SUURI REKKARETKUTUS eli kuinka te maksatte taas

Suomi hyväksyy peräti 76 tonniset rekat liikenteeseen ensimmäisenä EU:ssa. Nämä hirviörekat ovat siis muissa EU-maissa kiellettyjä. Ne otetaan käyttöön elinkeinoelämän edustajien vaatimuksesta. Ideana on mahdollistaa entistä suuremmat kuljetusmäärät, eli konsulttikielellä tehostaa rahtiliikennettä. Teollisuuden ja kaupan tavarakuljetukset tehostuvat, vakuutellaan taas kaikilla suilla.

Todellisuudessa jättirekat kulkevat hitaammin, ovat kömpelömpiä, eivät mahdu moneenkaan terminaaliin ja talviolosuhteissa niiden käsittely on kirjaimellisesti hengenvaarallista sekä kuskille että muille tielle osuville. Mutta sekään ei ole se kaikkein ikävin asia kansalaisten kannalta. Ikävin asia liittyy rekkojen kokoon. Yhdeksän askelivälin jättirekka painaa siis 76 tonnia ja on 4,4 metriä korkea. Maamme tieinfrastruktuuri ei kykene nielemään näitä jättiläisiä.

Ei hätää, vakuuttelee liikennevirasto, joka siis toimii elinkeinoelämän, suomeksi suuryritysten, juoksupoikana tässäkin asiassa. Valtio on myöntänyt 55 miljoonaa tieverkoston korjaamiseen jättirekoille sopivaksi. Siis 55 miljoonaa verovaroja yksityisten suuryritysten hankkeeseen tuosta vain. Mutta sekin on vasta alkua. Se ei tule riittämään ollenkaan.

Suomessa on pelkästään korjattavia siltoja valtateilla 5, kantateillä 6, seututeillä 20, yhdysteillä 64 ja pienemmillä teillä 296. Yhteensä siltoja, jotka eivät kestä jättiläisiä, on siis 391 kappaletta. Ei hätää, vakuuttaa liikennevirasto. Se selvittää mitkä ovat tärkeimmät reitit, joihin meidän verovaroistamme 55 miljoonaa suunnataan.  Liikennevirasto ei suinkaan tee selvitystyötä yksin, vaan elinkeinoelämän, lue Suuryritysten, edustajien kanssa. Toisin sanottuna, yksityiset suuryritykset sanelevat mihin meidän verovarojamme käytetään 55 miljoonaa vain heidän rekkojensa vuoksi.

Mutta näiden siltojen lisäksi tulevat alikulut, joita joudutaan kohottamaan jättirekoille. Niiden lukumäärä ei ole vielä selvillä, mutta niitäkin on taatusti aivan riittämiin. Jokainen käsittää mitä siltojen uudelleenrakennus ja alikulkujen uudistaminen maksaa. Se maksaa ja paljon, eikä 55 miljoonaa riitä hankkeeseen ollenkaan. Eivätkä sillat ja alikulut ole suinkaan edes se suurin ongelma.

Suurin ongelma ovat itse tiet, jotka eivät kestä jättiläisrekkojen painoa. Suomalaiset liikennöitsijät tietävät tämän omasta kokemuksestaan. Jossakin vaiheessa tullaan siis rakentamaan teitä elinkeinoelämän, eli siis suuryritysten, vaatimalla tavalla sen vaatimiin paikkoihin, ja kilometri uutta maantietä maksaa noin miljoonan vanhojen kustannusarvioiden mukaan. Eli lisälaskua meille veronmaksajille suuryritysten rekkaretkutuksen vuoksi on tulossa lisää.

Mutta eihän tässä vielä kaikki. Myös kaupunkien katuverokostoja joudutaan uusimaan. Ne kun eivät meinaa kestää nykyistäkään raskasta liikennettä, joka rikkoo katujen alla kulkevia vesijohtoja ja viemäriverkostoja. Sekin lasku lankeaa veronmaksajille, kuntalaisille ja asukkaille, joilla ei ole mitään tekemistä jättirekkapäätöksen kanssa.

Ei hätää, vakuuttaa liikenneviraston "erityisasiantuntija" Tero Jokilehto. Jos jättirekat eivät ole kunnan mieleen, ainahan kunta voi liikennemerkein estää niiden kulun. Paitsi että kun elinkeinoelämän, lue suuryritysten, edustajat ovat Teron virastolle ilmoittaneet mitkä ovat ne "elintärkeät" reitit, yhdelläkään kunnalla ei ole mitään mahdollisuutta estää rekkarallia alueellaan. Mitä sitten, toteaa Tero Jokilehto. Ainahan ne kunnat ovat muutenkin korjailemassa siltojaan ja katujaan, ja teitään.

Tero Jokilehto, liikennevirasto ja suuryritykset ovat siis luoneet järjestelmän, joka hyödyttää vain suuryrityksiä, mutta jonka aiheuttaman laskun maksamme me. Ne eivät maksa senttiäkään kokonaisesta infrastruktuurista, joka niiden hirviörekoille on luotava. Kuntien, kaupunkien ja valtion on maksettava elinkeinoelämän, eli suuryritysten, laskut sentilleen. Lasku on minimissään tuo 55 miljoonaa veronmaksajille, mutta tulee olemaan huomattavasti suurempi. Mitä se aiheuttaa jo nyt olemassa olon kanssa kamppaileville kunnille? Loppua tietenkin, mikä sekin sopii hallitukselle ja näille ylimielisille virastoille ja erityisasiantuntijoille.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten me kaikki maksamme yksityisten suuryritysten laskuja vähintään kymmenillä miljoonilla, samaan aikaan kun ne irtisanovat tuhansia ihmisiä ja ottavat vastaan satoja miljoonia korruptoimaltaan hallitukselta erilaisina verohelpotuksina ja yritystukina.

Kyseessä ei ole siis mikään parannus, hyvinvointia lisäävä uudistus, vaan yksityisten suuryritysten viimeisein kusetus, temppu jolla meidän kaikki pannaan maksamaan niiden ahneudesta vähintäänkin kymmeniä miljoonia, todennäköisesti satoja miljoonia euroja.

Mieti sitä, kun seuraavan kerran astut äänestyskoppiin, tai ihmettelet miksi kaikkein suurimmat yritykset tässä maassa maksavat korkeintaan viiden prosentin veroa, suurin osa reippaasti sen alle, ja miksi oma verorposenttisi on jotakin aivan muuta.

Ne pahimmat pummit eivät olekaan sossun jonossa, vaan istuvat suuryritysten johtokunnissa, Etelärannassa ja valtionvirastoissa. Ne vievät sinun veromarkkasi. Juuri siksi terveydenhuoltoon ei ole varaa. Juuri siksi vanhusten hoitoon ei ole varaa. Juuri siksi kouluihin ei ole varaa. Suuryritykset ottivat ne pois, Tero Jokilehdon, liikenneviraston ja poliitikkojen avustuksella.