MITEN VENÄJÄ HOITAA NATO-SUOMEN

Koska poliitikkomme ovat salaa menneet liittämään Suomen NATO:n strategioihin etummaiseksi taistelumaastoksi Venäjää vastaan, on syytä tarkastella muuttunutta turvallisuuspoliittista tilannetta käytännössä.

Venäjä on siis koko ajan, 90-luvun alusta saakka, johdonmukaisesti ilmoittanut, että mahdollinen aseellinen konflikti NATO:n kanssa on ydinasekonflikti, eli ydinsota. Koska poliitikkomme ovat halunneet omista lapsellisista syistään liittää maamme tähän konfliktiin mukaan kaikin mahdollisin keinoin, Venäjä siis kohtelee kriisitilanteessa Suomea vihollismaana automaattisesti.

Suomi on Venäjälle strateginen ongelma pitkän rajan ansiosta. NATO-Suomi uhkaa Venäjälle elintärkeitä alueita suoraan. Se on suora uhka myös Venäjän toiseksi suurimalle kaupungille. Jos joku kuvittelee, ettei Venäjä ole valmis tekemään mitä tahansa Pietarin puolustamiseksi, muistakoot että viimekerralla sen pitäminen maksoi noin puolentoista miljoonan ihmisen hengen.

Lisäksi NATO-Suomi uhkaa Murmanskia ja Kuolan sotilastukohtia Norjaakin pahemmin. Sekin on otettava huomioon, kun arvioidaan venäläisten toimia mahdollisessa aseellisessa yhteenotossa.

Kuinka Venäjä sitten eliminoisi tämän suoran strategisen uhkan, jonka NATO-Suomi aiheuttaa?

Venäjän on kyettävä eliminoimaan NATO-Suomi mahdollisimman nopeasti, ennen kuin sen alueelta pystytään iskemään Venäjälle. Tämä tarkoittaa sitä, että NATO-Suomeen on tehtävä niin massiivinen isku, ettei NATO-Suomesta voida tehdä mitään hyökkäystä. Venäjälle riittää tämän varmistaminen.

Suomen miehitystä tuskin edes suunnitellaan, ainakaan konventionaalisin voimin, sillä maassa on satojen tuhansien miesten ja naisten sissisotaan koulutettu reservi. Venäjän näkökulmasta on siis aivan turha uhrata mies ja kalustovoimaan maan miehitykseen, varsinkin, kun uhka voidaan eliminoida nopeammin ja turvallisemmin joukkotuhoaseilla. Koska konflikti NATO:n kanssa on ydinasekonflikti, mitään pidäkkeitä joukkotuhoaseiden käytölle ei ole olemassa.

Ennen kuin varsinaiset sotatoimet alkavat, eli heti kun Venäjän sodanjohto katsoo, että yhteenotto on väistämätön, Suomeen hyökätään lyhyen kantaman ydinohjuksin, joissa on taktisia ydinlatauksia. Noin Hiroshiman pommin suuruiset ydinpommit räjähtävät 35 minuutin kuluttua päätöksestä Helsingissä, Oulussa, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Rovaniemellä ja luultavasti myös noin kymmenessä sotilaskohteessa. Tämä ensi-isku tappaa valtaosan suomalaisista ja tuhoaa täydellisesti suomalaisen yhteiskunnan.

Tämän jälkeen suoritetaan massiivisia pommituksia pitkin rajaa sekä lentoaseen että tykistön voimin ja tuhotaan kulkuyhteyksiä ja mahdollisia tukikohdaksi kelpaavia kohteita. Sisä-Suomen metsäalueet tuhotaan napalmilla ja massivisilla kasvimyrkytyksillä. Jotta Suomen maa-alueen sotilaallinen käyttö olisi jatkossakin NATO:lle mahdotonta, Suomeen ammutaan ohjuksilla tai pudotetaan ilmapommituksin muutamia tonneja paiseruttoa, koleraa, isorokkoa, ja muita erittäin tarttuvia tauteja. Ebolan ja Marienburg-viruksen kaltaiset uudet tartuntataudit ovat erinomaisia, sillä ne säilyvät maastossa vuosien ajan ja ovat huomaamattomia kahden, kolmen päivän tartunta-ajan keston. Ne leviävät ihmisryhmissä räjähdysmäisesti.

Kaikki länteen ja etelään virtaavat vesistöt, kuten Päijänne ja Oulu-järvi, saastutetaan elinkelvottomiksi hermomyrkyin ja biologisin asein. Kokonaisten vesistöjen saastuttaminen pelkästään koleralla on tehokas tapa surmata vielä metsissä piileskelevät, ydinsäteilyn saastuttamat ja sairastuttamat suomalaiset. Peitteisille maastoalueille levitetään sariinia ja muita hermomyrkkyjä laajoina kaasupilvinä.

Kaikki tämä tapahtuu ensimmäisten tuntien aikana ja koko operaatio kestää noin päivän, kaksi.

Kaikki tämä johtuu siitä, että joukko suomalaisia poliitikkoja on päättänyt liittää salaa Suomen NATO:on.

Ja kaikki tämä tapahtuu ehkä jo ensikesään mennessä, jos Yhdysvaltojen suunnitelma Eurooppalaisesta sodasta onnistuu, kiitos poliitikkojemme, joiden mielestä tämä on kansamme edun mukaista ja parantaa turvallisuuttamme.