torstai 14. tammikuuta 2016

SANANVAPAUS osa 2

Julkaisin hiljattain blogitekstin sananvapaudesta otsikolla Mitä vittua? Olennainen pointti siinä oli sananvapaus ja Mitä Vittua oli esimerkki pyrkimyksistä sen rajoittamiseen. Useiden kommenttien ja kommentaattorien huomio oli kuitenkin MV:ssä, eikä itse asiassa eli sananvapaudessa. Siksi julkaisen nyt perään toisen aihetta käsittelevän tekstin toisella esimerkillä varustettuna.

Yritin tuoda esiin kuinka huolestuttavaa ja vaarallista on se, että poliitikot, nuoriso- tai aikuissellaiset, ryhtyvät sulkemaan suita joko siksi etteivät hyväksy puheita, mielipiteitä tai muuten vaan. Meidän ei tarvitse kuin vilkaista itärajan taakse, niin näemme mitä se on.

Meillä tilanne on oikeastaan huonompi kuin Venäjällä. Meillä koko poliittinen spektri on innokaasti sananvapautta rajaamassa, kun taas Venäjällä on paljon oppositiovoimia, jotka taistelevat sen puolesta jopa henkensä kaupalla. Siellä toimittajat taistelevat sananvapauden puolesta henkensä vaarantaen, mutta meillä moni toimittaja ja media esittelee sananvapauden rajoittamista mielekkäänä ja hyvänä asiana.

Minulle on mysteeri miten yksikään toimittaja tai ajattelija voi millään perustella itselleen mitään sananvapauden rajoittamista. Ymmärrän, että poliitikot tekevät niin pyrkiessään kontrolliin, ymmärrän että suuryritykset pyrkivät tekemään niin halutessaan manipuloida tietoa ja ihmisiä, vaikka en heidän pyrkimyksiään hyväksykään. Sitä en ymmärrä koskaan, että itseään toimittajana pitävä esittää asian positiivisessa valossa.

Jos mikä tahansa julkaisu syyllistyy kunnianloukkaukseen, rikokseen yllyttämiseen tai muuhun vastaavaan, meidän laeistamme löytyy kyllä arsenaalia sellaisiin puuttumiseen. Tuomioita on myös jaettu. Mutta se että jotakin mediaa yritetään lakkauttaa, tai yksittäisen ihmisen sananvapautta rajoittaa, on helvetinmoinen periaatteellinen kysymys.

Itselleni suomalaisen sananvapauden kehno tila selvisi jo vuosia sitten. Se selvisi yhden kohutapauksen yhteydessä. Samassa yhteydessä selvisi myös se, kuinka tiukasti poliitikot pystyvät tuomioistuimia kontrolloimaan.

Kyse oli tapaus Susan Ruususesta. Hänellä ja silloisella pääministeri Vanhasella oli ollut jonkinlainen suhde ja koska suhde oli julkinen, eron jälkeen Ruusunen päätti kirjoittaa kirjan kokemuksistaan pääministerin tyttöystävänä. Kirja julkaistiin, pääministeri suuttui jostakin, ja käynnistettiin massiivinen kampanja Ruususen ja kustantajan lynkkaamiseksi.

Tapaus eteni oikeuteen, joka päätti kieltää kirjan. Perusteluina oli mm. se, että kirja toi pääministerin lapset julkisuuteen. Todellisuudessa pääministeri oli jo aikaisemmin esitellyt perheensä julkisuudessa, joten perustelu oli kestämätön. Yksi perustelu oli se, että kirja paljasti liikaa asioita pääministerin yksityiselämästä. Mitään loukkaavaa tai liian intiimiä kirjassa ei kuitenkaan ollut. Siinä kerrottiin uuniperunoista ja saunomisesta. Silti se kiellettiin, kirjat määrättiin tuhottaviksi, kustantaja ja Ruusunen tuomittiin. Tuolla hetkellä tajusin kirkkaasti sen, että Suomessa sananvapaus on uhattuna konkreettisesti.

Miten niin? Eikö kyse ollut kohuvosun rahastusyrityksestä?

Mitä sitten? Oikea kysymys kuului: oliko Susan Ruususella oikeus kertoa omasta elämästään? Pääministerin, median ja tuomioistuimen mielestä ei.

Tämä päätös tarkoitti sitä, ettei yhdelläkään suomalaisella ole oikeutta kertoa omasta elämästään, JOS joku poliitikko niin haluaa. Jokainen poliitikko voi vastaisuudessa estää kenen tahansa kirjan, jos katsoo sen loukkaavan yksityisyyttään. Käytännössä tämä voi tarkoittaa mitä tahansa. Riittihän siihen Vanhasenkin kohdalla uuniperuna ja sauna.

Mitä Vittua on mitä on. Se ei ole olennaista. Olennaista on se hyväksymmekö sen, että poliittiset järjestöt, puolueitten nuorisokaaderi käy kampanjaan, jonka tarkoituksena on lakkauttaa tuo julkaisu?

Puolueet, nuorisojärjestöjensä kautta, aikovat tehdä julkaisemisen mahdottomaksi taloudellisesti. Ne pelottelevat mainostajia, uhkailevat niitä boikoteilla, hyökkäävät lehden tekijöitä vastaan ja ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Mitä jos puolueet olisivat päättäneet, että Helsingin Sanomat loukkaa heitä ja heidän tunteitaan? Entä jos puolueet olisivat päättäneet, että MTV3 on niiden vihollinen?

Tästä on kyse. Tällainen toiminta on aivan samanlaista kuin Venäjällä, Kiinassa, missä tahansa maassa, jossa sananvapautta rajoitetaan. Kyse ei ole siitä, että Ilja Janitski on inha mies jonkun toisen mielestä. Kyse ei ole siitä julkaiseeko MV paskajuttuja. Kyse on siitä voivatko puolueet päättää mitä tässä maassa julkaistaan ja mitä ei.

Puolueitten toimintaa tuetaan verovaroin. Puolueet itse jakavat itselleen rahaa toimintaansa. Onko oikein, että verovaroilla tuetaan toimintaa, joka tähtää kiusallisen, vastenmieliseksi koetun julkaisun lakkauttamiseen? Onko oikein, että yksikään poliittinen järjestö pyrkii rajaamaan sanomisen vapautta?

Tästä on kyse. Unohtakaa se Mitä Vittua ja miettikää itse asiaa. Unohtakaa omat tunteenne tuota julkaisua kohtaan. Miettikää onko tämä oikein. Miettikää Susan Ruususta. Onko oikein, että pääministeri kieltää suomalaiselta ihmiseltä oikeuden kertoa omasta elämästään, jossa pääministeri oli mukana omasta halustaan ja tahdostaan?

Onko oikein, että poliitikot määrittelevät mitä saat sanoa, julkaista tai kirjoittaa?

Se on se itse asia.

9 kommenttia:

  1. No, ja ei sitten todellakaan! :(

    Hyvä teksti,Sande!

    VastaaPoista
  2. Sulla on kyllä välillä, täytyy myöntää, ihan mahtavia kirjoituksia - ja olen niin samaa mieltä tästä(kin) asiasta kanssasi! Jatka vain asioiden pohdiskelua, jos näin hyvää tekstiä piisaa :)

    VastaaPoista
  3. Pistää miettimään keitä ne kirjarovioita sytyttelevät natsit todellisuudessa ovatkaan.

    VastaaPoista
  4. Lainaten jo varhaisempaa mediakritiikkiä:

    "Lista kannattaa avata kokonaan ja lukea myös lopusta alkuun. Ensin näet ne maat, joissa journalismilla katsotaan olevan merkitystä ja toimittajilla vaikutusvaltaa - muutenhan heihin ei yritettäisi vaikuttaa vaikka väkivalloin. Ylimpänä listalla ovat ne maat, joissa edelliset on onnistuttu jo tekemään hallitusten ja kansainvälisten suuryritysten kannalta vaarattomiksi.

    Tässä kyseenalaisessa rankingissa Suomi kustantajineen, toimittajineen ja nähtävästi myös kirjailijoineen menestyy siis loistavasti. Moni toimittaja lienee huomaamattaan jopa ylpeä korkeasta sijoituksestaan ammattikuntansa alennustilaa osoittavalla listalla."

    http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.fi/2008/09/toimittajat-ilman-mitn-rajaa.html

    VastaaPoista
  5. Itse kannatan MV-lehden boikottia, mutta en sen sisällön takia. Jos joku haluaa julkaista rasistista mutu-tauhkaa netissä, niin minun puolestani se on ihan fine. Netin kuuluukin olla vapaa media.

    Itselläni on ongelma sen kanssa, millä tavalla MV-lehti roskaansa julkaisee. Sivusto on nimittäin selvästi suunniteltu visuaalisesti ja sisällöllisesti MUISTUTTAMAAN OIKEAA UUTISSIVUSTOA. Visuaalinen ilme on hyvin samankaltainen kuin Iltalehdellä, millä yritetään melko salakavalalla tavalla hakea auktoriteettia taholta, joka ei millään tavalla liity MV-lehteen. Huolimatta siitä, mitä sivuston artikkelit nimellisesti ovat (mielipidekirjoitukset, blogit, uutiset), niin pohjimmiltaan ne ovat täysin faktaan perustumattomia vapaita mielipiteitä, joita ei pitäisi pyrkiä esittämään uutisina.

    Toinen pointti on se, että kansan medialukutaito ei ole järin hyvällä tasolla. Iso osa väestöstä näkee MV-lehden artikkelit, ja pitää niitä IHAN OIKEASTI UUTISINA, koska ne näyttävät siltä. Tämä on jo asteen verran huolestuttavampaa, koska mielestäni tämä alkaa jo lähennellä aivopesua: MV-lehti esittää oman täysin hatusta vedetyn agendansa faktapohjaisena uutisointina, mitä se ei todellakaan ole. Herää kysymys, millä toimijalla olisi motivaatio vaikuttaa tällä tavalla ihmisten mielipiteisiin. Miettikääpä.

    Todisteena vielä kansan huonosta medialukutaidosta Pentti Oinonen, joka kuvittelee että Onion-lehden artikkelit ovat oikeita uutisia (vastustan muuten saman periaatteen pohjalta myös tuota julkaisua).

    VastaaPoista
  6. En minäkään paljoa pidä MV-lehden tyylistä, lisäksi sen jutut vaikuttavat yhtä epäilyttäviltä kuin iltapäivälehtien lööpit.

    Joka tapauksessa on hyvä, että MV-lehti on olemassa ja toivon, että sen lukijakunta kasvaa. Se on ainoa henkireikä kuolevalle suomalaiselle sananvapaudelle. Sananvapaudelle joka oli kukoistuksessaan Autonomian aikana 1800-luvulla. Tämä kertonee paljon sen nykytilasta.

    VastaaPoista
  7. Yksi suuri asia tässä episodissa on myös jäänyt huomaamatta, verkkomaailmassa ei voi estää julkaisemista, estäminen on totaalisen mahdotonta.

    Sensuroitu julkaisu saadaan herätettyä eloon muutamassa minuutissa, toisen palveluntarjoajan toimesta.
    Mikäli verkkosivu laitetaan palvelimelle joka sijaitsee maassa, johon suomalainen viranomainen ei pysty vaikuttamaan, on sivuston estäminen erittäin hankalaa (käytännössä mahdotonta).
    Vaikka sivusto jollain teknisellä toimenpiteellä taas suljettaisiin, voidaan se taas uudelleen avata muutamassa minuutissa, ja kestää todella kauan saada sivusto pois (mikäli edes saa).

    Mutta olennaiseen dilemmaan, onko demokratia suomessa mennyttä maailmaa ?
    Siitähän tässä kaikessa on kysymys, sananvapaudesta, demokratiasta.

    Demokratian perusteisiin kuuluu saada sananvapaus, kaikille, kukaanhan ei pakota kuuntelemaan ketään, mutta sanottavansa pitää saada sanoa.

    Venäjä ja Kiina, jotka mainittiin, ovat huomattavasti demokraattisempia tässä asiassa, sanottavansa saa aivan vapaasti kertoa, ja ne myös kerrotaan, ja tuon oikeuden puolesta vaikka taistellaan.

    Länsimaissa on alkanut itsesensuurin aika, käytännössähän tuo näkyy esimerkiksi MV-lehden sensuroimisena, ja kirjojen myynnin estämisillä.
    Suomi ei ole ainut maa joka harrastaa sensuuria, muissakin baltianmaissa on huonot ajat demokratiassa, yhteinen tekijä näissä maissa on USA:n rooli johtajana, ja EU-orjallisuus.

    Kysymystä kannattaa miettiä ... kuka saa sanoa mikä on sallittua ja mikä ei, kuka saa milläkin perusteella rangaista ns.vääristä sanoista.
    Tärkein tässä MV-lehti/ruususen kirja -episodissa on viesti julkaisujen tekijöille, varo sanojasi, olet tarkkailun alla, ja rangaistaan mikäli joku valtaeliittin kuuluva haluaa (oli syy mikä tahansa).

    Verkkomaailma on noiden vallastaan seonneiden tyrannien pahin painajainen, verkkomaailmassa sisällöntarjoajaa ei kukaan pysty estämään, internetiä ei voi hallita kukaan.

    VastaaPoista
  8. Juu, aika samalle kannalle asetun kuin sinäkin. Minusta useimmat vasemmistolaiset (ja tämän sanon itse varsin radikaalina vasemmistolaisena) ovat nyt vähän tyhmiä. He eivät ymmärrä valtamedian pohjimmaista mädännäisyyttä – eivät suostu ymmärtämään, vaikka asian vääntäisi rautakiskosta vaaksan päässä heidän silmistään – eivätkä näin ollen käsitä, että 1) MV-"lehden" kieltämiskampanja pelaa valtamedian pussiin, 2) valtamedia pelaa vanhojen vallanpitäjien ja ylikansallisen Ison Rahan pussiin, 3) näin ollen kyse on täysin samasta ilmiöstä, jota vasemmisto esim. Puolan kohdalla kynsin & hampain vastustaa. Inhoan MV:tä, minusta on sille ihan oikein jos mainostajat vetäytyvät ja jengi boikotoi, mutta sitä järeämpien pakkokeinojen käyttöönotto ei saa puoliakaan minun kannatuksestani.

    VastaaPoista
  9. Totuus tulee lopulta aina ilmi. MV-lehti ei sensuroi valtamedian tabuja, hyvä MV! Ja hyvä MM, josta artikkeli otettu!

    http://mvlehti.net/2016/01/18/kuinka-juutalaisjarjestot-kielsivat-vapaan-historiantutkimuksen-ranskassa/

    VastaaPoista