Kuten Juho Kusti Paasikivi sanoi: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se on erittäin hyvä ohjenuora myös Nato-kysymyksen suhteen. Meidän ei tarvitse pitää tosiasioista, me voimme olla erimieltä ja uskoa mitä haluamme, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Faktat ovat faktoja. Ne eivät ole mitään muuta.
Riippumatta siitä miltä tuntuu, onko Nato jee jee tai ameriikkalaista imperialismia, vai onko se sotahulluutta tai suloinen äitylin suojasyli, Natossa on kyse sotilaallisesta strategiasta. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, onko Nato-jäsenyydestä Suomelle hyötyä, vai haittaa.
Naton kannattajat painottavat sotilasliiton tuomia turvatakuita. Sanotaan, ettei Venäjä uskalla hyökätä Nato-maahan. Hyvä on. Ei se varmaan niin teekään. Entä jos Nato päättää hyökätä Venäjälle? Ukrainan tilanne voi johtaa siihen. Ukrainan tilanne voi johtaa myös siihen, että Venäjä hyökkää Naton kimppuun. Se riski on olemassa, vaikkakin pienenä.
Venäjä on johdonmukaisesti ilmoittanut 90-luvulta saakka, että sota sen ja Naton välillä on ydinsota. Tämä ei ole siis allekirjoittaneen mielipide, putinistien salajuoni, ryssäfoobikkojen huhu tai jonkun keksimä idea. Se on Venäjän sotilasstrateginen peruslinja. Sota Naton kanssa on ydinsota.
Riippumatta siitä mitä mieltä me olemme, onko se meidän mielestämme järkevää tai uskommeko niin tai näin, tämä on Venäjän strateginen näkemys. Meiltä ei kysytä mitään. Meidän mielipiteellämme ei ole merkitystä. Venäjä on päättänyt, että sota Naton kanssa on ydinsota.
Mitä ydinsota merkitsee? Se merkitsee käytännössä tuntemamme maailman loppua. Joukkotuhoaseiden tuhovoima on kenties unohtunut, mutta niitä on riittävästi tuhoamaan tuntemamme maailman. Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinasearsenaalit riittävät hävittämään kummankin maan ja koko Euroopan käytännössä kokonaan.
Mitä ydinsota sitten merkitsisi Natolle? Se merkitsisi Naton loppua. Köpenhamina, Oslo, Berliini, Varsova, Ateena, Madrid, Pariisi, Luxemburg, Antwerpen, Lontoo, New York, Washington, Los Angeles ja sadat muut Nato-maiden kaupungit tuhoutuisivat. Niissä räjähtäisi ydinpommi. Venäjällä on edelleen tuhansia ydinaseita. Niiden tuhovoima riittäisi hävittämään koko Naton, samalla kun se itse tuhoutuisi Nato-maiden iskuissa. Totaalinen tuho olisi molemmin puolinen.
Mitä ydinsota sitten merkitsisi Nato-Suomelle? Viime syksynä TV1:n haastattelussa Venäjän puolustusministeriön entinen kakkosmies totesi, että Nato-Suomessa olisi noin 10-12 ydinaseiskun kohdetta. Iskut olisivat noin Hiroshiman luokkaa. Suurimpana rajanaapurina ja yhtenä Naton ylivoimaisesti vahvimmista jäsenmaista Suomi olisi ensijaisen ydiniskun kohde. Kymmenen ydinräjähdystä Suomessa tarkoittaisi ainakin Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun tuhoa.Muut olisivat puhtaita sotilaskohteita.
Tämä olisi sotilasstrateginen tosiasia Nato-Suomessa sodan syttyessä. Kyse ei ole mielipiteestä tai kuvitelmasta, tai uskomuksesta, vaan Venäjän ääneen sanomasta sotilasstrategiasta. Kyse ei ole meidän valinnastamme, tai Naton valinnasta. Venäjä tekisi näin Nato-Suomelle. Se on jo päättänyt niin.
Kysymys kuulukin, mitkä konkreettiset asiat ovat niitä, jotka tuossa tilanteessa auttaisivat Suomea? Miten Nato, joka on totaalisen ydinhyökkäyksen kohteena, auttaisi Suomea? Mistä tulisivat avustuslaivat? Mistä tulisivat lentokoneet, Nato-joukot, ja minne? Suomi olisi ydinpommitettu. Samoin länsi-Eurooppa. Yhdysvallat olisi sekin ydinhyökkäyksen kohteena.
Natoon uskovien voisi olettaa ymmärtävän tämän tosiasian. Sota Venäjän ja Naton välillä on ydinsota. Halusi Nato sitä tai ei, halusimme me sitä tai emme. Kyse ei ole nyt venäläismielisestä pelottelusta, vaan kylmästä tosiasiasta. Kyse ei ole haihattelusta, kuvitelmasta, politiikasta, vaan jääkylmästä sodan strategiasta. Ja kysymys kuuluu: miten Nato turvaa Suomen ydinhyökkäyksen aikana?
Tosiasia on tosiasia, vaikka siitä ei pitäisikään. Fakta on fakta, vaikka kuinka pännii. Ei auta sanoa, ettei Venäjä tee niin. Se on Venäjän virallinen strateginen valinta. Emme voi tehdä valintoja sen perusteella, että "on vaikea uskoa". Meidän tulee tehdä turvallisuuspoliittisia päätöksiä vain ja ainoastaan kylmien faktojen valossa. Me emme voi tehdä kansakuntaa koskevia valintoja vain siksi, että joku pelkää, tai joku on luvannut jotakin jollekin.
Fakta on se, että jos menemme Natoon, olemme ydinaseiskun kohde. Niin vain on. Asiasta ei edes keskustella. Se ei ole mikään mielipide. Venäläiset ovat jo päättäneet niin. Ja jos Naton ja Venäjän välillä syttyy sota, se on ydinsota. Senkin venäläiset ovat jo päättäneet. Ei tule mitään katutaisteluja Ukrainan malliin, ei ole mitään kommandojoukkoja tai maahanlaskuja, vaan ydinsota. Ei tule uutiskuvaa YLE:n iltauutissa rintamalta. Mitään YLE:ä ei ole olemassakaan. Se on fakta.
Kysymys kuulu: miten Nato estäisi tuon? Millä Nato estäisi Venäjää pommittamasta Suomea ydinasein? Vastaus on epämiellyttävä ja monelle raivostuttava: ei millään. Mitään Naton turvatakuita ei ole olemassakaan. Ei ole mitään ulkopuolista auttajaa, pelastajaa, suojelijaa. Tuho olisi maailman laajuinen. Tuho olisi Suomen laajuinen. Meillä, armeijallamme, mielipiteillämme ja uskomuksillamme ei ole mitään merkitystä asian suhteen. Nato-Suomessa on 10-12 ydiniskun kohdetta.
Miten voimme välttää ydiniskut? Aivan, tiedätte vastauksen, mutta se ei välttämättä miellytä. Se ei houkuta. Se ei ole jännää, uutta, makeeta tai vauhdikasta. Siitä puuttuu suuren maailman hohto ja meininki. Se on hiukan tunkkaista ja kotikutoista, pikkuisen nukkavierun tuntuista, mutta se on ainoa mahdollisuus välttyä ydintuholta.
Pysymällä Naton ulkopuolella voimme kenties välttää nuo 10-12 ydiniskua, jos sota Naton ja Venäjän välillä syttyisi. Ei sekään mitään ruusuista olisi, mutta välttäisimme totaalisen tuhoutumisen, joka Nato-Suomea odottaisi vuorenvarmasti.
Nato-Suomen ydinpommitus ei siis ole mikään mielipide. Se ei ole näkemys, eikä poliittinen visio. Se on Venäjän sotilasstrateginen päätös. Jos Suomi on Natossa ja Venäjä joutuu sotaan Naton kanssa, Suomea pommitetaan ydinasein. Tämä on fakta. Tämä on venäläisten päätös, heidän tekemänsä ratkaisu. Vaikka miten haluaisimme toisin, vaikka kuinka uskoisimme ja toivoisimme, niin Nato-Suomea tullaan tositilanteessa pommittamaan ydinasein.
Ymmärrän niitä Naton kannattajia, jotka eivät halua edes ajatella tätä tosiasiaa. Se tuntuu kohtuuttomalta. Se on epäreilua. Se on väärin. Se on vaarallista Venäjälle itselleen. Oljenkorsia on monia, mutta mikään niistä ei kestä tosiasian painoa: Nato-Suomi olisi ydinpommituksen kohde. Asia vain on niin. Me emme pysty sitä faktaa muuttamaan.
Kysymys kuuluukin: onko Suomen turvallisuuden kannalta asettautua tilanteeseen, jossa tiedämme vuorenvarmasti olevamme ydinhyökkäyksen kohteena? Se on strateginen valinta, joka Nato-kysymyksessä tehdään.
Jos kannatat Nato-jäsenyyttä, sinun mielestäsi ydinhyökkäyksen kohteeksi päätyminen on riskin arvoinen valinta. Nato-jäsenyyden myötä hyväksyt sen, että mahdollisessa suursodassa Suomi tuntemanamme maana katoaa. Se lakkaa olemasta. Valtaosa suomalaisista kuolee. Se on fakta Nato-Suomessa suursodan syttyessä. Sitä Nato-jäsenyys tarkoittaa meidän turvallisuutemme kannalta. Se hinta on oltava valmis maksamaan tarvittaessa tästä valinnasta.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Jos olemme Natossa ja sota Venäjän kanssa syttyy, me tuhoudumme tunneissa. Se on fakta. Kylmä ja äärimmäisen pottumainen tosiasia. Niin vain on. Haluatko sinä sitä tosipaikan tullen?
Keijo Korhonen, poliittisen historian professori ja Suomen entinen ulkoministeri ja YK-suurlähettiläs, vuonna 1994 kirjassaan Meidän on uudesta luotava maa:
VastaaPoista''Syrjään jäämisen edut kriisiaikana
Oletetaan, että Itä-Euroopassa ajaudutaan ehkä 10-20 vuoden tähtäyksellä jälleen yleiseurooppalaiseen voimankäyttöön, eli jonkinasteiseen sotaan.
Sota on niin hirvittävä ja arvaamaton asia, että sen kaikkia vaikutuksia ei etukäteen pohtimalla voi kukaan selvittää. Mutta turvallisuuspolitiikalla on ainakin haarukoinnin velvollisuus.
Suomi, joka olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle ja säilyttänyt täyden päätöksentekovaltansa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan joutuisi kuitenkin välittömästi itä-länsi -selkkauksen piiriin. Se johtuu maantieteestä: Pietarin ja Kuolan läheisyydestä.
Mikä olisi tällöin Venäjän etu Suomeen nähden? Tämä on tulevaisuudessa yhtä ratkaiseva kysymys kuin se on menneisyydessä ollut.
Suomen alueella ei olisi Venäjän vihollisen tukikohtia eikä joukkoja. Suomessa olisi vain omia joukkoja, joiden kykyyn ja haluun puolustaa maataan ulkopuolisten olisi syytä uskoa.
Venäjä ei voittaisi mitään vetämällä myös Suomen mukaan sotaan. Mutta jättämällä Suomen huolehtimaan omasta, asein tiukasti varjellusta koskemattomuudestaan ja puolueettomuudestaan Venäjä vapauttaisi voimavarojaan käytettäviksi Baltian, Muurmanskin ja itäisen Keski-Euroopan suunnissa, joissa se niitä kipeästi tarvitsisi.
Suomi, josta Venäjälle ei koituisi riskiä, suojaisi Pietarin alueen taustaa - sillä selkeällä ja nimenomaisella edellytyksellä, että Suomen hallituksen päättäväisyyteen estää kaikkien vieraiden joukkojen läpimarssi Suomen kautta todella luotettaisiin Moskovassa.
Žirinovski-kompleksia on Suomessa vartavasten hyödynnetty, jotta suomalaiset suostuisivat hakemaan tukea muka Venäjän uhkaa vastaan. Mutta Venäjä ei käy Suomen kimppuun järjettömästi, provosoimatta eikä omien etujensa vastaisesti.
Sodalla on aina syynsä, ja niin on ollut myös Suomen ja Venäjän sodilla menneisyydessä. Syyt ovat rationaalisia, hallituksen tulkitsemista eduista johtuvia. Suomella ei ole mitään annettavaa Venäjälle. Suomi ei muodosta sille minkaanlaista vaaraa. Suomi pystyy lisäksi omilla toimillaan nostamaan hyökkäyksen hinnan niin korkeaksi, että sellaiseen ryhtyminen kriisitilanteessa olisi Moskovan etujen vastaista. Näin ollen meillä olisi hyvät mahdollisuudet joko pysyä kokonaan EU-Euroopan ja Venäjän sodan ulkopuolella tai tulla siihen vedetyksi mukaan vasta myöhäisessä vaiheessa.
Provokaatio on pahin erehdys, jonka Suomi suhteissaan Venäjään voi tehdä. Jos Venäjän johtajat pakotetaan arvioimaan, että Pietarin porteilla sijaitseva maa on liian vaarallinen jätettäväksi rauhaan, ei hyökkäyksen hinta enää vaikuta heidän päätöksiinsä. Toimettomuuden hinta on tuolloin Venäjän kannalta korkeampi kuin toiminnan. Ja kansallisesta turvallisuudestaan venäläiset ovat aina valmiita maksamaan sen hinnan, joka on tarpeen.
Suomen tehtävä on siten provokaation välttäminen, ja nimenomaan mahdollisen eurooppalaisen kriisin aikana.
Tässä Suomi onnistuu vain jos se pysyy kaikkien liittolais- ja alistussuhteiden ulkopuolella, jäsenyydestä liittovaltiossa nyt puhumattakaan. Poliittinen liittyminen johtaa sotilaalliseen sitoutumiseen. Turvallisuuspolitiikan poliittista puolta ei kukaan voi pitää erillään sen sotilaallisesta puolesta. Ne ovat saman mitalin eri puolia.
Ne suomessa, jotka väittävät Suomen voivan liittyä Unioniin ja silti vastata itse puolustuksestaan - liittoutumatta tai jopa puolueettomana - tietävät kulkevansa valheen kengissä. Tässäkin Suomen johtajat väistelevät ja salaavat totuutta.''
Mutta valitettavasti Nato kiimaisemmat luottavat "ydinsateenvarjoon"
VastaaPoistaJa se on faktaa se. Nämä "uuden, yhtenäisen lännen" kaikkivoipuuden loisteessa elävät voisivat tulla kuplastaan ulos ja herätä todellisuuteen. Vaikka onkin niin mahtavan hienoa kuulua siihen isoon, suosittuun porukkaan, toisinaan oman itsensä kannalta parempi olisi olla kuulumatta. Varsinkin, jos oikeasti ainoa syy sille isoon porukkaan kuulumiselle olisi se, että se vain olisi niin kivaa. Enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta kun se vain olisi niin kivaa.
VastaaPoistanäitä räjähdyksiä maailmalla jo tulkitaan ydinpommin tuottamiksi
VastaaPoistajoten kaukana ei enään olla !
http://rt.com/news/230459-donetsk-explosion-ukraine-shelling/
Eikö vastaus oo helppo kun ajattelee haluatko kuolla nopeasti ja kivuttomasti vai kitumalla? Vai onko kirjottaja unohtanut aineen pitkäaikaisen puolittumisen. Sen että sitä tulee aika hitosti jos pelkästää Suomea uhkais 10-12 kärkeä. Niin montako sitä menee noihi naapureille, se kulkee meren ja tuulen mukana et haista et maista eikä varmasti oo kiva olla vaikkei iha maahamme osuis...
VastaaPoistaTotta tuokin, mutta täytyy huomioida sekin, että sodan mahdollisuus pienenee jos suomi ei ole NATOn jäsen. Suomen kautta NATO voi kuvitella saavansa vipuvoimaa kun muuten se ei pysty venäjää uhkaamaan. Suomen kautta pääsee kivan nopeasti jäämerelle ja pietariin ja lisäksi suomen reservistä piisaisi tykinruuaksi paljon kohteita. Siis jos sitä reserviä enää olisi ydinsodan jälkeen...
PoistaPutin on hyvä mies omille mutta vaarallinen muille. Sama kyllä varmaan koskee USA:ta. Jotenki helppo samaistua tuohon naapurin vaaralliseen mieheen ja ajatella asiaa hänen kantiltaan: suomen jos se sais niin ruotsi ja norja ei tuntuis missään. Tämä puoli pallosta varmasti miehen märkä uni mutta niin taitaa olla toisellakin puolella. Isoja asioita nämä nato vs venäjä ja siinä välissä puolueettomuus. Jotenkin tulee se surullinen Katyn joukkohauta mieleen ja ne puolalaiset uhrit mutta olihan sielä paikka meillekkin. Puola oli kahen välissä silloin enkä halua nyt maalata uhkakuvaa siittä kuhan pohdin. Ajankohtaisempaa on se puolueeton asenne mutta rivit on harvat ja sen haistoin jo omana intti aikana, eikä talous ole sillä mallilla että täällä olis varustus kunnossa mielialasta puhumattakaan. Kyllä kansan kuritus on täällä sen alas ajanu. Onko pohdintaanne hyvä lisätä ajatus entä jos se uhka ei nyt välittömästi tule ulkoa, sisäinen asenne ja varustus kuntoon taloutta unohtamatta. Miettiä sitten tätä nato vs venäjä tai olla miettimättä ja mennä sillä puolueettomuudella kuten tähän asti. Mietin vaan millä tämänkin ajan kalloihin omaan sekä muiden, eikä se ole ainoa asia. Se jota moni saduksi uskoo ja toiset totuutena pitää oli talvi-sodan yksi osa selkärankaa ja arvaatteko että puhun uskonnosta. Ateismi tai edes Islam ei ole se mitä haen takaa vaan se vanha kunnon kristinusko. 28v vuotta sitä ihmettelin koti-uskonto-isänmaa juttu ja tolkkua siinä kyllä on. En enää ihmettele pappani joka rintamalta Luojan Kiitos tuli kotiin sai hienon pojan jota isäksi voin ylpeänä kutsua ja hän sai minut tänne tehdä ja yhtä ylpeänä olen papasta enkä hetkeäkään ihmettele hänen uskoa moiseen. Papalle kuulemma se tuli vasta myöhemmin mutta monelle muulle sielä sodan jalois ei ja se varmasti oli osa sitä talvisodanhenki syttymisen syytä. Jos todella uskottelee jotain itselleen pitkän aikaa se alkaa toimiin psyykkauksen tavoin. Jos sitä uskoo että ei saa rikkoa viidettä käskyä ellei puolusta rakkaitaan aseellisessa puolustus tilanteessa sitä todella alkaa elää niin. Kaikkiin se ei varmasti mee läpi mutta monelle varmasti ja millainen on se joukko joka rauhassa muuten elää mutta tarvittaessa toimisi näin. En äkkiseltään voi sanoa muuta kuin siinä muut uskonnot jää auttamatta jalkoihin moraalissa, tahdossa jne. Ehkä teille hourailua mutta haukkukaa jos siltä tuntuu en minä mieltäni pahoita vaikka herkkä joskus olen ollutkin. Samassa kotimaan veneessä ollaan niin agenda pitäis olla selvä, eli rivit harvat kuntoon ja toivoo parasta ja pelätä pahinta ja jatkaa elämää siihe asti ku sitä kestää se sit heittelee miten heittelee. Ainakin yritin tehdä hyvää ilman omaa hyötyä no tietysti oma turvallisuus vähä paranis mut minä olen tästä 5milj. Kansasta vaan yksi kengän jälki. Siinä nuoren miehen mietteitä mitä täällä pitäis tehdä voihan olla että olen väärässä vaikka asioista lukenut olenkin. Paperia ei ole näyttää kummoisesta koulutuksesta mutta eipä sitä kukaan kysykkään :) Tarkka-ampujiin panostaisin lisää jos jotain jv tasolla haluaa parantaa ja valiot yleensä ovat moraalisesti lähestyneet sotaa uskon kannalta Chris Kyle mms. He ajattelevat vihun kurmuuttamisen omien suojeluksena ja sopis tännekkin olemmehan me puolustus valtio emme hyökkäävä sotilas valtio. Tuntupa hyvältä päästää höyryjä hyvässä hengessä ulos, eniten vituttaa tää talous ja kuinka se on kustu täällä, tahallisuus ei sekään pois luettua. Muutta ehkä se tästä herättelystä, kiitos, anteeks ja mukavaa kesän odotusta :)
PoistaJa jotkut lapsellisesti uskoo, että Suomella on kaikki ruusuisen hyvin jos nuollaan Venäjän persettä, tai NATOn. Tai että ollaan puolueettomia jos ydinsota alkaa? Ja vaikka se ei olisi edes ydinsota, niin kuka paskahousu jää istumaan ja ihmettelemään? Jos Putin on niin vitun sekaisin, että tuhoaa maailman niin mulle se ainakin sopii ihan hyvin. On aikakin jo, että me vitun tyhmät ihmiset poistutaan täältä sähläämästä.
VastaaPoista