KANSAKUNNAN TUHO

Toisen maailmansodan jälkeisen kommunistikauhun liepeissä roikkuvat amerikkalaiset taloustieteilijät loivat teorian taloudesta, jossa yhteiskunnan ja valtion rooli oli minimoitava. Ideassa ei ollut mitään mieltä kenenkään muun silmissä kuin suurpääoman, eikä se edes teoriassa hyödyttänyt pieniä yrityksiä tai yrittäjiä. Sen teoreettisetkin hyödyt kohdistuivat vain suuryritysten ja finanssiteollisuuden toimijoille. On puhuttu friedmanilaisista tai Chicagon koulukunnasta, mutta termeillä tarkoitetaan samaa asiaa.

Samoihin aikoihin hajallaan olleet äärioikeistolaiset miljonäärit löysivät amfetamiinia kolmekymmentä vuotta kiskoneen, scifi-kirjailijana epäonnistuneen venäläisemigrantin kehittämän pseaudofilosofian, joka sopi heille kuin nenä päähän. Natseilla ja fasisteilla oli vielä1960-luvulla hiukan huono maine, mutta Ayn Randilla (tämäkin oli tekaistu nimi, Ayn oli muka suomalainen nimi) ei ollut lainkaan mainetta. Miljonäärit ryhtyivät markkinoimaan Randin itsekkyyden moralismia suurena yhteiskunnallisena ideana, vaikka idean äiti itse turvautuikin omassa elämässään sosiaaliturvaan ja julkiseen terveydenhuoltoon oikein mielellään.

1960-luvulta lähtien tämä teoreettinen koulukunta sai yhä enemmän kannatusta amerikkalaisten päätöksen tekijöitten keskuudessa ja  johti yhteiskunnan muutokseen. Kun vielä 1960-luvun alussa Yhdysvalloissa oli silloisen maailman parhaiten toimivat julkinen terveydenhuolto ja korkeimmat verorposentit olivat 70-80% luokkaa juuri niiden miljonäärien keskuudessa, vuosikymmenen lopulla tapahtui täyskäännös. Yhteisestä, kansallisesta hyvästä tuli kirosana. Suuryritysten ja suurpääoman eduista tuli ainoa etu.

Jo Kennedyt aloittivat veroalen, jota presidentti Johnson jatkoi. Nämä veroalet johtivat luonnollisesti valtion rahoitusongelmiin, joita paikkailtiin lainarahalla. Ilmiö vain kiihtyi, varsinkin presdentti Reaganin aikakaudella ja johti valtion krooniseen rahoitusvajeeseen, jota vain paikkailtiin lainoilla, joista hyötyivät vain yksityiset rahoittajat. Presidentti Nixonin aikakaudella veroale kiihtyi ja hän teki myös päätöksen terveydenhuollon yksityistämisestä, ei suinkaan tehokkuuden vuoksi, vaan siksi, että "se voisi olla melkoinen bisnes". Näin presidentti itse totesi Valkoisen talon ääninauhoilla. Nixonin hallituskaudella friedmanilainen ajatushautomo sai myös mahdollisuutensa todistaa teoriansa toimivuuden käytännössä.

Uusi, äärikapitalistien teoreetikkojen joukko oli kehittänyt teorian, joka selitti miten vastentahtoiset valtiot ja kansakunnat voitaisiin pakottaa hyväksymään suuryritysten haluamat "välttämättömät yhteiskunnalliset uudistukset". Nämä uudistukset eivät hyödyttäisi ketään muita, kuin suuryrityksiä, eivätkä ne olleet välttämättömiä kenenkään muun näkökulmasta. Teorian mukaan demokratia oli pahasta, koska se mahdollisti poliittisen vallankäytön niille, joille "välttämättömät rakenteelliset uudistukset" olisivat vahingollisia, eli kansalaisille. Kansalaiset oli siis pelattava ulos yhtälöstä.

Teorian mukaan demokratiat saataisiin hyväksymään halutut "uudistukset" vain kriisin kautta. Niinpä oli luotava kriisejä. Yksi mekanismi oli niin sanotun velkavivun käyttö, eli valtioita voitiin velkauttaa ja kun velka olisi kasvanut tarpeeksi suureksi, ne voitaisiin kiristää uudistusten tielle. Näin tapahtui meilläkin 1990-luvulla ja tapahtuu nyt uudelleen. Talouslaman luominen oli toinen mahdollisuus ja kolmas oikein käytännöllinen oli sota. Sodassa oli myös se etu, että se tarkoitti amerikkalaisille yhtiöille välittömiä miljardivoittoja, kuten Vietnamin sota oli jos osoittanut. Irakin sota tuotta kymmeniä miljardeja pelkästään Haliburton-yhtiölle, jonka varatoimitusjohtajana ja lobbarina oli toiminut muuan Dick Cheney, ministeri joka ajoi maansa tuohon sotaan.

Käytännön teorian kokeilukentäksi valikoitui Chile, jossa valtaan oli noussut vasemmisto. Nixonin hallitus antoi CIA:n läntisen pallonpuoliskon johtajalle, George Bush vanhemmalle, vapauden osallistua kokeeseen. Koe oli menestyksekäs. Ensin Chileen luotiin talousahdinko, sen jälkeen luotiin oppositioliike, sen jälkeen talouslama, jonka jälkeen armeija kaappasi vallan ja takasi amerikkalaisille suuryrityksille täydet toimintavapaudet ja maksimivoitot. Erityisesti tämä toimi kaivosalalla.

Koko Chilen kansallinen kaivosvarallisuus siirtyi ulkomaisten hallintaan sotilashallituksen tuella ja siitä saatavat hyödyt katosivat nekin ulkomaille. Maan talous jäi lähinnä ulkolaisten yritysten haltuun ja kansa sai tyytyä murusiin. Pieni eliitti rikastui ulkomaisen pääoman etujen ajajana.

Tätä teoriaa ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan shokkitaloudeksi ja siitä nautitaan edelleen, esimerkiksi eurokriisissä juuri nyt. Eurokriisin tavoitteenahan on pakottaa eurooppalaiset yhteiskunnat amerikkalaismalliin tai amerikkalaisten pankkien nartuiksi eurooppalaisten poliitikkojen avustuksella. Meneillään on Chilen kaltainen operaatio, mutta suuremmassa mittakaavassa. Se näkyy meillä kaivosteollisuuden ilmaisjakelussa ulkolaisille kaivosyhtiöille.

Kun niin sanotut itäblokin maat ja Neuvostoliitto romahtivat ideologiseen ja taloudelliseen mahdottomuuteensa, liiaksi vientitaloutensa helppon idänkaupan varaan rakentanut Suomi romahti sekin. Idänkaupan helppouden perintöä maksetaan edelleen suomalaisten yritysjohtajien osaamattomuutena ja avuttomuutena.

Rahamarkkinoiden vapauttaminen oli toinen syy. Yritykset ja kansalaiset olivat ottaneet markkinakorkoisia lainoja ja valuuttalainoja silloisen talousviisaan Erkki Liikasen yllyttäminä, ja kun korot pomppasivat kattoon, seurasi katastrofi. Mutta katastrofi tarjosi mahdollisuuden uuden talousajattelun orjille, Esko Aholle etunenässä. Shokkitalous oli tullut Suomeen.

Uusi talousajattelu ei itseasiassa ole koskaan ollut mitään uutta. Se on itseasiassa vain paluuta 1890-luvulle, suurten kauppakomppanioiden ja siirtomaayritysten kulta-aikaan. Tavoitteena oli ja on nujertaa kansallisvaltiot ja kansallinen päätöksenteko, ja ennen kaikkea tuhota kansojen itsemääräämisoikeus. Tätä politiikkaa suomalaiset päättäjät ovat laman jälkeen kaikin voimin ajaneet ja onnistuneetkin merkittävästi.

Suomi on luopunut kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan ja itsenäisyydestään. Suomen talous on luovutettu kansainvälisille suuryrityksille ja niiden etu on tärkeämpi kuin kansan tai kansakunnan etu, ja ajaa aina päätöksenteossa kansalaisten etujen ohitse. Kansallisvarallisuutta on luovutettu ilmaiseksi tai myyty pilkkahintaan pois, valtiota on köyhdytetty kaikin tavoin. Näin on toimittu johdonmukaisesti ja määrätietoisesti viimeiset 20 vuotta.

Tämä uuden talousajattelun ytimessä on amerikkalainen idea siitä, että valtio on vihollinen yrityksille. Juuri siksi entisen stalinistin Björn Wahlroosin oli niin helppoa omaksua tämä ajatus. Randilaisuudessa ja uustaloudessa oli sama idea kuin stalinismissakin, jossa siinäkin yksityinen yritys oli valtion vihollinen. Kun Wahlroos loikkasi vastapuolelle, hän vei mukanaan stalinistisen mentaalin ja perusajatuksen yksityistalouden ja valtion sotatilasta.

Olennainen osa kansankunnan tuhoamista Suomessa oli ja on suomalaisten PK-yritysten huijaaminen. Heidät oli saatava, ja myös saatiin, uskomaan, että suurpääoman etu on heidänkin etunsa. Vaikka suomalainen pienyrittäjä ei eroa mitenkään entisaikojen rengistä, hänet saatiin uskomaan, että hänkin on yritysjohtaja. Tämä huijaus oli välttämätöntä, jotta kokoomus, joka oli jo tuolloin ja on edelleen suurpääomien orjapoikien apurisakki, saisi maksimoitua kannatuksensa. Yhä edelleen maasta löytyy pienyrittäjiä, jotka uskollisten kommunistien tavoin uskovat puolueeseensa, joka on jo parikymmentä vuotta ulostanut heidän naamalleen, avoimesti ja reippaasti.

Vasemmisto saatiin huijattua mukaan erittäin helposti, sillä toisin kuin useimmissa läntisen Euroopan maissa, vasemmisto oli aina asemoinut itsensä suhteessa Neuvostoliittoon, joko sitä vastaan, SDP, tai sen puolelle, SKP. Pieni sosialistien joukko operoi jossakin välimaastossa ja yritti aikoinaan luoda jonkinlaista kolmatta vasemmistoa. Kun Neuvostoliitto sitten romahti, romahti suomalainen vasemmistokin. Paavo Lipposen johdolla SDP ajoi kokoomuksen ohi oikealta yhdessä hujauksessa ja muu vasemmisto sotkeutui äärikapitalistisen Suvi-Anne Siimeksen johdolla pullanhajuisiin sisäisiin sekoiluihinsa.

Vasemmiston lopullinen romahdus tuli kun SDP:n johtoon nousi täysin ideaton ja aatteeton pyrkyripoikien ja terviisityttöjen sukupolvi, joka visioi SDP:n ilman kannattajiaan. Suuri idea oli tehdä pesäero työväenliikkeeseen, josta koko puolue oli syntynyt ja joka oli sen kivijalka. Ala-asteen opettajattaren ja poliittisen lapamatopojan johdolla SDP lähti viimeiseen alamäkeensä Rakkauspuolueena.

Vasemman laidan romahdus tuli hieman samalla tavalla, kun nuori sukupolvi lähti leikki ja laulu -linjalle kokoomuksen puutarhaosastoa peesaamaan ja lanseerasi Punavihreän idean. Mitään ideaahan ei ollut koskaan olemassa, vain sanoja ja sloganeita, tyhjiä lupauksia ja puheita. Se myös näkyy käytännössä, jossa vaalilupauksista kiinni pitäviä puolueen jäseniä rangaistaan julkisesti siitä, että he eivät suostu tinkimään vaalilupauksistaan.

Olennainen osa suomalaisen kansankunnan tuhoamista olivat ja ovat myös niin sanotut rakenneuudistukset, joilla ei tarkoiteta mitään todellisia uudistuksia, vaan yhteiskuntarakenteen tuhoamista. Tämä on tärkeää siksi, että kun yhteiskunta tuhotaan, sen tuottamien palveluiden tilalle voidaan luoda miljardiluokan bisneksiä. Näin on toimittu mm. terveydenhuollon tuhoamisessa. Kansalaisille näistä hankkeista ei ole mitään hyötyä, eikä se ole tarkoituskaan. Kansalaiset ovat vain orjia, jotka maksavat orjuuttajilleen tavalla tai toisella, hieman kuten kuningas Leopoldin Kongossa.

Valtionhallinnon raju pienentäminen johtaa kymmenien tuhansien työpaikkojen katoamiseen, joka taas johtaa entistä suurempaa kotimaisen kulutuskysynnän romahdukseen, joka johtaa taas kaupan ja kotimarkkinoilla toimivien pienyrittäjien romahdukseen, joka johtaa puolestaan lisääntyvään työttömyyteen jne. Samaan aikaan, kun hallitus jakaa miljardeja verotuloista ulkolaisille pankeille ilman mitään vastiketta, samaan aikaan kun hallitus jakaa veromiljardin toisensa perään suuryrityksille, jotka eivät investoi lainkaan Suomeen ja jotka lopettavat toimintaansa Suomessa, samainen hallitus aikoo "säästösyistä" lakkauttaa kymmeniä tuhansia työpaikkoja itsekin. Tämä on suomalaiselle yhteiskunnalle tuhoisaa.

Se on myös tarkoitus. Kaiken tämän toiminnan, näiden "välttämättömien rakenneuudistusten" taustalla ei ole mitään oikeaa syytä. On vain ideologia. Tuo amerikkalaislähtöinen ideologia vaatii "pientä valtiota", eli Small Government. Pienen valtion on mahdotonta valvoa ja verottaa suuria yhtiöitä. Juuri siksi on tärkeää ajaa alas valtio kaikkinen rakenteineen ja juuri tämä on "välttämättömien rakenneuudistusten" tavoite: Suomen valtion tuhoaminen suuryritysten hyväksi.

Jos joku ei vieläkään usko, ettei näillä "välttämättömille rakenneuudistuksilla" ole mitään tekemistä todellisten säästöjen kanssa, niin jokainen voi laskea paljonko valtio on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt pysyviä verohelpotuksia ja tulonsiirtoja nimenomaan suuryritysten ja rikkaimpien suomalaisten eduksi. Summa kohoaa miljardeihin helposti. Kun siihen lasketaan mukaan ne miljardit, joilla hallitukset ovat tukeneet niitä samoja suuryrityksiä, jotka ovat siirtäneet tuotantoaan Suomesta ja ylläpitäneet suurtyöttömyyttä, puhutaan ehkä kymmenen miljardin menetyksistä valtion taloudessa. Kun tähän summaan lisätään noin miljardi vuodessa, jonka suomalaiset ovat maksaneet keskimäärin nettosummana Euroopan Unionin jäsenyydestä suuryritysten vaatimuksesta, voidaan summaan kasata toinen kymmenen miljardia.

Pelkästään nämä ovat olleet pysyviä tulonmenetyksiä valtiolle kymmenessä vuodessa. Noin 20 000 000 000 euroa teidän maksamianne verorahoja on annettu pois suuryrityksille täysin vastikkeetta. Ja juuri hiljattain valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ilmoitti, että viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion rahoitukseen on syntynyt 12 miljardin aukko. Niin on. Se aukko on tuossa.

Mutta ei tuossakaan vielä kaikki. Vanhasen hallitus valtiovarainministeri Jyrki Kataisen johdolla ja sittemmin Jyrki Kataisen johtama hallitus on omien sanojensa mukaan antanut 1,9 miljardia ulkomaalaisten pankkien tukemiseen euron tukemisen nimissä. Tuo luku ei pidä lainkaan paikkaansa. Suomalaisten rahoja annettiin pelkästään neljälle kreikkalaispankille 1,2 miljardia. Todellisuudessa Kataisen johdolla Suomi on menettänyt lukemattomia miljardeja eri mekanismien kautta ja veronmaksajien pääomia on pantu pottiin jo noin 50 000 000 000 euroa verorahoja eri muotoisilla järjestelyillä.

Näin Suomi valtiona on saatu romahduspisteeseen. Kymmeniä miljardeja on annettu pois. Ne rahat eivät ole hyödyttäneet teitä lainkaan. Niillä ei ole luotu työpaikkoja, lisätty kulutusta, turvattu vanhustenhoitoa, rakennettu lapsille sairaaloita, vaan rahaa on annettu kymmeniä miljardeja yksityisille suuryrityksille. Teiltä otetut verorahat ovat valuneet muutaman kymmenen miehen taskuihin, muutamille yksityisille yrityksille noin vain. Ei teiltä ole kysytty yhtään mitään. Ei, koska te ette olisi halunneet niin.

Kaikki tämä on ollut tietoista ja johdonmukaista politiikkaa. Maatamme on johdettu tähän suuntaan. Hieman kuten NATO-ajossakin, tässäkin suomalaiset pakotetaan alistumaan. NATO:on meidät tullaan pakottamaan itsenäisen puolustuskyvyn romuttamisella, vaikka NATO-jäsenyys olisi suomalaisille turvallisuuspoliittinen katastrofi. Nyt, euroa ja ties mitä tekosyynä käyttäen, suomalainen yhteiskunta ajetaan tuhoon, vain siksi, että Esko Aho, Björn Wahlroos ja kourallinen muita miehiä niin haluavat.

Jutta Urpilainen julistaa, ettei mennyt aika palaa. Hän valmistaa teitä tuhoon. Hän julistaa sitä. Hän on itse tuon tulevan kansankunnan tuhomisen aikaansaajia, arkkitehteja ja synnyttäjiä. Hän on tehnyt lujasti töitä tuhotakseen valtion maksukyvyn ja varallisuuden, hän on tehnyt kaikkensa, että valtio roikkuisi velkahirressä. Jutta Urpilainen ja hänen puolueensa ovat tehneet kaikkensa kansakuntamme tuhoamiseksi. He ovat myös onnistumaisillaan siinä. Edessä on vain tuhon käytännön toteutus, eli "välttämätön rakenneuudistus".

Ne, jotka vielä uskovat kuntien yhdistämisen tuovan säästöjä, voivat tutusta asiasta tehtyihin selvityksiin. Kuntaliitokset eivät ole missään tuoneet säästöjä. Kansalaisten asema suhteessa byrokratiaan ja hallintoon on sensijaan huonontunut. Myös  kansalaisten verorahoilla kustantamat palvelut ovat huonontuneet. Kaikki on mennyt juuri niin kuin kriitikot sanoivatkin. Silti meille valehdellaan, että näin saadaan "säästöjä". Mitä säästöjä? Ja vaikka saataisiinkin, ne annettaisiin pois suuryrityksille.

Hallitus on suuryritysten orjasakki, ei muuta. Eduskunta on hölmöläisten arkki matkalla kohti jäävuorta. Virkamiehet tekevät kaikkensa, että heidän omat työpaikkansa lakkautetaan. Ainoa taho, joka tästä kaikesta hyötyy on suuryrityksistä muodostuva joukko, sekä suurrikkaiden vielä vähäisempi ryhmä. Kaikki muut suomalaiset ja Suomessa asuvat tulevat häviämään. Suomalainen kansakunta tulee kärsimään rajusti. Kaikki tämä tehdään vain siksi, että pieni joukko suuria yrityksiä ja pienempi joukko rikkaita suomalaisia tulevat hyötymään taloudellisesti.

Kansakunta tuhotaan vain siksi. Ja ne, jotka tuhon toteuttavat, tekevät sen vain ja ainoastaan ideologisista syistä. Mitään todellisia syitä ei ole. Vain se, että valtio on paha, kansa on vihollinen, ja suuri pääoma on hyvä.

Tulette kuulemaan valheita aamusta iltaan, niitä teille syöttävät talousviisaat ja poliitikot, erilaisten asiantuntijoiden hyypiöjoukko, mutta muistakaa: kaikki mitä he sanovat on valhetta. Heidän tehtävänsä on saada teidät uskomaan, että vaikka kaikki tämä on teille vahingollista, se on pakko.

Ei olisi, jollei teidän verojanne ja kansallisvarallisuuttanne olisi annettu pois samojen asiantuntijoiden ja poliitikkojen toimesta. Jokainen poliitikko, virkamies ja henkilö, joka on osallistunut kansallisvarantomme poisluovuttamiseen, on syyllinen valtion taloutemme tilaan. Jutta Urpilaisen 12 miljardin verovaje on syntynyt rahaa pois antamalla. Ei vahingossa, tai huomaamatta.

Viennin romahtamainen ei johdu teistä ja palkoistanne, kustannustason nousuista tai mistään muustakaan. Se johtuu siitä, että suuryritykset ovat ajaneet vientiteollisuuden alas samaan aikaan, kun teidän rahojanne on annettu niille miljarditolkulla. Meidän vientiteollisuutemme on vienyt teollisuutensa pois, samaan aikaan kun sinun maksamasi veroeurot on annettu niille ilmaiseksi, vastikkeetta.

Tämä on totuus vientiongelmistamme. Tämä on totuus verovajeesta. Valtion velkaantumisesta. Kaikesta siitä mistä teitä syytetään. Teillä ei ole ollut osaa eikä arpaa tähän katastrofiin. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat poliitikoista pääsyylliset Matti Vanhasen ohella. Yritysmaailman johto ja pankkien johto ovat myös syyllisiä. Ette te.

Sinä yrittäjä, joka kamppailet nousevien kustannusten kanssa ja verojesi ja maksujesi kanssa, muista, että kokoomus on nostanut niitä juuri sinun kohdallasi. Samaan aikaan, kun suuryritykset maksavat alle 5% veroa ja saavat satoja miljoonia tukina ja tulonsiirtoina, sinä maksat. Sekin on tarkoitus. Sinun tuhoamisesi raivaa tilaa suuremmille firmoille sinun toimialallasi. Siksi valtio tuhoaa sinutkin, suoraan maksujasi ja verojasi korottamalla, ja välillisesti tuhoamalla asiakaskuntasi.

Teitä on huijattu, kun kansakuntaa on tuhottu ja tuhotaan ympäriltänne kiihtyvää tahtia.

Kaikelle tälle olisi olemassa vaihtoehtokin, mutta te ette sitä tule kuulemaan mistään. Päinvastoin, teille sanotaan, ettei muuta ole kuin jalkojen, käsien ja kielen irtisahaaminen, silmien puhkaisu ja korvien tukkiminen. Teille sanotaan, jollette tee itse tuota, joku muu tulee ja tekee.