NAISET RAUHOITTUKAATTEN

Vaihteen vuoksi isken lusikkani soppaan, jota on keitelty jo vuosisatoja, jos ei pidempäänkin. Kyse on siis naisista, naiseudesta ja naisen ulkonäöstä.

Juttu on keski-ikäisen miehen heteronormitatiivisesta täysin subjektiivisesta näkökulmasta kirjoitettu liikoja miettimättä ja ajattelematta. Tuli vaan taas puhetta naisten ulkonäköpaineista ja miten naisilta vaaditaan tiettyjä ulkonäkönormeja. Rupesin miettimään tosissani asiaa, että me miehetkö niitä paineita asetellaan ja määritellään?

Oma kokemukseni ei ole mitenkään kauhean mittava, mutta tässä plus viidenkympin iässä voi jo todeta että olen ollut ihastunut aika moneen naiseen. Rakastunut ainakin kerran. Näiden naisten ulkonäössä ei ole mitään samanlaista. Pituus on vaihdellut 155 - 183 sentin välillä, paino noin 50 kilosta runsaaseen 120 kiloon. Rintaliivit ovat olleet kokoa A - F. Ihon väri on vaihdellut läpikuultavan sinertävästä albinosta purkkiruskeaan kupariin. Hiukset ovat olleet merijalkaväen mallista kultakutriin ja kaikkea mitä luonnosta ja värjäyspaketeista löytyy. On ollut karvaisia ja karvattomia naisia. Mitään ulkonäöllistä johtoajatusta tai standardia ei löydy.

On ollut ujoja, äänekkäitä, estyneitä ja härskejä naisia. On ollut seksipetoja, sukupuoliatleetteja, lähestysaarnaajan ujompia siskoja ja ns. dead alive -tyylisiä rakastajia. Useimmiten useimmat naiset ovat eri aikoina ja tilanteissa olleet näitä kaikkia. Kaikkien kanssa on ollut kivaa, hellää, herkkää ja hillitöntä pornoilua. Tilanteen mukaan.

On ollut kouluja käyneitä, koulusta ala-asteella ulos heitettyjä, yliopistoveteraaneja, tohtoreita, kaupankassoja, työttömiä ja kaikkea siltä väliltä. On ollut ajattelijoita ja toimijoita, aktivisteja ja passivisteja. On ollut tiedostavaa naista ja tiedotonta naista. Kaikenlaisia naisia kaikista yhteiskuntaluokista kaiken näköisinä ja kokoisina. Eikä niillä ole mitään muuta yhteistä nimittäjää kuin että ovat olleet kaikki naisia.

Yhdenkään rinnat eivät ole olleet vastenmieliset. On ollut naamaan hakkaavaa hiekkasäkkimallia, patalappu-lookia, pystyrinta-mallia ja ns. ketunkuonio-mallia. On ollut kainaloihin pyrkiviä banaanirintoja ja täydellisiä rintoja. On ollut roikkuvaa ja lautaa, isolla nännipihalla ja sormen kokoisella nännillä, tai pienellä nännillä. Löysää, tyhjää, täyttä, kevyttä ja painavaa tissiä on ollut. Nekin ovat kaikki olleet erilaisia.

On ollut leipälauta-takapuolia, pallopakaroita, piukkapeppuja ja levinuunimallista takalistoa, ja kaikki ovat olleet jees. On ollut teräsreisiä ja löllöraajoja, vellimahoja ja läskimakkaroita, pyykkilautaa ja nälkäkurkivatsaa. Kaikki ovat olleet kohdillaan juuri sillä naisella. Ja kaikki täysin erilaisia.

Mitä nyt muutamien satojen miesten kanssa ollaan asiasta kahden kesken juteltu, näin se on mennyt vähän jokaisella. Jokainen osaa sanoa kauniin naisen nimen, koska on joskus lukenut että tämä se on kaunis nainen, siis joku julkku, mutta oma vaimo on takkutukkineen ja haisevine hampaineen kuitenkin se sydämen valittu. Yhdelläkään miehellä ei ole fiksaatiota ulkonäön suhteen. Nainen on nainen ja voi olla hyvinkin erilainen. Jos on kiva ja mukava ja näin, niin alkaa se ulkonäkökin olemaan kohdallaan. Ne ovat yksi ja sama. Jos on pisipää ei kauneuskirurgia paljoa auta asiaa. Näin suurin osa miehistä ajattelee.

Mutta kuka ne ulkonäköpaineet sitten asettaa? Kuka sanelee kauneustrendejä? Missä on se salainen miesten naisten ulkonäköä määrittelevä konklaavi?

Naisten lehtiä tekevät naiset. Muotimaailmaa pyörittävät enimmäkseen naiset. Kaikkia suuria mallitoimistoja pyörittävät naiset. Naiset kirjoittavat naisista naisille naisten foorumeilla. Aika harvoin joku mies sinne eksyy.

Olisikohan sittenkin niin, että suurin osa ulkonäköpaineista tuleekin muilta naisilta? Olisiko niin, että naiset itse asettelevat itselleen ja toisilleen ulkonäkömääreitä ja normeja? Olisikohan sittenkin niin, että nainen ei jostakin syystä ole onnellinen omassa nahassaan eikä halua muidenkaan olevan?

Jos katsoo taidehistorian ns. "miehen katsetta", niin huomaa aika äkkiä, ettei se ole koskaan asettanut normeja tai rajoja. Rubensin kylkimakkaramammat ja Picasson Avignonin naiset eivät istu tuohon tarinaan, eivätkä liioin saksalaisten expressionistien naistutkielmat tai Chagallin naishahmot. Ne ovat kaikki erilaisia ja erinäköisiä. Miehelle  se on ihan luontevaa. Naisia kun on erilaisia maailma täynnä ja suurin osa on viehättäviä, seksikkäitä ja kauniita juuri sellaisina kuin ovat, Tyko Sallisen pykkäreillekin löytyy sulhoja aivan varmasti.

Eli naiset, ottakaatten rauhallisesti. Olette aika hyviä omina itsenänne. Älkääkä uskoko niitä naisten kirjoittamia ulkonäkö-juttuja. Ne huijaavat itseään ja teitä. Ja muistakaa, ettei nykyisin lehtiin pääse kuin vahingossa photoshoppaamattomia naisten kuvia. Ne kuvat eivät ole totta. Te olette. Ja hemmetin hyvä niin.