KIOVAN OPPITUNTI

Koska suomalaisessa mediassa ja varsinkin valtiomme eliitin keskuudessa Ukrainan tapahtumista ollaan täysin ulalla, kirjoitan pienen oppituntimateriaalin eliittimme käyttöön. Näin siksi, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan meillä. Valtiomme yhteiskunnallisen ja taloudellisen eliitin toimintamallit ja periaatteet esitetään numeroituina ja sitten tulee opetusta.

1. Eliitin kannattaa toimia kansaa vastaan.

Ukrainassa eliitti, riippumatta siitä keitä he ovat olleet, on toiminut aina kansan etujen vastaisesti. Ulkomaalaisten yritysten, Ukrainan tapauksessa venäläisten ja länsimaisten (kyllä, ukrainassa toimi jo edellisen presidentin kaudella lukuisia länsimaisia yrityksiä), edut on aina varmistettu kansalaisten etujen vastaisestikin. Näin tapahtuu myös Suomessa, eduskunnan ja hallituksen toimiessa takuumiehinä.

Ongelma on siinä, että kun kantaväestö huomaa tämän ja saa tarpeekseen, alkavat kansallismieliset äänenpainot koventua. Näin on jo tapahtunut myös Suomessa. Eliittimme kuitenkin uskoo hallitsevansa kansallismielisyyden nousun, kuten Thyssen ja Krupp aikoinaan Saksassa, ja uskoo voivansa liittoutua nationalistien kanssa, jos nämä nousevat valtaan. Näin ajatus kulkee Ukrainassa ja muuallakin Euroopassa.

2. Vaikeuta kansalaisten taloudellista toimintaa kaikin keinoin.

Näin tehtiin Ukrainassa ja näin tehdään meilläkin. Yrityksen perustaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi, yritysverotus on nimenomaan pienille ja vasta-aloittaville yrityksille mahdollisimman raskas, ja erilaisten lupamenettelyjen avulla toiminta tehdään lähes mahdottomaksi. Työllistymistä haittaavia lupia ja vaatimuksia on lisätty jatkuvalla syötöllä. Enää ei voi tehdä kuten minä aikoinani, eli kävellä rakennustyömaalle apumieheksi. Nyt rakennustyömaalla oloon tarvitaan erilaisia lupia ja todistuksia, joilla ei tehdä hevonvittua itse työssä. Edes siivoajaksi ei pääse erilaisia kursseja käymättömänä. Paitsi jo on ulkolainen.

Ulkomaalaiset työntekijät pääsevät töihin ilman minkäänlaisia todistuksia yhtään mistään ja he ovat työministeri Ihalaisen henkilökohtaisessa suojeluksessa. Kun ministeri Ihalaiselle kerrottiin, että Bulgarian mafian miehiä on Arevan ydinvoimalatyömaalla, ministeri sanoi ettei asiaa voida puuttua, koska kyseessä on (ulkomaalainen) yksityinen yritys. Kun suomalaisella kioskiyrittäjällä on oma lapsi kiireapulaisena ilman virallisia lupia tai kurssitodistuksia, viranomaiset sulkevat kiparin ja ajavat kioskiyrittäjän konkurssiin, jos eivät vedä vielä oikeuteenkin.

Tämä herättää kansalaisissa kasvavaa katkeruutta ja vihaa, sekä eliittiä että ulkomaalaisia kohtaan. Kun viha ja katkeruus saavuttavat saturaatiopisteensä, jotakin ikävää tapahtuu. 

3. Pelottele kansaa jatkuvasti.

Ukrainassa hallinto, olipa se keiden tahansa, on aina pelotellut kansaa. Uhka on ollut sisäinen tai ulkoinen, mutta aina se on olemassa. Niin on meilläkin.

Eliittimme hallitsee pelolla. Kolmen A:n luottoluokituksen menetyksen uhka on jatkuvasti esillä, koska sen avulla suomalaiset pelotellaan mihin tahansa heidän elämäänsä kurjistaviin toimiin. Eurokatastrofilla pelottelemalla suomalaiset pakotetaan makselemaan ulkomaalaisten pankkien luottotappioita. On luotu myytti jengirikollisuudesta, joka on muka merkittävä sisäinen uhka. Venäjän pelolla suomalaisia yritetään pakottaa vastoin tahtoaan NATO-rengeiksi ja ulkomaalaisten valtapolitiikan pelinappuloiksi. Pelottelu on täysin keskeinen osa suomalaisen eliitin hallintapolitiikkaa.

Siinä on vain yksi ongelma. Kun kansa pelkää tarpeeksi, se ryhtyy toimiin pelkonsa poistamiseksi. Silloin tapahtuu mitä tahansa ja yleensä jotakin hyvin ikävää.

4. Luo sortokoneisto ja kyttäysvaltio hallitsemaan kansaa.

Ukrainassahan oli jo neuvostovallan peruina koneisto olemassa. Sitä ovat myös käyttäneet kaikki Ukrainaa hallinneet presidentit ja valtapuolueet. Erilaisin laein taataan viranomaismielivalta ja poliislle käytännössä rajattomat mahdollisuudet toimia kansaa vastaan. Viimekädessä se tarkoittaa kansalaisten tappamista, kuten Ukrainassakin nähtiin.

Meillä luodaan parasta aikaa tällaista sortokoneistoa. Hallitus ja sen edeltäjät ovat jatkuvasti hioneet kansalaisoikeuksia pienemmiksi suhteessa koneistoon, poistaneet kansalaisten suojaa suhteessa koneistoon, taanneet koneistolle suuremmat oikeudet ja laajemmat valtuudet toimia mielivaltaisesti ketä tahansa kansalaista vastaan. Esimerkistä käy KRP:n pidättämä Helsingin huumepoliisin komisario. Hän sai pidätysaikanaan sairaskohtauksen, mutta omaiset eivät tienneet tai saaneet tietää missä häntä pidettiin. Sairaaloissa hän ei ollut, eikä putkassa. Jos poliisi kohtelee omiaan tuolla tavalla, jokainen käsittää, että tavallista kansalaista voidaan kohdella paljon mielivaltaisemmin.

Ongelma on vain siinä, että jossakin vaiheessa kansalaiset saavat tarpeekseen tästäkin. Kun se tapahtuu, seuraukset voivat olla hyvin arvaamattomia ja ikäviä.

5. Hae oikeutus vallankäytölle aina ulkomailta.

Ukrainassa vallasta taistelevien osapuolten takana kurkkivat ulkolaiset intressipiirit. Toisella puolella oli Venäjä, toisella EU ja Yhdysvallat. Kumpikin osapuoli haki oikeutusta toimilleen maan rajojen ulkopuolelta. Suomessa eliitti on aina tehnyt niin.

Ruotsin siirtomaaisännyyden aikana eliittimme haki oikeutuksen tekemisilleen Tukholmasta. Itsenäisyyden alkuaikoina ja sotien aikana selkänoja oli Berliinissä. Hävityn sodan jälkeen ulkolainen painostus tuli Moskovasta. Nyt se haetaan Brysselistä. Olennaista on se, että ulkoisen auktoriteetin avulla kotimainen eliitti voi tehdä kansan vastaisia tekoja ja päätöksiä mielinmäärin. Näinhän EU-Suomessa tapahtuu koko ajan. Jos ja kun eliitti haluaa tehdä jotakin kansaa vahingoittavaa, kohautetaan olkapäitä ja sanotaan, että se on Brysselin määräys.

Ongelma on vain se, että kansallismielisyys ja nationalismi saavat polttoaineensa juuri tästä. Ja kun niiden kannatus on tarpeeksi suurta, aletaan lähestyä Kiovan Maidanin aukiota.

Kysymys kuuluu miksi eliittimme kuitenkin jatkaa tällä linjalla? Kuvitteleeko se, ettei meillä voi tapahtua mitään Kiovan kaltaista?

Siinä se on väärässä. Vanhat VR:n makasiinit ja erilaiset kokot paloivat eduskuntataloa vastapäätä, keskellä kaupunkia, vain jokunen vuosi sitten. Tuolloin asia kuitattiin, ja taisi ollakin, humalaisten nuorten huliganismina. Toimintamalli on kuitenkin olemassa. Se on jo tehty kertaalleen. Seuraavalla kerralla väkijoukko saattaakin koostua aikuisista, jotka polttavat musiikkitalon tai itse eduskuntatalon.

Maassa on jo noin 700 000 ihmistä, joilla ei ole juuri mitään menetettävää, ja "leikkaukset" kohdistuvat juuri heihin. Noista 700 000 ihmisestä voi hyvinkin 50 000 olla vielä toimintakykyisiä ja aktiivisia kansalaisia. Jos se väkijoukko ilmestyy eduskuntatalon eteen vihaisena, mitä tahansa voi tapahtua.

Sitäkö eliittimme haluaa? Siihenkö pyritään?

Minä en halua sitä. Minä en halua väkivaltaa kaduille. En halua, että poliisi ampuu mielenosoittajia tai yhtään ketään. Enkä halua, että mielenosoittajat leikkaavat poliiseilta päitä irti.

Haluaako suomalainen eliitti ajaa yhteiskuntamme, maamme väkipakolla väkivaltaiseen yhteenottoon? Jos vastaus on Ei, niin miksi se sitten toimii niin, että yhteenotto on vääjäämätön?