GUGGENHEIM KUOLEMATON

Talvi yllätti taas. Kuolleeksi ja kuopatuksi julistettu Guggenheim-museohanke ei ollutkaan kuollut. Kuin kehnon kauhuelokuvan zombi, se nousi taas ja hortoilee pitkin Helsinkiä, herättäen kauhua veronmaksajissa. Syykin on selvä. Arviot hankkeen kustannuksista helsinkiläisille veronmaksajille ovat heti kättelyssä 150-250 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi tulevat Guggenheim-säätiölle maksettava vuotuinen lisenssimaksu, joka oli ainakin aluksi 9 miljoonaa ja 400 henkilön (säätiön itsensä ilmoitus palkattavista työntekijöistä) palkkakustannukset, jotka lienevät luokkaa 14-28 miljoonaa vuodessa. Tähän summaan pitäisi lisätä myös tulevien näyttelyiden vakuutusmaksut, jotka olisivat miljoonia. Mikäli Helsinkiin saataisiin koskaan niitä New Yorkin Guggenheim-museon arvokkaimpia teoksia, vakuutusmaksut olisivat helposti kymmeniä miljoonia.

Puhutaan siis tuollaisista 170-287 miljoonan paukusta veronmaksajille tilanteessa, jossa Helsingin kaupunki on ilmoittanut ettei sillä ole 120 miljoonaa uuteen lastensairaalaan. Helsingin kaupunki sulkee parasta aikaa terveyskeskuksiaan, sairaaloitaan, lastentarhojaan, koulujaan ja muita toimintojaan vedoten säästöpakkoon. Myös museoiden määrärahoja leikataan. Niihin ei kerta kaikkiaan ole tässä taloudellisessa tilanteessa varaa. Mutta lähes 300 miljoonan veroeuron hankkeeseen on rahaa.

Miksi Guggenheim ei  sitten suostu kuolemaan? Kyse on kahdesta asiasta. Ensimmäinen niistä on suomalaisten poliitikkojen paskansyöjä-kulttuuri. Muistutan, että tämän suomalaispoliitikkojen lempinimen keksivät aikoinaan neuvostoliittolaiset. Heidän mielestään suomalaiset poliitikot olivat paskansyöjiä, koska he söivät kaiken paskan mitä heille syötettiin. Guggenheimin tapauksessa hankkeen vankkumattomat kannattajat ovat juuri näitä paskansyöjiä. He ovat syöneet kaiken paskan mitä ulkomaalaiset ovat heille syöttäneet ja he haluavat lisää. Tämän touhun taustalla on suomalainen superjunttius, eli ääretön omanarvontunnottomuus ja alemmuuden tunne minkä tahansa ulkolaisen helppoheikin edessä.

Toinen on se, että Helsingin kaupungin hallitus on solutettu. Toukokuussa 2013 Milton Group julkisti uuden yhteistyösopimuksen Guggenheim-säätiön kanssa. Sopimus koski nimenomaan tiedotus- ja kommunikaatiotoimintaa, eli selkosuomella lobbausta. Milton Groupista tuli Guggenheimin "kommunikaatiopartneri"."The Co-operation will cover corporate, media & Public Affairs communication:"

Konsulttitoimiston johtoon kuuluu Helsingin kaupungin hallituksen vihreä jäsen Tuuli Kousa. Juuri hänen ansiotaan on, että Helsingin vihreät ovat syöneet sanansa ja ryhtyneet kannattamaan tätä veronmaksajien kannalta tuhoisaa hanketta. Sinänsä tämä on täysin normaalia vihreille. Vihreät ovat maamme puolueista kaikkein moraalittomin ja selkärangattomin luopioryhmä, jonka myy tukijansa, äänestäjänsä ja periaatteensa milloin tahansa, jos hinnasta sovitaan, tai muuten vaan.

Zombi nimeltään Guggenheim on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että sen maahantuloa kannattavat ovat toistelleet aivan estoitta julkisuudessa täysiä valheita Guggenheim-museoista. Tässä yhteydessä lienee syytä käydä läpi ne kaikki niin sanotut museot. Todellisuudessa Guggenheim-säätiöllä ei ole kuin kaksi museota. Toinen on New Yorkissa ja toinen Bilbaossa. Mitään muita museoita ei ole olemassakaan sellaisessa muodossa, kuin on annettu ymmärtää. Venetsian Guggenheim-museo on Peggy Guggenheimin entinen huvila Grande Canalin varrella. Peggy oli miljardööriperheen joutilas tytär, jonka sekä seurusteli että sekstaili lukuisten modernin taiteen nimimiesten kanssa. Hän myös hankki taidetta heiltä avokätisesti. Peggyn parisängyn päädyn on tehnyt itse Pablo Picasso. Mitään museorakennusta, monikerroksista näyttelytilaa ei Venetsiassa siis ole olemassakaan. On Peggyn museoitu asuintalo, jossa hän vietti iloista elämää taiteilijoitten kanssa. Tiedän tämän, koska olen vieraillut kyseisessä kiinteistössä. Se ei ole venetsialaiseksi kovinkaan kummoinen palatsirakennus. 

Berliinin Guggenheim-museota ei ole sitäkään koskaan ollut olemassa. Berliinin nyt jo lakkautettu Guggenheim-museo oli todellisuudessa Deutsche Bankin aulatiloissa ollut näyttelynurkkaus. Meksikossa ei ole mitään Guggenheim-museota, vaan hyvin epävarmalla pohjalla oleva hanke Gudalajaran kaupungissa, joka ei ole edennyt vuosiin yhtään mihinkään. Abu Dhabissa ei ole Guggenheim-museota, vaan hanke jota on lykätty epämääräisesti tulevaisuuteen. Liettuan Vilnassa ei ole koskaan ollut mitään aiettakaan Guggenheim-museolle, vaan Guggenheim-säätiö on pelkästään konsultoinut sikäläistä hanketta. Bukarestin Guggenheim-museo on sekin todellisuudessa vain säätiön konsultointia.

Vuonna 2000 Guggenheim-säätiö solmi yhteistyösopimuksen Pietarin maailmankuulun Eremitaashin kanssa. Jossakin vaiheessa yhteistoimintaan liittyi joksikin aikaa myös Wienin taidemuseo. Hankkeen tarkoituksena oli taidevaihto, näyttelytoiminta ja muu vastaava kulttuurityö. Guggenheim järjesti Eremitaashin mittaamattoman arvokkaille teoksille pienen näyttelytilan Las Vegasista. Tämä yhteistyö päättyi 2008 hyvin hissukseen.

Tästä voidaankin päätellä osasyy siihen, miksi Guggenheim-säätiö haluaa museon nimenomaan Helsinkiin. Se haluaa rokottaa taideturismia, joka suuntautuu Pietariin. Se haluaa näyttää ryssille mitä amerikkalainen taidemeininki on. Sama motiivi on Helsingin kokoomuslaisillakin. Hekin haluavat mitä tahansa, mikä heidän pienissä pähkinäaivoissaan liittää Suomen Amerikkaan, niin ettei kukaan vaan luule meitä ryssiksi. Syitä on toki muitakin.

Guggenheim-säätiölle itselleen kyse on tietenkin bisneksestä. Se ei pistäisi senttiäkään likoon, vaan tienaisi vähintään 9 miljoonaa joka vuosi tekemättä yhtään mitään. Säätiöhän on jo itsekin ilmoittanut, ettei Helsinkiin tule mitään merkittävää kokoelmaa. Ehkä suomalaista nykytaidetta. Se selittää puolestaan miksi niin moni suomalainen taiteilija haluaa Guggenheimin Suomeen. Jokainen pikku taitelija unelmoi nännit jäykkinä siitä, että hänen teoksiaan olisi Guggenheim-museossa. Se olisi tietenkin kusetusta, koska tämä olisi Helsingissä eikä New Yorkissa, mutta se näyttäisi paperilla komealta. Ja sitten voisi maailmalla sanoa, että juu, mun töitä on myös Guggenheimissa.

Toivottavasti yksi syy ei ole se, josta pahantahtoiset jo juoruavat. Juoruissa puhutaan siitäkin mahdollisuudesta, että osa helsinkiläispoliitikoista olisi jo lahjottu ja ostettu. Se "tiedetään", että heitä on käynyt Guggenheimin kestittävänä ulkomailla. Itse en ole vielä suinkaan varma siitä olisiko asia näin, mutta kuten vaalirahakohu opetti meille kaikille, suomalaispoliitikoilla on hintansa, eikä se ole edes kovin korkea.

Jos hanke toteutettaisiin Guggenheim-säätiön rahoilla, museon rakentamisen saisi aloittaa vaikka huomenna. Säätiön omaisuutta ei tiedä oikein kukaan, mutta se on ilmeisesti miljardiluokkaa. Guggenheimin suvun omaisuus ainakin on. Yksi perheen bisneksistä on Guggenheim Partners, joka pyörittää yli 100 miljardin dollarin bisneksiä. Toinen on Guggenheim Investment Advisors, jonka bisnes on noin 50 miljardin dollarin arvoinen.

Guggenheimit olivat jo 1800-luvun lopulla maailman rikkaimpia perheitä timantti- ja muine kaivoksineen, eivätkä he köyhiä ole nytkään. Siksi onkin mielenkiintoista, etteivät he ole valmiita laittamaan senttiäkään Helsingin museohankkeeseen. On varsin merkillistä miten satojen miljardien bisneksiä pyörittävän suvun taidesäätiöllä ei ole varaa laittaa senttiäkään hankkeeseen.

Erittäin merkillistä on se, että Helsingin kaupunki, joka säästösyistä sulkee kouluja, sairaaloita, terveyskeskuksia, vanhusten palveluita, vammaispalveluita, päiväkoteja ja muita verovaroin ylläpidettyjä peruspalveluita, on valmis antamaan amerikkalaisen yksityisen säätiön hankkeelle parisen sataa miljoonaa tuosta vain. Mitään todellisia tuottoja ei ole olemassakaan. On vain säätiön arviot.

Tilanne on hieman sama, kuin autokauppias sanoisi, että sinun kannattaa ostaa miljoonan auto, koska vuoden päästä saat kaksi miljoonaa.

Korruptiota? Amerikkalaisen säätiön ryssävihaa? Suomalaisten poliitikkojen paskansyöntiä taas kerran? Emme tiedä miksi Guggenheim ei suostu kuolemaan. Meille ei kerrota juuri mitään. Sen me tiedämme, että tämä hanke tulee toteutuessaan maksamaan suomalaisille veronmaksajille vähintäänkin 150-250 miljoonaa euroa. Siis 250 000 000 euroa on poisannettavissa tilanteessa, jossa kouluille, sairaaloille, vammaisille, lapsille ei löydy senttiäkään lisää. Päinvastoin, sieltä leikataan.