SNELLMAN 1863

"Sota Venäjää vastaan - siinä tarkoituksessa kun sitä lietsotaan - olisi sota, jonka loppua kukaan ei voi tietää ennalta.

Meidän maamme lehdet herjaavat päivittäin Venäjää palvellakseen Puolaa. On helppo nähdä, minkä maan kustannuksella ne tätä jalomielisyyttään harjoittavat ja mitä apua siitä onnettomille puolalaisille on. Ja täällä on vielä niitä, joiden mielestä muutaman vuoden sota olisi Suomelta vain kohtuullinen panos saman asian vuoksi.

Kaikkien näiden näkemysten suhteen voi tosin lohduttautua sillä, että Jumala on hullujen holhooja. Tätä todistaa jo se, että kaikelle tälle hulluudelle on tilaa. Mutta on syvästi masentavaa nähdä se hiljaisuus, jolla järkevämmät tässä maassa jättävät sanan vain hullujen ja ymmärtämättömien käyttöön.

Suomen kaltaiselle pienelle ja valtiollisesti epäitsenäiselle maalle, joka ei valitse sotaa vaan ottaa sen vastaan, jolla ei siten ole siinä minkäänlaisia kansallisia intressejä ja joka on täysin kykenemätön määräämään sodan lopputlutosta - sellaiselle kansalle sota voi tuoda ainoastaan onnettomuutta.

Mutta millaisista yhdistelmistä kukin sitten uneksuukin, niin varmaa on, että kansa, joka hakee tulevaisuuttaan sodan kohtaloista ilman että se voi sormenpäälläänkään vaikuttaa sodan kulkuun, olisi kevytmielistä väkeä, jolla olisi myös kevytmielisten tulevaisuus - tuho ja paha äkkikuolema. Ja silti tällainen kevytmielisyys on voinut päästä valloilleen maamme lehdistössä.

Täällä ei ole yleisesti mitään käsitystä siitä, ettei mikään maa ole koskaan käynyt sotaa muiden kuin omien etujensa vuoksi. Kuvitellaan nöyrästi, että Englanti olisi halukas korottamaan verojaan tai kasvattamaan kansallista velkaansa sadoilla miljoonilla punnilla siksi että Englannin kansakunta saisi hyvän omantunnon siitä, että se on taistellut kärsivän kansakunnan puolesta - tai että ranskalaiset tuhlaisivat vertaan ja rahojaan saman jalon päämäärän vuoksi.

Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omaa etuaan ja niin sen pitääkin tehdä.

Tämä on se, mitä minä haluaisin, jos voisin, terottaa lähtemättömästi maanmiesteni vakaumukseen: kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä. Tällainen vakaumus pitää sisällään, että kansakunnan ei tule haluta tai tavoitella mitään muuta kuin sen mahti riittää saavuttamaan ja säilyttämään."

J.V. Snellman, toukokuussa 1863