Nobel-komitean miehet myönsivät Euroopan Unionille rauhanpalkinnon, koska unioni oli pitänyt Euroopassa rauhan vuosikymmeniä. Paitsi tietysti Balkanilla, jossa se oli yksi Jugoslavian hajoamissotien osapuolista ja katseli kuinka noin 350 000 ihmistä tapettiin.
Nobel-komitean jäsenet tuskin huomasivat sitäkään, että Euroopan Unionissa on voimassa optio kuolemantuomiolle. EU:n kannattajat Suomessa eivät syystä tai toisesta muista mainita tätä puolta rakkaasta liittovaltiostaan. Se on kuitenkin totta. Suomessakin on kuolemantuomio voimassa, jos niin halutaan. Sen takaa Lissabonin sopimus.
Sopimuksessa sanotaan kyllä, ettei kuolemantuomiota ole EU:ssa, mutta kuten aina tällaisissa sopimuksissa, se ei olekaan koko totuus. Alaviitteen alaviitteessä (kyllä, luitte aivan oikein, se on alaviitteen alaviitteessä) todetaan nimittäin, että kuolemantuomio ei ole voimassa, "paitsi jos kyseessä on sota, mellakat tai kansannousu". Englanniksi "war, riots or upheaval."
Sana Upheaval on mielenkiintoinen, sillä se ei tarkoita vain kansannousua, joka on kirjaimellisesti Uprising, vaan paljon laajempaa asiayhdistelmää. Se puolestaan takaa sen, että jos ja kun EU-eliitti katsoo, että jossakin maassa on laajempaa yhteiskunnallista levottomuutta, kuolemantuomio voidaan ottaa arsenaaliin.
Tähän väliin on hyvä muistaa, että Venäjällä, tuolla EU-fanien niin kauheasti parjaamalla epädemokraattisella maalla, on laki, jossa yksiselitteisesti todetaan, ettei maassa ole kuolemantuomiota. Venäjällä ei siis ole enää kuolemantuomiota. EU:ssa se on. Ei suinkaan murhista, suuryritysten myrkytysrikoksista tai muista vastaavista, vaan kansalaislevottomuuksista ja sodasta.
Koska sodan mahdollisuus nyky-Euroopassa on minimaallinen, on paikallaan kysyä, miksi kuolemantuomio voidaan ottaa käyttöön mellakoinnin tai kansalaislevottomuuden vuoksi? Miksi kuolemantuomio on mahdollinen mellakoissa, mutta ei murhissa? Miksi se on mahdollinen rangaistus siitä, että nousee hallitsevaa eliittiä vastaan?
Niinpä, kysymys vastaa itselleen. Kuolemantuomio on haluttu mukaan EU-lainsäädäntöön siksi, että jos kansa missä tahansa EU:n alueella nousee komissiota ja EU:ta vastaan, kansalaisia voidaan tuomita kuolemaan. Ja tämä voidaan tehdä jopa riippumatta kansallisen tason satraapeista ja sijaishallitsijoista. EU:n komissio voi Lissabonin sopimuksen mukaan tuomita minkä tahansa jäsenvaltion kansalaisia kuolemaan, jos se niin haluaa.
Tästäkin riemusta me maksamme miljardin joka vuosi. Siis nettomaksuna. Maksamme yli tuhat miljoonaa siitä, että saamme olla alamaisia ylikansallisessa järjestelmässä, joka voi tuomita meidät kuolemaan, jos "mellakoimme" tai aiheutamme "levottomuuksia".
Kysy kansanedustajaltasi haluaako hän, että Suomessa on kuolemantuomio voimassa. Jos vastaus on kielteinen, kysy miksi hän hyväksyy Lissabonin sopimuksen, jossa kuolemantuomio voidaan ottaa käyttöön milloin tahansa komissio niin parhaaksi katsoo.
Mielenkiintoinen juttu, enpä ollut moista kuullut aiemmin. Tulee väkisinkin mieleen joskus yliopistolla aikoinaan Suomen oikeusjärjestelmästä puhuneen proffan kommentti: "Ei lain tehtävä ole suojata ja tuoda oikeudenmukaisuutta vaan suojata yhteiskuntaa ja sen järjestystä" (en muista enää sanatarkasti mutta perusidea oli kutakuinkin tuo). Sikäli tuohon ajatusmalliinhan tuo tuollainen "alaviitteen alaviite" istuu mainiosti :D
VastaaPoistaItselläni on varsin kaksijakoinen suhtautuminen kuolemantuomioon, tapauksissa joissa tuomittu on selkeästi vaarallinen ympäristölleen ja hänen toimintansa muuttuminen tulevaisuudessa on äärimmäisen epätodennäköistä, ja lisäksi hänen syyllisyytensä on aivan aukottomasti todistettu kuolemantuomiota jopa kannatan. Vaan mihinpä se raja vedetään ja kuinka usein nuo kriteerit todellakin täyttyvät, ei kovin, tuskin koskaan. Lisäksi vielä kun vaihdetaan näkökulmaa tälläisesta rikoksesta epäiltyyn niin silloinpa muuttuisi kaveri muuten todella vaaralliseksi, hän olisi kirjaimellisesti tilanteessa jossa ei ole enää mitään hävittävää joten hän taatusti pyrkisi välttämään kiinnijoutumisen keinolla millä hyvänsä. Ei ole helppo juttu ei...