SANOMISEN RAJAT

Sananvapaus on vaikea asia. Me emme pidä siitä mitä kaikki sanovat, mutta onko heillä oikeus sanoa sanottavansa? Mielestäni on. Minulle asia on hyvin yksinkertainen: sananvapaus on kaikilla, tai sitten sitä ei ole.

Onko sananvapauden nimissä oikein sanoa: Islam on huurupäinen ideologia? On. Onko sananvapauden nimissä oikein sanoa: Kapitalismi on huurupäinen ideologia? On. Onko sananvapauden nimissä oikein sanoa: Kommunismi on huurupäinen ideologia? On.

Voiko sananvapauden nimissä sanoa: Inhoan afrikkalaisia? Voi. Yhtä oikein on sanoa: Inhoan rasisteja.

Henkilökohtaiseen mielipiteeseen on oikeus jokaisella. Vaikka minä en siitä mielipiteestä pitäisikään, tai pitäisin sitä vääränä omista syistäni. Jos haluan ajatuksen ja sanomisen vapauden itselleni, minun on sallittava ne muillekin. Minun on hyväksyttävä jokaisen oikeus niihin, halusin tai en.

En pidä mistään totalitäärisestä ideologiasta, joka vaatii kaikkia tottelemaan itseään ja noudattamaan käskyjään. Minulle on aivan sama onko sellainen ideologia peräisin läntisestä Euroopasta tai Lähi-idästä, Aasiasta tai Amerikoista. En pidä siitä, että joku asettelee minulle rajoja ideologisista syistä, rajaa sanojani, kontrolloi kieltäni ja ajatuksiani. On aivan yhdentekevää minkä nimissä niin halutaan tehdä.

Täytyy muistaa, että neuvostokommunismi, fasismi, natsismi, maolaisuus ja eri uskonnot ovat kaikki olleet kannattajiensa mielestä hyviä asioita. Jokaisen ideologian kannattajien mielestä ne ja niiden käskyt ja määräykset ovat olleet hyväksi kaikille, koko ihmiskunnalle. Juuri tästäkin syystä olisi syytä olla todella tarkkana sensuurivaatimusten ja minkä tahansa rajoitusten suhteen. Kyse on todellakin perusvapaudesta, perusoikeuksista.

Minulle on joskus sanottu, että jos kannatan sananvapautta, kannatan pedofiilien oikeutta lapsipornoon. No ei. Siinä ei ole kyse sananvapaudesta, vaan rikoksesta. Pedofilia on rikos ja sitä koskevat rikoslain pykälät, eikä siinä ole kauheasti tulkinnanvaraa tai "harmaata vyöhykettä". Se on sekä lain, moraalin, että normaalin järjen vastaista. Lapsipornolla ei ole mitään tekemistä sananvapauden tai ilmaisunvapauden kanssa. Voimme toki keskustella aiheesta, mutta itsessään se on rikos.

Onko sitten oikein sanoa: ulkomaalaiset ulos Suomesta? Mielestäni ei, mutta jos joku on tuota mieltä, hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Voiko sananvapauden suojissa siis vastustaa maahanmuuttoa? Voi toki, aivan samoilla perusteilla kuin puolustaa sitä.

Jos joku vastustaa kategorisesti maahanmuuttoa, hänellä on oikeus mielipiteeseensä ja sen julkituomiseen. Itse olen toista mieltä, mutta sillä ei ole merkitystä sanomisen vapauden kanssa. Vaikka itse en vastusta maahanmuuttoa sen enempää kuin maastamuuttoakaan, minulla ei ole oikeutta kieltää toisinajattelijaa sanomasta mielipidettään julki.

Tulkinnan varaisille linjoille mennään, kun määritellään vihapuhetta. Onko väärin sanoa: Tappakaa ulkomaalaiset? Useimpien meidän mielestä on. Entä onko oikein sanoa: Tappakaa byrokraatit? Tappakaa kapitalistit? Minkä tahansa kansanryhmän tai ihmisjoukon tappamiseen yllyttäminen lienee rikos. MUTTA voiko sanoa: Ulkomaalaiset ulos maasta? Voidaanko sanoa: Byrokraatit ulos maasta? Kapitalistit ulos? Saastuttajat ulos maasta? Ydinvoima ulos?

Mihin raja vedetään? Afrikkalaiset ulos? Nato-joukot ulos? Kaikkiin noihin mielipiteisiin löytyy omat perustelunsa. Suomalaiset ulos?

Sananvapauden nimissä pitää voida sanoa paljon, rajojakin natisuttaen. Rajoja on kokeiltava, testattava. Sananvapaus on aina kytköksessä ajatuksen vapauteen ja ilman sitä me emme enää elä, vaan teemme hidasta kuolemaa orjina. Siksi sanomisen vapauden rajojen on oltava mahdollisimman kaukana ja leveällä.

En pidä natseista, mutta saavatko he esitellä ajatuksiaan? Jos kommunistit saavat, niin mikseivät he? Jos ylikansallisen vallan edustajat saavat julistaa ideologiaansa, mikseivät kansallismieliset? Jos kansallisvaltiota saa kritisoida ja vastustaa, miksei Euroopan Unionia ja muita ylikansallisia instansseja?

On paljon sanojia, joiden toivoisin olevan hiljaa. On paljon ajatuksia, joista en pidä. On paljon tapoja sanoa, joista en välitä. Mutta en voi kieltää niitä, vaatia niitä vaijennettaviksi vain siksi, etten minä pidä niistä, tai että olen erimieltä. Sanomisen vapaus on joko kaikilla, tai ei kenelläkään.

Jos minä vaadin itseni mielestä väärää ajatusta kiellettäväksi, jollakulla muulla on yhtäläinen oikeus vaatia minun ajatuksiani kiellettäviksi. Ja yleensä näin on ihmiskunnan historiassa käynytkin: kun yksi ajatus on kielletty, se ei ole koskaan jäänyt ainoaksi. Ja se ensimmäinen on aina kielletty yhteisen hyvän nimissä, paremman nimissä, siksi että se on ollut väärin.

Hyvä maku ei ole sananvapauskysymys. Tyyli ei ole sananvapauskysymys. Ilmaisutapa ei ole sananvapauskysymys.

Filosofit, ajattelijat, taitelijat, kirjailijat, humoristit ja koomikot ovat aina koetelleet sananvapauden ja ajatuksen vapauden rajoja. He ovat aina kyseenalaistaneet ja haastaneet vallitsevat konventiot, tavat, lait ja käsitykset. Moni on maksanut siitä hengellään. Sananvapaus ja ajatuksenvapaus ovat niin tärkeitä asioita ihmiskunnalle.

 Eräältä jo ikääntyneeltä amerikanjuutalaiselta koomikolta kysyttiin eräässä dokumentissa, onko mitään sellaista aihetta mistä hän ei vääntäisi vitsiä. Elämässään todella kovia kokenut mies mietti pitkän tovin ja vastasi: "Noh, holokaustissa ei kyllä ole paljon nauramista... Mistä tulikin mieleeni: oletteko kuulleet sitä vitsiä, kun juutalainen, mustalainen ja homo tapasivat Auschwitzissa?"


Väärin? Oikein? Sallittua vai ei? Kuka määrittelee sen? Sinä? Valtio? Koomikko itse?