HUUMORISTA JA PILKKAKIRVEISTÄ

Kauan sitten hallitsijoilla oli hoveissaan hovinarreja. Narrit pilkkasivat kaikenlaista, joskus jopa hallitsijaa itseäänkin. Työ oli vaarallista ja vaativaa. Henki oli höllässä. Mutta miksi hovinarreja oli? Koska jokainen hallitsija tarvitsi hoviinsa "ulkopuolisen", Ei-miehen, jonkun joka sanoi ääneen asioita, joita muut eivät sanoneet tai joita hallitsija ei huomannut. Narrin tehtävä oli osoittaa epäkohtia, mokia ja munauksia. Narrin tehtävä oli ilmoittaa, kun keisarilla ei ollut vaatteita tai arvovieras ei ollut oikeasti arvokas.

Jokaisessa organisaatiossa pitäisi olla Ei-mies. Jokaisessa organisaatiossa pitäisi olla joku, joka tuo esiin asioita, joista kukaan muu ei puhu tai uskalla puhua. Jees-organisaatio hyytyy, sen sisäinen dynamiikka lakkaa olemasta, kehitys ei kehity, ei tule ajatuksia, kukaan ei huomaa virheitä.

Huumorin kautta on käsitelty kipeitä asioita aina. Kansa on aina vitsaillut omalla kurjuudellaan ja valtaapitävien sementtipäisyydellä. Musta huumori on auttanut pahoissa paikoissa. "Nii i, mutta mitäs tehdään kun tulee se yhdestoista?" Väinö Linna. Aiheellinen kysymys, vitsi, joka tuo esiin aivan olennaisen asian siinä tilanteessa.

Olen ylipainoinen ja silti nauran läski-vitseille. Ylipainosta on haittaa, se on epätervettä, mutta minä nyt olen läski. Niinpä läskivitsitkin naurattavat. Ne toimivat molempiin suuntiin. "Voi olla että laihat elävät pidempään, mutta lihavat syövät taatusti enemmän." Stanislaw Jerzy Lecz. "Pieni mies voi joskus syödä enemmän kuin iso mies, mutta lopulta iso mies syö pienen miehen" kiinalainen sananlasku.

Olen likinäköinen ja silti nauran vitseille, joissa pelleillään likinäköisyyden kustannuksella. Miksi? Koska olen huomannut samoja ongelmia omassa elämässäni. Ne ovat tosipohjaisia. Ja samalla nauran vitsin kertojalle: hän ei tiedä mitä on kun ei oikeasti näe. Minä tiedän. 

Huumorin tehtävä on käsitellä asioita, jotka ovat tabuja. Huumorin avulla kohtaamme pelkomme, kauhumme, vihamme, oman tyhmyytemme. Koomikko joka esiintyy rasistina ei saa meitä nauramaan rasistisille vitseille, vaan rasismille itsessämme. "Terrorists are smart, they would never hijack a plane full of blacks" Dave Chapelle.

Koomikko joka rienaa uskontoa, ei pilkkaa uskoa, vaan sen ympärille syntynyttä huuhaata ja uskon nimissä meuhkaavia. Ja lähes aina sen nimissä valtaa käyttäviä. "Muslims tell me Muhammed is the messenger. Christians tell me Jesus is the messenger. I ask: did you get the fuckin message?" Eddie Griffin.

Koomikko, pilapiirtäjä, pilkkalaulujen tekijä  ja vitsien kertoja tuovat esiin kaikenlaisia pimeitä asioita. He asettavat valospotin kohtaan joka on ollut pimeässä tai jonka olemme piilottaneet: jos nauran rasistiselle vitsille, olenko rasisti? Huumori toimii aina kahteen suuntaan. Pilkan kohteena ei ole vain pilkattu, vaan myös pilkkaaja ja pilkalle naurava. Ehdottomuus, yksisilmäisyys, umpimielisyys, inhimillisyyden kieltäminen ovat aina kohteena. "I'm an atheist so I am not affraid to die. I know this is a christian country and all that shit, but know this: you are wrong!" Jim Jeffries.

Kun Charlie Chaplin päätyy liukuhihnalta valtaisin koneen rattaisiin elokuvassa Nykyaika, jokainen ymmärtää, että tässä ei naureta onnettomalle työläiselle, jonka kone syö, vaan koneelle ja koko tilanteen mielettömyydelle, systeemille. Kun herr Hynkle leikkii maapallolla elokuvassa Diktaattori, me emme naura vain koomisille eleille, vaan kaikille maailman hynkleille jotka leikkivät maapallollamme ja nauramme itsellemme, koska ymmärrämme mitä hynkkelin päässä liikkuu. Me voisimme olla hynkeleitä.

Vanhalta juutalaiskoomikolta, jonka lähiomaisia oli menehtynyt natsien keskitysleirillä, kysyttiin eräässä dokumentissa onko mitään niin pyhää asiaa, ettei siitä voisi vääntää vitsiä. Kahdeksankymppinen mies tuumali tovin ja vastasi: "Holokausti on tietenkin sellainen asia, jossa on hyvin vaikea nähdä mitään huvittavaa. Mistä tulikin mieleeni, oletteko kuulleet sitä juttua, kun juutalainen, mustalainen ja saksalainen olivat Auschwitzissa?".

DID YOU GET THE MESSAGE?