torstai 14. huhtikuuta 2016

LAATUJOURNALISMIA JA UUTINEN

Hiljattain Iltalehti, se hitusen ehkä parempi iltapäivälehti, julkisti uutisen siitä, kuinka ilkeä imperialistinen vinosilmäinen vihollinen ryssäpomo Vladimir Putin on perustanut ympäri Eurooppaa salaisia terroriryhmiä, jotka käyvät salaista sotaa "Eurooppaa" vastaan. Lähteenä jutulle oli ilmeisesti jonkun tekemä kirja ja aina luottava kiovalaismedia.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016041221405280_ul.shtml

Koska Iltalehden toimitus ei ilmeisesti ole ilmeisesti ollut oikein kartalla viimeisten sadan vuoden tapahtumista, ajattelin ojentaa auttavan käteni ja hieman taustoittaa hirvittävän fasisti diktaattori ilmestyskirjan peto Putinin salaisten joukkojen historiaa. Ihan tälleen kaverina ajattelin, ettei seuraavalla kerralla kompastuta journalismissa näin tökeröön propaganda pökäleeseen.

Tsaarien Venäjällä oli jo aikoinaan omat salamurhaajansa ja vakoojansa. Ne toimivat vuosisatojen ajan ympäri maailmaa, siellä missä tsaarit halusivat. Tsaarien salainen poliisi Ohrana eliminoi tsaarin vastustajia niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin, joitakin vuosisatoja ennen Vladimir Putinin syntymää.


Venäjän armeijalla oli myös oma tiedustelunsa, Venäjän keisarillisen pääesikunnan viides osasto, ja se suoritti mm. maailman ensimmäisen sotilaallisen, täydellisen tiedusteluoperaation Keski-Aasiaan, jossa sotilaallisten seikkojen lisäksi kartoitettiin maantieteelliset ja demograafiset yksityiskohdat kulttuuria, kieliä ja uskontoja myöten. Tämän operaation johtaja ja toteuttaja on hyvin tunnettu henkilö myös Suomessa. Hän oli tsaarin upseeri, yksi viimeisen tsaarin henkilökohtaisista turvamiehistä ja chevalier-kaartin kunniavartiossa tämän valtaistuimen vierellä kruunajaisissakin, toisena kahdesta tehtävään valitusta miehestä. Hänen nimensä oli Carl Gustav Mannerheim.
Suomessa tsaarin upseeri Mannerheimin tekemästä maailman siihen saakka perusteellisimmasta sotilastiedusteluretkestä on käytetty aina kainoa nimeä "tutkimusmatka", ikään kuin kyseessä olisi ollut tsaarin upseerin keväinen kävelyreissu Keskiaasiaan.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 bolshevikit kaappasivat vallan myös tsaarin salaisessa poliisissa Ohranassa ja  reipas Felix Dzersinski sai tehtäväkseen luoda uuden tiedusteluorganisaation. Sen nimeksi tuli aluksi Tsheka, VTsheka, mutta myöhemmin OGPU, NKVD, NKGB, MGB, MVD, ja lopulta KGB. Kyseisen organisaation tärkein tehtävä oli vastavallankumouksellisten eliminointi. Sitä varten luotiin iskujoukkoja, jotka tekivät salamurhista lähtien kaikkea mahdollista.

Näistä KGB;n salaisista iskuryhmistä käytettiin nimitystä Osnaz, joka tuli sanoista osbogo natshashenja, eli lyhyemmin ON. KGB:n osnazeja käytettiin jokaista valtion vihollista vastaan niin koti- kuin ulkomaillakin. KGB ja ON olivat nimenomaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen komennossa ja sen poliittisin terrorikoneiston osa. Ja tämä toiminta alkoi siis jo 1917, eli hieman aikaisemmin kuin Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti.

Samaan aikaan vallankumousjohtaja Lev Trotski loi melkein tyhjästä bolshevikkien armeijan, eli puna-armeijan. Puna-armeijaan syntyi myös oma tiedustelupuolensa, eli sotilastiedustelu. Sen nimeksi tuli jo 1923 GRU, eli sotilastiedustelu. Trotski sai kenkää ja myöhemmin maanpakolaisena surmansa luomansa järjestön käsissä. Hänet tappoivat nimenomaan sotilastiedustelun miehet, eivätkä KGB:n agentit kuten lännessä luultiin ja luullaan yleisesti vieläkin.

GRU valmensi ja koulutti alusta lähtien myös ulkomaalaisia, Neuvostoliittoon paenneita kommunisteja, maailman vallankumousta varten. Näiden joukossa oli puolalaisia, liettualaisia, ukrainalaisia, latvialaisia, eestiläisiä ja suomalaisia kommunisteja. Heistä Otto Ville Kuusinen kohosi urallaan varsin merkittävään asemaan.

Maailman vallankumous oli alunperin Trotskin ja Leninin idea, josta Stalin ei tykännyt kauheasti. Siksi Saksan spartakiadit ja muidenkin maiden kommunistit jäivätkin omilleen ja niiden kumoushankkeet torpattiin. Suomessa Venäjän bolshevikkijohto pisti toivonsa Itämeren laivaston miehiin, mutta valtaosa näistä lähtikin kotiin heti kun keli salli ja vallankumous meni Suomessakin myttyyn jo keväällä 1918 saksalaisten noustua maihin. Neuvosto-Suomi ei koskaan liittynyt Neuvostoliittoon, mutta kumouksessaan epäonnistunut Otto Ville Kuusinen pääsi hommiin paettuaan lopullisesti maasta 1921.

Kuusinen toimi vuodesta 1923 kansainvälisten terrorioperaatioiden ja kumoushankkeiden suunnittelijana ja 1930-luvun puolesta välistä Razveduprin eli GRU:n johtajana. GRU:n vastuulla oli nimenomaan toiminta ulkomailla, toisin kuin KGB:llä, jolla oli kädet täynnä sisäisen terrorin toteuttamisessa. Kuusinen vastasi nimenomaan Pohjoismaihin sijoitettavien sabotaashiryhmien toiminnasta ja oli mukana luomassa vuonna 1918 perustetusta Punaisen Suomen upseerikoulusta kansainvälisen terrorin koulua, joka sai nimekseen sittemmin Kansainvälinen sotilaskoulu, josta sukeutui myöhemmin maineikas Frunze akatemia.

1939 perustettuun Terijoen hallitukseen kuuluivat Kuusisen lisäksi suomalaiset bolshevikit Tuure Lehen (KGB), sekä Mauri Rosenberg (GRU) ja Akseli Anttila. Kuten tiedämme vuoden 1939 hanke meni sekin myttyyn, jo siitäkin syystä että useimmat Suomessa asuvista kommunisteista eivät halunneetkaan jostakin syystä Neuvosto-Suomea, vaan sotivat puna-armeijaa vastaan. Samasta syystä Neuvostoliiton sotilastiedustelu epäonnistui myös vuosina 1941-44, ja 1948.

Nämä fiaskot eivät kuitenkaan estäneet Kuusista nousemaan sodan jälkeen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean hallinnollisten orgaanien viraston johtajaksi. Tässä virassaan Kuusinen johti koko Neuvostoliiton oikeuslaitosta ja rangaistuslaitosta, sekä sen valkoilutoimintaa. Kuusinen oli siis se mies, joka johti kommunistisen puolueen taholta sekä KGB:tä, keskitysleirejä, että GRU:ta. Vuodesta 1957 aina kuolemaansa 1964 saakka Kuusinen oli Neuvostoliiton mahtavimpia johtajia ja sen terrorikoneiston kärkinimiä, joka säilytti henkensä puhdistuksissa, toisin kuin esim. Lavrentin Berija.

Kuusinen oli myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon jäsen ja toimi myös NKP:n keskuskomitean sihteerinä. Neuvostoaikoina Moskovassa GRU:n päämajan lähikaduista yksi on nimetty Kuusisen mukaan ja hän on ainoa "ulkomaalainen", joka on haudattu Kremlin muuriin. Eli sellainen vesseli oli Neuvostoliiton sotilastiedustelun erikoisjoukkojen ja terrorikoneiston luojiin ja kanta-isiin kuulunut suomalainen Otto Ville Kuusinen.

GRU:n erikoisjoukot varustautuivat sotaan alusta saakka ja yksi idea oli luoda Neuvostoliiton länsiosiin ns. tuhovyöhyke, joka varustettiin kätköin jne. Tämä valmistautuminen mahdollisti massiivisen partisaanisodan kesästä 1941 lähtien saksalaisia hyökkääjiä vastaan. Hitlerille ja Saksan sodanjohdolle ei koskaan valjennut, että GRU oli soluttautunut myös Saksan sotilastiedusteluun ja vasta sodan loppuvaiheessa tiedustelupäällikkö Canaris kärähti petturuudestaan. Canariksen eliminointi ei kuitenkaan eliminoinut GRU:ta natsien tiedustelusta, joten sodan lopputulos oli aika selvä viimeistään Stalingradin jälkeen.

Alkuvuodesta 1942 puna-armeija kasvatti spetsnaz-joukkojensa määrän kolmeentoista pataljoonaan, jotka kaikki sijoitettiin jokaiselle "rintamalle". Rintama oli puna-armeijassa organisatoorinen termi kuten armeijakunta, armeija, divisoona jne. Näiden lisäksi perustettiin yksi kaartin spetsnaz-prikaati, joka toimi koko sodan ajan oman komentajansa alaisuudessa ja siinä oli viisi pataljoonaa. Lisäksi perustettiin suoraan GRU:n komentoon "spetsnazin miinanlaskijayksikkö", joka koostui vihollisen selustaa lähetettävistä sabotööreistä ja salamurhaajista. Vangeiksi saaduista vihollisista rekrytoitiin yhteistyömiehiä, joiden tehtävänä oli auttaa "miinanlaskijat" asemiinsa vihollisen selustaan.

Näiden lisäksi spetsnaz-yksiköt jäljittivät vihollisen komentokeskuksia ja viestikeskuksia, suorittivat viestihäirintää ja radiotiedustelua ja sabotaashia. Lisäksi ne olivat partisaanisodan suurimman yksittäisen operaation takana. Vuonna 1943 partisaanit tuhosivat lähes kokonaan saksalaisten yhteydet länteen, juuri Kurskin taistelun jälkeen, katkaisemalla kaikki sillat, rautatiet ja tiet samanaikaisessa operaatiossa. Saksalaiset onnistuivat toki paikkaamaan tuhoja siellä täällä, mutta kokonaisvaikutus sotaan oli melkoinen.

Spetsnaz-ryhmiä operoi varsinaisen Itärintaman lisäksi myös Tsekkoslovakiassa, Bulgariassa, Jugoslaviassa ja Unkarissa. Elokuussa 1945 osa vielä hengissä olevista spetsnaz-yksiköistä siirrettiin Kaukoitään, jossa ne toimivat Japanissa salaisissa sotaoperaatioissa.

Sodan jälkeen spetsnazin johtoon nousi Viktor Kondratjevitsh Hartshenko, joka tajusi yhdistää neuvostourheilun ja spetsnazin. Vuodesta 1948 eteenpäin neuvostourheilijoiden joukossa oli spetsnazin miehiä ja päinvastoin. Moni neuvostourheilun tähti oli samanaikaisesti myös sotilastiedustelun mies.

Toisen maailmansodan jälkeen sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukot operoivat mm. Norjassa, Saksassa, itäblokin maissa, Iranissa, Itävallassa, Koreassa, Unkarissa, Tsekkoslovakiassa, Kuubassa, eri puolilla Afrikkaa, sekä tiedusteluoperaatioissa kaikkialla etenkin länsimaissa. Tunnetuimpia Kylmän sodan ajan operaatioita olivat mm. Kabulin valtaus 1978 ja panttivankikriisin hoito Libanonissa 1980-luvulla. GRU:n ja KGB:n miehet yksinkertaisesti kaappasivat kaappaajien johtajan sukulaisen, ampuivat tämän ja palauttivat vainajan kotiinsa pyytäen, että kidnapatut neuvostodiplomaatit pääsisivät kotiin. Näin tapahtui muutaman tunnin kuluttua.

Neuvostoliiton sotilastiedustelun yksiköitä solutettiin länteen koko ajan vuodesta 1923 lähtien ja on solutettu siitä saakka. Näiden joukkojen tehtävänä oli ja on varmaan edelleenkin, toimia vakoilijoina ja sotatilanteessa salamurhaajina ja iskuryhminä. Niiden maalitaulut ovat strategisia ja pyrkivät lamauttamaan vihollisen toiminnan ja vastarintakyvyn. Kaikki poliittiset ja sotilaalliset johtajat ovat maalitauluja, samoin viesti- ja muut liikenneyhteydet. Ydinvoimalat, voimalat ja energiahuolto ovat myös spetsnazien kohteita.

Kuten edellä olevasta näemme, Vladimir Putin ei ole suinkaan keksinyt eilen mitään uutta. Neuvostoliitto, sitä edeltänyt ja seurannut Venäjä on aina toiminut näin ja sillä on aina ollut tällaisia joukkoja. Aivan samoin kuin muillakin suurvalloilla, entisillä ja nykyisillä: Kiinalla, USA:lla, Ranskalla, Britannialla, Saksalla jnejnejne.


Mutta ehkä tällaisen taustatyön tekeminen on nykytoimittajille mahdoton tehtävä, kun tietoja ei löydy parissa minuutissa googlailemalla.

päälähde:
Viktor Suvorov (Vladimir Rezun), Septsnaz - the story of the soviet SAS, Grafton Books 1987. 



1 kommentti:

  1. Sande Parkkonen Eivät kaikki suomalaiset kommunistit halunneet taistella Neuvostoliittoa vastaan. Osa oli vankilassa, osa turvasäilössä, osa kuului ns. Käpykaartiin, kuten aseistakieltäytyjiä pilkallisesti nimitettiin, osan kohtaloksi jäi kadota eikä Huhtiniemen hautoja ole vieläkään tutkittu.

    VastaaPoista