Kymmenen kaikkien aikojen parasta elokuvaa listattavaksi on mahdoton homma, joten laadinpa sitten listan ihan mutu-pohjalta juuri tämän hetkisen fiiliksen mukaan. Lista ei perustu mihinkään teknisiin meriitteihin, eikä ulkopuolisiin juttuihin, vaan ihan subjektiiviseen kokemukseen, siihen mitkä leffat ovat kolahtaneet ja toimivat edelleen. Ehkä listan nimen pitäisikin olla 10 kolahtanutta elokuvaa. Joo, taidanpa vaihtaa nimen siksi.
Jokatapauksessa nämä ovat olleet leffoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen aikoinaan ja tuoreeltaan. Oli onni elää vielä aikana, jolloin Helsingissä oli vielä pieniä elokuvateattereita, joissa näki vanhoja klassikoita isolta kankaalta ja jolloin elokuva-arkisto vielä esitti niitä. Vanhojen elokuvien voimaa ei pienestä tv-ruudusta aina oikein tavoita, mutta isolla kankaalla... Ne kolahtavat.
Hyvät, pahat, rumat
Olipa Sergio Leonen leffoista mitä mieltä tahansa niin kyllähän nämä hullut italialaisburleskit toimivat kuin lapio. Dollari-trilogian päätösspektaakkelissa on kaikenlaista rojua ja sälää, symboliikkaa ja viittauksia kuin barokkimaalauksessa, ja musiikin ja kuvan yhteispeli enteili parikymmentävuotta myöhemmin tulevaa musavideoiden kulta-aikaa. Kohtaus kohtauksen jälkeen silmille vyöryy sellaista lännenpizzaa, jonka ahmii ilokseen kanuunacalzonen ja patruunaspaghetin kera. Isolla kankaalla näkee miesten ihohuokosetkin ja karvat lähiksissä, joista Quentin Tarantino käyttää nimeä Leone-lähis.
https://www.youtube.com/watch?v=XP9cfQx2OZY
Tarzan apinoiden kuningas
Kun pikkukundina istui Pohjois-Haagassa Kino Aritan pimeydessä ja viidakkorummut alkoivat jytistä, oli pakko kohottautua istuimella ja tervöittää katsetta. Jossakin viitakon kätköissä oli nimittäin yksi kaikkein kovimmista tyypeistä, joka osasi flengata puissa ja uida simona, tapella jellonia vastaan ja voittaa krokkarit. Kyllä, nykyvinkkelistä katsottuna Johnny Weissmuellerin Tarzanit ovat todella koomisia, mutta pikkupojan silmissä ne olivat todella kovia pätkiä. Ja kyllähän ne raakoja ovat vieläkin. Ja olihan siinä Janekin, jonka märät kuteet muuttuivat melkein läpinäkyviksi. Ja se ainoa oikea Tarzan-huuto, joka oli opeteltava.
https://www.youtube.com/watch?v=UkAisHwX3_I
Seitsemän samuraita
Akira Kurosawan leffasta on tehty monen monta versiota ja sitä on reposteltu kaikin tavoin, analysoitu puhki ja pahki, mutta ihan leffana, stoorina, se toimii sittenkin. Varsinkin isolla kankaalla elokuvan tempo, rytmi, vie mukanaan ja kämmenet hikoavat. Merkityksiä, pinnan alla kulkevia filosofointeja yms. voisi pumpata vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se niistä innostuville. Japanin historiaa ja samurai-yhteiskuntaa ja kulttuuria tunteville leffa aukeaa aivan toisella tavoin, mutta sekin on sivuseikka. Voin vain sanoa, että kun tämän katsoi isolta kankaalta ensimmäistä kertaa, kotimatkalle lähti hiljainen poika, jonka päässä pyörivät monet kuvat ja kohtaukset,
https://www.youtube.com/watch?v=XwG6KeuCwG4
Peter Pan
Disneyn piirretyt olivat minun tieni elokuvien maailmaan. Niin kauan kuin muistan, mentiin isän kanssa elokuvateatteriin usein katsomaan joku "Disnin" piirretty. Sen jälkeen haettiin nakkikioskilta syötävää ja mentiin kotiin, syötiin hodarit ja mentiin nukkumaan. Kaikista näkemistäni vanhoista Disney-pätkistä valitsen Peter Panin, koska se nyt tulee ekana mieleen. Lentokohtaus öisen Lontoon yllä ei varmaan koskaan kulu muistista ja sitten on se Helinä-keiju. Marilyn Monroe oli sen esikuva. Ilmankos...
https://www.youtube.com/watch?v=zf00mEe9EOs
Ei saa koskea
Ranskalaisen elokuvan ikonin Jean Gabinin tähdittämä gangsteripätkä on kova, mutta realistinen kaikessa fiktiossaankin. Harvoin nähdään alamaailman elokuva, jossa kivikovat gangsterit syövät iltapalaksi keksejä ja juustoa raidallisissa silkkipyjamissaan, ja jossa yksi heistä murehtii nätin naamansa rapistumista bisnesten ohessa. Nuori Jeanne Moreaukin keimailee kuvissa. Ja harvemmin Aki Kaurismäki on kumartanut gangsterileffoille, mutta tälle hän on tehnyt niin.
https://www.youtube.com/watch?v=lKkynlowc18
Kolmas mies
Unenomainen tarina rakkaudesta, rikoksesta ja petoksesta on yksi komeimmista mitä koskaan on tehty. Kuvauspaikkana toimi todellakin toisen maailmansodan jälkeinen Wien ja kirjoittaja Graham Greene todella tiesi mistä kirjoitti. Leffassa on kaikki klassiset elementit manalan käynnistä lähtien. Harry Limen langenneen enkelin hahmo ei kuvissa montaa minuuttia viivy, mutta peittää koko leffan varjollaan. Mustavalkokuvaus on hillittömän upeaa valon ja varjon tanssia. Jos on onnekas, pääsee näkemään tämän isolta kankaalta. Ja teemamusahan on klassikko jo itsessään. Joseph Cotten kertoi ettei tiennyt etukäteen mitä loppukohtauksessa tapahtuu ja luuli improvisoivansa suutelokohtauksen Alida Vallin kanssa. Ohjaaja Carol Reed oli antanut Vallille omat ohjeensa,
https://www.youtube.com/watch?v=X7bInqjmEN4
Talvisota
Kotimaisista elokuvista puhuttaessa tämä tuppaa unohtumaan usein, ehkä aiheensa takia, mutta se on yksi parhaista sotaleffoista mitä on koskaan tehty. Suomalaisten silmin katsottuna se on tarina, joka voi liipata läheltäkin. Oma isoisäni oli Taipaleessa keskisuomalaisten riveissä. Se tekee leffasta hieman erilaisen kokemuksen. Isolta kankaalta katsottuna se oli vaikuttava pätkä, joka kolahti kovemmin kuin osasin etukäteen odottaa. Leffa vaikutti myös tämän jälkeen tehtyihin ulkolaisiin pätkiin kuten mm. saksalaisten Stalingrad ja Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryan.
https://www.youtube.com/watch?v=Kn8iIY8bGyQ
Tule ja katso
Tämä on karmein elokuva, mitä olen koskaan nähnyt. Se on väkivallan vastainen ja sodan vastainen, allegorinen tarina Neuvostoliiton sodasta Afganistanissa muutettuna toisen maailmansodan aikaiseen kehykseen. Elokuvan visiot kummittelivat pitkään mielessä ja unissa, ja ovat edelleen tallessa kallon uumenissa. Leffan ilmaisu vaikutti myös kaikkiin sen jälkeen tehtyihin sotaleffoihin. Jos joku leffa ei sovi lapsille, niin se on tämä. Tämä on päättymätön painajainen silloinkin ku mitään ei tapahdu.
https://www.youtube.com/watch?v=t60aOQEnu4M
Peter Jacksonin Keskimaa-leffat
Taru sormusten herrasta -leffat ja Hobitti-trilogia muodostavat yhden kokonaisuuden ja vaikka en kaikesta niissä pidäkään, lapsuuden järisyttävimpiä lukukokemuksia oli trilogian lukeminen. Luin kirjat 11 kertaa peräkkäin kesälomalla, kannesta kanteen, uudelleen ja uudelleen. Näin myös Bakshin piirretyn version, joka jäi tyngäksi. Tämä elokuvarykelmä on siksi tässä listassa. Siinä on hetkiä, jotka palauttavat mieleen ne fiilikset, joita koki 11-vuotiaana kirjaa ensikertaa lukiessa.
https://www.youtube.com/watch?v=jGUkkF8-3QQ
Kummisetä 1 & 2 & 3
Kummisetä on kaikkien aikojen paras gangsterileffa. Kummisetä on kaikkien aikojen paras mafiapätkä. Mutta se on paljon muutakin. Se on kuvaus vallasta. Se on kuvaus korruptiosta, Se on kuvaus väkivallasta. Se on kuvaus petoksesta, petollisuudesta ja petomaisuudesta. Se on kuvaus ihmisyyden pimeydestä. Se on kertomus siitä miten inhimillisyys menetetään. Se on rakkaustarina. Se on elokuva perheestä. Eipä siihen ole paljon lisättävää, paitsi että musiikkikin on ihan helvetin hyvää. Trilogian kolmas osa ei yllä kahden ensimmäisen tasolle, mutta sen paikan lunastaa kyllä elokuvan finaali. Trilogian päättävä kohtaus iskee todella kovaa jokakerta ihan sen vuoksi, että on itsekin tyttären isä.
https://www.youtube.com/watch?v=t50QSG-XKNA
Hyvä teksti ja hyviä leffoja!
VastaaPoista