torstai 3. joulukuuta 2015

MOOTTORIPYÖRÄN TAIDE

Minulle moottoripyörä ei ole kulkuväline. Se ei ole kone. Se ei ole tehtaan  tuotantolinjalta ulos putkahtava kulutustavara, robottien kasaama eloton möhkäle elektroniikkaa ja metallia. Se on paljon, paljon enemmän.



Moottoripyörä on taidekone. Se on itsessään veistos. Se on enemmässä määrin sitä kuin auto. Sen mittasuhde on ihmisen kokoinen. Se on istuttava, kannettava ja siirreltävä, se on fyysisesti suorassa vuorovaikutuksessa ihmisen fyysiseen olemukseen. Sen ohjaaminen ja hallinta on  suorassa kytköksessä ihmisen kehoon, painopisteeseen, lihasten toimintaan. Siksi se on veistos, taideteos, ihmisen kuva muiden ihmisen kuvien joukossa.



Moottoripyörä on taidetta, koska se reagoi ihmiseen. Ihminen voi muokata siitä kuvansa. Ihminen voi muovata sitä käsin, suoraan, vaikuttaa siihen, tehdä sen uusiksi, omansa kaltaiseksi. Sen värimaailman voi muuttaa. Jokaisen osan voi vaihtaa. Siihen voi lisätä ja siitä voi poistaa.



Moottoripyörä on kokonaisvaltainen taideteos. Se vaatii ajajaltaan kaiken keskittymisen, koska se vie ihmisen olemisen perusmuotoon, selviämiseen. Moottoripyörällä ei voi ajaa unessa, autopilotilla, tekstatessa tai meikatessa. Autolla voi. Moottoripyörällä pieninkin virhe, onnettomuus, voi johtaa vammautumiseen, kipuun, kuolemaan. Ja paradoksaalisesti, juuri siksi se vie ihmisen suoraan elämään, kiinni siihen alkutilaan, jossa ihminen vietti valtaosan historiastaan.



Kyse on elementeistä, niiden keskellä elämisestä, hetkestä jolla on elossa, jolloin kaikki aistit ovat käytössä. Moottoripyörällä ajaessaan ihminen elää kaikilla aisteillaan. Näkö, kuulo, tunto, havainto, vaisto ja järki. Kaikki ovat päällä siinä hetkessä. Kaikki ympäröivä vaikuttaa suoraan moottoripyörään ja ajajaan. Ihminen on palannut elämänsä, olemisensa kokonaisvaltaiseen kokemiseen. Se on suurta taidetta.



Moottoripyörä on suurta taidetta, koska se on myös luonut oman kulttuurinsa. Matkamotoristista bomberiin, perhemotoristista outlaw-bikeriin. Moottoripyörä on luonut heimonsa, ihmisryhmänsä, jotka tunnistavat toisensa ja jotka tietävät olevansa saman kulttuuripiirin jäseniä. Ilman moottoripyörää ei olisi näitä ihmisryhmiä. Ei olisi lehtiä, elämäntapaa, kirjoja, elokuvia, omia rakennustekniikoita, customointia ja choppausta, ja omaa rakennusteollisuutta varaosineen ja talleineen. Nämä kaikki ovat syntyneet moottoripyörästä.







Moottoripyörä soi. Sitä voi soittaa, sen ääntä muokata, ajaessaankin. Sen värimaailma luo itse itseään. Sen kokonaisuus syntyy detaljeista, jotka ovat usein taideteoksia jo itsessään. Se on taidetta.





Mitä muuta prätkätalli työkaluineen, koneineen, rasvatahroineen ja öljyläikkineen on kuin tilateos?



Kuten kaikki suuri taide, moottoripyörä on myös luonut ympärilleen myyttejä, mytologian, legendoja ja kertomaperinteen. Se on luonut uskomusjärjestelmiä ja filosofiaa.





Sitä kaikkea ja enemmänkin, on moottoripyörän taide. Kysykää vaikka David Mannilta, kun sitten joskus näette niillä päättymättömillä baanoilla.



Ihailenko moottoripyöriä?



Ilmanmuuta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti