SUOMI NOUSUUN?

Kaikkialla hoetaan samaa jööttiä siitä, kuinka työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. Totta, siksi palkkojen alaspainamispuheet kummastuttavatkin. Jos ja kun kotimainen kulutuskysyntä romahtaa, suomalainen yrityskenttä romahtaa. Ja se romahtaa kun tulotaso tippuu tarpeeksi alas. 90% suomalaisyrityksistä toimii kotimarkkinoilla. Se tuntuu unohtuneen suuryritysten ja eduskunnan pomoilta tyystin.

Toinen ongelma tässä hokemassa on se, että samaan aikaan yksityisellä ja julkisella sektorilla on meneillään kaikkien aikojen työpaikkojen lopettajaiset. Julkinen sektori on valmis maksamaan konsulteille mitä vain, jotta nämä keksisivät työllistämiskikkoja, mutta ei käytä samaa rahaa työntekijän palkkaamiseen. Jyrki Kataisen hallitus ehti käyttää noin 800 miljoonaa erilaisiin konsulttipalkkioihin, joista pelkästään Pekka Himasen huuhaa-projektiin meni satoja tuhansia. Väitän, että 800 000 000 eurolla olisi voitu palkata ihmisiä töihin.

Meillä hoetaan vuodesta toiseen, että yrittämisestä pitää tehdä kannattavaa. Joo o, mutta mitä samaan aikaan on tehty? Aivan, kaikki mahdollinen yrittämisen hankaloittamiseksi. Yrityksen perustaminen on hankalaa ja sitä hankaloitetaan koko ajan uusin määräyksin ja säännoin ja vaatimuksin. Yrittämisen lopettaminen se vasta hankalaa onkin. Se on lähes mahdotonta, koska viranomaiset eivät usko siihen. Yrityksensä lopettanut saa tehdä vielä kolme vuotta yrityksensä lopettamisen jälkeen tehdä selvityksiä viranomaisille siitä, että yritys on lopettanut toimintansa. Verohallinto voi olla tätäkin sitkeämpi.

Kaikkialla hoetaan, että työntekijöiden tulisi joustaa, mutta jos työntekijä onkin valmis joustamaan pienyrityksessä, se ei käy, koska suuryritykset ovat tehneet sopimuksia joilla se estetään. Työntekijöiden asemaa ei saa missään tapauksessa vaarantaa tai heikentää, se on selvä, mutta jos kaikki sopiminen perustuu suurteollisuuden ja suuryritysten prosessiteollisuuden tarpeisiin, lopputuloksena on kellokorttimaailma, joka joustaa vain ison pomon määräyksestä. Pikkufirmoilla ei ole rahkeita tai oikeutta tähän.

Itseasiassa monelle pienyrittäjälle ei palkka ole este, ei edes se että työntekijöilla on "liian hyvät edut". Ongelma ovat palkkaamisen kustannukset. Eikä tällä tarkoiteta edes välttämättä niitä ns. "sivukuluja", joissa niissäkin olisi sorvaamisen varaa. Kuinkakohan moni maksu tuli sekä työnantajalle että työntekijälle 90-luvun laman vuosina "väliaikaiseksi"?

Mutta se varsinainen este ovat uudet lupamaksut, nämä ja nuo maksut. Eräs yrittäjä kertoi joutuvansa makselemaan kaikenlaisia maksuja ja selvityksiä kymppitonnilla, ennen kuin uusi työntekijä edes pääsee työnsä ääreen. Näitä uusia lupia, lappuja, todistuksia, vaatimuksia ja ties mitä perkeleitä on tullut sadoittain viimeisen 20 vuoden aikana. Hulluin määräys on se, joka vaatii ostamaan työhön kuuluvat suojavarusteet ja vaatteet sertifioidulta suomalaisyritykseltä, siis yhdeltä ainoalta, vaikka aivan samat tuotteet voisi ostaa ruotsalaiselta valmistajalta paljon halvemmalla. Se on kuitenkin laitonta. On pakko ostaa kalliimmat sertifioidulta firmalta ja se maksaa satoja euroja lisää.

Kun kioskiyrittäjä päätti leipoa aamuisin pullaa, viranomaiset vaativat leipomotiloja. Selllaiset tehtiin suurella rahalla ja vaivalla. Kun ne olivat valmiit, vaadittiinkin leipomomittaisia kylmätiloja. Sellaisetkin tehtiin. Kun ne olivat valmiit, vaadittiinkin tietty määrä sosiaalitilaa jokaista työntekijää kohden. Siihen ei enää ollut varaa. Yrittäjä lopetti.

Yli 30 vuotta alansa huippuna tunnettu mies värvättiin valtion firmaan töihin huippuosaamisensa vuoksi. Oli kuitenkin ongelma. Vaikka mies oli alansa legenda, kutsuttu töihin superosaajana, byrokraatit ilmoittivat etteivät voi maksaa miehelle sovittua palkkaa. Se johtui siitä, ettei mies ollut "pätevä". Vaikka hänet oli rekrytoitu juuri ammattitaitonsa vuoksi, hän ei osannut töitään ja siksi hänelle voitiin maksaa vain aloittelijan palkka. Tämä johtui siitä, ettei miehelle ollut "todistusta ammattipätevyydestään" ja näin ollen hän ei virallisesti osannut tehdä mitään, ei vaikka yrityksen pomot olivat nimenomaan pyytäneet hänet hommiin osaamisensa vuoksi.

25 vuotta alallaan työskennelleelle naiselle ilmoitettiin, ettei hänellä ole ammattipätevyyttä, vaikka hän oli toiminut alallaan johtotehtävissäkin 15 vuotta. Syynä oli se, ettei hänellä ollut "todistusta ammattipätevyydestä". Hän ei ollut saanut "koulutusta alalle".

Suomi on maailman ainoa maa, jossa suoraan ammattikoulusta työelämään saapastellut pojan nulikka katsotaan pätevämmäksi kuin alalla työskennellyt legendaarinen ammattilainen, vain siksi koska nulikalla on "todistus ammattipätevyydestä". Suomi on maailman ainoa maa, jossa töitä tekemällä ei opi mitään, eikä pätevöidy. Pätevoityminen tapahtuu vain kursseilla olemalla, kouluissa ja laitoksissa, ei oikeissa töissä. Missään muualla maailmassa ei ole niin, että ammattinsa tekemällä oppineelle sanotaan, että et osaa töitäsi. Muualla maailmassa 20-30 vuotta työtään tehnyt on mestari, alansa osaaja, olipa kyse sitten käsitöistä, toimistohommista, ojankaivuusta tai autoilusta. Meillä olet pelkkää paskasakkia, JOS sinulla ei ole todistusta, lappua, lippua, dokumenttia, proopuskaa.

Suomessa ei haluta täystyöllisyyttä. Ihmisille ei haluta töitä. On luotu satoja miljoonia maksava "koulutukseen" perustuva työvoimareservi. Sitä ylläpidetään tarkoituksella. Se pitää palkat kurissa. Siksi valtiolla on varaa pelleilyyn, sensijaan että se palkkaisi suoraan osaajia hommiin. Tämä ei ole sattumaa, vahinko, vaan tahallista ja tarkoituksellista. Tähän on pyritty. Tätä on luotu ja rakennettu tieten tahtoen. On luotu monimutkaisten lupien viidakko, joka estää palkkaamisen. On luotu esteitä ja hidasteita työllistymiselle. On maksuja, lisämaksuja, niiden maksuja, niin ettei pienyrittäjällä ole varaa palkata ketään. Ei, vaikka haluaisi maksaa kunnon palkkaakin. Tämä on suurten etu.

Kokoomus, keskusta ja demarit ovat luoneet viimeisen 20 vuoden aikana valtakunnan, jossa suuryritysten tahto menee lähes sellaisenaan läpi. Niiden etu ei ole koskaan kansan etu. Ei se ole myöskään kotimaisen PK-sektorin etu. Suomalaisten yrittäjien suurin munaus on ollut se, että he kuvittelevat edelleen olevansa jotenkin samalla viivalla ja samassa leirissä kansainvälisten suuryritysten kanssa. Kotimarkkinoilla toimivilla yrityksillä ei ole mitään sijaa siinä pöydässä, päinvastoin: niiden edut ovat yleensä päinvastaiset kuin kansainvälisillä toimijoilla. Tästä huolimatta ilmajokelainen kioskikauppias ja lappeenrantalainen piirakan tekijä uskovat edelleen etujärjestöönsä ja sen hokemiin. Yrittäjät, perustakaa itsellenne uusi etujärjestö! Katsokaa mitä tämä on saanut aikaan: kaiken tämän josta valitatte koko ajan. Ja vain siksi, että suuryritykset haluavat niin.

Kuvitellaanpa, että Suomessa yrityksen perustamiseen riittäisi ilmoitus viranomaisille ja yritysrekisteriin. Mitään muuta ei tarvittaisi. Veroja yritys maksaisi siitä mitä se oikeasti tienaa, eikä siitä mitä se uskoo verottajan vaatimuksesta tienaavansa seuraavan vuoden aikana. Jos yritys palkkaisi työntekijän, yleiset työehdot riittäisivät. Ei olisi lisäselvityksiä, lupamenettelyjä, sitä sun tätä maksua ja kurssittamisia.

Jos yrittäjä katsoisi, että työntekijä on pätevä rakennushommiin tai leipuriksi, asia olisi sillä selvä. Ei tarvittaisi tulityökursseja, hygieniapasseja, niitä ja näitä lisäkustannuksia. Jos työntekijä ei osaisi hommiaan, hän saisi potkut. Jos yritys rikkoisi lakia, tekisi huonon talon tai myisi ruttopullaa, se joutuisi oikeuteen. Mutta vasta sitten, ei etukäteen.

Jos ja kun yritys lopettaisi toimintansa, riittäisi ilmoitus viranomaisille ja yritysrekisteriin. Yritys lakkaisi olemasta. Jos se jatkaisi toimintaansa tämän jälkeen, asia olisi rikos. Se olisi poliisin asia. Oikeuslaitos hoitaisi homman.

Miksei tämä ole mahdollista? Koska kokoomus, keskusta ja demarit ovat yhdessä suuryritysten kanssa päättäneet niin. Ne ovat luoneet maan, jossa työllistyminen, palkan maksaminen ja yrittäjyys on tehty mahdollisimman hankalaksi. Tämä on fakta. Ne selittävät sitä sun tätä, ne puhuvat yrittäjille varsinkin vaalirahoja hakiessaan kaikkea mitä yrittäjät haluavat kuulla ja mihin he haluavat uskoa, ja vievät sekä vaalirahat että kaiken muunkin mennessään.

Mitä asialle voidaan sitten tehdä? Aivan aluksi, älkää nyt enää äänestäkö noita puolueita, älkääkä tukeko niitä etujärjestöjä, jotka ovat kasanneet eteenne esteitä ja hankaloittaneet yrittämistänne viimeiset 20 vuotta.