JOULUPUKKI IS HERE TO STAY

Kun tyttäreni oli pieni ja sai selville, että lahjat tulevat kaupoista ja joulupukkiakin esitti mummo tai vaari, hän kysyi uskoinko minä joulupukkiin. Vastasin uskovani. Tyttäreni sanoi ettei usko enää. Kerroin hänelle, ettei joulupukki ole mikään punanuttuinen ukkeli joka jakelee lahjoja tekoparran takana hikoillen ja lapsia peläten. Joulupukki on joulun henki.

Jouluaattona, kun lahjat on avattu ja ruokaa ahmittu mahan täydeltä, kun lahjakirjoja selaillaan hajamielisesti kuusta vilkuillen, koittaa se hetki jolloin joulupukki saapuu. Se on se ohikiitävä hetki, jolloin kaikki rauhoittuu. Se on se hetki, kun pienen hetken ajan kaikki on kohdallaan. Se hetki, jolloin ei ole kiirettä, eikä mitään pakkoa tehdä mitään. Yhden ohikiitävän silmänräpäyksen ajan kaikki stressi, kiire, huolet, murheet, pelot, vaivat ja ikävyydet katoavat, ja siinä hetkessä, pienessä ajassa, voimme päästää irti, levätä, olla turvassa. Hetken ajan kaikki on hyvin. Se on oikea joulupukki, joulun henki.

Kuinka minä uskon siihen? Koska jokaisena jouluna, odotin tai en, tulee tuo sama hetki. Se tuli silloin, kun olimme isäni kanssa koonneet Airfixin rakennussarjasta Endevour-laivan ja purjehdin sillä olohuoneen sinikuvioisella matolla sohvan suojaisasta satamasta joulukuusen alaisiin hämäryyksiin ja tiesin, että laivani selviää tuostakin uhkarohkeasta seikkailusta.

Se tuli silloin, kun istuin mökkimme tuvassa, kynttilöiden valossa, ja luin kirjaa jonka olin saanut, kun ulkona oli tulipalopakkanen, metrin nietokset ja jouluyön hiljaisuus lepäsi mahtavan Saimaan valkoiseksi jähmettyneellä ulapalla, tähtien loistaessa kristallien lailla korkeiden kallioiden ja lumisten mäntymetsien yllä.

Joulun henki oli läsnä kun polttelin tupakkaa ilmatorjuntarykmentin kasarmin ovella, sen jälkeen kun humalainen varusmiesjoulupukki oli saatu nukkumaan, jouluateria syöty, joulukirkot käyty, pakolliset armeijan kuviot hoidettu ja edessä oli hiljainen joulyö puolityhjässä varuskunnassa. 

Sama hetki koitti, kun istuin yksin asunnossani palattuani sinne jouluaterialta, ja ajattelin rakkaitani ja kuuntelin kerrostalon hiljaisuutta. Kaikki minulle rakkaat ihmiset olivat turvassa, voivat hyvin, olivat ehkä hitusen onnellisempia kuin hetkeä aikaisemmin, ja kädessäni oli kirja, jonka olin lukenut toistakymmentä kertaa. Joulun henki, minun joulupukkini, oli silloinkin läsnä.

Joskus tuo hetki on ollut vain silmänräpäys, joskus se on kestänyt koko yön. Toisinaan tunnin, pari. Mutta jokaisena jouluna, jonka muistan, tuo hetki on tullut. Se on joulun hetki, joulun henki, se ainoa oikea joulupukki.

Tänäkin jouluna tulee hetki, jolloin mieleni ei tee antaa remmillä selkään Alexander Stubbille, jolloin en pillastu Jyrki Kataiselle valtiomme talouden tuhoamisesta, kiehu ajatellessai Jutta Urpilaisen typeryyttä, ja unohdan Euroopan Unionin ylimielisten johtajien pilkalliset virnuilut demokratialle ja kansojen itsemääräämisoikeudelle, suvereniteetille, kotimaalleni.

Minä tiedän, että joulun henki ei koskaan kuole, että se tulee aina, jokaisena jouluna, tervehtimään minua ja tuo sen hyvän mielen, rauhan, tullessaan. Se on lahjoista suurin, isoin ja kallein. Sen tuoja on se oikea joulupukki, ikuinen, se jota emme näe, mutta jonka kuvittelemme jonkinlaiseksi hyväntahtoiseksi olennoksi. Se on.

Ja seuraavana aamuna, kun kuulen taas huonoja uutisia, kun maailma tuntuu olevan sekaisin ja järki on kadonnut kaikilta, kun maamme ja maailman epäreiluus kaatuu niskaan, huokaisen ja jatkan räyhäämistä blogissani, jatkan tarinoiden kirjoittamista, tuen antamista sitä tarvitseville, koska muistan, että mitä tahansa tapahtuukin tässä ajassa ja maailmassa, vuoden kuluttua, seuraavana jouluna, talven ollessa pimeimmillään, jotakin maagista tapahtuu, jotakin selittämätöntä koetaan. Silloin tunnen joulun hengen läsnäolon taas uudelleen.

Ja vaikka se kestäisi vain silmänräpäyksen ajan, siinä hetkessä ei ole aikaa joka loppuisi, katoaisi koskaan. Tuo hyvä hetki, hetki jossa kaikki on hyvin ja sydämessä on syvä rauha, on aina. Jokaisena jouluna. Minä tiedän sen.

Siksi Joulupukki is here to stay.