GLOBALISAATION NIMESSÄ - eli kuinka teiltä vietiin valta, voima ja itsemääräämisoikeus

Globalisaatio oli iskusana sille operaatiolle, jolla kansallisvaltioilta vietiin itsenäisyys ja jolla kansoilta vietiin itsemääräämisoikeus. Kun vielä 1960-luvulla iskulauseena oli imperialismin vastustaminen ja kansojen itsemääräämisoikeus, noita vaatineet ja puolustaneet henkilöt käänsivät kelkkansa täysin ja ryhtyivät ajamaan ylikansallisten toimijoiden etuja. Meillä pahimmat esimerkit olivat Tarja Halonen ja varsinkin Erkki Tuomioja, entiset radikaalit, joista tuli vasemmiston suurimpia ylikansallisuuden saarnaajia.

Koska imperialismi oli sanana niin likaantunut, sen tilalle keksittiin toinen sana Globalisaatio. Sumuverhona käytettiin valheita kansainvälisestä solidaarisuudesta ja yhteisestä maailman kylästä. Puhuttiin maapallon laajuisista ongelmista, ilmaston lämpenemisestä ja poloisista jääkarhuista, joiden avulla kansallista päätöksen tekovaltaa ryhdyttiin siirtämään ylikansallisille tahoille. Siinä sivussa "vapautettiin" maailmankauppaa ja purettiin "esteitä" talouskasvulta, kasvulta joka toisi kaikille namia ja nannaa mahan täydeltä.

Paasattiin kansainvälistyvästä Suomesta ja suurista ympäristöhankkeista. Tuli kansainvälisyyskasvatusta kouluihin ja aikuisille, väitettiin että nyt Suomi kansainvälistyy ja ovet ja ikkunat maailmaan aukeavat.

Kaikki tuo oli täyttä roskaa. Suomi oli ollut kansainvälinen jo keskiajalla. Suomalainen Keskieuroopassa koulutettu lähetyspappi Pietari Kaikkivalta toimi lähetystyössä jo 1200-luvun alussa Balttiassa ja Turussa oli kymmeniä kansainvälisten kauppiaiden kivitaloja, kun Tukhomaa ei edes ollut vielä olemassakaan. Pienessä espoolaiskylässä juotiin tuontiviinejä ulkomailta tuoduista laseista ja nautittiin ajan ylellisyystuotteista, aivan kuten nytkin. Suomalaisia kaukokauppiaita ja maailmanmatkaajia liikui Bysantissa ja Välimerellä jo sitä aikaisemminkin. Suomalaisia oli ammattisotilaina Bysantin keisarien henkivartikaartissa. Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet tämän.

Todellisuudessa tarkoituksena ei ollut suojella jääkarhuja tai auttaa afrikkalaista lasta saamaan edes puhdasta juomavesilasillista per päivä. Globalisaatiohankkeen kantaville voimille yhden afrikkalaislapsen janoon kuoleminen tai jääkarhujen katoaminen oli yhdentekevä juttu. Todellisuudessa globalisaatiohankkeen taustalla olivat suurimmat kansainväliset pankit, sijoittajat ja yritykset. Todellisuudessa "rajoitusten poistaminen" ja "säätelyn purkaminen" olivat vain ja ainoastaan niiden etu. Ei kansojen tai kansalaisten.

Amerikkalaiset ns. Chicagon koulukunnan talousajattelijat olivat jo 1960-luvulla puhuneet shokkitaloudesta, eli tahallisten kriisien voimasta pakottaa maat muuttamaan lakejaan yritysten haluamalla tavalla. Sodat, nälänhädät ja lamakaudet olivat mahdollisuuksia muuttaa maiden lakeja yritysten mieleisiksi ja pakottaa niiden johtajat tottelemaan ylikansallisten taloustoimijoiden käskyjä.

George Bush vanhemman toimiessa CIA:n läntisen pallonpuoliskon johtajana presidentti Nixon antoi eräälle uusliberalistiselle ajatushautomolle tukensa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli osoittaa kuinka yksittäisestä maasta voidaan talouskriisin avulla muokata suuryrityksille suopea orjamaa. Kohteeksi valikoitui sosialistipresidentin johtama Chile, jonne luotiin talouskriisi, jota syynä käyttäen sotilasvallankaappaus voitiin tehdä. Sotilasjuntta muutti maan lait niin, että suuret amerikkalaisyhtiöt saivat lähes rajattomat mahdollisuudet tienata.Teoria oli todistettu käytännön kokeella. Maan tuhoaminen todellakin oli hyvää bisnestä.

Tässä yhteydessä on syytä selvittää se, että termi Liberalisti (engl. libertarian) ei ole sama asia kuin Liberaali (engl. liberal) vaikka suomalaiset oikeistotahot niin väittävät. Amfetamiininarkomaani Ayn Randin fanit Suomessa, lähinnä nuorkokoomuslaiset pikku fascistit, ovat jo vuosia väittäneet näin, mutta liberaalilla ja liberalistilla on jokseenkin yhtä paljon yhteistä kuin paavilla ja saatanan palvojalla. Suomen tunnetuin narkomaani Randin fani Björn Wahlroos on myös maamme tunnetuin liberalisti ja hänen mottonsahan on: yrityksillä ei ole moraalia. Hänen ajattelunsa leimaakin kokoomusta, jonka puheenjohtajan ja pääministeri Jyrki Kataisen suuri oppi-isä Wahlroos on. Voidaan aivan perustellusti sanoa nuorison käyttämin termein, että Jyrki on Björnin Bitch. Myös Alexander Stubb on Björnin Biaatch ja mielellään onkin.

Erilaisin kansainvälisin sopimuksin suuryrityksille taattiin suurempi toimintavapaus 1990-luvulla, mutta päätösvalta säilyi edelleen demokraattisesti valituilla valtioelimillä, suuryritysten harmiksi. Wall Street Journal kirjoitti jo vuosia sitten aiheesta ja sanoi suoraan, että koska yritysten edut ovat vastakkaiset kansalaisten etujen kanssa, demokratia on pahaksi bisneksille. Oli siis tuhottava tuo kiusallinen edustuksellinen demokratia ja kaapattava valta.

Morgan Stanley, yksi maailman suurimmista pankeista, kirjoitti tärkeimmille asiakkailleen jo ennen vuoden 2008 finanssikriisiä, että valitettavasti länsimaissa on vielä demokratia, mutta että vuoteen 2015 mennessä länsi on jo siirtynyt plutokratiaan, eli rahan valtaan. Pankki erehtyi arviossaan, sillä jo noin vuonna 2011 länsimaat olivat antautuneet suurpankeille ja yhtiöille ja toimivat niiden limaisena apurijoukkiona. Länsimaiset demokratiat luovuttivat kaiken päätösvaltansa yksityisille suuryrityksille, jotta nämä voisivat tehdä mitä haluavat.

Morgan Stanleyn johtajia siirtyi valtioelimiin ja kansainvälisiin tehtäviin, ja niistä takaisin pankkiin. He kaappasivat vallan Yhdysvaltain liittovaltion pankissa, kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailman pankissa ja Yhdysvaltain liittovaltion hallituksessa. Huolimatta siitä, että he kiristivät Yhdysvalloilta 770 000 000 000 dollaria vuonna 2008 (ja lisää myöhemmin moni eri tavoin), he jäivät liittovaltion hallintoon ja ministeriöihin luotsaamaan politiikkaa haluamaansa suuntaan.

Kun suurpankit ja suuryhtiöt olivat kaapanneet vallan Yhdysvalloissa, seuraava luonnollinen kohde oli EU. Eurooppa on ollut amerikkalaisille punainen vaate ainakin 1980-luvulta saakka, jolloin amerikkalaisten taloustieteilijät ja asiantuntijat alkoivat puhua Eurooppaa odottavasta talouskatastrofista. Amerikkalaiset ovat ennustaneet sitä ainakin vuodesta 1986 lähtien, säännöllisin väliajoin, ja syynä on ollut aina liiaksi säädelty talous ja valtion yhtiöt. Toisin kuin amerikkalaiset olivat ennustaneet, eurooppalaiset valtiot eivät romahtaneet amerikkalaiseen tapaan 1987, 1990-luvulla tai myöhemminkään, joten oli shokkitalouden vuoro.

Yhteisvaluutta euro oli se ase, jolla ylikansalliset toimijat tuhosivat Euroopan talouden. Euroopan Unionissa oli jo pitkään ollut voimia, jotka ajoivat unionia liittovaltion suuntaan, mutta kansallisvaltioiden vankka asema oli estänyt aikeet, tähän saakka. Littovaltio ylikansallisena toimijana sopi myös ylikansallisille suuryrityksille ja pankeille paljon paremmin kuin sekava joukko pikkuvaltioita. Kun eurooppalaisten federalistien ja suuryritysten edut yhtenivät, edessä oli vääjämätön sota kansallisvaltioita vastaan.

Luotiin yhteisvaluutta, jolla kansallisvaltioiden päätöksen tekoa rajoitettiin edelleen, tämä kaikki tietenkin taloudellisten etujen nimessä, ja tyhmimmät maat hyppäsivät mitään tajuamatta mukaan hankkeeseen. Suomalaisten poliitikkojen paskansyöjä-maine tuli taas kerran vahvistettua, kun he nielivät kaiken paskan mitä heille eurosta syötettiin. Pureksimatta. Kun yhteisvaluutta oli saavutettu tarpeeksi laajassa mitassa, alkoi operaation seuraava vaihe lähes samanaikaisesti.

Velkavipua kasvattamalla saatiin euromaiden rykelmä tilanteeseen, jossa niillä oli kaks vaihtoehtoa: joko totella ja maksaa, tai kokea valuutan totaalinen romahdus. Velkavipu oli saatu aikaan korruptiolla euroyhteisön heikoimmissa maissa. Amerikkalaispankkien omistamat luottoluokitusyhtiöt toimivat kiristäjinä ja pakottivat euroryhmän poliitikot luovuttamaan lisää taloudellista päätösvaltaansa pois ylikansallisille tahoille. Euroopan keskuspankki oli yksi niistä ja sen johtoon pakotettiinkin Morgan Stanley pankissa juuri näitä euromaiden lainoja junaillut mies Mario Draghi.

Suomessa Jutta Urpilainen joko puhui läpiä päähänsä koska ei tajua mistään mitään, tai sitten valehteli suut silmät täyteen koko kuviosta. Jyrki Katainen teki samoin. Suurin osa poliitikoista mutusteli europaskaa hymyssä suin mitään tajuamatta. Valtiovarainministeriön johto valehteli koko ajan ja valehtelee edelleen.

Euro-operaatiolla oli kaksi tavoitetta, jotka myös saavutettiin. Valtioiden itsemääräämisoiketta kyettiin rajoittamaan huomattavasi, ja loppujakin ollaan juuri parasta aikaa viemässä, ja valtioiden varat voitiin varastaa. Niin sanotut eurotukipaketit ja muut olivat vain termejä sille, että valtioiden kassoista vietiin lyhyessä ajassa yli tuhat miljardia euroa veronmaksajien rahoja yksityisille liikepankeille. Niin sanottuihin euromaihin tätä tukea ei jäänyt, eikä jää.

Jos joku Suomessa ei uskonut tätä aikaisemmin, niin asia tuli harvinaisen selväksi kun Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen jäivät kiinni valheistaan. Kumpikin oli kivenkovaan väittänyt, että Suomella ja Kreikalla on sopimus, joka takaa suomalaisten edut. Paljastuikin, ettei Suomella ole mitään sopimusta Kreikan valtion kanssa. Sen sijaan Suomella onkin sopimuksia neljän yksityisen kreikkalaispankin kanssa. Maamme hallitus ja valtiovarainministeriö olivat siis valehdelleet vuosien ajan päin naamaa sekä omilleen, että koko kansakunnalle.

Uudessa plutokratiassa se onkin poliitikkojen rooli. He eivät ole kansansa edustajia tai sen etujen ajajia, vaan he ovat rahavallan juoksupoikia ja lähettejä, apureita, joiden tehtävänä on alistaa kansansa rahavallalle ja panna toimeksi isäntiensä käskyt. Suomalaiset poliitikot ovat harvinaisen innokkaita noudattamaan isäntiensä käskyjä peräaukot punottaen.

Näitä käskyjä tullaan toteuttamaan Suomessa jälleen kerran uuden laman avulla. Edellisen laman varjolla hyvinvointiyhteiskunta saatiin jo lähes tuhottua, mutta seuraavaksi vuorossa ovat itse demokraattisen valtion rakenteet, sopimusyhteiskunta ja laillisuusperiaatteet. Kaikki nämä tullaan tuhoamaan ja panemaan uusiksi suuryritysten haluamalla tavalla. Ensimmäisiä esimerkkejä on jo nähty, kun valtio, hallitus ja virkamiehet ovat toimineet lain vastaisesti monissa hankkeissa. Yksi räikeimmistä on Talvivaara, joka kirjaimellisesti tuhoaa suomalaisia ja maatamme. Sen laittoman toiminnan annetaan vain tajua, poliitikkojen suojeluksessa.

Suomalaiset eivät tietenkään tätä halua, mutta kun Jyrki Kataisen johdolla valtion kassa on varastettu tyhjäksi ja valtio ottanut kymmeniä miljardeja velkaa maksaakseen suurpankeille niiden haluamat rahat, kansallisvaltion talous romahtaa ja tuhoutuu. Sen myötä tuhoutuu Suomi-niminen valtiokin, juuri kuten Morgan Stanely ja amerikkalaiset liberalistit, ja suomalaiset liberalistit Björn Wahlroosin johdolla, haluavatkin. Demokraattinen kansallisvaltio on pahaksi bisneksille. Siksi se pitää tuhota ja siksi se tullaan tuhoamaan. Ja Suomessa tuhoamisen toteuttavat suomalaiset poliitikot, nuo venäläisten jo 1970-luvulla niin osuvasti paskansyöjiksi nimeämät lapamadot. Itseasiassa, Suomea tuhotaan koko ajan suomalaisten poliitikkojen toimesta, juuri nyt, parasta aikaa.

Kun Suomen talous on tuhottu, valtio ajettu konkurssiin ja meiltä viety päätäntä valta liittovaltion tai liittovalitomaisiin elimiin, meistä on jälleen kerran tehty orjamaa, siirtomaa, aivan kuten keskiajallakin. Suomalaiset kelpaavat taas kerran sotimaan ulkomaille palkka-armeijoihin, raatamaan nälänhätien keskellä syrjäseudulla ylikansallisten yhtiöiden tahdon mukaisesti. Se on meille laadittu osa. Siihen Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, Björn Wahlroos ja monet muut pyrkivät. Suomesta tehdään jälleen kerran rutiköyhä takamaa nöyrine alustalaisineen, maa jota rikkaat voivat vapaasti hyödyntää rikastuakseen. Se on kokoomuksen, Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen todellinen visio, tajusivatpa he sitä itse tai eivät. Siihen suuntaan he maatamme vievät. Ja lujaa vievätkin.

Eduskunta, joka on alistettu tarpeettomien parasiittien päiväkodiksi, antaa täyden tukensa kansallisvaltiomme tuhoamiselle. Jokainen kansanedustaja, joka on tukenut euroa, eurotukia, "kilpailun rajoitusten poistamista" ja "säätelyn purkamista" on osallistunut omatoimisesti demokraattisen Suomen tuhoamiseen. Valtaosa heistä on todellakin niin tyhmiä, ettei sitä tajua tai ole tajunnut. Ylivoimainen enemmistö heistä ei ole edes ollut kiinnostunut moisesta. He ovat saaneet suuret eläkkeensä, palkkansa, päivärahansa, muutosturvansa, etunsa ja kaiken, joten Fuck Suomi.

Miksi maamme hallintorakenne pitäisi uudistaa? Saksassa on tuhansia ja tuhansia kuntia, satoja paljon pienempiä kuntia kuin Suomessa. Ranskassa on jopa kunta, jossa on yksi asukas, eikä siellä yksikään poliitikko edes ehdota tuhansien kuntien yhdistämistä. Miten se on mahdollista? Miksi Suomeen on luotava hyvin keskitetty ja harva hallinto?

Koska se takaa ylikansallisen hallinnoinin sujuvuuden maassamme. Kun me olemme enää syrjäinen Brysselin vasalliläänitys, jotka harvat paikalliset satraapit hallitsevat, on ylikansallisten vallankäyttäjien etu, että Suomessa on vain vähän niitä, jotka toteuttavat annettuja käskyjä. Yritysten ei tarvitse miettiä keitä uhkailla tai lahjoa. Kansalla ei ole enää mitään sanomista tapahtumiin. Siksi meillä tehdään hallintouudistus, jonka osia kunta- ja sote-uudistus ovat.

Tästä siinä globalisaatiossa oli koko ajan kyse. Ei mistään pikkulasten väriliitupiirrosten maailmankylästä, jossa eri väriset tikku-ukot hyppelevät onnellisina palmujen katveessa. Ei, vaikka Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja niin meille uskottelivatkin vuosia sitten. Ehkä Tarja sellaiseen pikkuisen uskoikin, mutta Erkki? En usko. Ei Erkkikään voi niin tyhmä olla.