LAITON SUOMI

Jokaisen demokraattisen yhteiskunnan kivijalka on laki. Lain kivijalka on perustuslaki. Yhteiskunta pysyy pystyssä lakien avulla ja niitä noudattamalla. Jos ja kun lait menettävät asemansa, koko yhteiskunnan legitimiteetti vaarantuu. Valtio, jonka lakeja ei noudateta, muuttuu epävaltioksi, yhteiskunnaksi jossa kenelläkään ei ole lain suojaa, eikä lain turvaa. Juuri sellaisessa maassa me nyt oikeasti elämme.

Moni varmaankin kohottelee kulmiaan, tai suhtautuu väitteeseen epäluuloisesti, kuvitellen, että Suomessa noudatetaan lakia ja että maamme lait ovat voimassa. Valitettavasti me elämme maassa, jonka laeilla, jopa sillä pyhällä perustuslailla, on pyyhitty persettä jo parikymmentä vuotta. Asialla eivät ole olleet suinkaan ne pahamaineiset liivijengit, vaan poliittinen eliittimme ja maamme virkamiesjohto, eli juuri ne tahot, joiden pitäisi ylläpitää laillista yhteiskuntajärjestystä.

Epäluuloinen lukija kavahtaa ja kysyy: missä muka näin on toimittu?

Näin on toimittu lukemattomia kertoja ja toimitaan koko ajan. Me emme vain aina ymmärrä sitä, koska kukaan ei kerro meille sitä, että maamme hallitus toimii rikollisesti. Kukaan ei sano meille, että Suomessa vallitsee perustuslain vastainen tilanne. Kukaan ei kerro, että armeijan komentaja rikkoi perustuslakia ja rikoslakia. Aarnio-skandaali peittää alleen koko maata ja poliisia koskevan skandaalin: poliisi, viranomainen jonka vastuulla on lain valvonta, ei ole tehnyt näille kaikkein suurimmille rikoksille yhtään mitään, vaikka ne on tehty täysin avoimesti ja julkisesti.

Jos poliisi olisi toiminut koko ajan kuten sen pitäisi, pidätettyinä olisivat tällä hetkellä ainakin puolustusvoimien komentaja, ministeri Stubb, presidentti Niinistö, huomattava osa eduskuntaa, ulkoministeriön, puolustusministeriön ja valtiovarainministeriön johto. Poliisi ei kuitenkaan ole pidättänyt ketään edellä mainituista, eikä se ole koskaan tutkinut näiden tahojen tekemiä rikoksia. Se on itsessään jo rikos, eli rikollisen toiminnan edistämistä ja suojelemista.

Ne, jotka vielä epäuskoisesti lukevat tätä tekstiä, näitä syytöksiä, voivat miettiä seuraavia tapauksia.

Vuonna 1995 Suomi liitettiin Euroopan Unioniin kansanäänestyksen perusteella. Kansanäänestyksen lisäksi jäsenyys olisi pitänyt käsitellä eduskunnassa perustuslakimenettelyn kautta. Niin ei koskaan tehty. Tämä oli siis valtiorikos, eli rikos perustuslakimme mukaan. Jos joku kuvittelee ettei se sellainen ollut, voi miettiä seuraavaa: vuonna 2011 joku/jotkut tekivät perustuslakiin lisäyksen kaikessa hiljaisuudessa. Sen ensimmäiseen kohtaan lisättiin lyhyt lause: "Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio." Tämä siis tehtiin salaa ja 16 vuotta sen jälkeen, kun meidät oli liitetty perustuslain vastaisesti kyseiseen valtioliittoon.

Olimme siis olleet 16 vuotta laittomasti EU:n jäsenvaltio ja perustuslain tekstiä muutettiin vaivihkaa sen jälkeen. Jos asiassa ei olisi ollut mitään laitonta, tekstiä ei olisi tarvinnut muuttaa. Se oli pakko muuttaa, koska perustuslaki kielsi Suomen EU-jäsenyyden. MUTTA tämä perustuslain muutos tehtiin sekin lainvastaisesti, eli rikollisesti. Se olisi pitänyt käsitellä eduskunnassa perustuslakimenettelyn mukaisesti, mutta niin ei koskaan tehty. Tämä teksti-lisäys oli siis sekin rikos.

Vuonna 2002 Suomi otti käyttöön uuden, yleiseurooppalaisen valuutan, euron. Perustuslain ja maamme lakien mukaan Suomen raha oli markka. Jälleen kerran asia olisi pitänyt käsitellä perustuslakimenettelyn kautta, mutta niin ei koskaan tehty. Suomi siis liitettiin euroon rikoksella. Euro on siis laiton valuutta maamme lakien mukaan ja sen maahan tuoneet ovat rikollisia.

Vuonna 2013 kokoomuslainen ministeri Risikko ryhtyi ajamaan voimallisesti niin sanottua työvelvoitetta. Ideana oli, että työttömyyskorvaus ja sosiaaliturva tulisivat "vastikkeelliseksi." Asiassa oli vain yksi ongelma. Jos ihminen tekee töitä ja saa siitä minkä tahansa korvauksen, kyse on maamme lakien mukaan työstä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että "vastikkeellinen sosiaaliturva/työttömyysturva" ei olekaan enää sitä mitä ne ovat. Ne muuttuvat töiksi. Silloin voimaan astuukin työlainsäädäntö. Sen mukaan tämä "vastikkeellinen" turva ei täytä työlainsäädännön määräyksiä ja yleistä työehtolainsäädäntöä. Kyse on siis rikoksesta ja rikollisesta toiminnasta.

Jotta tämän "vastikkeellisuuden" rikollinen perusta tulisi täysin selväksi, on syytä tarkastella Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten määritelmiä tälle "vastikkeelliselle" turvalle. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan ketään ei saa pakottaa työhön uhkailemalla tai kiristämällä. "Vastikkeellisen turvan" koko idea on pakkotyö. Ihmisen on pakko tehdä sitä työtä mihin hänet määrätään, tai hän menettää "turvansa".

YK:n määritelmien mukaan orjuus on: työtä, jota on pakko tehdä mutta josta ei saa riittävää toimeentuloa, työtä jota ei voi valita tai johon ei voi vaikuttaa. Ministeri Risikon lempilapsi ja erityisesti kokoomuspuolueen idea "vastikkeellinen" turva täyttää siis YK:n orjuuden määritelmät yksi yhteen. Suomen lakien mukaan orjuus on kielletty. "Vastikkeellinen" turva on siis rikos. Lisäksi sen soveltamisessa rikotaan jatkuvasti ja koko ajan myös siitä annettuja määräyksiä virkamiesten toimesta.

Vuonna 2014 Suomen armeijan komentaja allekirjoitti NATO:n kanssa niin sanotun Isäntämaa-sopimuksen. Sopimus sisältää lähes kaiken sen, minkä Suomen lait allekirjoitushetkellä kielsivät. Allekirjoituksen jälkeen lakeja on yritetty muuttaa sopiviksi kaikessa hiljaisuudessa. Isäntämaa-sopimus oli sekä rikoslain 12. luvun pykälien 1 ja 10 vastainen, että perustuslain vastainen.

Allekirjoitustilaisuudessa olivat läsnä sekä presidentti Niinistö, että silloinen puolustusministeri Haglund. He syyllistyivät rikokseen, koska maamme korkeimpina viranhaltijoina heidän olisi pitänyt estää rikos kaikin käytettvissä olevin keinoin, varsinkin kun kyse oli mitä luultavimmin maanpetoksellisesta toiminnasta. Niinistö ja Haglund toimivat juuri päinvastoin, eli suojelivat rikoksen tekijää ja edistivät rikosta. Se on rikollista, lainvastaista toimintaa, olipa Nato-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa.

Keväällä 2015 silloinen pääministeri Alexander Stubb ilmoitti televisioidussa eduskunnan täysistunnossa seuraavaa: "Olemme luovuttaneet rahapolitiikan päätöksen teon Brysseliin."

Jos ja kun näin on ilmeisesti tehty, kyseessä on rikos perustuslakiamme ja muitakin lakeja vastaan. Pääministeri lausahdus ei kuitenkaan havahduttanut yhtään kansanedustajaa, virkamiestä tai viranomaista yhtään mihinkään. Viranomaiset syyllistyivät virkarikoksiin jättämällä ääneen sanotun rikollisen teon tutkimatta, ja koko eduskunta syyllistyi rikollisen toiminnan edesauttamiseen jättämällä asian sikseen.

Kaikki nämä, muutama lukemattomista muista, esimerkit todistavat aukottomasti, että me elämme maassa, jolla ei ole enää voimassa olevaa lakia. Me elämme maassa, jossa maan ylin johto ja eliitti ovat lakanneet noudattamasta lakeja jo parikymmentä vuotta sitten. Me elämme maassa, jossa kansanedustajat rikkovat lakeja rutiiniluontoisesti, jossa poliisi rikkoo lakeja rutiiniluontoisesti, jossa virkamieskunta rikkoo lakeja rutiiniluontoisesti, jossa lakia ei enää noudateta.

Kun lain rikkomisesta on tullut rutiinia, niin tavallista ettei se edes kiinnitä huomiota, koko yhteiskunnan kivijalka on sulanut olemattomiin. Lailla ei ole enää merkitystä. Laki ei ole enää voimassa. Yhteiskunnan laillisuus on lakannut olemasta. Juuri näin Suomessa on käynyt, koska poliitikkomme ovat niin tahtoneet ja tehneet.

Kysymys kuuluu: mikä tämä valtio, tämä yhteiskunta enää on?

Vastaus on: tämä on laiton Suomi.