ELINTARVIKEMAFIA - osa Suomen mafiaa

Kirjailija Eppu Nuotiota haastateltiin Apu-lehdessä. Hän asuu miehensä Kurtin kanssa Berliinissä. Siellä on kiva asua. Asuinalueella on pikkukaupungin tunnelma. Ennen kaikkea asuinkustannukset ovat alhaisemmat kuin Suomessa. Ruokakin on noin 40% halvempaa kuin Suomessa. Nyt puhutaan Berliinistä. Se on miljoonakaupunki. Se on Saksan pääkaupunki. Se on Euroopan ytimessä. Se on kallis kaupunki. Ja kuitenkin, asuminen siellä on halvempaa kuin Suomessa, sähkö on halvempaa kuin Suomessa, ja ruoka on lähes puolet halvempaa kuin Suomessa.

Miten tämä on mahdollista? Se on mahdollista, koska suomalaista kauppaa ja elintarviketeollisuutta hallitsee mafia.

Kun muualla maailmassa on rikollista suihkuttaa lihaan suolavettä sen painon keinotekoiseksi nostamiseksi, Suomessa se on sallittu "säilöntäkeino". Suomessa suuret lihajalostamot voivat siis laillisesti tehdä sitä, mikä muualla maailmassa kuuluu järjestäytyneen rikollisuuden perustoimintaan. Lihan hinta saadaan nostettua kymmenillä prosenteilla, koska lihan paino saadaan nousemaan ruiskuttamalla siihen suolavettä. Tästä syystä suomalainen liha kuohuu ja kiehuu paistinpannullasi, toisin kuin missään muualla maailmassa. Se on suomalaisen mafian merkki keittiössäsi.

Valtion virkamiehet olivat suomalaisen mafian asialla, kun ne yrittivät hallinnollisin päätöksin lakkauttaa pienleipomoiden kalakukkobisneksen Savossa. Evira väitti kiven kovaan, että rauta-ajalla kehitetty retkieväs kalakukko menee pilalle, kun se tuodaan aamulla myyntiin torille ja kauppaan lämpimänä. Evira vaati myynnin lakkauttamista, tai sitten sitä, että pienleipomot jaahdyttävät kukkonsa ensin, säilövät ne tai pakastavat ne, ja tuovat kauppoihin vasta sen jälkeen. Jokainen kukkoja syönyt tietää, että Eviran väitteet olivat täyttä paskapuhetta. Sellaiseksi ne paljastuivatkin.

Kävi nimittäin niin, että suomalaiseen elintarvikemafiaan kuuluva einesfirma möläytti voivansa aloittaa heti eineskalakukkojen valmistuksen tapettujen pienleipomoiden sijasta. Evira oli siis einesfirman asialla tuhoamassa savolaisia pienleipomoita. Panoksena oli noin 8-12 miljoonan euron kalakukkobisnes. Miten valtion virasto saattoi toimia yksityisen suuryrityksen apurina? Vastaus on tietenkin poliitikoissa. Saarioisten asioita valtion hallinnossa ajavat poliitikot, keitä he sitten olivatkaan, olivat käskeneet valtion virastoa tuhoamaan aidon kalakukkotuotannon suuryrityksen tieltä.

Tätä ei tietenkään voida todistaa missään. Se on suomalaisen mafian ominaispiirre. Sen rikollisuus on laillista, koska se säätelee lakeja tarpeittensa mukaan. Se johtuu siitä, että monet suomalaiset poliitikot ovat suomalaisen mafian jäseniä. Kaikki heistä ovat sen uskollisia pikku apureita ja sen toiminnan edistäjiä. Monet heistä ovat sitä tietämättään, useimmat noudattavat annettuja käskyjä, mutta kuten Nürnbergin oikeudenkäynnissä todettiin jo 1945, se ei ole peruste rikolliselle toiminnalle. Ei edes se, että sanoo vain noudattaneensa lakia.

Suomalainen mafia maksaa raaka-ainetuottajille alhaista hintaa, jota kompensoidaan maataloustuilla. Suomalainen mafia siis maksattaa veronmaksajilla sen, ettei se suostu maksamaan tuottajille käypää hintaa. Tämän jälkeen suomalainen mafia vie lihan "jalostamoonsa", jossa siitä tehdään "lihatuotteita". Nämä lihatuotteet ovat niin ala-arvoisia, etteivät minkään muun maan asukkaat suostuisi syömään niitä. Esimerkistä käyvät suomalaiset "lihapullat", joiden lihapitoisuus on luokkaa 30-40% tai jopa vähemmän. Suomalaisissa lihapullissa on siis noin 60-70% jotakin muuta kuin "lihaa".

Lihapitoisuuskin on vain näppärä sanaleikki, jolla sinua sumutetaan. Lihapitoisuus ei ole sama asia kuin liha. Jos luette tuoteselosteen tarkkaan, huomaatte, että lihapitoisuus tarkoittaa "lihaa ja lihankaltaisia ainesosia". Tämä tarkoittaa sitä, että lihapullassanne on lihaa ehkä noin 10-20%, sillä "lihankaltaiset ainesosat" ovat nahkaa, rustoa, suolia, kaikkea moskaa mitä teurastuksessa jää yli. Se syötetään teille rajulla katteella.

Kun ostatte saksalaista keittokinkkua, sen lihapitoisuus on 90-100%. Sitä saa saksalaisesta kaupasta halvemmalla kuin suomalaista. Suomalaisessa keittokinkussa on lihaa 50-70%. Mitä muuta siinä voi edes olla?

Kun muualla maailmassa ruoan hinta laski 2011-2012, Suomessa se nousi kymmeniä prosentteja. Perunan hinta nousi yhdessä vuodessa lähes sata prosenttia, 97% jos ollaan tarkkoja. Elintarviketehtaat ovat syyttäneet hintojen noususta tuottajahintojen nousua, mutta eivät ne ole nousseet kymmeniä prosentteja. Elintarviketeollisuus ei maksa senttiäkään maataloustukia, jotka ovat nousseet noin kuutisen prosenttia vuodessa.

Vuonna 2011 tuet nousivat 16% ja silloinkin elintarviketeollisuus väitti tämän nostavan kuluttajahintoja. Sen maksamat tuottajahinnat eivät kuitenkaan ole nousseet tuohon tahtiin, 90% puhumattakaan. Tänä kesänä elintarviketeollisuus ilmoitti laskevansa lihan tuottajahintoja, siis sitä summaa jonka se maksaa tuottajille. Ja lihan kuluttajahinta jatkaa silti noususyöksyään kohti taivaita.

Kauppa väittää, että elintarviketuottajien hinnat nousevat ja se nostaa hintoja. Todellisuudessa asia ei mene ihan näin. Jos elintarviketuottajat nostavat hintaansa 5%, kauppa nostaa tuotteen hintaa välittömästi 10-20%. Se voi tehdä niin, koska se on osa suomalaista mafiaa. Juuri siksi Suomessa tavallinen jauhomakkara maksaa kilolta lähes saman verran kuin huippuluokan sisäfile muualla maailmassa.

Toukokuussa, kesäkuussa ja heinäkuussa 2013 ruoan maailmanmarkkinahinnat laskivat yhtä jaksoisesti kolmen kuukauden ajan. Ruoka siis halpeni yhtä soittoa kolmen kuukauden ajan maailmalla. Meillä ruoan hinnannousu oli samana ajanjaksona energian kallistumisen lisäksi se toinen inflaatiota nostanut tekijä, eli meillä ruoka siis jatkoi kallistumistaan edelleen. Tämä järjen ja kaikkien talousteorioiden vastainen hinnannousu on mahdollista vain, koska maassamme on elintarvikemafia.

Suomessa on kaksi vähittäiskauppafirmaa, jotka dominoivat koko ruokakauppaa. Useimmilla suomalaisilla paikkakunnilla valinnan varaa on vain näiden kahden välillä. Ne hallitsevat markkinoista ylivoimaista valtaosaa. Kaikille muille toimijoille jäävät loput muruset.

Nämä kaksi kaupan keskusliikettä ovat avainasemassa suomalaisessa elintarvikemafiassa. Ne ovat poliitikkojen ja virkamiesten erityissuojeluksessa. S- ja K-ryhmät ovat osa suomalaista mafiaa sanan kaikessa merkityksessä. Ne päättävät kuka saa myydä ja missä. Ne päättävät kaavoituksesta, ne päättävät kilpailijoittensa kohtalosta. Kun saksalainen Lidl ilmoitti avaavansa myymälän Loimaalle, sitä ei koskaan avattu. Lidl ei löytänyt sopivaa liiketilaa. Ei, vaikka sellaista oli Loimaalla tyhjillään. K- ja S-ryhmä estivät Lidlin tulon. Lidl ei saanut haluamaansa liiketilaa.

Kun Ranskan suurin vähittäiskauppaketju Monoprix ilmoitti tulevansa Suomen markkinoille, se ei löytänyt mistään sopivaa liiketilaa. Samoin kävi Englannin suurimmalle kauppaketjulle. K- ja S-ryhmälle oli ehdottoman tärkeää, etteivät nämä eurojätit päässeet Suomen markkinoille. Ne pitivät kilpailun poissa estämällä eurojättejä saamasta sopivaa liiketilaa suurimmilta markkina-alueilta. Se onnistui pankkien, vakuutusyhtiöiden, virkamiesten ja poliitikkojen avustuksella. Näissä kaikissa tahoissa on suomalaisen mafian jäseniä. He pystyvät sulkemaan kilpailijat paikallisilta markkinoilta, aivan kuten Calabriassa tai Sisiliassakin tehdään.

Aniharva kauppias kuuluu tähän mafiaan. Suurin osa heistä on mafian uhreja. Mafia, eli keskusliikkeet, määräävät hinnat, ne määrävät mitä myydään ja missä, ne jopa sanelevat mitä tuotteita laitetaan esille mihinkin. Kauppiaan on toteltava, jos mielii saada tuotteita myyntiin. Kauppiaan on maksettava keskusliikkeelle se mitä se vaatii ja laskutettava asiakkailta se mitä keskusliike vaatii. Se on suomalaisen kauppiaan rooli elintarvikemafiassa. Vaikka hän haluaisi myydä jotakin tuotetta, hän ei voi, jos keskusliike määrää niin.

Juuri tämän mafian vuoksi sinä maksat ylihintaa ala-arvoisista tuotteista. Juuri siksi sinä maksat parinkymmenen sentin leivästä satojen prosenttien ylihintaa. Juuri tämän mafian vuoksi maksat jauhoista roimaa ylihintaa. Juuri tämän suomalaisen mafian vuoksi television ja muun median uutisissa ei kerrota sitä, että muualla ruoan hinta laskee, että se on halvempaa kuin Suomessa tai että se on korkeampi laatuista ja ravinteikkaampaa. Suomalainen mafia hallitsee mediaa.

Kun media erehtyy, tai sen on pakko kertoa kansainvälisestä tutkimuksesta, joka todistaa kaiken tämän, pian suomalaiseen mediaan tulvii uutisia siitä kuinka ulkolaiset tuotteet ovat hengenvaarallisia, kuinka korkeatasoisia suomalaiset tuotteet ja jalosteet ovat, kuinka huikea hygienia suomalaisissa laitoksissa on ja kuinka ulkomaalaiset rypevät saastassa ja rutossa ja myrkyttävät toisiaan ja varomattomia suomalaisia.

Se on kaikki huijausta. Se on kaikki valhetta. Se on osa suomalaisen mafian rutiinia. Sinut pelotellaan ja pakotetaan ostamaan suomalaista saastaa ylihintaan. Se on suomalaisen elintarvikemafian tarkoitus.