MAAHANMUUTTOHUUTAMINEN JA ONGELMAT

Maahanmuutto on aihe, joka on polarisoimassa suomalaisen yhteiskunnan tehokkaasti. Toisaalla ovat ne, joiden mielestä kaikilla on vapaa pääsy maahan ja kaikkiin kansalaisille tarjottuihin oikeuksiin ilman mitään vastuuta tai veloitteita, ja toisaalla ovat ne, joiden mielestä jokainen maahanmuuttaja on ruttoa pahempi vitsaus. Näiden kahden karjuvan ääripään välinen tila on käymässä yhä ahtaammaksi ja kapeammaksi mielikuvissa ja varsinkin Netin ihmetodellisuudessa. On syntynyt lume-todellisuus, jossa on vain suvakkeja ja rasisteja.

Todellisuudessa valtaosa suomalaisista suhtautuu maahanmuuttoon aivan järkevästi ja rauhallisesti. Sitä ei vain haluta tuoda esiin. Suvakkijoukkio ei halua mitään keskustelua maahanmuutosta, eikä varsinkaan siihen liittyvistä ongelmista, ja kaikki yrityksetkin puhua asiasta leimataan rasismiksi ja suvaitsemattomuudeksi. Rasistikaarti ei halua edes kuulla onnistuneista maahanmuuttajista omista syistään. Tämä palvelee kumpaakin. Mustavalkoisessa maailmassa on helpompi elää ja kokea itsensä oikeassaolevaksi hyväksi ihmiseksi.

Todellisuushan on sekä että. Maahanmuuttoon liittyy ongelmia. Maassamme on myös onnistuneita maahanmuuttajia ja on aina ollut. Muista kulttuureista tulleiden kotouttaminen on epäonnistunut pahoin niissä tapauksissa, joissa toisen polven maahanmuuttaja kokee olevansa vanhempiensa kotimaan kansalainen ja pitää Suomea vieraana maana. Toisaalta onnistuneista maahanmuuttajista esimerkiksi tataarit ovat eläneet maasamme muslimeina jo toista sataa vuotta ilman mitään ongelmia.

Sinerbrykoff, Finnlayson, Schalvesen ja monet muut maahanmuuttajat  teollistivat Suomen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolen Helsingissä asui ulkomaalaisia suhteellisesti enemmän kuin nyt. Viipuri oli maamme kansainvälisimpiä kaupunkeja ennen sotia. Monissa rannikko- ja satamakaupungeissa oli ulkomaalaisia merkittäviä määriä. 1900-luvun lopulta lähtien kiihtynyt maahanmuutto toi Suomeen kebabin ja pizzat. Kiinalaiset ravintolat ovat vakiotavaraa ympäri maata ja hyvä niin.

Toisaalla ovat maahanmuuttajaryhmät, joiden keskuudessa valtaosa on työttöminä ja yhteiskunnan tukien varassa eläviä. Tämän maahanmuuttajaryhmän kasvu on aivan keskeinen ongelma koko kuviossa ja tarjoaa maahanmuuttoa vastustaville olemassa olevaa aineistoa ja ammuksia, joiden kiistäminen maahanmuuton puolustajien taholta vain kasvattaa ongelmaa. Olisi syytä tunnustaa tosiasiat tässäkin.

Kun valtiovarainministeriön entinen budjettipäällikkö totetaa maahanmuuton lisäkustannusten olevan miljardiluokkaa, asia ei muutu sillä, että maahanmuuton puolustajat huutavat ettei niin ole. Niin on. Se ei katoa uskomalla tai olemalla sitä mieltä, ettei niin ole. Maahanmuutto tuo suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Se on aivan fakta. Se on laskettavissa budjeteista, menoeristä, yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista.
https://yle.fi/uutiset/3-8487839

Tämän tosiasian kiistäminen on erittäin vaarallista. Kun hallitukset samaan aikaan leikkaavat kantaväestölle suunnattuja palveluita, sekoitus on räjähdysaltis. Ministerien mielestä Suomen valtiolla ei ollut kahta miljoonaa Heinolan reumasairaalan ylläpitoon, mutta samaan aikaan samojen ministerien mielestä valtiolla oli varaa kustantaa maahanmuuttoa satojen miljoonien edestä. Nämä ovat tosiasioita ja poliittisia valintoja, ja ne aiheuttavat kantaväestön keskuudessa ymmärrettävästi katkeruutta.

Kun Lieksan sosiaalitoimenjohtava virkamies kertoi lehtihaastattelussa, että maahanmuuttajien ajokortit maksetaan jotta näiden työllistyminen helpottuisi, maahanmuuton vastustajat riehaantuivat. Samaan aikaan maahanmuuton kannattajat väittivät ja väittävät edelleen, ettei maahanmuuttajien ajokortteja makseta. Kuitenkin niin on tehty ja tehdään edelleen. Itsekin köyhänä suomalaisena tämä tuntuu hieman epäreilulta, varsinkin kun maksoin itse oman tyttäreni ajokortin lähes olemattomista rahoistani. Ja samaan aikaan minulle sanotaan, ettei näin ole. Ja kuitenkin, kun asianomaisilta olen asiaa kysynyt, niin on. Mitä minun pitäisi ajatella?
https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?f=94&t=26834

Tunnen suomalaisia, työssäkäyneitä ihmisiä, jotka ovat olleet vuosikausia kaupunkien asuntojonoissa ilman mitään mahdollisuutta saada asuntoa. Tuhannet maahanmuuttajat ovat saaneet samaan aikaan samalta kaupungilta asuntoja. Mitä noiden kantaväestöön kuuluvien pitäisi ajatella asiasta? Miten heidän pitäisi suhtautua asiaan? Tämäkin on tosiasia, jonka kiistäminen ja vähättely on erittäin vaarallista. https://yle.fi/uutiset/3-8532227

Kun suomalainen yh-äiti työntää lastaan Netistä muutamalla kympillä ostamillaan nuhjuisilla ja vanhoilla lastenvaunuilla, ja vastaan tulee maahanmuuttajaäiti uusia Emmaljunga-vaunujaan työntäen, mitä hänen pitäisi ajatella? Minulta on kysytty tätä. Miksi suomalaisäidillä on vanhat resuiset vaunut, mutta maahanmuuttajaäidillä parin tonnin upouudet merkkivaunut? Miksi suomalaisella äidillä on ikivanha kännykkä ja maahanmuutajaäidillä kuuden sadan älypuhelin? En osaa vastata. Kyse on harkinnanvaraisista tuista?

Ongelma on siinä, että näiden ongelmien kiistäjät vaativat todistamaan sen että joku turvapaikanhakija olisi ohittanut jonkun asuntojonossa, vaikka uutisetkin niin kertoisivat, mutta sitten kun heiltä kysytään todisteita heidän väitteilleen, he ilmoittavat etteivät voi kommentoida yksittäistapauksia, eli esittää mustaa valkoisella. Ongelma on myös se, että näiden ongelmien ympärillä ilakoivat rasistit levittelevät myös perättömiä juttuja ja liioittelevat asioita oman agendansa pohjalta. Tosiasioiden tunnustaminen helpottaisi ongelmien ratkaisua, mutta ilmeisesti kukaan ei halua sitä.

Suomessa on ollut muslimiväestöä ainakin 1800-luvun lopulta saakka. Tällä muslimivähemmistöllä on ollut moskeijoita ainakin yhtä kauan, tai lähes yhtäkauan. Tämä muslimivähemmistö sopeutui nopeasti Suomeen, oppi kielen, kävi suomalaisia kouluja ja osallistui yhteiskunnan toimintaan. Helsingin Diana-puiston ympäristössä oli lukuisia huippuluokan turkis- ja mattomyymälöitä, joiden valomainoksissa säihkyivät nimet Osman ja Ali jne. Tästä muslimivähemmistöstä nousi esiin useita jääkiekkoilijoita ja urheilijoita, joista tunnetuin lienee yksi maamme kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista Atik Ismail. Deniz Bavautdin oli jääkiekkoilija ja Tampere Unitedin toimitusjohtaja.

Tällä muslimivähemmistöllä oli kaikki oikeus ja vapaus harjoittaa uskontoaan, ja he myös tekivät niin. He säilyttivät oman kulttuurinsa erityispiirteitä, nimensä, jopa kielensä, ilman että juuri kukaan kantaväestöön kuuluva sanoi halaistua sanaa heistä, heidän uskonnostaan tai kulttuuristaan. Se johtui siitä, että he sopeutuivat ja heistä tuli suomalaisia, suomalaisia muslimeja. Suomalaismuslimien seurakunnan kokoushuoneen seinällä on marsalkka Mannerheimin kuva. Se johtuu siitä, että he taistelivat sekä talvi- että jatkosodassa rivimiehinä ja upseereina muiden suomalaisten joukossa. He olivat tataareita.

Islam ei ollut Suomessa mikään ongelma vuosikymmeniin, vuosisataan. Siitä alkoi tulla ongelma 1990-luvulla uusien maahanmuuttajien myötä. Ongelma siitä tuli siksi, että monet uudet maahanmuuttajat eivät hyväksyneet tulkintaa, jonka mukaan yhteiskunta on korkein auktoriteetti, ei uskonto. Heille islam oli ja on edelleen se korkein moraalinen ja laillinen auktoriteetti. Tämä oli ja on edelleen yksi maahanmuuton ongelmista ja niistä asioista, joista maahanmuuton kannattajat kieltäytyvät keskustelemasta, koska tämän ongelman käsitteleminen on vaikeaa. Siksi siitä puhuminenkin leimataan rasismiksi, vaikka kyse onkin uskonnosta, ei etnisyydestä.

Maahanmuutolla on siis positiivisiakin puolia, eittämättä, mutta on aivan turha väittää etteikö siihen liittyisi valtavia ongelmia nykyisessä tilanteessa. Ongelmat ovat taloudellisia, kulttuurisia, uskonnollisia ja moninaisia, eivätkä ne katoa minnekään kiistämällä ne tai vähättelemällä niitä. Jos emme kykene puhumaan ongelmista, jos emme kykene tunnustamaan niiden olemassa oloa, edessä on todella suuria vaikeuksia. Vaikeneminen pahentaa tilannetta, kiristää ilmapiiriä ja ajaa ihmisiä kahteen eri leiriin. Tilannetta voisi verrata tulehtuneeseen ihohuokoseen. Voimme kuvitella ettei se ole ongelma, eikä se aluksi olekaan, mutta kun siitä tulee paise, tilanne on jo aivan toinen.

Pahimmillaan tämä tilanne johtaa suomalaisen yhteiskunnan hajoamiseen. Euroopan Unionille on jo käymässä niin. EU-komissio uhkailee ja painostaa Puolaa maahanmuuton lisäämiseksi. Puola ei halua suostua. Ei myöskään Tshekki, Itävalta, Slovakia, Unkari jne. Miten EU kuvittelee ratkaisevansa tilanteen, johon se on itse syypää? Syyttämällä jäsenvaltioita ja pakottamalla niitä? Se johtaa EU:n hajoamiseen.

Samoin käy suomalaisen yhteiskunnan, jos joku kuvittelee pystyvänsä pakottamaan maahanmuuttoon epäluuloisesti tai vihamielisesti suhtautuvat suomalaiset maahanmuuttajaystävällisiksi. Sitä kukaan tuskin haluaa, mutta niin käy, jos istutaan omissa poteroissa ja huudellaan omia näkemyksia ainoana totuutena, sensijaan että tartuttaisiin ongelmiin.

Ensin ne pitää tosin tunnustaa ja osalle meistä tosiasioiden tunnustaminen näyttää olevan mahdotonta.

Yksi aivan keskeinen tosiasia josta vaijetaan tehokkaasti on se, että työnantajajärjestöt ja niiden apupuolue kokoomus ovat vaatimassa lisää maahanmuuttoa mielummin mahdollisimman kehittymättömistä maista, koska ne haluavat "työvoimareservin" ehkäisemään niiden itsensä aikaansaamaa "työvoimapulaa". Maassa on alimmankin arvion mukaan 250 000 työtöntä, mutta se ei riitä tälle porukalle. Kuten Jyrki Katainenkin sanoi jo vuosia sitten, maahan tarvitaan yli miljoona tulijaa lisää, koska muuten uhkaa EK:n kauhukuva: täystyöllisyys.

EK ja Etelärannan väki ei koskaan tahdo täystyöllisyyttä tai mitään sitä lähentelevää tilannetta, koska siinä tilanteessa työntekijät määrittelevät työnsä hinnan. On siis luotava lakia ja työehtoja tuntemattomista, mielummin huonosti kieltä puhuvista kerjäläisistä koostuva reservi, jolla palkat painetaan alas ja jonka avulla työehtosopimusjärjestelmä tuhotaan. Sitä tehdäänkin juuri nyt parasta aikaa. Kun suomalaisen pääsy töihin on estetty monin lupakortein ja pätevyysvaatimuksin, maahan juuri tulleille on tarjolla erilaisia oikopolkuja, surkealla palkalla tietenkin.

Ja jos joku kuvittelee sen olevan vain suomalainen ilmiö, kannattaa muistaa että vuonna 2015 samaan aikaan kun suomalaisten työnantajajärjestöjen edustajat vaativat juuri maahantulleille kymmenille tuhansille turvapaikan hakijoille "oikotietä" työmarkkinoille, Saksan työnantajajärjestöjen edustajat vaativat aivan samaa.