torstai 17. maaliskuuta 2016

TOP 10 ROKKARIA

Vanhana diinarina lista painottuu 50-luvun pioneereihin ja rajautuu kymmeneen, vaikka tähän eliittikoplaan kuuluisi kasapäin muitakin merkkimiehiä rokin parista. Tässä on kuitenkin kymmenen äijää sekalaisessa järjestyksessä. Let's rock it!

1. Little Richard

Little Richard on rock'n'rollin perustajia. Monen muun 1950-luvun rokkarin musiikkia voidaan liikutella rajapinnoilla bluesista countryyn, gospelista johonkin muuhun, mutta Little Richardin musiikki on vain rock'n'rollia. Kiljuva ja karjuva laulusoundi teki tilaa myöhemmille möykkääjille ja ilman Pikku-Rikun karjuntaa Screamin Jay Hawkinsia tuskin olisi tullut, ja ilman häntä ei olisi Black/Death Metallin nykykarjuntaa. Ja jos etsitään sitä ensimmäistä punkkaria, niin 50-luvun Syvässä Etelässä saatanan musiikkia esittäneen meikkaavan homon neekerin roolista on vaikea pistää rankemmaksi, varsinkin kun noihin aikoihin mustia lynkattiin ihan muutenkin vain. Huomion arvoista on myös se, että miehen levyt myivät miljoonia jo aikoinaan.
https://www.youtube.com/watch?v=z3-OaNevkfg

2. Elvis

Elvis oli mies, joka hänkin meikkasi ja törötteli huuliaan, mutta omasi loistavan äänen ja aikoinaan hurjaakin hurjemman lavapersoonan. Hän oli myös korostetun hetero. Elviksen suurin saavutus oli se, että hän enemmän kuin kukaan muu toi mustien viidakkomusiikin valkoisen nuorison tietoisuuteen. Kun Elviksen ensimmäisiä levytyksiä soitettin radiossa, kuulijat eivät olleet aina varmoja oliko laulaja valkoinen vai musta. Ennen armeijaa Elvis oli kiistatta rock'n'rollin suurin nimi ja ensimmäinen supertähti, ja hän oli myös ensimmäinen, joka vain kasvatti suosiotaan siirryttyään elokuviin ja Las Vegasin lavoille viihdetähtenä. Elvis myös pysyi ainakin jotenkin ajantasalla levyttämällä mm. kappaleen In the Ghetto. Hän oli myös rockin alalajin rock'a'billyn aloittajia.
https://www.youtube.com/watch?v=MMmljYkdr-w 

3. Chuck Berry
Jos joku rokkari on muokannut koko genren tulevaisuutta, niin se on Chuck Berry. Jo 50-luvulla verrattomaksi show-mieheksi ja rahan haistavaksi musiikkityöläiseksi osoittautunut Berry teki musiikkia, jossa etelän mustien kertomaperinne, blues ja rhythm and blues fuusioituivat rock'n'rolliksi jollaista kukaan muu ei tehnyt. Berry oli myös se rokkari, joka teki suuren vaikutuksen niihin brittinuoriin, joista 1960- ja 70-luvun merkittävimmät rokkarit nousivat. Berry oli poikkeus muihin aikalaisiinsa verrattuna myös siinä, että mies keikkaili aina ahkerasti ja oli valmis soittamaan sopivasta hinnasta missä tahansa ja milloin tahansa, mutta ei koskaan kumarrellut ketään. Rolling Stonesin Keith Richard piti Berryä suurena esikuvanaan. Angus Youngin lavarellestys on suoraa jatkoa Berryn touhuista.
https://www.youtube.com/watch?v=hrDoy4LDDCg

4. Jerry Lee Lewis

Valkoisen rokin vaarallisinta kastia edusti Jerry Lee Lewis. Appalakkien hillbillyjen ja käärmeenpurijoiden villiä uskonnollissävytteistä sekoilua edustanut Lewis oli niin pihalla ympäröivän yhteiskunnan normeista, ettei tajunnut miksi kaikki kohisivat hänen avioliitostaan 14-vuotiaan serkkutytön kanssa. Se kun oli vuoriston takametsissä ihan normisettiä. Lewis ryyppäsi, tappeli, heilui pyssyjen kanssa ja soitti niin perkeleesti. Eräällä keikalla hän suuttui, kun yleisö ei tanssinut. Jerry lähetti kaikki muut kotiin ja palasi lavalle kitaristin, basistin ja rumpalin kanssa ja soitti yhteen syssyyn kuusi tuntia, kunnes kaikki paikalle jääneet tanssivat. Ei ihme, että miehen lempinimi oli Killer, Tappaja.
https://www.youtube.com/watch?v=lidFipyLG8k 

5. Fats Domino

Meillä unholaan jäänyt Fats Domino oli aikoinaan yksi suurimmista mustista tähdistä, jota jopa mafian miehet pitivät "hitonmoisena esiintyjänä" ja helvetin huonona uhkapelurina. Silloin kun Fats ei velkaantunut mafian koronkiskureille pokeripöydissä, mies levytti tukun klassisia hittejä ja vaikutti sekä aikalaiskollegoihinsa että tuleviin muusikkosukupolviin. Fats Domino ei ollut Syvän Etelän miehiä, vaan Bayoun, Big Easyn eli New Orleansin kasvatti, joka oli hionut kykyjään Ranskalaiskorttelin juottoloissa ja bordelleissa. Lempinimi Fats ei tullut vain ison vatsan vuoksi, vaan hänen kykynsä havainneen bandleaderin mielestä hän muistutti edeltäjäänsä Fats Walleria.
https://www.youtube.com/watch?v=qVQm6yu9tMc 

6. Gene Vincent

Gene Vincent oli ehkä aikoinaan söpömpien ja isompien nimien varjossa, mutta ajan myötä hän on osoittautunut yhdeksi kaikkein kestävimmistä 50-luvun rokkareista. Syynä lienee se, että Vincent oli rokkari hautaan saakka, eikä taipunut rampautuneenakaan iskelmän ja rahan houkutuksiin. Miehen esityksistä henkii intohimo ja rehellisyys viimeistä nuottia myöten. Vincentin levyttämiä klassikkoja on kokonainen tukku ja kirjassa Kaupungin syke, kirjoittaja kuvailee kuinka hän näki terveysongelmien runnoman viimeistä suoraa vetävän Genen keikan savuisessa kellarissa Lontoossa. Paikalla oli nahkatakkisia rokkareita ja tunnelma tiiviimpi kuin paavin vastaanotolla. Sellainen rokkari Gene Vincent oli, hautaan saakka.
https://www.youtube.com/watch?v=5-iosSnQCoI 

7. Carl Perkins

Nyttemmin hieman unhoon jäänyt Carl Perkins oli rock'a'billyn suurin nimi ja joidenkin mielestä koko alalajin kantaisä. Isokokoinen Perkins oli leppoisa kaveri, jolla oli todella kova työmoraali. George Harrison ja moni muu brittikitaristi piti Perkinsiä esikuvanaan ja soitteli tämän kanssa vielä herran vanhoina päivinä mielellään, ilmaiseksi. Perkins tuli köyhistä oloista ja ensimmäinen soitin oli isän sikarilaatikosta väsäämä rämpytin. Perkins oli myös yksi niistä harvoista 50-luvun musiikkitähdistä, joka sävelsi, sanoitti ja sovitti omat biisinsä, aikana jolloin Elviskin esitti pääasiassa muiden tekemiä kappaleita. Superhitti Blue Suede Shoesia myytiin jo aikoinaan 1,2 miljoonaa kappaletta.
https://www.youtube.com/watch?v=DRNyvO4QouY

8. Eddie Cochran

Usein kakkosketjun rokkistaraksi leimattu Eddie on yksi niistä aikansa rasvatukista, jonka musiikki on osoittautunut monen muun nimekkäämmän tuotantoa kestävämmäksi. Varsinkin Englannin teddy poikien keskuudessa Cochran saavutti jo aikoinaan suuren suosion ja uskollisen kannattajakunnan. Cochranin tuotannossa on tukku rokettirollin klassikoita ja moni tämän päivän tähdistä esittää edelleen Eddien hittibiisejä varsinkin konserteissa. Cochranin biisit ovat kelvanneet mm. Stray Catsille ja Sex Pistolsille. Rock'a'billyn suurimpiin usein luetun miehen elämä katkesi autokolarissa, jossa mukana ollut Gene Vincent rampautui lopuksi iäkseen.
https://www.youtube.com/watch?v=HWbXCz9UZYo 

9. Jimi Hendrix

Ihme kyllä, Jimi Hendrix on viimeinen musta rock'n'rollin titaani, vaikka koko musiikkilaji kuului aikoinaan heille. Hendrix oli laskuvarjojääkäriuransa jälkeen kiertuemuusikko ja soitteli mm. Little Richardin taustabändissä. 1966 mies muutti Englantiin, eikä sen jälkeen ollut paluuta, ei miehellä eikä rock-musalla. Animals-yhtyeen Chas Davis huomasi Jimin kyvyt ja loi tästä kaikkien aikojen kitaralegendan, jonka lyhyen mutta sitäkin valovoimaisemman uran vaikutus kaikuu jokaisen metalli-kitaristin soitossa tänäkin päivänä. Voidaan liitoittelematta sanoa, että ilman Jimiä raskaan särömusan nousu huipulle olisi ollut hitaampaa. Hendrix oli myös musiikin rajojen ylittäjä, uudistaja ja uhkarohkea kokeilija. Siviilissä miehen kohtaloksi koituivat päihteet.
https://www.youtube.com/watch?v=4b3R-zsuJZ0

10. Bob Dylan

Moni varmasti rykäisee kahvinsa väärään kurkkuun nähdessään känisevän folk-jumalan nimen rokkarien joukossa, mutta niin kävi myös niille akustisen protestilaulajan faneille, kun Dylan rupesikin vetämään kovaäänistä sähköistä rokkia ison bändin tukemana. Miehen vaikutusta skeneen on vaikea kieltää vaikka kuinka tekisi mieli, ja urakin on jatkunut aina viimevuosiin ja Travellin Wilburysiin saakka. Klassikkokappaleita piisaa muille jakaa ja Dylan oli myös se soittoniekka, joka sementoi singer/songwriter -tyypin myös rokin pariin. Voidaan sanoa, ettei Bruce Srpingsteeniä ja muita olisi koskaan tullut ilman Dylanin esimerkkiä. Hankalan miehen maineesta nauttiva Dylan pitää pintansa nettikaudellakin. Yrittäkääpä löytää Dylanin orginaali, sähköinen liveversio biisistä Like a Rolling Stone.
https://www.youtube.com/watch?v=cJpB_AEZf6U

3 kommenttia:

  1. Mun ehkä suurimmat suosikit noista mainituista ovat Fats Domino ja Carl Perkins

    VastaaPoista
  2. Suosittelen "The History of Rhythm and Blues" CD-bokseja kaikille, joita kiinnostaa, mistä rock sai alkunsa ja miten se kehittyi. "Loud, Fast & Out of Control" CD-boksi puolestaan paljastaa, mihin se kehitys johti. "Dirty Water 1 - The Birth Of Punk Attitude" ja "Dirty Water 2 - More Birth Of Punk Attitude" sitten kertovat linkin punk-rokkiin aina 50-luvun rockista lähtien.

    VastaaPoista