillä on retoriikkaa, sanoja ja imagoja. Sisältöä ei ole.

Kaikessa on kyse siitä miltä näyttää, miltä vaikuttaa. Kyse on siitä, pystytäänkö äänestäjä houkuttelemaan. Se, mitä tapahtuu vaalien jälkeen, vaalien välillä, on aivan toinen juttu. Se ei korreloi mitenkään vaalilupausten tai puheiden kanssa. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vaalit ovat markkinointikampanja. Mediakampanja, jossa myydään imagoa. Vaalien jälkeen palataan maailmaan, jossa ei ole politiikkaa, ei ideologiaa, ei ajatusta, ei halua tai tahtoa mihinkään. Kaikki on sovittavissa sopivasta summasta. Mulle ministerin auto ja palkka, niin sopii.

Tätä on politiikka ilman politiikkaa. Tätä on suomalainen poltiikka.