SUOMI LIBANONISOIDAAN

Washingtonissa valtaapitävät neokonit, uuskonservatiivit, keksivät jo 1990-luvun alussa konstin, jonka avulla Yhdysvallat voi dominoida vihollismaita, ilman että sen tarvitsee miehittää niitä 40-luvun malliin. Idean nimi oli Libanonisointi. Libanonisoinnin kohteena olevassa maassa koko valtio ajetaan sekasortoon, sinne tehdään sotilaallisia iskuja, ja ne ajetaan pysyvään sisäiseen aseelliseen kaaokseen. Myöhemmin termi Libanonisointi katsottiin poliittisesti epäkorrektiksi ja sen tilalle tuli termi Destabilisointi.

Ukraina, Syyria, Irak, Afganistan, Libya, Tunisia, Egypti, ja nyt koko EU maistavat tätä lääkettä parhaillaan. Viimeisin potilas on Suomi, jossa vallassa oleva rikollissakki (eduskunta ja hallitus ovat rikkoneet ainakin perustuslakia, rikoslakia, laissa olevia puoleettomuusmääräyksiä, Pariisin rauhansopimusta vuodelta 1947, ja armeijan johto itseään koskevaa lainsäädäntöä) ryhtyy sotaan suomalaisia vastaan amerikkalaisten sotilaallisella tuella. Tarkoituksena on horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa niin pahoin, ettei se kykene vastustamaan esim. Pohjanmaan litium-esiintymän ryöväämistä tai amerikkalaisjoukkojen liikkeitä alueellaan.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on nimenomaan se käärmeenpesä, jossa tämä destabilisaatio-politiikka elää ja joka sitä myös ajaa. Varaulkoministeri Victoria Nuland oli jo Ukrainan kaaoksen arkkitehti ja Suomessakin jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Kun nyt on käynyt ilmi, hallituksen salaamisyrityksista huolimatta, että Yhdysvaltain armeija ottaa Suomen hallintaansa lakien vastaisen ja rikollisen Isäntämaa-sopimuksen perusteella tänä vuonna, edessä ovat todella synkät ajat. Yhdysvaltain armeija tuo maahan maajoukkoja, siviilikohteiden pommittamiseen Irakissa ja Afganistanissa tottuneet oregonilaiset lentojoukot, sekä suorittaa maihinnousun Hankoon yhdessä "ystäviemme" ruotsalaisten kanssa, ja ottaa merialueemme hallintaansa. Tämä operaatio ei ole propagandasta huolimatta suunnattu Venäjää vastaan, vaan meitä vastaan.

Tässä ei harjoitella "Suomen puolustamista" sen enempää kuin marraskuussa 1939. Kyse on siitä, että maanpetturit Suomen puolustusvoimissa ja maan korkeimmassa johdossa pettivät Suomen ja antoivat sen ulkolaisen sotilasmahdin haltuun laukaustakaan ampumatta. Kyse on siitä, että Suomi vallataan. Suomi otetaan ulkomaalaisten hallintaan sotilaallisesti. Kaikki tämä tapahtuu juuri nyt teidän silmienne edessä, parasta aikaa.

Se mitä tästä seuraa, onkin se ikävämpi juttu. On nimittäin vuorenvarmaa ja vain ajan kysymys, kun ensimmäinen miehitysjoukkojen sotilas kuolee. Voi olla, että iltalomilla diskossa möykännyt merijalkaväenmies saa puukosta, puntarista tai muuten vain turpaansa. Miten USA sellaiseen reagoi? Tai miten se reagoi siihen, jos joku maillaan tepasteleviin ulkomaalaisiin sotilaisiin kyrpiintynyt vanha isäntä täräyttää yhden ulkolaisen hengiltä haulikollaan tai hirvikiväärillään? Entä jos joku ulkomaalaisiin sotilaisiin vittuuntunut nuorimies menee kännipäissään heittämään polttopullon amerikkalaiseen miehistönkuljetusvaunuun?

Yhdysvallat reagoi oman sotilaansa kuolemaan jyrkästi. Se pakottaa Suomen viranomaiset tositoimiin. Tunnelma kiristyy. Amerikkalaiset tajuavat, ettei heitä täällä kukaan kaipaile, kukaan katsele hyvällä heidän touhujaan, ja sen jälkeen on vain ajankysymys, kun me suomalaiset olemme heidän silmissänsä aivan samanlaisia kuin minkä tahansa muunkin miehitetyn maan alkuasukkaat. Ja sen jälkeen onkin vain ajan kysymys, koska miehitysjoukot tappavat ensimmäisen suomalaisen. Se tulee muuttamaan kaiken.

Kun suomalaisten sissisota miehittäjää vastaan alkaa, maamme on libanonisoitu. Amerikkalaisia kuolee, he tappavat suomalaisia, oregonilaiset sankarilentäjät pommittavat Puumalaa, ja maa on kaaoksessa. Suomen satraappieliitti kuvittelee, että sissisota sitä ja sen suojelijaa, ulkomaalaisia armeijaa vastaan käydään perinteiseen tyyliin. Presidentti ja hänen apurisakkinsa kuvittelevat, että maahan syntyy "punakaarti", tai jokin organisoitu kapinallisarmeija, joka voidaan sitten kukistaa ja nujertaa perinteisin "vastasissisodankäynnin" menetelmin. He kuvittelevat, että yhdessä amerikkalaisten miehitysjoukkojen kanssa poliisi ja armeija pidättävät vastarinnan organisoijat ja päälliköt, ja sitten näytösoikeudenkäynnissä tuomitaan henkiin jääneitä. He ovat kaikki väärässä.

Suomen uusi vapaussota käydään täysin toisella tavalla. Ei ole olemassa mitään vastapuolta, vastaorganisaatiota. Ei ole olemassa "oppositiovoimia", joiden kanssa pelata. On olemassa hyvin hajanainen ja pirstaleinen vastarinta, joka on laajaa ja ulottuu yhteiskunnan joka kolkkaan. Kuka tahansa yksilö voi sabotoida hallitusta, tappaa presidentin tai ministerin millä tahansa aseella koska tahansa missä tahansa. Yksinäinen teinipoika voi hakkeroida hallituksen ja valtion tietojärjestelmät ja suistaa ne täyteen kaaokseen, ohjata lentokoneet päin toisiaan, junat törmäilemään, liikennevalot sekaisin. Verotiedostot ja pankkien tilit voidaan sekoittaa. Koko viestintäverkko voidaan kipata nurin ja sen tekijänä voi olla vajaa parikymppinen poika älypuhelimensa kanssa.

Kuka tahansa, missä tahansa, koska tahansa voi puukottaa ulkomaalaista sotilasta. Missä tahansa voi räjähtää pommi. Mistä tahansa voi kajahtaa laukaus. Poliisi, sotilas, poliitikko, virkamies, kuka tahansa voi joutua kenen tahansa murhaamaksi vastarinnan nimissä, vain siksi että maa on luovutettu ulkomaalaisten hallintaan. Kivi voi pudota päähän, ajoneuvo voi syttyä palamaan, kotitalo voi palaa, sähköiskuja voi tulla mistä tahansa, koska kuka tahansa yksilö voi olla osa vastarintaa miehittäjää vastaan. Presidentti ja poliitikko ovat kumpikin kuoleman vaarassa astuessaan ulos residenssistään. He ovat uhattuina seiniensä sisäpuolella, koska eivät tiedä kuka on vihollinen. Eivät tiedä amerikkalaiset ja ruotsalaisetkaan miehitysjoukot.

Miten ne reagoivat? Ne reagoivat kuten armeijat ovat reagoineet aina ja reagoivat parhaillaankin eripuolilla maailmaa. Ne ampuvat siviilejä. Pommittavat kyliä ja kaupunkeja. Tulittavat raskain asein "epäiltyjä vihollisasemia". Tekevät lennokki-iskuja "epäiltyihin viholliskohteisiin". Ne suorittavat massapidätyksiä ja kuulusteluja, avaavat suomalaisen Abu Ghrabin, pyrkivät selvittämään vastarinnan rakenteen ja avainhenkilöt, tajuamatta ettei sellaisia edes ole. Ja mitä enemmän ne sotivat suomalaisia vastaan, sitä enemmän suomalaiset panevat hanttiin.

Valitettavasti tämä kaikki tulee tapahtumaan Suomessa lähivuosina. Maamme on nyt virallisesti miehitetty ja annettu ulkomaalaisten sotilaiden valvontaan meri- ja ilmatilaa myöten. Hallituksemme ja eduskuntamme eivät enää edes muodollisesti aja suomalaisten tai Suomen asiaa, vaan ovat ulkomaalaisten käskyvallassa olevia sätkynukkeja. Ne toteuttavat Washingtonissa ja Brysselissä laadittua ohjelmaa ja noudattavat niiden käskyjä ja määräyksiä.

Tässä tilanteessa suomalaiset ovat olleet historiansa aikana monia kertoja. Yksikään aikaisempi miehittäjä ei ole onnistunut hävittämään tätä kansaa, suomalaisia. Ruotsalaiset yrittivät hävittää suomalaiset kokonaan satojen vuosien ajan, siinä onnistumatta, ja Venäjän viimeiset tsaarit kuvittelivat tekevänsä saman, siinä epäonnistuen. Niin käy nytkin. Ulkomaalaiset ovat täällä riehumassa ja isännöimässä joitakin  vuosia tai vuosikymmeniä, pakkaavat sitten laukkunsa ja painuvat kotiinsa. Suomalaiset jäävät tänne edelleen.

Toivoin totisesti ettei näin tulisi käymään, mutta kaikki viittaa toisenlaiseen tulevaisuuteen. Valitettavasti edessämme on pitkä ja hyvin ikävä vainon aikakausi, jossa tulee kuolemaan suomalaisia maanpetturien ja ulkomaalaisten sotilaitten toimesta.

Tätä en rauhan miehenä olisi koskaan halunnut.

Toki on mahdollista, että kun Yhdysvaltain historian epäpätevin ja epäsuosituin presidentti Obama jättää virkansa, tilalle tulee joku joka muuttaa linjaa onneksemme. Tosin sekin näyttää epätodennäköiseltä. Sikäläinen valtaapitävä eliittihän on jo värvännyt itsensä paavin vastustamaan muutosta maan ulkopolitiikkaan. Ja meillähän on paavin asiamies ulkoministerinä.