Suomessa hieman heikommin tunnettu amerikkalainen Trilateral Comission, Kolmikantakomissio, on yksi Uuden maailmanjärjestyksen airueista ja arkkitehdeista. Se julkaisee kahta julkista lehteä, Trialogue sekä Triangel Papers, jotka propagoivat Kolmikantakomission ajatuksia ja maailmankuvaa. Komissiolla on myös nettisivunsa.
Komission itsensä mukaan se perustettiin vuonna 1973 ja virallisen version mukaan sen perustivat eurooppalaiset, pohjoisamerikkalaiset ja japanilaiset yksityishenkilöt "auttaakseen ratkaisemaan niitä haasteita ja johtajuuteen liittyviä velvollisuuksia, jotka ovat yhteisiä koko maailman demokraattisille, teollistuneille alueille."
Todellisuudessa Trilateral Comissionin perusti yksi mies, David Rockefeller, joka myös valitsi kaikki 350 jäsentä henkilökohtaisesti. Missään ei mainita, että Rockefeller oli Bilderberg-ryhmän jäsen ja että päätös Kolmikantakomission perustamisesta tehtiin huhtikuussa 1972 belgialaisessa Knokke-Heistin kaupungissa juuri Bilderberg-ryhmän kokouksessa. Trilateral Comission vakuuttaa myös, että sen toimikaudeksi oli kaavailtu kolmen vuoden kestoa, mutta jostakin syystä sen toiminta jatkuu edelleen, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Trilateral Comissionin ideologinen tausta on entisen Washingtonin superhaukan Zbigniew Brzezinskin esittämissä ajatuksissa. Brzezinski kirjoitti kirjassaan Between Two Ages, että silloinen kaksinapainen maailmanjärjestys olisi korvattava yhdellä maailmanjärjestyksellä. Selkokielellä tämä tarkoittaa Uutta maailmanjärjestystä. Nämä ajatukset ovat puolestaan peräisin Council on Foreign Relationsilta, jonka jäsen Brzezinski oli ja josta tuonnempana enemmän.
Brzezinskin, sekä Kolmikantakomission että Council on Foreign Relationsin mielestä "kansallinen itsehallinto ei voinut enää toteutua" ja maailmaan olisi luotava kaikki valtiot käsittävä "maailmanlaajuinen verotusjärjestelmä." Pisimmällä tässä hankkeessa ollaan Euroopan Unionissa, jossa yleiseurooppalaista verotusjärjestelmää ollaan jo luomassa kovaa vauhtia liittovaltiokehityksen kiihtyessä. Ylikansallinen verotusjärjestelmähän tarkoittaa käytännössä ylikansallisen valtiorakenteen luomista.
Kolmikantakomission jäseniin kuului mm. presidentti Jimmy Carter, jonka valtakauden jälkeen jokaisessa Yhdysvaltain hallituksessa on ollut komission jäseniä. Carter oli nimenomaan Rockefellerin löytö, mutta Rockefeller on silti yrittänyt vakuutella, että kaikki komission jäsenet ovat vain huolestuneita yksityishenkilöitä ja komissio vain heidän rupatteluseuransa.
Yksi komission toiminnasta oikeasti huolestunut henkilö oli kongressiedustaja Larry McDonald, joka vaati jo vuonna 1980 Yhdysvaltain hallinnolta toimia Kolmikantakomission toiminnan tutkimiseksi ja julkistamiseksi. McDonald oli hyvin äänekäs salaseurojen vastustaja ja kriitikko kuolemaansa saakka. Hän oli yksi niistä yli kahdesta sadasta matkustajasta Korean Airlanesin koneessa, joka harhautui selittämättömästi reitiltään kahdesti Neuvostoliiton suljettuun ilmatilaan vuonna 1983 ja jonka puna-armeijan hävittäjä lopulta ampui alas. Eloonjääneitä ei ollut. Samaan aikaan samalla alueella liikkui sattumalta amerikkalainen vakoilukone.
Kolmikantakomissiota on joskus kutsuttu Council on Foreign Relationsin julkisuustempuksi ja puskuriksi, ja ne toimivatkin tiiviissä yhteistyössä. Council on Foreign Relations, Ulkomaansuhteiden neuvosto, toimii Kolmikantakomission kanssa läheisesti myös Bilderberg-ryhmän kanssa, vaikka onkin sitä huomattavasti vanhempi.
Ulkomaansuhteiden neuvoston alkuna voidaan pitää presidentti Woodrow Wilsonin vuonna 1917 järjestämää kokousta, joka pyrki määrittelemään ne rauhanehdot, jotka Yhdysvallat esittäisi ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Näistä ehdoista keskeisiä olivat kaikkien taloudellisten rajoitusten poistaminen valtioiden väliltä, maailmanlaajuinen vapaakauppa ja kansakuntien välisen liiton perustaminen. Viimeksi mainittu toteutuikin Kansainliiton muodossa.
Maailmansodan päättymisen jälkeen, vuonna 1919 Britannian ja Yhdysvaltojen rauhanneuvottelijat tapasivat uudelleen Pariisissa ja perustivat Institute of International Affairs -nimisen järjestön, jonka brittiläinen haaraosasto sai nimekseen Royal Institute of International Affairs. Järjestön amerikkalainen osasto perustettiin vuonna 1921 ja se sai nimekseen Council on Foreign Relations, Ulkomaansuhteitten neuvosto. Yksi sen ensimmäisistä säännöistä oli, että jokainen joka paljastaa ulkopuolisille jotakin sen toiminnasta, erotetaan välittömästi.
Useat alkuperäiset jäsenet olivat upporikkaan rosvoparoni J.P. Morganin miehiä ja neuvosto ajoikin alkuaikoinaan surutta Morganin etuja. Morganhan tunnetaan miehenä, joka ei maksanut lainkaan veroja, vaikka Yhdysvaltain senaatti niin vaati. Yhdysvaltain hallitus ei koskaan ryhtynyt perimäänkään maksamattomia veroja Morganilta, joka oli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä.
Tämä Ulkomaansuhteitten neuvosto pitää päämajaansa New Yorkissa rakennuksessa, jonka sille lahjoitti äveriäs Prattien suku. Prattit johtivat tuolloin Rockefellerien omistamaa ja perustamaa Standard Oil - yhtiötä. Alunperin neuvoston jäseniä oli 1500, mutta sittemmin jäsenmäärä on kasvanut yli kolmen tuhannen.
Ulkomaansuhteitten neuvoston jäseniin ovat kuuluneet mm. CIA:n johtajat Allen Dulles, George Bush vanhempi, sekä legendaarinen kylmän sodan vakoojamestari William Casey. Jäseniin on kuulunut myös muuan Henry Kissinger, joka oli jäsenenä myös presidentti Trumanin perustamassa Psykologisten strategioiden lautakunnassa, jonka tehtävänä oli hallinnoida psykolgis-poliittisia operaatioita. Tämä muuttui presidentti Eisenhowerin aikana Operaatioiden valvontalautakunnaksi ja presidentti Kennedyn valtakaudella Erikoisryhmäksi, joka toimii edelleen ja jonka johdossa on edellen Ulkomaansuhteiden neuvoston jäseniä.
Helmikuussa 1941 Ulkomaansuhteiden neuvosto perusti Yhdysvaltain ulkoministeriöön Erikoistutkimuksen osaston, jonka tehtävänä oli suunnitella ja johtaa turvallisuuteen, asevarusteluun, politiikkaan ja talouteen liittyvää tutkimusta. Selkokielellä osaston tehtävä oli siis tuottaa tietoa ja tutkimusta ulkoministeriön päätösten pohjaksi. Meillä vastaava elin on Ulkopoliittinen instituutti, joka ajaa sekin NATO:n ja Yhdysvaltain agendaa Suomessa. Yhdysvaltain ulkoministeriön Erikoistutkimuksen osasto on edelleen olemassa ja sitä johtavat edelleen Ulkomaansuhteitten neuvoston miehet.
Ulkomaansuhteitten neuvoston alkuperäinen rahoitus tuli suurliikemiehiltä kuten J.P. Morgan, Rockefeller, Otta Kahn jne., mutta nykyisin sen toiminnan rahoittavat mm. Texaco, General Motors, Xerox, monet muut suuryhtiöt sekä Rockefeller Brothers Fund -säätiö.
Ulkomaansuhteitten neuvosto pyrkii toiminnassaan edistämään globalisaatiota ja sen julkisenä äänitorvena toimii Foreign Affairs -julkaisu. On sanottu, että Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ei ole tehty juuri lainkaan ulkopoliittisia päätöksiä, joilla ei olisi ollut tämän julkaisun tukea takanaan.
Eläkkeelle jäänyt amiraali Chester Ward oli neuvoston jäsen ja hänen mukaansa Yhdysvallat toteuttaa juuri sitä ulkopolitiikkaa mitä neuvosto haluaa. Jokainen sen agendaa vastustava henkilö ja taho saatetaan naurunalaiseksi ja kaikki vastarinta pyritään "hajoittamaan älyllisesti ja poliittisesti."
Ulkomaansuhteitten neuvoston jäsenet ovat olleet Yhdysvaltain presidentin viran lähipiirissä aina 1900-luvun alusta saakka. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa kisanneet Al Gore ja George W. Bush olivat molemmat neuvoston jäseniä. Bill Clintonin hallinnossa työskenteli noin sata neuvoston jäsentä, joiden tehtävänä oli levittää "globalisaation ilosanomaa" ympäri maailman.
Ulkomaaneuvoston sisäpiiristä on myös peräisin näkemys, että Yhdysvallat voisi voittaa ydinsodan ja tämän ajatuksen pääarkkitehti oli Henry Kissinger. Ulkomaansuhteitten neuvosto oli myös vakuuttamassa presidentti Trumania siitä, että NATO pitää perustaa ja että asevarustelu on aloitettava Neuvostoliiton uhkan torjumiseksi. Neuvostoliitto katosi jo vuonna 1992, mutta sama politiikka jatkuu edelleen. Nyt vastustajina ovat Venäjä ja Kiina, jotka pyrkivät luomaan Uudelle maailmanjärjestykselle vastakkaisen globaalin talousjärjestelmän, BRICS:in.
Sekä Trilateral Comission, Kolmikanta komissio, että Council on Foreign Relations, Ulkomaansuhteitten neuvosto, työskentelevät ahkerasti Bilderberg-ryhmän kanssa ja monet vaikutusvaltaiset henkilöt ovat näiden kolmen salaseuran jäseniä. Tämän järjestökolmikko ei kuitenkaan ole ainoa taho, joka pyrkii rakentamaan Uutta maailmanjärjestystä.
Seuraavassa blogitekstissä tarkastellaan muita Uutta maailmanjärjestystä rakentavia organisaatioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti