TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO

Kuten hyvin tiedämme, ympäri maailmaa hallitukset, rikollisjärjestöt, armeijat, tiedustelupalvelut, poliisit, puolisalaiset ryhmittymät ja oligarkit vainoavat ihmisiä, jotka ajattelevat toisin kuin he. Erityisen aktiivisesti vainotaan sellaisia toisinajattelijoita, jotka sanovat ääneen ajatuksiaan tai tuovat niitä esiin. Kyse ei ole siis mistään harvinaisuudesta tai omalaatuisesta touhusta.

Etenkin itänaapurissa on pitkät perinteet toisinajattelijoiden vainoamisesta. Jo tsaarien Venäjällä salainen poliisi jahtasi epäilyttävien ajatusten esittäjiä ja levittäjiä, Neuvostoliitossa toisinajattelijoiden vaijentaminen oli yksi turvallisuuskoneiston keskeisistä tehtävistä, ja nyt elämme taas aikoja jolloin Jeltsin lyhyeksi jääneen kaaoskauden jälkeen valtio tiukentaa otettaan myös toisinajattelijoista.

Kiinassa ja monissa kaukoidän maissa toisinajattelu on ollut kautta aikojen varsin harvinaista, johtuen jo kulttuuriperinnöstä, joka korostaa joukkoon kuulumisen ja paikkansa hyväksymisen tärkeyttä. Kiinassa sitä ei ole valtion taholta koskaan suvaittu, ei ennen kommunistien valtaannousua, eikä sen jälkeenkään. Toisinajattelu ei ole koskaan ollut korkeassa kurssissa Koreassakaan, ei kummassakaan niistä, eikä Thaimaassakaan saa kuningasta arvostella. Laosissa ja Burmassa, Myanmarissa, ei niissäkään ole mitään toisinajattelijuuden suurta perinnettä, ja Indonesiassa aihe on taas saanut valtion tekemään kaikenlaista kansanmurhista lähtien.

Lännessä natsi-Saksa ja fasistinen Italia säikäyttivät ihmiset toviksi ja elimmekin kohtalaisen vapauden aikaa muutamia vuosikymmeniä. Yhdysvalloissa tosin toisinajattelijoiden ohjelmallinen vainoaminen oli kaikkein kovinta juuri toisen maailmansodan jälkeen, kun senaattori McCarthyn johtama komitea etsi ja tuhosi "epäamerikkalaisia". 60-luvun kulttuurikumous avasi sielläkin kentän ajattelun vapaudelle, samalla kun se laajensi sitä muuallakin lännessä.

Voidaan sanoa, että muutaman vuosikymmenen ajan, yhden sukupolven ajan, elimme aikaa, jossa valtio antoi "kaikkien kukkien kukkia". Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut. Syyskuun 2001 terroristi-iskut New Yorkissa ovat olleet selvä vedenjakaja asenteissa ajattelun vapautta kohtaan. Asenteet kovenivat ja ovat koventuneet koko ajan. Länsimaissa on tehty ratsioita lehtien toimituksiin, toimittajia on pidätetty, toisinajattelijoita on otettu turvasäilöön ja pidätetty jne.

Viimeisten vuosien aikana tilanne on muuttunut myös Suomessa. Mitä ilmeisemmäksi Suomen salainen Nato-jäsenyys on tullut, mitä törkeämmäksi sotilasjohtomme ja poliitikkojemme lakien vastaiset toimet ovat tulleet, sitä ärhäkämmin ne ovat myös reagoineet toisinajatteluun. Viimeisten vuosien aikana niiden kanssa liitossa oleva ns. valtamedia on käynnistänyt useita kampanjoita toisinajattelijoiden mitätöimiseksi ja vähättelemiseksi politiikassa jne. Aivan viimeaikoina ne ovat jo suunnanneet hyökkäyksensa henkilöihin samaan tapaan kuin Venäjällä.

22 päätoimittajaa julkaisi taannoin pamfletin, jossa he ilmoittivat edustavansa ainoaa oikeaa mediaa ja totuutta, ja että he että he tulisivat taistelemaan "valemediaksi" kutsumaansa ilmiötä vastaan. Tämä "valemedia" levitti päätoimittajien ilmoituksen mukaan valheita ja horjutti suomalaista yhteiskuntaa. Nyt on käynyt ilmi, että kyseessä on pari henkilöä, joiden jonkinlaiset kytkökset Venäjään lienevät se todellinen syy tähän hyökkäykseen. Toinen on nähdäkseni enemmänkin liikemies ja toinen enemmänkin huvittuneisuutta herättänyt dosentti. Molemmat ovat tuoneet esille valtion vastaisia mielipiteitään, omiaan ja muiden.

Samaan aikaan muualla, Suomessa on ainakin kaksi bloggaajaa, jotka on pidätetty ainakin kerran, joita on kuulusteltu ja joiden tietokoneet jne. on takavarikoitu. Kumpainenkaan ei ole syyllistynyt mihinkään muuhun, kuin kirjoitteluun. Kummallakaan ei ole kytköksiä Venäjään, mutta kumpikin on tuonut julkisuuteen valtion vastaisia mielipiteitä ja kritisoinut sen toimia.

Kysymys kuuluu; mitä eroa tällä on siihen mitä Venäjällä toisinajattelijoille tehdään? Vastaus: ei mitään. Kyse on aivan samasta ilmiöstä. Sielläkin valtamedia tukee ja peesaa valtiojohtoa ja käy vastamedian kimppuun, hyökkää yksilöiden kimppuun ja paljastaa kaikenlaista epäilyttävää heistä ja heidän taustoistaan. Venäjällä, kuten nyt Suomessakin, valtio myös "tutkii" toisinajattelijoita ja heidän tekemisiään "rikosepäilyjen" vuoksi. Nähtäväksi jää ovatko suomalaisetkin väärinajattelijat syyllistyneet "rikoksiin" venäläisten toisinajattelijoiden tapaan.

Mielestäni on äärimmäisen huolestuttavaa, kun valtio ja valtamedia ryhtyvät kampanjoimaan toisinajattelijoita vastaan. On erityisen karmivaa, kuinka innoissaan toimittajat ovat väärinajattelijoiden rusikoimisesta ja painostamisesta. Ehkä se on ihmisluontoa, en tiedä. Toimittajan luulisi ymmärtävän sen, että jos tuo voidaan tehdä tuolle, minä voin olla jonakin päivänä vuorossa. Näinhän usein tapahtuu näissä karkeloissa.

Toisinajattelussa kyse ei ole siitä, että se toisinajattelija ajattelee jotakin sellaista josta minä tykkään. Toisinajattelijan ajatukset voivat olla päinvastaisia. Ne voivat olla vaarallisia, turhia, ihmeellisiä, outoja, käsittämättömiä, mutta sillä ei ole väliä. Koko homman pointti on tämä: joko toisinajattelu sallitaan, tai sitten ei. Joko maassa on sensuuria tai ei. Ei ole mitään puolittaista ajattelunvapautta. Joko se on, tai ei ole. Joko kannatat sananvapautta tai sen rajoittamista. Laki määrittelee jo nyt rikokset, myös sananvapaussellaiset, ja niistä seuraa tarvittaessa rangaistus, mutta se että lähdetään periaatteelliselle linjalle toisinajattelua vastaan...

Voltaire, Einstein, Galilei, DaVinci, Gandhi, Kopernikus, King, Buddha ja Jeesus olivat kaikki toisinajattelijoita. Heitä kaikkia myös vainottiin, vakoiltiin, painostettiin ja jotkut heistä myös tapettiin.

Kaikki Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain laatijat ja allekirjoittajat olivat äärettömän vaarallisia toisinajattelijoita. He olivat kapinallisia ja rikollisia, aseistautuneita vallankumouksellisia. Thomas Jefferson, George Washington ja kaikki muut. He eivät vain ajatelleet toisin, he myös nousivat aseelliseen kapinaan ajatustensa puolesta valtiovaltaa vastaan. Myös Juho Martinpoika Marttinen eli John Morton, suomalaissiirtolaisen poika. Tämä taitaa olla unohdettua historiaa tässä maassa joidenkin päässä.

Kyse ei siis ole siitä onko toisinajattelija oikeassa tai väärässä, vaan siitä onko hänellä oikeus ajatuksiinsa ja sen ääneen sanomiseen. Onko maassa oikeutta olla toista mieltä ja julkistaa se. Jos vastamedia esittää perättömiä väitteitä, valtamedia voisi esittää todisteet siitä. Jos väärinajattelija esittää paikkaansa pitämättömiä ajatuksia, ne voi ampua alas vasta-argumenteilla ja todistaa ne sellaisiksi. Se on debattia, keskustelua, väittelyä, sitä poliitikkojemme peräänkuuluttamaa kansalaiskeskustelua. Se on ihan oikein ja hyvä asia, ei sellaista, joka pitää estää, sensuroida, poistaa ja vaijentaa.

Erimielisten ja väärinajattelevien vaijentaminen on väärin. En minä pidä kaikesta mitä kaikki sanovat. En ole kovinkaan monen kanssa samoilla linjoilla. Joissakin asioissa olen hyvinkin vasemmistolainen, toisissa hyvinkin oikeistolainen. Joidenkin asioiden suhteen olen patakonservatiivi ja toisissa ylitiöliberaali.

Minulle maan perustuslaki on lähes pyhä. Puolueettoman Suomen ajatus on keskeinen. Itsenäisyys on pyhä asia. Suomen alueellinen koskemattomuus on pyhä. Hyvinvointivaltion ajatus on sekin lähes pyhä. Yhteiskunnan perusinfran pysyminen kansallisissa käsissä. Koulu ja terveydenhuolto kaikille kansalaisille. Näissä olen patavanhoillinen.

Työn, yrittämisen, kaupankäynnin, liiketoiminnan suhteen olen ylitiöliberaali. Haluaisin poistaa lähes kaiken säätelyn, jolla työntekoa ja yrittämistä rajoitetaan. Haluaisin poistaa rakennusmääräykset, energiatehokkuusvaatimukset, ajoneuvoveron, ajoneuvojen rakentamista koskevat rajoitukset, aukioloaikamääräykset, lähes kaikki lupamenettelyt jne.

Jokainen tehkööt mitä työtä haluaa, perustakoot minkä yrityksen haluaa, toimikoot miten haluaa, kunhan ei vahingoita tai satuta kanssaihmisiään. Jos joku haluaa asua talossa, jonka energialasku on tuhatkertainen muihin verrattuna, asukoot ja maksakoot. Jos joku haluaa ajaa ajoneuvolla, jossa on kahdeksan pyörää, ajelkoot. Jos joku haluaa perustaa yrityksen valmistaakseen shakkinappuloita, perustakoot. Jos joku avaa kahvilan ja haluaa pitää sitä auki 24/7, avatkoot. Maksimaalinen vapaus jokaiselle. Se on minun ylitiöliberaaliuttani.

Jos joku haluaa olla erimieltä kanssani, olkoot. Jos joku on sitä mieltä että minun ajatukseni ovat väärin, olkoot. Jos joku haluaa sanoa ääneen, että hän haluaa Suomesta natsivaltion, sanokoot. Jos joku on sitä mieltä että Suomen pitäisi liittyä Venäjään, olkoot. Jos jonkun mielestä on hyvä, että Suomi liittyy USA:an, se on ihan ok. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, ajatuksiinsa ja niiden ääneen sanomiseen. Jokaisella on oikeus julkistaa mielipiteensä, myös ne joista en pidä ja joita vastustan. Tämä on koko homman pointti. Tästä on kyse.

Onko meillä vapautta, vaiko ei? Saammeko olla sitä mitä olemme, tai haluamme olla? Saammeko elää niin kuin haluamme? Onko meillä oikeus siihen? Nämä kaikki liittyvät toisiinsa, ovat yhtä ja samaa. Ilman sananvapautta ei ole ajatuksen vapautta, ja ilman sitä ei ole vapautta. Tämä on perusajatus. Jotta meillä voisi olla vapaus, meillä on oltava ajatuksen vapaus ja sanomisen vapaus. Ilman niitä meillä ei ole mitään.

Kyse ei siis ole siitä, että vain niillä on sananvapaus, jotka ovat kavereitani tai samaa mieltä kanssani. Kyse on siitä, että jokaisella tämän maan kansalaisella on sama vapaus sanomiseen ja ajatteluun. Sen oikeuden rajaaminen, sen kaventaminen, sen estäminen, sen vapauden vainoaminen on toisinajattelijoiden vainoa, juuri sitä samaa mitä tapahtuu ympäri maailmaa juuri nyt.

Sallimmeko sen Suomessa vain siksi, että sosiaalisessa mediassa melutaan ja räyhätään, että some-raivo "on ylittänyt kaikki soveliaisuuden rajat"? Sallimmeko vapauden rajoittamisen vain siksi, että pari meuhkaajaa on pahoittanut joidenkin toimittajien mielen, tai että kourallinen päätoimittajia on sitä mieltä, ettei noilla ole sanomisen vapautta, koska he ovat toista mieltä lähes kaikesta?

Jos nämä nyt kohteeksi otetut vaijennetaan, kuka on seuraava ja millä perusteella? Kenen suu pannaan seuraavaksi suppuun? Kuka uhkaa "myrkyttää yhteiskunnan"? Kuka valitsee seuraavat toisinajattelijat, jotka katoavat näkyvistä? Millä perusteilla? Koska he sanoivat jotakin, joka ei miellytä? Koska he ajattelivat väärin? Toivat ajatuksiaan julki?

Kuka määrittelee kenellä on sanomisen vapaus ja kenellä on oikeus tuomita sanojia? Kuka määrää mitä saa ajatella ja miten ja missä? Kuka päättää mitä toisinajattelijalle tehdään? Yksi heistä ristiinnaulittiin.