NUMEROLEIKKIÄ SUOMALAISILLA

Eurokriisin puhjetessa, kansainvälisen finanssikriisin tiimellyksessä, silloinen valitovarainministeri Jyrki Katainen kehua retosteli, että "Kreikka-lainat ovat Suomelle hyvä bisnes". Epäilykset heräsivät heti tuoreeltaan, mutta ne lakaistiin sivuun, tai ainakin yritettiin lakaista.

Sittemmin nuo "hyvät bisnekset" ovat osoittautuneet poliittisiksi liukumiinoiksi. Se ei ole mikään ihme, kun katsoo Valtiovarainministeriön selvityksiä viimeisten vuosien varrelta. Eurokriisin hoitoon on uponnut rahaa, mutta kukaan ei tiedä paljonko ja miten. Kenelläkään ei tunnu olevan selvää käsitystä siitä, miten paljon rahaa on lainattu suoraan, eri mekanismien kautta, ja paljonko on menty takaamaan.

Aivan alkuvaiheessa julkisuudessa väläyteltiin lukua 34 miljardia, joka sitten alkoi elämään oudosti. Jossakin vaiheessa luku oli 43 miljardia. Jossakin vaiheessa se oli 21 miljardia. Pian Jutta otti "ulkopuolisia asiantuntijoita" sisään ministeriöönsä ja alkoi amerikkalaistyylisen "luovan kirjanpidon" aikakausi. Luvut pienenivät poliittisen tarpeen mukaisesti aina 1,8 miljardiin. Kuitenkin Suomi oli erilaisin mekanismein pannut pelkästään Kreikkaan 2,2 miljardia. Deutsche Bankin asiantuntijan mukaan Suomen pankki olisi pannut eurosotkuun noin 90 miljardia. Tätä lausuntoa ei Suomessa kiistänyt kukaan.

Täysin yllättäen Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen kertoivat, että Suomi oli jo tienannut Kreikka-sopimuksillaan 870 miljoonaa. Keskustapuolueen puheenjohtajan laskujen mukaan tuo summa olisi koko lainasummassta noin 20%. Tätä eivät eduskunnassa kiistäneet sen enempää Jutta kuin Jyrkikään. Jos näin olisi, summa ei olisikaan 2,2 miljardia, vaan 4,35 miljardia. Hieman tämän jälkeen nettiaktivistit laskivat, että Suomi olisi laittanut Kreikkaan tosiasiassa 6,1 miljardia erilaisten mekanismien kautta. Tämä summa olisi siis vain Kreikkaa koskeva, vaikka VM oli jo ehtinyt julkistaa luvun, jonka mukaan Suomen eurokulut olivat kokonaisuudessaan vain 1,8 miljardia.

Samoihin aikoihin kävi ilmi, ettei Suomella ollut mitään vakuuksia lainoilleen. Itseasiassa kävi ilmi, ettei Suomella ollut mitään sopimusta Kreikan valtion kanssa, vaan neljän yksityisen kreikkalaispankin kanssa. 

Pian tämän jälkeen myrskynsilmään joutunut VM:n korkea arvoinen virkamies astui julkisuuteen ja haukkui kaikki muut. Demarien edustaja teki samoin ja nokitti Suomen nettovoittoja. Summa, joka oli vain joitakin päiviä aikaisemmin ollut 870 miljoonaa, olikin nyt 924 miljoonaa. Sitten kävi kuitenkin ilmi, ettei tuo summa ollut missään Suomen valtion tilillä, vaan vakuustilillä takuusummana. Eikä siinä kaikki, sillä pian ilmeni, ettei tuo summa ollut edes takuuvarmasti Suomelle tulossa, vaan tiettyjen ehtojen täyttyessä.

Eräs nettiaktivisti puolestaan huomasi, että Suomi oli yksipuolisesti korottanut Kreikan-tukisummiaan ja meille oli kerrottu, että se johtui Kreikan lisääntyneestä tarpeesta. Muualla Kreikan valtiovarainministeri ei puhunut moisesta mitään, eivätkä ketkään muutkaan. Sen sijaan tuo Suomen yksipuolisesti Kreikka-tukisummiinsa lisäämä rahamäärä oli tasan 880 miljoonaa euroa, eli juuri se summa, joka oli talletettu niille takuutileille. Suomeksi sanottuna Kreikalle oli mennyt oma osansa ja se lisätty määrä oli juuri se, joka oli tällä takuuvakuustilillä. Toisin sanoen, suomalaiset olivat itse antaneet sen rahasumman, joka takuutilillä makasi.

Saman aikaisesti hallitus oli aloittanut Suomessa massiiviset valtion alasajotoimet. Näiden ytimessä on hallintouudistus, jonka keskeisenä tavoitteena on kaikkien ministeriöiden lakkauttaminen. Kaikki hallinnonalat ajetaan alas ja supistetaan taloudellisten säästöjen nimissä. Säästötarpeet eivät johdu vain täysin epäonnistuneen talouspolitiikan tuloksista, kansainvälisestä taantumasta, vaan myös eurosotkusta.

Kataisen oman ilmoituksen mukaan hallitus on jo leikannut menoja 5,5 miljardia. Se on valtava summa. Se tuntuu jokaisen suomalaisen elämässä. Tästä huolimatta valtio jatkaa huimaa velkaantumistaan. Jokaista suomalaista kohti on jo  noin 15 000 euroa velkaa ja lisävelkaa otetaan koko ajan. Lisää menoleikkauksia on tulossa. Kansakunta kurjistuu. Miksi?

Minne rahat menevät? Se tiedetään, että esimerkiksi yli 450 miljoonan euron tuloksen tehnyt Stora Enso maksaa veroja alta 5%. Näin mediassa esillä olleiden tilastojen mukaan. Suuryritykset saivat 900 miljoonaa verohelpotuksia, samoin rikkaimmat suomalaiset. Jo sitä ennen tulonsiirtoina samat tahot olivat saaneet noin miljardin. Kaikki tämä samaan aikaan, kun köyhimpien verotusta kiristetään arvonlisäverolla tai suoraan, leikkaamalla sosiaalietuja ja palveluita.

Nämä hallituksen päätökset eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Maailman talouden taantuma ei sekään selitä kaikkea. Jäljelle jää vain yksi selitys. Hallituksen europolitiikka velkaannuttaa Suomen ja tulee romahduttamaan kansantaloutemme. Jo nyt olemme lähes samassa jamassa kuin Kreikka ja se on tarkoituskin. Kun kansantaloutemme romahtaa ja olemme velkaantuneet, velkojat voivat sanella meille ehtonsa. Raha on kaapannut vallan lopullisesti Suomessa ja olemme siirtyneet plutokratiaan, rahan valtaan, jonka amerikkalaiset suurpankit, miljardöörit ja Björn Wahlroos ovat jo aikoja sitten ilmoittaneet tavoitteekseen.

Kaiken ytimessä ovat alati vaihtuvat luvut, numerot, jotka poliittisten tarpeitten  mukaan pienenevät ja suurenevat. Puolitotuudet, suoranaiset valheet, harhautukset ja muu repertuaari ovat tämän eduskunnan ja hallituksen numeroleikkiä suomalaisilla. Tämän poliittisen numeroleikin uhreja olemme me kaikki. Sinä ja minä. Ja kun pöly laskeutuu ja lasku lankeaa, maksajina eivät ole Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, demarit tai kokoomus, vaan me. Me tulemme kärsimään raskaasti tästä numeroleikistä, jota nämä kaksi puoluetta leikkivät apureineen.

Se ei ole pelkästään tuhoisaa, se on myös epäisänmaallista. Se vahingoittaa koko kansakuntaa, valtiota. Kaikkein pahinta on se, ettei kukaan enää luota poliitikkojen puheisiin. Kukaan ei enää usko Valtiovarainministeriön laskelmiin. Numerot vaihtuvat, niiden merkitykset muuttuvat viikosta toiseen, eikä kenelläkään ole selkeää käsitystä siitä, minne meidän rahamme katoavat. Luottamus yhteiskuntajärjestelmään rapautuu ja katoaa. Se on kaikkein tuhoisinta tässä numeroleikissä.