LIITTOVALTIO - VAIKKA VÄKISIN

EU:n liittovaltiokehitys jatkuu edelleen ja tätäkin tarkoitusta varten luodun "pakolaiskriisin" varjolla. Verrattain pienesti uutisoidun hankkeen olisi luullut herättävän suurempaakin huomiota, mutta se meni meillä ohitse heittämällä.  Sisäministeri Orpokin suhtautui ideaan periaatteessa myönteisesti, tosin aneli että se toteutettaisiin jo olemassa olevan Frontexin kautta.

http://yle.fi/uutiset/eu_yrittaa_paikata_schengenia__nopean_toiminnan_joukkoja_rajoille/8316864

Toisin kuin YLE luulee, näillä joukoilla ei paikata Schengeniä. Niiden varsinainen pointti on se, että ne toimivat ILMAN JÄSENVALTION suostumusta. Toisin sanoen, vaikka jäsenvaltio ei haluaisikaan niitä alueelleen, ne tulevat jos EU niin päättäisi. Ja EU on tässä nimenomaan komissio, tuo ei-vaaleilla valittu johtoelin.

Suomessa hyssytellään ja hissutellaan koko ajan ja aivan tieten tahtoen sitä, että EU:sta tehdään liittovaltio. Euro, joka on ollut taloudellinen katastrofi myös Suomelle, on nimenomaan poliittinen. Se tuotiin korostamalla talouden hyötyjä, vaikka se on nimenomaan poliittinen hanke, joka on osa liittovaltiota. Siksi euron kustannuksilla ei ole mitään väliä. Se ei ole taloudellinen hanke, vaan osa federaatiokehitystä, josta federalistit ovat valmiita maksamaan minkä tahansa hinnan. Juuri euron avulla Kreikka otettiin EU:n hallintaan ja juuri eurokurilla perustellen komissio on uhkaillut myös Suomea "budjetin haltuun otolla".

Sinänsä tuokin on vain teatteria. EU päättää jo nyt Suomen budjetista. Me voimme vain "sopeuttaa". Pääministerinä toimiessaan Alexander Stubb kertoi jo 2015 keväällä koko eduskunnalle suorassa televisiolähetyksessä, ettei Suomella ole enää mitään omaan fiskaalipolitiikkaa. "Olemme luovuttaneet rahapolitiikan päätösvallan Brysseliin", sanoi silloinen pääministeri, eikä yksikään poliitikko reagoinut sanoihin millään tavalla. Eivät ne herättäneet mitään reaktiota toimittajissakaan.

Nato Isäntämaa -sopimuksella Suomen puolustusvoimien komentaja, ilmeisesti presidentti Sauli Niinistön ja silloisen puolustusministeri Haglundin määräämänä tai ohjeistamana, antoi koko Suomen ulkomaalaisen sotilasmahdin käyttöön rajoittamattomasti. Tuon sopimuksen mukaan Nato päättää yksipuolisesti milloin, miten ja missä se käyttää Suomea ja kaikkia sen resursseja omiin toimiinsa, mukaan lukien terveydenhuoltojärjestelmän ja siviilihallinnon.

Siihen verrattuna EU:n "nopean toiminnan" rajajoukot ovat tietenkin pikkuinen asia, mutta periaatteellisella tasolla merkittävä kuitenkin. Se ajatus, että EU:n komissiolla olisi käytössään tuhansien sotilaiden joukko, jota se käyttäisi riippumatta jäsenvaltion tahdosta, on merkittävä linjaus ja korostaa Euroopan Unionin liittovaltioluonnetta. Jokainen joka käsittää mitä ajatus tarkoittaa, ymmärtää myös tämän. EU on liittovaltio De jure ja De facto, sekä laillisesti että tosiasiallisesti.

https://en.wikipedia.org/wiki/Federal_Europe

Se kutsutaanko Euroopan Unionia federaatioksi vai konfederaatioksi on akateemista. Tosiasia on, että se on liittovaltio, sellaiseksi se on aiottu ja sellaista siitä tehdään kaikin mahdollisin tavoin.

Idea siitä, että on olemassa sotajoukkoja, joita voidaan käyttää vastoin jäsenvaltion tahtoa, on merkittävä siksi mitä se tarkoittaa: EU elimet voivat toimia jäsenvaltioita vastaan. Tämä on rajajoukkoidean ydin. Niiden todellinen tehtävä ja merkitys ei ole rajavalvonnassa, vaan juuri tässä: ne toimivat erillään kaiken kansallisen tahdon ulottumattomissa, jokaisesta jäsenvaltiosta irrallaan, komission käskyvallan alla. Tämän selvemmin ei liittovaltioajatusta voi enää esittää.

Se ajatus, että niitä voidaan käyttää jäsenvaltioita vastaan, on tietenkin koko ajan ollut federalistien ajattelun takana. Kun EU:n liittovaltiohanke syvenee ja etenee, on selvää että joissakin maissa noustaan kansalliseen vastarintaan. Silloin EU:n keskushallinnolla on oltava aseellisia joukkoja komennossaan, joiden käytöstä se päättää itse. Nato on käytännössä EU:n armeija, mutta koska se on täysin amerikkalaisten komennossa ja käskyvallan alla, EU tarvitsee omia sotajoukkojaan omia jäsenvaltioitaan vastaan.

Rajajoukot voidaankin nähdä jonkinlaisina EU:n sisäministeriön turvallisuusjoukkojen ituna. Samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa on kansalliskaarti sisäisiä levottomuuksia varten, kuten Venäjällä on sisäministeriön sotilasjoukkoja, myös EU tarvitsee sellaisia. Italiassa karabinieerit, Ranskassa miliisit ja Espanjassa kansalliskaartilaiset ovat jo olemassa ja niitä käytetään ja on käytetty nimenomaan maiden sisäisissä tilanteissa.

Niiden esimerkin mukaisesti EU haluaa omat sisäisen turvallisuuden joukkonsa ja juuri siksi EU-maihin päästettiin miljoonien maahanmuuttajien vyöry "pakolaiskriisin" varjolla. Valtaosa tulijoistahan ei ollutkaan Syyrian pakolaisia, vaan muista maista. Näin saatiin luotua kriisi, destabilisoitua tilannetta, jotta kansalaiset olisivat riemumielin hyväksymässä uusia "turvajoukkojaan", tajuamatta että nuo sotajoukot luodaan heitä itseään varten.

Kannattaa muistaa, että Lissabonin sopimuksessa tällaisille joukoille ja viranomaisille on annettu lupa käyttää "tappavaa voimaa" ja ei suinkaan vain sodan aikana, vaan nimenomaan "mellakoiden ja levottomuuksien aikana". Tämä käy ilmi kohdasta, jossa kerrotaan kuinka EU:ssa kuolemantuomio ei ole voimassa, kyseisen kohdan alaviitteen viitteessä. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota monet, heidän joukossaan myös Britannian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Cranmere.

http://www.archbishop-cranmer.blogspot.fi/2008/04/lisbon-treaty-introduces-eu-wide-death.html

Se ettei Suomessa ymmärretä tai tiedetä EU:n sotilaallisista hankkeista tai tavotteista johtuu siitä, etteivät suomalaiset mediat raportoi asiasta lainkaan. Ne sensuroivat itseään, koska ne kannattavat EU:ta. Osa toimittajista painaa pään piiloon ja toivoo, ettei asia tulisi esille, ja toiset taas tietävät missä mennään, mutta vaikenevat koska tieto herättäisi suomalaisissa vastarintaa. Muualla Euroopassa asia on tänäkin syksynä ollut vahvasti esillä, jopa niin vahvasti, että jokainen ymmärtää "kriisin" tulleen enemmän kuin sopivaan aikaan.

http://www.express.co.uk/news/politics/612710/European-leaders-EU-ARMY-close-to-reality-Juncker

http://www.express.co.uk/news/politics/620674/Paris-terror-attacks-EU-army-MEPs-Jean-Claude-Juncker

http://www.euractiv.com/sections/global-europe/epp-leaders-bang-drum-european-army-318571

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/11861247/Merkel-expects-Cameron-to-back-EU-army-in-exchange-for-renegotiation.html

Euroopassa siis keskustellaan aivan avoimesti EU-armeijasta ja sen tulosta. Asia on siellä kaikkien tiedossa ja on ollut selvä jo vuosia. Vuonna 2012 Euroopan Unionin komission varapuheenjohtaja sanoi Washingtonissa pitämässään puheessa, että EU-armeija on tulossa ja kyse on vain aikataulusta. Agenda ei ole siis ollut mikään mystinen salaisuus missään muualla, kuin meillä. Jokainen voi itsekseen miettiä miksei suomalaisille ole kerrottu asiasta yhtään mitään.

Miksei presidentti Niinistö ole kommentoinut asiaa missään vaiheessa? Miksei yksikään ministeri ole kommentoinut asiaa? Miksei yksikään euroedustaja ole tuonut asiaa esiin kotimaassaan? En tiedä. Voi olla että MEP:it samaistuvat Euroopan Unioniin, eivätkä Suomeen. Europarlamentissahan ei edusteta kotimaita, vaan europarlamentin ryhmiä. Kenties suomalaiset Jussi Halla-ahoa myöten ovat sitä mieltä, että euroarmeija on hieno juttu. En tiedä. Jokaiselle kansojen itsemääräämisoikeutta kannattavalle asia on enemmän kuin  huolestuttava.

Jos ja kun EU saa käyttöönsä omat sotilasjoukkonsa, on vuoren varmaa että niitä tullaan käyttämään nimenomaan jäsenmaita ja niiden kansalaisia vastaan. Puheet siitä että euroarmeija olisi ulkoista uhkaa varten ovat lähinnä sanahelinää herkkäuskoisimmille. Nato on jo se aseellinen varustus, jonka suojiin EU siirtyy välittömästi ulkoisen uhkan edessä. Euroarmeija sensijaan olisi komission ase eurokansalaisia ja osavaltioita vastaan. Sen avulla komissio voisi pakottaa jäsenmaat tahtonsa alle tarvittaessa väkivalloin.

Kannattaa nimittäin muistaa sekin, ettei Euroopan Unionista voinut alunperin lankaan erota. Sillä ei ollut olemassa olevaa eroamisproseduuria. Mistään ei löytynyt virallista menettelyä Euroopan Unionin jäsenyydestä eroamiseksi. Ei, vaikka esimerkiksi Neuvostoliiton perustuslaissa siitä eroaminen oli tarkasti määritelty ja nimenomaan jokaisen jäsenvaltion oikeudeksi. Tilanne muuttui vasta Lissabonin sopimuksen myötä. Siihen sisällytettiin eroamismenettely kasvaneen kritiikin vuoksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Withdrawal_from_the_European_Unionhttps://en.wikipedia.org/wiki/Withdrawal_from_the_European_Union

Lissabonin sopimuksessa EU kuitenkin nimenomaan toteaa, että se tulee ottamaan itselleen täysvaltaisen valtiollisen suvereniteetin ja käyttämään kaikkea sille implementoitua valtaa ja voimaa omien tavotteittensa saavuttamisessa. Jos joku ei ymmärtänyt tuon sopimuksen synnyttyä mistä oli kyse, tajunnee asian viimeistään nyt. EU-johtajille asiassa ei ole koskaan mitään epäselvää ollutkaan.

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/10041817/Federal-Europe-will-be-a-reality-in-a-few-years-says-Jose-Manuel-Barroso.html

Leikit on leikitty. Liittovaltio tulee, halusit tai et.