KRP:n aina vain jatkuva Putin saaga on tuonut esiin perustavaa laatua olevan ongelman poliisin järjestäytynyttä rikollisuutta koskevassa käsitteistössä. Venäjän presidentin päätyminen järjestäytynyttä rikollisuutta ja rikosepäilyjä koskeville listoille on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun järjestäytyneen rikollisuuden määritelmä lyödään lukkoon hatarin perustein ja siitä tulee poliittinen dogma.
Poliisissa on päätetty ilmeisesti 1990-luvun hysterian aikoihin, että niin sanotut outlaw-moottoripyöräkerhot ovat järjestäytynyttä rikollisuutta. Maailmalta löytyy toki esimerkkejä kerhoista, joissa tällaista toimintaa on todistetusti ollutkin. Ongelma siellä, kuten Suomessakin, on kuitenkin ollut siinä, että kaikki kerholaiset eivät ole olleet mukana tässä rikollisessa toiminnassa. Esimerkiksi Hollannissa korkein oikeus on todennut, ettei maan tunnetuin outlaw-kerho täytä järjestäytyneen rikollisuuden määritelmää juuri tästä syystä. Samoin on käynyt myös Yhdysvalloissa kerta toisensa jälkeen. Samoin on käynyt myös Suomessa.
Miksi sitten poliisi sanoo, että kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta? Amerikkalaisten lainvalvontaviranomaisten keskuudessa kerhot määriteltiin rikollisiksi jo 1960-luvulla, ensin paikallistasolla ja sitten liittovaltion eri elimissä, lähinnä poliittisista syistä. Kerhot ovat tunnettuja, ne ovat näkyviä ja ne edustavat vastakulttuuria sanan kaikessa merkityksessä. Ne olivat helppo maali, helposti rajattavissa ja helposti hyödynnettävissä juuri oman vastakulttuurinsa vuoksi. Ne ovat hyvä vihollinen valtakulttuurin parissa eläville. Niiden avulla on saatu toimivaltuuksia, rahaa ja virkoja, ja niiden maineella on ratsastettu korkeisiin virkoihin.
Kerhoissa on ollut rikollisia, jotkut kerhojen osastot ovat olleet rikollisia, ja niiden ympärillä on tapahtunut ikävyyksiä. Kerholaisia on syyllistynyt henkirikoksiin ja huumerikoksiin, tappeluihin ja muihin, joten poliisin on ollut helppo maalata kuvaa rikollisjärjestöistä, varsinkin kun kerhot itse ovat paistatelleet pahan maineensa valossa liikoja asioitaan kommentoimatta.
Yhdysvalloissa kieltolain aikana perustettu ATF, jonka tehtävänä oli aikoinaan valvoa alkoholikieltoa, on ollut liittovaltion muiden viranomaisten puristuksessa koko historiansa ajan. Se on ollut outo lintu lainvalvonnan kirjossa. Moottoripyöräkerhoista ATF löysi itselleen uuden oikeutuksen, uuden tarkoituksen olemassa oloonsa, ja se on myös hanakasti tarttunut toimeen. Moottoripyöräkerhotutkimukset ovat 90-luvulta lähtien olleet ATF:lle kultakaivos ja tie suurempaan julkisuuteen ja maineeseen, samoin sen tutkijoille ja agenteille, joista jokunen on jo ehtinyt kirjoittamaan seikkiluistaan best sellereitäkin. On tehty rahakkaita elokuvasopimuksia jne.
Liittovaltion poliisille FBI:lle moottoripyöräkerhot ovat olleet tie kansainväliseen toimintaan, terrorismin ohella. FBI halusi jo ennen toista maailmansotaa ulkomaan tiedustelun omakseen ja pitkäaikainen johtaja J. Edgar Hoover oli enemmän kuin pettynyt, kun presidentti Truman loi OSS-organisaatiosta ja sotilastiedustelun osista CIA:n, joka sai yksinoikeudekseen kansainvälisen tiedustelun ja toiminnan. FBI sai kotimaan ja CIA muun maailman.
1940-luvun lopulta lähtien FBI:ssä on pyritty luomaan rinnakkainen ulkomaantiedustelujärjestelmä kansainvälisen rikollisuuden siivellä. Se on ollut hankalaa, sillä liittovaltion huumevirasto, nykyinen DEA, on hoitanut juuri sitä CIA:n ohessa. FBI oli vailla pysyviä ja vakituisia ulkomaan posteja aina 1970- ja 80-lukujen taitteeseen saakka. Tuolloin Sisilian mafian heroiinibisnekset vapauttivat FBI:n rajoitteistaan ja sen toiminta laajeni merkittävästi maan rajojen ulkopuolelle. Pizza-linkki tapaus ja muut suuret mafian vastaiset operaatiot eivät kuitenkaan tuoneet FBI:lle sen toivomaa pysyvää asemaa kansainvälisille kentille.
Vasta 1980-luvulla FBI:ssä herättiin huomaamaan moottoripyöräkerhojen suomat mahdollisuudet oman agendan ajamisessa. 1990-luvulla FBI riensikin maihin, joissa oli levottomuuksia ja rähinöitä, auttamaan paikallisia viranomaisia taistelussa "rikollisia moottoripyöräjengejä" vastaan. Missään maassa tämä FBI:n tarjoama apu ei ole johtanut mihinkään pysyviin lopputuloksiin, mutta se ei ole ollut edes tarkoituskaan. Tarkoituksena on ollut käyttää näiden maiden viranomaisia ja manipuloida heitä niin, että FBI saa kyseiseen maahan pysyvän mandaatin.
Näin tapahtui myös Suomessa. FBI on käynyt kouluttamassa suomalaisia poliiseja jo 1990-luvulla ja suomalaiset poliisit eivät ole aina ymmärtäneet, että amerikkalaisessa kulttuurissa myös viranomainen on myyntimies, joka kauppaa omaa asiaansa. Niinpä suomalaiset viranomaiset omaksuivat amerikkalaisilta virkaveljiltään kaikenlaista huttua, muun muassa käsitteistön, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin amerikkalaisten viranomaisten omiin ajatuksiin ja keksintöihin. Voidaan sanoa, että aivan kuten suomalaiset poliitikot nielivät kaiken mitä Neuvostoliitto heille sanoi, suomalaiset poliisit nielivät kaiken mitä amerikkalaiset opettajat heille kertoivat. Piti se paikkaansa, tai ei.
FBI:n näkökulmasta tilanne on ollut Win-win, eli se on näennäisesti solminut yhteistyökuvioita paikallisten viranomaisten kanssa ja juuri siten päässyt sisään näiden maiden poliisitoiminnan ytimeen, vaikuttamaan viranomaistoimintaan ja urkkimaan sieltä asioita. Juuri tähän FBI on tähdännytkin, aina 1940-luvun lopulta saakka. "Rikollisten moottoripyöräjengien" maineella ratsastaen on luotu kansainvälinen tiedusteluverkosto, jossa eri maiden poliisi on auliisti mukana tietojen vaihdon ja muun nimissä, yleensä tietämättään.
Suomessa FBI:n operoinnin seuraukset ovat olleet kohtalokkaita. Meillä KRP on pyrkinyt luomaan itselleen vihollisia rikollisten muodostamista jengeistä ja moottoripyöräkerhoista, vaikka todellinen suomalainen järjestäytynyt rikollisuus löytyy aivan muualta. Toki rikollisten muodostamat "liivijengit" ovat aiheuttaneet kaikenlaisia ongelmia ja moottoripyöräkerhojen jäsenetkin touhunneet laittomuuksien parissa, mutta niiden todellinen merkitys ja painoarvo ovat olleet suurimmillaankin höyhen sarjaa, katurikollisuutta ja perinteistä suomalaista rikollisuutta. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet "hyviksi vihollisiksi" KRP:lle ja muille.
KRP:n kahden vuosikymmenen propaganda on myös vaikuttanut moottoripyöräkerhoihin itseensä. Joissakin kerhoissa on jäseniä, jotka käyttäytyvät ja ajattelevat samalla tavalla kuin poliisi väittää. He ovat omaksuneet oman identiteettinsä poliisilta ja he ovat oppineet omat käsitteensä poliisin propagandasta. He käyttäytyvät juuri niin kuin poliisi on opettanut. Tässäkin mielessä propaganda on toiminut.
Kun KRP:n edustajat ja jotkut sen hokemiin uskovat viranomaiset puhuvat järjestäytyneestä rikollisuudesta, he rajaavat kohteensa tiukasti. Kyse on joko a) jo vankilassa istuneitten rikollisten muodostamasta jengistä, eli ns. jengirikollisuudesta, tai b) rikollisista moottoripyöräkerhoista. Tämä on mediaseksikästä, helppoa ja näyttävää. Pahannäköiset yrmyt ovat helppoja mannekiineja. Rähinään alttiit motoristit ovat pelottavia. Heidän avullaan on kyetty vaikuttamaan poliitikkoihin, jotka ovat auliisti jaelleet rahaa ja valtuuksia poliisille näiden "jengiläisten" taltuttamiseen.
KRP:n ja viranomaisten rajattua suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden näin, on myös viestitetty sille varsinaiselle suomalaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle, ettei poliisi ole sen perässä. Tahattomasti tai tarkoituksella, poliisi on luonut systeemin, joka suojaa suurinta suomalaista järjestäytynyttä rikollisuutta juuri määritelmien avulla. Ja juuri tämä on johtanut siihen, että Venäjän presidentti päätyy KRP:n jr-listoille rosmona.
Poliisi, joka noudattaa annettua ohjeistusta ja määritelmiä, on aivan vakuuttunut siitä, että Venäjän presidentti on rikollinen. Tällainen poliisi on mm. Tom Packalen. Sen sijaan, että miettisi onko määritelmässä ongelmaa, hän marssii annettujen nuottien tahdissa ja julistaa Vladimir Putinin rikolliseksi. Jos uskoo KRP:n määritelmiin, tämä on looginen lopputulos. Jokainen, joka katsoo tilannetta ulkopuolelta tai kriittisesti, ymmärtää, että jokin on pielessä ja perustavan laatuisesti.
Hiljattain TV1 MOT ohjelma paljasti miten poliittiset puolueet ovat rohmunneet veronmaksajilta miljoonia euroja erilaisten hämäräbisnesten kautta. Näennäisesti kaikki on mennyt lain mukaan, mutta todellisuudessa kyse on järjestäytyneen rikollisuuden klassisesta toimintamallista. Puolue, joka hallitsee kunnallista päätöksen tekoa, voi vaikuttaa omistamansa tontin kaavoitukseen, jonka se sitten myy miljoonavoitolla suurelle rakennusyhtiölle, joka on saattanut hyvinkin tukea kyseistä puoluetta.
Kunnat ovat ostaneet puolueilta tontteja ja kiinteistöjä, jakaneet niiden alajärjestöille ja yhdistyksille rahaa toiminta-avustuksina satoja tuhansia euroja. Ja nämä kunnat ovat olleet noiden samojen puolueiden hallitsemia. Eli suomeksi sanottuna: puolueet ovat kupanneet kunnan verovaroja omiin kassoihinsa. Jokainen satanen, tonni ja isompi rahasumma on ollut pois terveydenhoidosta, vanhuspalveluista ja kouluista.
Tällaista toimintaa kutsutaan englannin kielessä termillä Racketeering. Se tarkoittaa kaikenlaista hämärää liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on ryövätä suurelta yleisöltä rahaa tai verorahoja jne. Talousrikollisuus kuuluu sekin osittain tämän nimen alle, mutta ennen kaikkea Racketeerin tarkoittaa poliittisten toimijoiden ja heidän yhteistyökumppaniensa hämäräpuuhia. Sanan kantamuoto Racket tulee poliittisten puolueiden kokouksissa aikaansaadusta metelistä, racket.
Amerikkalaisessa järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa termi Racketeer tarkoittaa järjestäytyneen rikollisuuden toimijaa, henkilöä joka osallistuu sen toimintaan, olipa sitten muodollisesti minkään rikollisryhmän jäsen tai ei. Racketeer voi olla lakimies, liikemies tai poliitikko, tai rikollisryhmän jäsen. Yhdysvaltain mafian historian suurimmat tekijät ovat olleet juuri tällaisia toimijoita. Big Paulie Castellano, newyorkilaisen Gambinon rikollisperheen pää oli juuri racketeer. Hän keskittyi laillisiin liiketoimiin ja niiden avulla tehtäviin huijauksiin, veropetoksiin ja julkishallinnon ja ammattiliikkeen manipulointiin.
Suomessa on tukuittain samanlaisia miehiä. Heitä löytyy politiikasta, virkamiehistä ja liikemiehistä. Suomessa juuri Racketeering on kaikkein merkittävintä ja suurinta järjestäytynyttä rikollisuutta. Suomalainen järjestäytynyt rikollisuus, siis tämä Rakceteering, tappaa tuhansia suomalaisia joka vuosi terveydenhoidon manipulaation kautta. Ajaessaan terveydenhuoltoa alas suurempien rahallisten ansioiden toivossa eli luodakseen yksityisille toimijoille suurempia markkinoita suurempien voittojen saamiseksi, suomalaiset racketeerit siis surmaavat sivutuotteena Suomen kansalaisia, varsinkin niitä joilla ei ole rahaa tai vakuutuksia. Suomalaiset poliitikot osallistuvat juuri tähän racketeeringiin koko ajan. Silmää räpäyttämättä ja uniaan menettämättä. He ovat siis itse osa tätä järjestäytynyttä rikollisuutta.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Talvivaara ja koko kaivosala, rakennusala, laittomat kartellit ja niin edelleen ovat kaikki racketeering, järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa. Niissä kaikissa kansalaiset kärsivät pienen joukon kerätessä taloudellisen tai poliittisen hyödyn. Suomalainen elintarvikekauppa on mainio esimerkki siitä, kuinka kilpailu pidetään minimissä, ulkolaiset yritykset suljetaan pois markkinoilta erilaisia keinoin, ja hinnoista sovitaan kaikessa rauhassa. Perunan hintaa voidaan nostaa 98% vuodessa, koska vaihtoehtojakaan ei ole. Se on kartellin perusidea. Siihen pyritään. Hallitaan markkinoita totaalisesti ja kupataan kansalaisilta rahaa niin paljon kuin kehdataan. Suomalaiset poliitikot ja puolueet ovat tämän toiminnan ytimessä.
Tällainen toiminta on kaikkialla maailmassa järjestäytyneen rikollisuuden perustaa. 1950-luvulla Sisilian Palermon kaupungin pormestari Vito Ciancimino oli mafian jäsen. Hän hoiti Palermon rakennusbuumin hallinnolliset koukerot. Meillä sama hoidetaan samalla tavalla. Poliitikot X ja Y käyvät kahvilla rakennusyhtiö Z:n edustajien kanssa ja homma toimii. Meillä tätä kutsutaan Maan Tavaksi. Meillä edelleen kuvitellaan, että se on normaalia toimintaa, asioiden hoitoa.
Kunnallispomo A saunoo pankinjohtaja B:n kanssa kauppaketju C:n edustajien kanssa ja sovitaan, ettei paikkakunnalle tule ulkomaalaisen ketjun kauppaa sekoittamaan kartellin toimintaa. A varmistaa, että lupa-asiat hoituvat hankalasti, B varmistaa ettei seudulta löydy sopivia liiketiloja ja C pitää pankkitoimintansa B:n pankissa ja tukee A:n vaalitoimintaa joko suoraan tai puolueen kautta, tai paikallisyhdistyksen kautta. Joissakin tapauksissa A on saanut kesämökin tai auton edullisesti, on saanut ulkomaan matkoja ja muuta.
Yhtä kaikki, kyse on järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta. Kyse on siitä, mitä amerikkalaiset kutsuvat nimellä Racketeering. Se on suurinta suomalaista järjestäytynyttä rikollisuutta, jolta yksikään suomalainen ei pääse pakoon.
Määritellessään Vladimir Putinin jengirikolliseksi vain siksi, että tämä on näyttäytynyt julkisuudessa moottoripyöräkerholaisten kanssa, poliisi viestittää Suomen suurimille järjestäytyneen rikollisuuden toimijoille, ettei näillä ole mitään hätää. Kunhan ette näyttäydy julkisuudessa poliisin rikollisiksi julistamien ihmisten seurassa. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko Ilkka Kanerva oikeudessa siitäkin syystä, että kätteli moottoripyöräkerholaisia syntymäpäivillään.
Kansanedustaja Kaikkonen, oikeudessa tuomittu mies, sai eduskuntapuolueiden johtajilta kaiken mahdollisen tuen, eli julkisuuteen lähetettiin viesti: me pidämme omiemme puolta, vaikka nämä saavatkin tuomion. Juuri tästä moottoripyöräkerhoja on moitittu. Niitä on syytetty siitä, etteivät ne erota tuomittuja jäseniään. Eivät erota suomalaiset puolueetkaan. Miksi ne eivät sitten ole rikollisjärjestöjä, vaikka ne osallistuvat järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan koko ajan ja kieltäytyvät erottamasta tuomittuja jäseniään?
Koska KRP ei uskalla määritellä niitä sellaisiksi. Niillä kun on valta ja voima. Niissä toimivat järjestäytyneen rikollisuuden edustajat voivat aiheuttaa poliisille hankaluuksia. Siksi heidät ja heidän kerhonsa jätetään määrittelyjen ulkopuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti