SUOMI 1917 - 2014

Eräänä aamuna heräsin outoon maailmaan. Suomi-niminen valtio oli lakannut olemasta. Se valtio, jota olin vannonut kerran puolustavani vaikka ase kädessä, se valtiomuoto josta olin lukenut oppikoulussa, peruskoulussa ja lukiossa oli poissa.

Sen valtion katoaminen oli alkanut jo vuosia aikaisemmin, mutta nyt se oli tosiasia, kiistaton fakta. Sitä Suomi-nimistä valtiota ei ollut enää olemassa. Poliitikot puhuivat sen pois, lehdet ja media puhuivat sen pois, eikä sitä enää ollut.

Euroopan Unionista tulee 70% lainsäädännöstä ja jos paikallinen laki on ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa, EU-lait ajavat aina paikallisen lain ylitse. Meillä ei ole enää omaa lainsäädäntävaltaa. Parlamenttimme on kumileimasin. Se ei enää päätä oikeasti mitään.

Meillä ei ole omaa rahaa. Meillä on eurooppalainen raha, josta päättävät tahot, joita en edes tiedä. Suomessa eurosta ei päätetä yhtään mitään, mutta koska meidät on sidottu tuohon valuuttaan, meillä ei ole enää omaa talouspolitiikkaakaan. Voimme vain sopeutua eurotalouspolitiikkaan. Me emme päätä siitä.

Meillä ei ole omaa ulkopolitiikkaakaan. Siitäkin päättävät miehet ja naiset jossakin muualla. Me voimme vain sopeutua siihen ulkopolitiikkaan, oli se sitten vahingollista meille tai ei. Me emme enää päätä siitä.

Meillä ei ole enää omaa turvallisuuspolitiikkaa, eikä omaa armeijaa. Olemme osa suurvallan turvallisuuskoneistoa. Voimme vain sopeutua suurvallan turvallisuuspoliittisiin tarpeisiin ja avustaa sitä niin rauhan kuin sodankin aikana. Me emme päätä kummastakaan. Joku muu päättää siitä jossakin kaukana.

Eräänä aamuna Suomi oli lakkautettu. Se oli annettu pois. Sen oli antanut pois pieni porukka, muutama kymmenen miestä ja pari naista. He olivat päättäneet, ettei itsenäistä Suomea tarvita. Ja he tappoivat sen valtion, jota olin ollut valmis puolustamaan tarvittaessa asein.

Heräsin eräänä aamuna kummalliseen tunteeseen. Minulla ei ollut enää omaa valtiota. Ei ollut valtiota nimeltä Suomi. Oli vain maa-alue Suomi, se jossa valtiokin oli joskus ollut.

Ehkä se oli vain kaunis uni, haihattelijoiden kuvitelma, illuusio siitä, että suuremmat mahdit antaisivat pienelle kansalle mahdollisuuden elää itsenäisenä, omista asioistaan päättäen. Eihän se uni kestänyt kuin vajaan sata vuotta. Suomi oli ollut sitä ennen noin 800 vuotta siirtomaa ja alusmaa. Nyt se oli sitä jälleen. Ehkä se on historiallisesti Suomen todellinen asema: alusmaa, orjavaltio, nöyrien alamaisten kasauma, jossa ulkomaalainen käskijä on herra, joko ase kädessä tai kravatti kaulassa.

Ehkä on niin, etteivät suomalaiset kansana kykene elämään omillaan. Mielipidemittausten mukaan noin viidennes oli sitä mieltä. Viidennes suomalaisista halusi orjaksi ja alamaiseksi, ulkomaalaisten sotaloordien käskettäväksi. Ehkä se on normaali olotila osalle väestöstä. Olla orja, kuolla ulkomaalaisten käskemänä ulkomaalaisen puolesta. Niin oli ollut 800 vuotta ennen vajaan sadan vuoden unta. Ehkä seuraavan 800 vuoden aikana suomalaisia miehiä kuolee taas satoja tuhansia ulkolaisen komentajan käskemänä, vieraan valtiaan puolesta vierailla mailla.

Tunne on outo. Viranomaisten ja päättäjien legitimiteetti ei enää tule minulta, kaltaisiltani suomalaisilta, vaan ulkomailta. Kun poliisi seuraavaksi puhuttelee minua, hän ei ole Suomi-nimisen itsenäisen maan poliisi, vaan osavaltion poliisi, alistettuna ulkomaalaisten päätöksille. Kun suomalainen sotilas esiintyy seuraavassa paraatissa, hän ei ole enää suomalainen sotilas, vaan sotilas ulkomaalaisten johtamassa armeijassa, sotilasliitossa, järjestelmässä josta hän ei tiedä yhtään mitään.

Kun Suomen presidentti puhuu seuraavana "itsenäisyyspäivänä", tiedän että koko asetelma on teatteria. Suomella ei ole mitään oikeaa presidenttiä, vaan pikkuvirkamies liittovaltion osavaltiossa. Mitään itsenäisyyttä ei ole enää olemassakaan. Tuolla puhuvalla päällä ei ole enää minulle mitään merkitystä tai tarkoitusta. Yhdelläkään suomalaispoliitikolla ei ole enää mitään merkitystä minulle.

Seuraavissa vaaleissa jätän äänestämättä, koska koko äänestys on farssi, teatteria liittovaltion alueparlamenttia varten. Me emme tee enää mitään noilla kallispalkkaisilla pelleillä. Eivät he oikeasti päätä enää mistään. He voivat sopeuttaa kansaansa liittovaltion mandaatilla. He eivät tarvitse minun ääntäni, eivätkä he tarvitse yhdenkään suomalaisen hyväksyntää. He eivät edusta enää meitä, vaan valtioliittoa, joka hallitsee meitä heidän kauttaan.

Virkamiehet ja viranomaiset hallitsevat meitä, liittovaltion alamaisia, liittovaltion mandaatilla. Heidän oikeutensa ei tule enää suomalaisilta, vaan ulkomailta. Euroopan Unioni on isäntänne. Tuo verovirkailija, poliisi, tarkastaja, lappuliisa, työvoimatoimiston täti tai sosiaalivirkailija on liittovaltion palkkalistoilla. He tekevät kaikki töitä liittovaltiolle, jonka pääkaupunki on Bryssel ja jonka päättäjiä et edes tunne. Nuo tuntemattomat päättäjät ovat noiden virkamiesten ja viranomaisten esimiehiä.

Se oli kaunis uni. Lasse Viren Münchenin olympialaisissa. Suomalainen kansanterveysjärjestelmä. Tommi Mäkinen monin kertaisena rallin maailmanmestarina. Suomen jääkiekkojoukkue, maajoukkue, voittamassa kultaa Suomelle, meille. Suomalainen koululaitos ja opetus jokaiselle, yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Köyhänkin perheen lapsesta saattoi tulla ylioppilas. Terveyskeskukset jokaisen kansalaisen ulottuvilla. Paluu kotimaahan ulkomailla eletyn ajan jälkeen, paluu omaa maahan, jossa minä oli kotonani. Sinivalkoiset siivet lensivät illaksi kotiin. Se oli kaunis uni.

Nyt tuo uni on päättynyt. Unelma itsenäisestä valtiosta, meidän omasta maastamme, on ohitse. Sitä ei enää ole. 90 000 suomalaista miestä kuoli vuosikymmeniä sitten tuon unelman puolesta. Yksikään ei kuollut unelman päättyessä. Kukaan ei taistellut viimeiseen hengenvetoon sen puolesta. Eräänä aamuna me vain heräsimme ja uni oli ohitse.

Itsenäistä Suomi-nimistä valtiota ei ole enää olemassa.