VIHAPUHEEN LÄHDE

Teet työsi hyvin, teet ylitöitä ilmaiseksi, mutta sekään ei takaa, että työpaikkasi säilyy. Et pidä sairaslomia, koska olet nähnyt, että ne jotka ovat usein poissa, saavat potkut. Väkeä vähennetään ja työmäärä kasvaa, mutta etujärjestösi ja hallitus sopivat vähentävänsä palkkaasi, koska se kuulema lisää työpaikkoja ja parantaa kansainvälistä kilpailukykyä. Et kuitenkaan työskentele vientiyrityksessä, mutta palkkasi laskee silti.

Kaikki edut ja bonukset on jo aikoja sitten poistettu, työpaikkaruokailua ei ole koskaan ollutkaan, mutta teet työsi huolella ja hyvin, ja mukisematta. Eräänä päivänä esimiehesi kutsuu sinut huoneseensa ja kertoo, että valitettavasti sinua ei enää tarvita. Samana päivänä luet lehdestä, kuinka työnantajajärjestön nokkamies sanoo, että maahan tulleet turvapaikanhakijat pitäisi päästää työmarkkinoille suoraan, ilman niitä yhdeksää pätevyystodistusta, jotka sinä hankit omilla rahoillasi, koska työnantaja ei maksanut niitä. Ne piti kuitenkin hankkia, koska ilman niitä et enää voi tehdä työtäsi, jota olet tehnyt ilman moisia jo parikymmentä vuotta.

Iäkäs äitisi joutuu valitsemaan mitkä lääkkeet hän jättää ostamatta, vai jättääkö hän syömättä, koska hänen eläkkeensä ei enää riitä molempiin. Sairasteleva äitisi joutuu odottelemaan tuntikausia terveyskeskuksessa pääsyä lääkäriin, soittelemaan sinne tänne, kinaamaan Kelan kanssa korvauksista, ja maksamaan jokaisesta käynnistä muutaman kympin. Samaan luet aikaan lehdistä, että hiljattain maahantulleille turvapaikanhakijoille järjestetään lääkärikäyntejä yksityisiltä lääkäriasemilta, koska terveyskeskuksissa on ruuhkaa ja siellä he joutuisivat odottamaan liian kauan.

Sinulla ei ole rahaa vuokraan ja joudut hakemaan asumistukea, täyttämään kaavakkeita ja toimittamaan tositteita ja todistuksia, eikä kaupungilla ole antaa sinulle asuntoa, vaikka olet ollut asuntojonossa jo kolme vuotta. Samaan aikaan näet televisiosta kuinka maahan muutama kuukausi aikaisemmin tullut turvapaikanhakijaperhe saa kaupungilta ison asunnon, sekä peruskalusteet ja astiaston. Sinun paistinpannusi teflonpinnoite on kulunut jo aikoja sitten pois, koska sinulla ei ole varaa ostaa uutta.

Sinulle kerrotaan, että saat palvelusi kätevästi netistä, mutta sinulla ei ole varaa tietokoneeseen, eikä älypuhelimeen. Ja vaikka olisikin, asut syrjäseudulla, jossa ei ole nettiyhteyttä. Kuulet uutisista kuinka maahan juuri tulleille järjestetään apua virastoissa ja netissä asioimiseen, ja kuinka heille järjestetään mahdollisuus netin käyttöön.

Sinun lapsesi pelkää mennä kouluun, koska maahanmuuttajapojat kiusaavat. Opettajat eivät uskalla puuttua tilanteeseen, koska he pelkäävät sekä maahanmuuttajia että rasismileimaa. Aloitat pitkät neuvottelut koulutoimen kanssa siitä, saako lapsesi vaihtaa koulua, mutta se ei ole mahdollista. Lapsesi kyllä siirretään erityisopetuksen piiriin oppimisvaikeuksien vuoksi ja hän kertoo ettei maahanmuuttajalasten tarvitse syödä kaikkea kouluruokaa, eikä osallistua tietyille oppitunneille uskontonsa perusteella. Sinun lapsellasi ei ole mitään vapauksia.

Seisot räntäsateessa leipäjonossa ja toivot, että kun vuorosi tulee, jotakin on vielä jäljellä. Jonotat, koska palkkasi on niin pieni, ettei siitä jää tarpeeksi ruokaan vuokranmaksun jälkeen. Heräsit aamulla ennen neljää, koska työsi alkaa viideltä. Ehdit nipin napin töiden jälkeen leipäjonoon. Saat makaronia, ruisleipää, mehua ja maitoa, sekä muutaman säilykepurkin. Palaat kotiisi jalan, koska sinulla ei ole varaa paikallisliikenteen lippuun. Säästät sitä varten, mutta se on hidasta, sillä palkastasi ei jää juuri mitään.

Naapurissa asuva maahanmuuttajaperhe ajaa rapun eteen omalla autollaan. Lapset nousevat autosta kännyköitään näpytellen, uusissa hohtavissa talvitakeissaan. Sinun lastesi talvitakit ovat hieman haalistuneita, mutta hyviä kirpputorilöytöjä. Maahanmuuttajaperheen naisväki nostaa autosta  marketin mainosmuovikassin toisensa jälkeen ja näet niiden olevan täynnä elintarvikkeita. Sinä suunnittelet lapsillesi makaronia ja tonnikalaa. Onneksi on mehua jälkiruuaksi.

Sinun kaltaisiasi on tässä maassa satoja tuhansia. Et ole poikkeus. Et ole rasisti. Et edes tiedä mitä on rotubiologia tai mitä roituhierarkia tarkoittaa. Et ole natsi. Et ole skinheadi. Sinulla ei ole leijonapaitaa, eikä leijonakorua. Sinulla ei ole tatuointeja, etkä kirjoita nettiin vihapuheita. Sinulla ei edes ole nettiä, koska siihen ei ole varaa. Vanha läppäri teki tenän toissa vuonna, eikä uuteen ole rahaa. Et kuulu viharyhmiin, et osoita mieltäsi maahanmuutoa vastaan. Sinulla ei edes olisi voimia sellaiseen.

Kun pääset kotiin, lapsesi ovat jo siellä, ja sinä tiedät, että heillä on nälkä. Tarjoat hätäisesti mehua ja hätistät lapset katsomaan vanhoja VHS-videoita. DVD-laitteeseen ei koskaan ollut varaa. Keität makaroneja ja tyhjäät tonnikalan paistinpannulle, josta olet hangannut irtoavan teflonin pois. Se kun voi aiheuttaa syöpää. Ketsuppipullossa on vielä hieman jäljellä, joten lasket sinne hanasta vettä, liotat viimeiset ketsupit pois ja kaadat sen tonnikalan päälle, ja kiehautat pois. Lapset syömään!

Jos tunnet katkeruutta, olet väärässä. Jos olet vihainen, olet väärässä. Jos puhut vihaisesti, sinun pitää tukkia suusi. Sinä et saa kadehtia ketään, et varsinkaan sitä ministeriä, joka televisiossa sanoo sinun olevan laiska ja muutosvastarintainen, ministeriä jolla on vuodessa useampi kuukausi lomaa, yli kymppitonnin liksa ja loistavat edut. Poltat viimeisen tupakan parvekkeella pakkasessa ja tiedät, että seuraavat sätkäpaperit voit ostaa kuukauden vaihteen jälkeen. Haistat oman hajusi, mutta et mene suihkuun, koska yrität säästää vesilaskuissa. Vessanpönttö vedetään aamulla ja illalla, ja siksi asunnossa leijuu tuhnuinen tuoksu. Deodorantin ostit viimeksi kesällä. Se loppui jo ennen joulua.

Et saa olla vihainen. Sinun pitää olla tyytyväinen. Olet lottovoittaja. Et saa puhua vihaisesti, etkä vihata ketään. Sinun pitää olla iloinen ja onnellinen, tyytyväinen. Vihapuhe on väärin.

Puolue, jota äänestit, söi kaikki vaalilupauksensa, ja ehdokas, jota äänestit, tekee lupauksiensa vastaisia päätöksiä eduskunnassa, mutta sinä et saa olla vihainen. Et saa olla katkera. Et saa tuntea vihaa. Ole positiivinen. Nami nami.

Sinulla todetaan vatsasyöpä, mutta seuraava leikkausaika on vasta puolen vuoden päästä. Sinnittele siihen saakka. Soita terveydenhoitajalle aamu kahdeksan ja yhdeksän välillä, jos olosi huononee. Katsotaan sitten. Mutta älä ole vihainen.

Niinkö?