VÄÄRINKÄSITTÄMISEN JA LOUKKAANTUMISEN AIKA ON NYT

Elämme erikoista aikaa.

Sananvapauden puolustajat vaativat sensuuria ja suiden tukkimista niiltä, jotka eivät ole samaa mieltä. Ja jos on erimieltä, on natsi.

Jos kritisoi holtitonta maahanmuutoa, on rasisti. Ei auta vaikka olisikin samaa mieltä asiasta maahanmuuttajan kanssa, joka hänkin taivastelee sitä millaista porukkaa maahan on tullut.

Jos sanoo ymmärtävänsä miten Trump voitti vaalit tai kritisoi Clintonia, Obamasta puhumattakaan, on ilman muuta punaniskarasisti, joka vihaa Yhdysvaltoja.

Jos kritisoi Washingtonin poliittisen eliitin kohellusta vihaa Amerikkaa. Jos ei hyväksy demokraattisen puolueen tai republikaanien eliitin poliittista peliä, vihaa Amerikaa ja on putinisti.

Jos ymmärtää miksei ryssät halunneet luovuttaa Krimin öljy- ja kaasukenttiä jenkkiläiselle öljy-yhtiölle tuosta vain, on aivan selkeästi putinisti.

Jos ei pidä Ukrainan uusnatseista tai hallituksesta, joka on vetänyt taskuihinsa miljardeja länsitukia, on ilman muuta putinisti.

Jos haluaa itsenäisen isänmaan eikä halua Suomeen ulkomaalaisia sotajoukkoja, on aivan selvästi ryssä.

Jos ei pidä Putinin Venäjän toimista homoja ja toimittajia vastaan, on tietenkin amerikkalaisten kätyri.

Jos arvostelee Kiinan hallitusta, vihaa Kiinaa, kiinalaisia ja erityisesti kiinalaista ruokaa.

Vaikkei olisi koskaan vihannut Atik Ismailia, islamilaisen fundamentalismin kritisointi tai islamin kritisointi tekee ihmisestä rasistin.

Jos et pidä siitä että Netanjahun hallitus pommittelee Lähi-itää ja Jemeniä, olet antisemitisti.

Jos ei hyväksy hallituksen SOTE-sekoilua on ilman muuta kommunisti.

Jos on sitä mieltä että raiskauksista ja lapsiin sekä vanhuksiin kohdistuvista rikoksista pitäisi antaa ankarampia tuomioita, on fasisti.

Jos taas sanoo suomalaisia neofasisteja fasisteiksi, on kommunisti.

Jos pitää valtamedian nykytilaa surkeana ja onnettomana, on valeuutinen.

Sanoipa mitä tahansa, joku loukkaantuu aina. Joku vetää herneen nenään. Suuttuu. Vihastuu. Paheksuu tai moittii. Tahallisen väärinymmärryksen ja loukkaantumisen aika on nyt.

Sanomiset tulkitaan väärin, kritiikki koetaan pilkkana ja rienaamisena, mielipiteet ovat valheita, ja herkkähipiäiset ammattiloukkaantujat ja väärinkäsittäjät mesovat pinon päällä suuntaviivoja osoittelemassa.

Keskusteluilmapiiri on outo. Kritiikkiä suvaitaan suvaitsevaiston piirissä vain, jos se on heidän halunsa mukaista. Äärioikealla mikä tahansa kritiikki heidän maailmaansa kohtaan on ilman muuta väärin. Keskellä vaaditaan konsensusta ja hiljaisuutta. Vasemmalla... Niin noh, onko mitään vasenta oikein olemassakaan kun vasemmistokin haluaa esiintyä vihreänä.

Tällä blogilla olen onnistunut suututtamaan oikeastaan kaikki mahdolliset tahot. Olen ollut kaikkien mielestä väärässä ja heitä vastaan, joskus jopa yhdellä ja samalla kirjoituksella. Selitys on varsin yksinkertainen. Esitän vain omia mielipiteitäni. En muiden.

Tämä blogi on vain ja ainoastaan omaa räyhäämistäni. Tämä ei ole tietotoimisto tai uutismedia, ei absoluuttisen totuuden lähde tai oikeassa olemisen betoniin valettu aapinen. Voin olla väärässä, tiedoissa voi olla virheitä, ehkä en ole ymmärtänyt jotakin asiaa, mutta mitä sitten? Sanon ihan mitä huvittaa mistä asiasta tahansa. Koska se on minun oikeuteni, koska minulla on vapaus tehdä niin ja koska... Joskus vaan haluan sanoa jotakin.

En suostu olemaan samaa mieltä kaikesta kaikkien kanssa. En suostu kulkemaan valmiiksi määrättyä reittiä, elämään odotusten mukaisesti, varomaan sanomisiani, pelkäämään seurauksia tai mitään muutakaan. Ei niin voi ajatella tai ajattelu loppuu.

Kun joku sanoo Mennäänpä tuota kautta ja kaikki ovat menossa, sanon että en mene ollenkaan tai että menen tuota toista tietä. Kun joku sanoo Noin ei voi ajatella, ajattelen asiaa. Kun joku sanoo ettei tuollaista voi sanoa, mietin miksipä ei voisi. Kun joku sanoo että tuotan puheillani pettymyksen, mietin miten sanoja muka minuun liittyy.

Kyse on siitä ollaanko aikaihmisiä. Kyse on siitä ajatellaanko itse omilla aivoillamme. Seistäänkö omilla jaloillamme ja ajatellaanko ihan itse, vai annetaako muiden viedä ja vikistään. Jos joku asia ei mielestäni ole oikein tai hyvin, sanon sen jos haluan. Jos huvittaa sanoa. Jos jaksaa sanoa.

Minulla on juutalaisia ystäviä, tunnen mukavia homoja, olen lesbojen kanssa samaa mieltä siitä että naiset ovat ihania, kommunistikaverin kanssa voi kinata ja kokoomuskaverin kanssa jänkätä asioista. En tuomitse ketään ihmistä suoralta kädeltä ja otan jokaisen yksilönä. Linnasta päässeitä kavereita löytyy ja poliisejakin tunnen jo vuosien takaa. Prätkäkerholaisia on lapsuuden kavereista saakka. Ammattisotilaitakin tunnen vuosikymmenten takaa.

Kavereissa ja tuttavissa on vietnamilaisia, kurdeja, marokkolaisia, egyptiläisiä, amerikkalaisia, brittejä, saksalaisia, enkä ole heidän kanssaan aina samaa mieltä. Tunnen savolaisia, karjalaisia, pohjalaisia ja lappilaisia, eikä minun tarvitse olla aina samaa mieltä heidän kanssaan. Vaikka olen pääkaupunkiseudun kasvatti, ei minulla ole mitään pakkoa ylistää Stadia tai Vantaata, Espoosta puhumattakaan, mutta ei minun tarvitse niitä pakonomaisesti haukkuakaan.

En edusta mitään puoluetta, järjestöä, ryhmää tai kollegiota. Uskontoja en tunnusta, enkä omistaudu yhdellekään filosofialle. Mielestäni kaikkea saa ja voi kritisoida, kaikesta voi ja pitää vääntää vitsiä. Ei ole olemassa mitään niin pyhää tai koskematonta asiaa, etteikö sille saisi nauraa. Kuten eräs vanha amerikkalaiskoomikko vastasi kysymykseen onko olemassa mitään mistä hän ei vitsailisi: - No, perheeni jäseniä menehtyi keskitysleireillä, joten... Oletteko muuten kuulleet sitä, kun juutalainen, mustalainen ja homo tapasivat Auschwitzissa?