Benjamin Franklin
Viime vuosina Suomessa ulkomaalaisten opastaman valtamedian avustuksella on itsenäisyydestä tehty kirosana tai jopa ryssien salajuoni. Saman logiikan mukaan Mannerheim oli tietenkin ryssän kätyri, koska oli tsaarin upseeri alkujaan ja sodissa kuolleet 90 000 suomalaista olivat hekin ryssien asialla vastustaessaan maamme itsenäisyyden menettämistä.
 |
| Joulujumalanpalvelus Kollaan joella joulukuussa 1939. Kaikki nämä miehet olisivat nykyisten ulkomaalaisten asiamiesten ja palvelijoiden silmissä ryssän kätyreitä ja trolleja ja muita ihanan ulkomaalaiskomennon vastustajia. |
Nykyisin pahoin parjattu UKK kieltäytyi yhteisistä sotaharjoituksista Neuvostoliiton kanssa johdonmukaisesti ja puolueettomuuspolitiikan mukaisesti maahan ei päästetty yhtään ulkolaista sotilasta huseeraamaan. Paasikivien johtoajatuksena oli pitää Suomi irti suurvaltojen peleistä omana itsenäisenä valtiona. Kiitos näiden nuoren polven "sotatieteen" tutkijattarien roskakoriin nakkaamien valtiomiesten, me olimme itsenäisiä kylmän sodan ajan.
Maanpetturit ajoivat Suomen alas 1995. Suomi liitettiin perustuslain vastaisesti kansalle valehtelemalla tuona vuonna ja Suomi oli perustuslain vastaisesti EU:ssa aina vuoteen 2011 saakka. Tuolloin perustuslakiin kirjattiin, että Suomi on EU:n jäsen. 16 vuotta maamme oli siis rikollisesti unionissa. Ketään ei ole koskaan edes tutkittu tästä rikollisesta toiminnasta. Eikä tulla tutkimaankaan, koska samat rikollisjoukkiot hallitsevat yhtä tätä maata ulkovaltojen satraappeina.
Itsenäisyytemme rippeet menetettiin laittoman ja maanpetoksellisen toiminnan seurauksena vuonna 2014, jolloin nykyisen presidenttimme halun mukaisesti puolustusvoimien kenraali allekirjoitti lakiemme vastaisesti lakiemme vastaisen antautumissopimuksen, jolla koko maa alistettiin ulkolaisen sotilasmahdin käskyvallan alle. Siinä olemme nyt. Maatamme miehittävät ulkolaiset sotajoukot, jotka ovat täällä "harjoittelemassa". Aivan kuten puna-armeija oli Puolassa ja Baltiassa harjoittelemassa 1939. Sinne se myös jäi. Aivan kuten nyt maassamme temmeltävät ulkomaalaiset sotilaat.
Näiden rikollisten virkamiesten, poliitikkojen ja sotilaitten tukena on suuri joukko avuliaita itsenäisyyden pelkääjiä. Hysteeristen pelkurien kaarti huutaa aamusta iltaan kuinka maamme on itsenäisyytensä menetettyään itsenäisempi kuin koskaan ja kuinka Suomella on suurempi vapaus kuin koskaan, kun se on täysin alistettu ulkomaisten sotajoukkojen valvontaan ja komentoon, ja ulkomaalaisten hallittavaksi tuhansien kilometrien päästä.
Kaikkia näitä ulkomaalaisten etuja ajavia ja heidän käskyjään ja toiveitaan toteuttavia orjia yhdistää hysteerinen itsenäisyyden pelko. Se on pelkoa siitä, että on yksin, on omillaan. Pelkurit kirkuvat, ettei meillä ole sellaista vaihtoehtoa, sillä jos olemme yksin meille käy kuin... Niin, jollekin maalle jossakin hevonkuusessa, joista ei ole koskaan ollut itsenäistymään oikeasti. Räkää tursuten itsenäisyyden vastustajat vakuuttelevat, että jos emme tyydy osaamme ulkomaisen sotilasmahdin kynnysmattona ja ulkomaalaisten poliitikkojen heittopussina, meille käy yhtä huonosti kuin noille maille.
Tässä pelkuruudessa on jotakin hyvin säälittävää. Itsenäisyyden vastustajien ryssäkauhussa on samoja piirteitä kuin missä tahansa hysteriassa. Se on epärationaalista, epäloogista ja puhdasta uskoa omaan hysteeriseen fantasiaan. Valheesta tulee tosi ja todesta valhe, koska tuo usko on yhtä hataraa kuin pelkurien itsetuntokin. Nämä orjat eivät uskalla olla itsenäisiä ja päättää omista asioistaan. He eivät kykene siihen, koska se tarkoittaisi omaa tahtoa ja ajattelua, johon nämä kurjat eivät kykene.
Kun ihminen ei luota itseensä, kun hänen oma egonsa on kuin Linnanmäen hattara, haetaan tukea muualta. Mikä tahansa kelpaa, jos se vain tarjoaa suojelusta ja turvaa mörköjä vastaan. Jos ihmisellä on terve itsetunto hän ei tarvitse kenekään vieraan hyväksyntää elämiselleen. Hän kykenee ajattelemaan järkevästi ja selkeästi ja myös toimimaan ja ottamaan vastuun toimistaan. Hän on aikuinen ihminen. Nämä itsenäisyyden pelkääjät ovat emotionaalisesti noin kolme vuotiaita. Heidän pelkonsa ovat atavistisia ja sadunomaisia, he näkevät mörköjä kaikkialla, ja he uskovat satuihin, joita heille kerrotaan.
Juuri tästä syystä he suuttuvat, loukkaantuvat ja hermostuvat, kun joku kehtaa asettaa heidän fantasiansa naurunalaiseksi, kun joku osoittaa heidän harhansa perättömiksi, jos joku edes kritisoi heidän luomaansa satumaailmaa, jossa ulkolaisesta sortajasta tulee hyvä isä ja ulkolaisista sotilaista hyvä ja huolehtivainen äiti, joka pyyhkii kyyneleet ja pitää sylissä kunnes nyyhkytys lakkaa. Kaikki mikä uhkaa heidän keinotodellisuuttaan on henkilökohtainen uhka, koska keinotodellisuuden hajoaminen tarkoittaa heidän itsensä, heidän koko maailmansa, hajoamista. Valitettavasti niin tulee käymään. Niin on käynyt aina ulkomaalaisia isäntiä palveleville maanpettureille ja itsenäisyyden pelkääjille.
Thomas Jefferson sanoi: "Miehellä, joka ei pelkää totuuksia, ei ole mitään pelättävää valheissa." Itsenäisyyden pelkääjät pelkäävät valheita ja ennen kaikkea totuuksia. Heillä ei ole vaihtoehtoja. He ovat toivottomia ja avuttomia lapsia, joille mikä tahansa alistaminen ja alamaisuus, ulkomaiden edessä konttaaminen ja nöyristely on ainoa tapa olla ja elää. He ovat lapsia, jotka uskovat, että vankeus on vapautta. Niin se onkin. Orjalla ei ole vastuuta. Siitä hän on vapaa. Kaikessa muussa hän onkin sitten vanki. Aivan kuten nämä itsenäisyyden pelkääjätkin ovat oman pelkonsa ja kauhunsa, avuttomuutensa ja kykenemättömyytensä vankeja, henkisiä invalideja, joilla ei ole rohkeutta seisoa omilla jaloillaan omassa maassaan päättämässä omista asioistaan.
Heidän keskuudestaan ei synny sibeliuksia, eikä galen-kaleloita, ei lönrotheja eikä paljon muutakaan. He eivät sävellä Finlandiaa, eivätkä kokoa Kalevalaa. He eivät kirjoita Välskärin kertomuksia, Sinuhe Egyptiläisiä tai Tuntemattomia sotilaita. He söpöttävät pimeässä ulkomaalaisen isännän porstuassa keskenään, kuvitellen olevansa turvassa joltakin toiselta ulkomaalaiselta. Heidän keskuudestaan on turha etsiä itsenäisyyden puolesta taistelevia ja sille henkensä antavia miehiä ja naisia, koska heidän mielestään se on niin väärin kuin olla voi. Se on väärin, koska se vaatisi rohkeutta ja aikuisuutta, kykyä ajatella itse ja toimia itse. Siihen tämä räähkälauma ei tule koskaan kykenemään. He tarvitsevat ulkomaalaisia isäntiä taluttamaan heitä kaupungilla ja koirapuistoissa.
 |
| Simo Häyhä |
Ja koska he elävät orjina ja ulkomaalaisten pikku apureina, he uskottelevat itselleen, että niin tekevät kaikki muutkin. Heidän on pakko. Jos he näkisivät sen tosiasian, että maassamme on ihmisiä, jotka haluavat itsenäisyyden takaisin, heidän peilinsä muuttuisi haisevaksi rumilukseksi. Siksi heidän on uskoteltava itselleen, että jokainen itsenäisyyttä halajava on ryssän kätyri. Sen Toisen ulkomaalaisen asialla. He eivät voi ajatella muuta. He eivät voi päästää mitään muita vaihtoehtoja ajatuksiinsa, sillä muutoin heidän ajatuksensa infantiilius paljastuisi heillekin ja he saattaisivat nähdä itsensä juuri sellaisina liskoina, joita he ovatkin. Se olisi heidän minä-kuvansa tuho.
Mutta heidänkin aikakautensa on vain ohimenevä hulluus. Vaikka he onnistuivatkin siinä missä 1970-luvun idän asiamiehet ja apurit epäonnistuivat, heidänkin aikansa tulee päättymään. He eivät ole pystyneet nujertamaan suomalaisten itsenäisyyshenkeä. Heidän valhemaailmansa rapistuu ja varisee kuin ulkolaisen halpatyövoiman tekemä rappaus, ja alta paljastuu vuoluhirsia kotimaisesta petäjästä. Jonakin päivänä he joutuvat tekemään itselleen tiliä omista maanpetoksistaan, omista ulkolaisten käskyjen noudattamisistaan ja ulkolaisten etujen edesauttamisistaan, aivan kuten stallaritkin joutuivat tekemään oman itsetutkiskelunsa.
Maahan tuomanne ulkomaalaiset sotajoukot eivät ole täällä ikuisesti. Ruotsalaismiehittäjät marssivat maallamme siirtomaaisäntinä puolisen tuhatta vuotta. Venäläiset hieman yli sadan vuoden ajan. Nykyiset miehitysjoukot ja ulkolaiset isännät ovat olleet täällä neljännesvuosisadan ja sen alle, eivätkä tule olemaan seuraavaa vuosisataa. Mutta suomalaiset tulevat olemaan täällä kauan sekin jälkeen, kun Euroopan Unioni on hajonnut. Yhdysvallat ja Nato vetäneet miehitysjoukkonsa maastamme ja ilmastonmuutos on unohdettu.
 |
| Kirjallisen historian ensimmäinen nimeltä mainittu suomalainen itsenäisyystaistelija Lalli. |
Tämä on ollut meidän maamme viimeiset 9000 vuotta ja tulee olemaan seuraavatkin 9000 vuotta. Sille eivät itsenäisyyden pelkääjätkään voi mitään.
Isäntämaasopimuksesta irtautumista koskevasta kansanäänestyksestä pitäisi ehdottomasti järjestää kansalaisaloite - siitä huolimatta, että kyseessä on kansainvälinen sopimus. Niinhän siinä kävisi, kuten Väyrysen euroerohankkeessa; vaikka aloite kohdistui äänestyksen järjestämiseen asiasta, eikä itse eron tekemiseen, niin nurinhan se puliveivattiin tuolla kv-sopimus -tekosyyllä. Tulisipa kuitenkin nykyisenkin eduskunnan kanta tähän laittomuuteen selväksi.
VastaaPoistaOlen itsekkin pohdiskellut tätä suomalaisten alistumishalua. Suomi valloitettiin rautakaudella ja aika nopeasti suomalaisten mahtimiehet ryhtyivät uuden isännän juoksupojiksi - korvausta vastaan tietenkin.
VastaaPoistaRuotsi todellakin otti kaiken irti Suomesta, mikä vain oli otettavissa. Esimerkiksi Suomi joutui ylläpitämään ulkomailla valtaisaa armeijaa. Vastaavan väestömäärän mobilisointi tarkoittaisi nykyään sitä, että 250 000 suomalaista olisi jatkuvatsti ulkomailla sotapalveluksessa. Tämä ja muut rasistukset otettiin suomalaisten selkänahasta ja hyötyjinä oli lähinnä suomalainen yläluokka. Esimerkiksi 30 vuotisen sodan loppuessa aateli sai läänityksiä, kartanoita ja sotasaalista. Kauppiaat olivat hyötyneet armeijan tilauksista.Kansa sai vain elätettäväkseen sotainvalidit ja psyykkisesti arpeutuneet veteraanit. Myöhemmin tämä tarinva on muutettiin sokeriksiseksi tarinaksi talonpoikaisen vapauden puolustamisesta.
Yläluokan ja eliitin takinkääntö oli nopeaa ja Venäjän tsaarin alamaisiksi mentiin viulujen ja huilujen soidessa. Mitään omantunnon tuskia ei tuo porukka tuntenut vaikka kasakka raiskasi ja suomalaiset sissit vielä taistelivat vainoojaa vastaan.
Uusi takinkääntö sitten tulikin vuonna 1917. Vielä vuonna 1916 tsaariperheen edustaja oli otettu rautatieasemilla vastaan kukkasin, lauluin ja onnentoivotuksin. Vain pari vuotta myöhemmin samat säätyläiset polttivat kynttilöitä 6.12 ja satuilivat kuinka auttoivat jääkäreitä.
Suomen ensimmäinen tasavalta 1917-1944 oli harvinainen poikkeus alamaisuuteen. Selvät ryssän kätyrit kuten tsaarin upseerit siivottiin pois puolustuvoimista (vain pari niistä sai jäädä). Silloin luotiin kansallisen suomen sivistyksellinen, moraalinen ja teollinen perusta.
Vuonna 1944 sitten päästiin jälleen uutta yliherraa mielistelemään. Vähitellen pakollisena larppauksena alkanut myötäilu ryhdyttiin ottamaan tosissaan ja neuvostoliitto hitaasti mutta varmasti ryhtyi mädättämään yhteiskuntaamme sisältäpäin. Tämä henkinen alamaisuus ja mielistely toimi myöhemmin loistavasti, kun kansaa ryhdyttiin valmistelemaan uuden imperiumin jäseneksi. Vuonna 1985 85% suomalaisista piti YYA sopimusta hyvänä asiana!
Neuvostoliiton romahdus ja talouslama ajoi Suomen kriisiin. Henkisesti pikkulapsen tasolle jääneet ihmiset alkoivat etsiä uutta isäntää. Sillä tiellä olemme vieläkin. Tämän eurostohuoraamisen keskellä kannattaa muistaa, että mitään kestävää ei ole koskaan rakennettu valheelle ja petokselle vaikka YYA kausi ja EU:n yliherrat koettavat muuta vakuutella.
Hyvin koulutetutkin ihmiset kieltävät usein nykyisin vastuunsa "EU-demokratia ja asiat päätetään äänestämällä". Näin siis väittävät teoriassa täysijärkiset ja jopa korkeakoulutetut ihmiset. Ei mitään hajua komission vallasta tai lakien valmistelusta suljettujen ovien takana...
No, kyllähän 40-44 oltiin kansallissosialistisen Saksan renkinä. Saksanmielisyyttä oli suomessa sotien välillä, mutta Saksa ei tainnut kokea suomenmielisyyttä, kun Neuvostoliitolle annettiin sitten Ribbentropp-sopimuksessa vapaat kädet Suomen suhteen.
VastaaPoistaTuo saksalaisten renkinä oleminen on yleinen luulo, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
VastaaPoistaKannattaa tutustua vaikka Unkarin ja Romanian Saksan suhteeseen toisen maailman sodan aikana. Kumpikin maa valjasti taloutensa Saksan palvelukseen ja lähetti joukkoja myös itärintamalle. Yllättäen tämä saksalaisten renkinä toimiminen ei herättänytkään Saksan kunnioitusta ja aseitakaan ei liittolaisille paljoa liiennyt.
Suomi sen sijaan lunasti kunnioitusta lähinnä loistavilla sotatoimilla. Sen sijaan taloutta ei valjastettu Saksan palvelukseen, demokratiasta pidettiin kiinni ja ei puhettakaan mistään juutalaisvainoista. Välillä asetoimitukset toki katkesi ja viljastakin oli pula, mutta saksmannin rengiksi ei ryhdytty.
Suurvallat kunnioittavat voimaa ja todellisia sotasaavutuksia, sen sijaan ideologiasta yhdenmukaisuutta vannovat pikkuniljakkeet lähinnä herättävät inhoa. Jos liittolainen ryhtyy sodan aikana liikaa miellyttämään vahvinta liittolaistaan tai jopa kuvittelemaan olevansa tämän suuren sotilasvoiman johdosta turvassa, niin loppu on yleensä paskainen. Voi kysyä vaikka entisiltä Etelä-Vietnamilaisilta.