Kun nyt asia taas on ollut esillä erilaisten uutisotsikoiden ja lehtijuttujen vuoksi, lienee paikallaan kerrata muutamia tosiasioita näistä viranomaisten "rikollisjengeiksi" nimittämistä kerhoista ja siitä mistä oikeasti on kyse ja mitä mikäkin nimike tarkoittaa.
Ensialkuun tämä kuuluisa 1%-merkki, joka viranomaisten ja median mukaan kertoo, että sen kantaja on rikollinen. No, ei. Tämä merkki syntyi lähes vitsinä kauan sitten ja sen salmiakkimuoto on peräisin Yhdysvaltain asevoimilta. Merkin juuret juontavat etenkin ensimmäisen merijalkaväen rykmentin siniseen vinoneliöön ja ensimmäisen jalkaväkidivisioonan vinonelioon, joiden kummankin keskellä oli suuri numero yksi. Huomion arvoista on se, että maailmalla on monia kerhoihin kuulumattomia motoristeja, jotka ovat jopa tatuoineet salmiakin ihoonsa. He eivät siis kuulu mihinkään kerhoon, mutta kokevat olevansa merkin tarkoittamaa väkeä. Motoristeille merkki siirtyi, kun Amerikan moottoripyöräyhdistyksen AMA:n johto ilmoitti, että 99% motoristeista on hyvin käyttäytyvää herraskaista väkeä ja vain 1% vallatonta hulinasakkia. Jotkut kerholaiset totesivat olevansa juuri sitä porukkaa ja tekivät 1% merkin itselleen, ja loppu onkin historiaa. Mutta merkillä ei siis tarkoitettu alunperin muuta kuin sitä, ettei sen kantaja ole todellakaan AMA:n sääntöjä noudattavaa herrasväkeä.
FTW-merkki kertoo viranomaisten ja median mukaan siitä, että kyseinen henkilö vihaa maailmaa ja yhteiskuntaa. No, ei. Tämä merkki, jota muuten näkee myös muidenkin kuin vain outlaw-kerhojen liiveissä, tarkoittaa Fuck the World, eli Vitut maailmasta. Suomennos kuuluisi osuvammin Mitä väliä, Ketä kiinnostaa, Ei kiinnosta, En välitä jne. Se ei siis kerro siitä, että sen kantaja vihaa kaikkea mikä liikkuu, vaan ilmaisee sen, ettei kyseistä henkilöä kiinnosta mitä muu maailma hänen elämäntavastaan ajattelee.
Virallisen version mukaan kerhoihin pyrkivä otetaan aluksi ns. Hangaroundiksi. Joissakin kerhoissa tämä on jonkin sortin virallinen asema, mutta alunperin hangaround oli vain kerhon kaveri, kuka tahansa henkilö, jonka kerholaiset tunsivat ja joka sai hengailla kerholla ja kerholaisten kanssa ilman esittelyjä. Se ei siis ollut mikään "aloitusvaihe" tai "ensimmäinen askel". Hangaround oli vain kerhon tuntema ja tunnustama henkilö, joka ei kuulunut kerhoon ja jolla ei ollut mitään velvollisuuksia kehoa kohtaan. Se on karu totuus tästä tittelistä ja siitä mitä se alunperin tarkoitti.
Kerhon kokelasjäsentä kutsutaan yleensä prospektiksi, engl. prospect, mutta joissakin kerhoissa nimitys on probationary. On myös kerhoja, joissa käytetään molempia titteleitä. Virallisen selityksen mukaan kokelasjäsenen on tehtävä rikoksia ja toteltava sokeasti kerhoa. No, ei niinkään. Maailmalta löytyy tiettävästi vain yksi kerho, joka vaatii että siihen pyrkivällä on rikosrekisteri ja se on Pennsylvaniassa toimiva Warlocks, jota ei pidä sekoittaa Floridassa perustettuun ja maailmalle levinneeseen samannimiseen kerhoon. Missään muussa kerhossa, pienessä tai isossa, ei vaadita mitään rikollista jäsenyyteen. Macho-alakulttuurissa se ei olisi edes mikään testi missään mielessä. Paljon enemmän bikerin hermoja koettelee se, että joutuu kuukausia siivoamaan, tiskaamaan ja käymään kaupassa, kuin jonkun rikoksen tekaisu. Kokelasajan tarkoituksena onkin selvittää kerholaisille ja kokelaalle itselleen onko hänestä elämään tätä elämää tässä porukassa. Tuoko jäsenehdokas mitään kerhoon, onko hänestä kerhoveljeksi ja tulevatko jäsenet kokelaan kanssa toimeen.
Pagans MC:n säännöissä sanotaan suoraan, ettei kokelaan tarvitse tehdä mitään sellaista mitä käskijä ei itse tekisi tai ole tehnyt. Monissa kerhoissa kokelaan odotetaan olevan oma-alotteinen ja aktiivinen, eikä kaikkea selitetä pilkusta pisteeseen. Kokelas joko tajuaa itse tai oppii ihan itse, koska hänen on kyettävä itsenäiseen ajatteluun. Näin siksi, että jäsenenä hän on vastuussa koko kerhosta koko kerholle, sen muille jäsenille. Useimmissa kerhoissa kokelasta testaillaan eri tavoin, tietenkin, mutta jos ehdokas ei kykene pitämään puoliaan tai on vain perässä vedettävä seuraaja, se ei välttämättä ole hyväksi kerholle jatkossa. Kerho, joka koostuu käskyjä odottelevista ja niitä sokeasti tottelevista perässä kulkijoista on pian vaikeuksissa itsensä kanssa, ja juuri siksi useimmat kerhot eivät sitä haluakaan.
Outlaw-kerhoissa täysjäsen on sananmukaisesti täysjäsen. Hän on samalla viivalla kaikkien jäsenten kanssa. Totta, jotkut jäsenet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, mutta se ei johdu titteleistä tai asemasta, vaan persoonasta. Jollakin on karismaa ja se tekee henkilöstä merkittävän. Joku on fiksumpi ja osaa järkeillä asioita, ja se tekee jäsenestä arvokkaan. Joku osaa korjata mitä tahansa, joku toinen osaa kieliä, joku tuntee lain ja säädökset, joku on hemmetin hauska jne. Outlaw-kerhot koostuvat yksilöistä ja kunkin yksilön oma toiminta ja persoona vaikuttavat siihen mikä hänen asemansa ja vaikutusvaltansa kerhossa on. Uhoilevat ja yliväkivaltaiset räyhääjät eivät ole suuressa huudossa toisin kuin luullaan. Hiljattain edesmennyt Ralph "Sonny" Barger kirjoitti eräässä kirjoistaan, että suurin osa näitä möykkääjistä paljastuu loppujen lopuksi vasikoiksi, varkaiksi tai muuten vaan lieroiksi.
Sonny Barger oli kenties maailman tunnetuin Helvetin enkeli ja legenda koko skenessä, kaiken mahdollisen läpikäynyt veteraani, jota kunnioittivat kaikki myös muissa kerhoissa. Hän oli Oaklandin enkeleiden pitkäaikainen presidentti ja näkyvin hahmo vuosikymmenien ajan, ja hän muokkasi kerhoa monellakin tavalla. Yksi hänen kutsumanimistään oli Chief, Päällikkö, ja hänen sanallaan oli painoarvoa ympäri maailmaa. Hän ei ollut kerhon isoin, voimakkain, väkivaltaisin tai kriminaalein jäsen, mutta hänellä oli karismaa ja tarmoa, puhelahjoja ja älyä niin, että hänestä tuli Päällikkö, mies jota muut arvostivat ja kuuntelivat. Häntä kunnioitettiin suuresti ja siksi hänen sanallaan oli niin paljon painoarvoa. Ei siksi mitä liiveissä sattui lukemaan.
Mutta Sonny Bargerkaan ei voinut määrätä ketään vain virkansa puolesta. Hän kyllä piti jöötä 1960-luvulla, syystäkin, mutta eivät kaikki enkelit aina tehneet kuten hän käski tai vaati, tai ehdotti, koska kerhot eivät toimi niin. Ne eivät ole hierarkisia organisaatioita, joissa on tarkkaan määrätyt tehtävät ja komentoketjut. Harhaluulo tästä liittyy siihen, että viranomaiset kuvittelevat oman organisaationsa olevan samanlainen. Näin ei ole. Suomalainen täysjäsen on periaatteessa samalla viivalla kuin San Franciscon osaston presidenttikin. Useimmiten hän kuuntelee mitä joku kerhon virkailija sanoo ja kenties ottaa puheet huomioon, mutta kukaan ei voi määrätä häntä tekemään mitään mitä hän ei halua. Ja juuri tästä syystä kerhoihin ei ole helppoa päästä. Jäsen vastaa sekä itsestään, että edustamastaan kerhosta 24/7, ja juuri tästä syystä kerhoveljien ja kerhon pettäminen otetaan niin raskaasti. Täysin arvaamaton ja edesvastuution henkilö tuskin saa osakseen muiden jäsenten luottamuksen.
Kerhoilla on myös virkailijoita, joiden tehtävänä on hoidella juoksevia asioita ja virallisia kerhotoimintoja. Toisin kuin viranomaiset väittävät, tämä organisaatiomalli ei ole "sotilaallinen" tai mitenkään erikoinen. Se on itseasiassa hyvin perinteinen yhdistysmalli ja varsinkin Yhdysvalloissa monet organisaatiot käyttävät täysin samaa toimitsijoiden roolitusta. Tämä ei siis poikkea mitenkään esimerkiksi viinikerhojen, ay-liikkeiden, kauppahuoneiden, kirjallisuusseurojen jne. organisaatioista. Yhdysvalloissa monilla yrityksillä ja pankeilla on nimenomaan presidenttinsä, ja se tunnetuin amerikkalaisista presidenteistähän istuu Valkoisessa talossa Washingtonissa. Tässä ei siis ole mitään ihmeellistä.
1. Kerhon presidentti on puheenjohtaja ja edustaa kerhoa ulospäin. Hän ei ole diktaattori, eikä ylin käskijä, vaikka niinkin joskus väitetään. Hänet valitaan jäsenten toimesta ja hän pysyy asemassaan vain niin kauan kuin muut haluavat. Yleensä presidentti on diplomaattisin ja tasaisin luonne, joka pystyy puhumalla hoitelemaan asioita. Hän toimii kerhon kokouksissa puheenjohtajana, eikä ole mikään kuningas tai ylipäällikkö.
2. Varapresidentti on henkilö, joka ottaa hoitaakseen presidentin hommat, jos tämä ei pysty, kykene tai ehdi niitä hoitelemaan.
3. Järjestysmies. Englanninkielinen termi Sergeant at Arms on antanut viranomaisille tässä yhteydessä tilaisuuden luoda myyttiä rikollisjärjestöstä, koska harva tietää, että kyseessä ei ole mikään ourlaw-kerhojen keksimä toimi. Kerhon järjestysmies ei siis ole "asekersantti" tai "sotapäällikkö", vaan järjestysmies, joka katsoo että kerholaiset noudattavat sääntöjä, käyttäytyvät sovitusti, maksavat jäsenmaksunsa ja pitää yllä järjestystä kokouksissa yms. Hän ei siis ole kerhon väkivaltaisin tai pelätyin jäsen, vaan se jota muut kunnioittavat ja kuuntelevat, jolla on yleensä parhaat sosiaaliset taidot ja joka pystyy tarvittaessa ympäripuhumaan jästipäisimmänkin jäsenen. Termi Sergeant at Arms hämää tietämättömiä, koska meillä ei tiedetä että vastaava henkilä löytyy Lontoon Westministerin parlamentista, jossa hän toimii seremonioiden ja yleisen järjestyksen ylläpitäjänä, ja ilmoittaa ylä- ja alahuoneen jäsenille kuningattaren saapumisesta. Viininmaistelukerhoisssa on sergeant at arms, samoin ay-osastoissa ja lähes kaikissa amerikkalaisissa yliopistojen osakunnissa jne.
4. Ajovastaava. Road captain ei ole mikään mystinen toimi sekään. Kyse on siitä, että jos ja kun kerho lähtee joukolla liikenteeseen, jonkun on organisoitava reissu. Tämä on ajovastaavan tehtävä. Hän katsoo mikä olisi paras reitti, missä voidaan levähtää ja minne ollaan menossa. Hän varmistaa, että sekä pyörät että kuskit ovat ajokunnossa, ja että kaikki pääsevät perille. Tässä ei ole mitään mystistä tai salaperäistä tässäkään. Kaikki kerhot eivät edes käytä erillistä ajovastaavaa, vaan varapresidentti tai järjestysmies hoitaa nämä tehtävät. Toisinaan toimi on vain väliaikainen, kunnes löytyy asian hallitseva ja siihen sopiva mies.
5. Rahastonhoitaja. Kyseinen henkilö todellakin hoitaa kerhon raha-asioita, maksaa laskut jne. Toisin kuin joskus annetaan ymmärtää, rahastonhoitaja ei ole mikään rikollispääomien pyörittäjä tai koronkiskuri, alamaailman pankkiiri tai talousrikollinen, vaan todellakin kerhon raha-asioiden hoitaja. Vastaava toimi löytyy kaikista angloamerikkalaisista yhdistyksistä, yhteisöistä, ryhmistä jne. Black Lives Mattersilla on oma rahastonhoitajansa, samoin Yhdysvaltain hallituksella. Kyllä. Yhdysvaltain talousministeriä kutsutaan myös nimellä Treasurer of State, valtion rahastonhoitaja.
6. Sihteeri on todellakin kerhon sihteeri ja kuten kaikki tietävät, vastaava toimi löytyy kaikista organisaatioista muodossa tai toisessa. Sihteereitä on sisäministeriössä, poliisihallinnossa, poliisilaitoksilla, puolustusvoimissa, eduskunnassa, puolueissa, yhdistyksissä ja yrityksissä, joten tässäkään toimessa ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, ettei oulaw-kerhon organisaatio ole mikään "sotilaallinen" organisaatio tai poikkeuksellinen keksintö, vain niille ominainen systeemi, vaan hyvin yleinen amerikkalainen yhteisömalli. Vastaavia löytyy yritysmaailmasta, uhreiluseuroista, ay-liikkeestä tai poliittisista organisaatioista. Puheet "sotilaallisesta organisaatiosta" ovat vain yksi keino, jolla kerhot esitetään lain vastaisina ryhminä, koska suurimmassa osassa maita yksityiset sotilasorganisaatiot ovat kiellettyjä. Totuus on siis taas kerran toisenlainen kuin se virallinen versio aiheesta.
Tarkastellaanpa sitten tätä termiä Outlaw. Ihan alkuun sanakirjan määritelmä:
Definition of outlaw
(Entry 1 of 2)
1: a person excluded from the benefit or protection of the law
2a: a lawless person or a fugitive from the law
b: a person or organization under a ban or restriction
c: one that is unconventional or rebellious
3: an animal (such as a horse) that is wild and unmanageable
https://www.merriam-webster.com/dictionary/outlawKuten näemme englanninkielessä termillä on virallisestikin useita määritelmiä. Näistä vain yksi tarkoittaa rikollista. Termi voi siis tarkoittaa henkilöä, jolla ei ole lainsuojaa tai jolta se on riistetty. Toinen merkitys tarkoittaa henkilöä tai organisaatiota, joka on kielletty tai jonka toimintaa on rajoitettu, ja tämä on se olennaisin näiden kerhojen osalta. Kolmas tarkoittaa yksilöä, joka on kapinallinen tai epäsovinnainen, ja tämä koskee myös kerhoja. Myös eläin, joka on villi tai jota ei kyetä pitämään asoissa voi olla Outlaw. Vain yksi määritelmä tarkoittaa lakia pakoilevaa tai rikollista henkilöä. Jostakin syystä vain tämä on viranomaisten käytössä.
Termi Outlaw-club, eli outlaw-kerho syntyi kun Amerikan moottoripyöräyhdistys AMA kielsi joitakin kerhoja osallistumasta sen tapahtumiin. Kyseiset kerhot eivät noudattaneet AMA:n määräyksiä, eivätkä ratifioineet sen pukeutumiskoodeja ja pyöriin liittyviä käskyjä. Kerhot, joissa pyöriä chopattiin ja muunneltiin, joiden jäsenet eivät pukeutuneet siisteihin kravatteihin ja kauluspaitoihin, olivat outlaw. koska ne eivät noudattaneet yhdistyksen sääntöjä, by-laws. Ne olivat siis outside by-laws, eli outlaws. Voidaan siis todeta, että kaikki suomalaiset kerhot ovat periaatteessa alkuperäisen määritelmän mukaisesti outlaw-kerhoja, koska ne eivät noudata Amerikan moottoripyöräyhdistyksen sääntöjä.
1920-, 30-, 40-, 50-, 60. ja 70-luvuilla Yhdysvalloissa mikä tahansa ryhmä tai yksilö, joka ei noudattanut alansa kattojärjestöjen sääntöjä tai määräyksiä oli Outlaw. Kuljetusalan ay-liikkeeseen Teamsterseihin kuulumattomat villit yrittäjät olivat outlaw-rekkakuskeja. New Yorkissa kaupungin ravintolayhdistykseen kuulumattomat ravintolat ja ravintoloitsijat olivat outlaw. Urheilutapahtumien järjestäjät olivat outlaw ja näihin tapahtumiin osallistuvat urheilijat olivat outlaw. Mikä tahansa ay-osasto tai liike, joka ei toiminut keskusliitto AFL:n alaisuudessa oli outlaw. Tämä käsitteistö ja asenne muuttui osittain vasta presidentti Reaganin aikana, mutta edelleen: jos järjestät nyrkkeilytapahtuman jolla ei ole minkään lajiliiton siunausta, olet outlaw.
Entäpä se kerhojen rikollisuus, jonka pitäisi siis olla kaiken toiminnan keskiössä, jotta kyse olisi rikollisjärjestöstä? No, asiahan ei olekaan ihan niin kuin annetaan ymmärtää.
Euroopan Unionin virallinen järjestäytyneen rikollisuuden määritelmä on ratifioitu myös Suomessa, jossa poliisi on tosin ilmoittanut jo jokunen vuosi sitten, että sillä on oma määritelmänsä. Täysin selvää ei ole miten se eroaa tästä EU:ssa käytettävästä. Tässä on kuitenkin Euroopan Unionin virallinen määritelmä:
Euroopan Unionin määritelmän mukaan rikollisryhmän järjestäytyneisyys edellyttää, että ryhmä täyttää vähintään kuusi oheisen listan kriteereistä. Näihin kuuteen sisältyvät pakollisina kohdat 1, 3, 5 ja 11.
Kriteerit ovat seuraavat:
1. Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö.
2. Jäsenillä on määrätyt tehtävät.
3. Toimii pitkän tai määräämättömän ajan.
4. Käyttää sisäistä kuria.
5. Epäillään törkeistä rikoksista.
6. Toimii kansainvälisellä tasolla.
7. Käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja.
8. Käyttää peiteyhtiöitä.
9. Harjoittaa rahanpesua.
10. Pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin.
11. Toiminnassa taloudellisen hyödyn tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä.
Eli järjestäynyt rikollisryhmä on sellainen, jossa on enemmän kuin kaksi jäsentä. Ryhmä toimii pitkän tai määräämättömän ajan. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista. Ryhmän toiminnan MÄÄRÄÄVÄ TEKIJÄ on taloudellisen hyödyn tai vallan tavoittelu.
Yhdysvalloissa tehtiin 2000-luvun alussa suuri tutkimus aiheesta, jossa piirikuntien, kaupunkien, osavaltioiden ja liittovaltioiden tiedot outlaw-kerhojen ja niiden jäsenten tekemistä rikoksista koottiin yhteen. MAGLOCLEN Assesment 2003 oli ja lienee edelleen laajin aihetta käsittelevä viranomaistutkimus, mutta sen löydökset paljastavat miksi siitä ei ole pidetty lainkaan niin suurta meteliä kuin vuonna 1964 Kaliforniassa julkaistua poliittista Lynch-raporttia, jota siteerataan edelleen.
MAGLOCLEN Assesment 2003 nimittäin todisti aukottomasti, etteivät nämä kerhot ole rikollisjärjestöjä. Kävi nimittäin ilmi, että kerholaisista yli puolet ei ollut koskaan, tai oli vain satunnaisesti (viranomaisten lisäys tutkimustulokseen, jottei syntyisi "väärää" vaikutelmaa), syyllistynyt seuraaviin rikoksiin: rahanpesu, pahoinpitely, varastetun tavaran välittäminen, ajoneuvovarkaus, päällekarkaus, ajorekisteririkos, huumeiden valmistaminen ja huumeiden välittäminen. Siis yli puolet kerhojen jäsenistä eivät olleet syyllistyneet näihin rikoksiin. Se ei ollut odotettu tulos.
Vielä suurempi ero kävi ilmi, kun tarkasteltiin raskaimpia rikoksia. Viranomaistiedotuksen mukaan kerholaiset olivat siis rikollisia ja siksi heidän kerhonsa olivat rikollisjärjestöjä, jotka ovat olemassa rikosten tekemistä varten. Tämä on rikollisjärjestön määritelmän minimitaso. Laajimman suoritetun tutkimuksen mukaan asia ei ollut ollenkaan näin. Rahanpesuun oli syyllistynyt satunnaisesti 17% jäsenistä. Todistajia oli uhkaillu vain 16% jäsenistä. Vain 14% oli sekaantunut prostituutioon, mitä se sitten tarkoittaakaan, ja 12% oli ollut osallisena asekauppaan. Viimeksimainitun osalta tulkinnat ovat hyvinkin ongelmallisia, sillä useimmat näistä tapauksista olivat tapahtuneet osavaltioissa, joissa tapahtuma-aikoihin aseiden yksityinen ostaminen ja myyminen oli laillista.
Raiskauksiin oli syyllistynyt 4%. Murhayrityksiin 3%. Ryöstöihin 3%. Tuhopolttoihin 3%. Murhiin 2%. Väärennöksiin 1%. Räjähdeainerikoksiin 1%. Eli outlaw-kerholaisista 96% EI OLLUT raiskannut ketään tai ollut paikalla kun sellaista tapahtui. Outlaw-kerholaisista 97% ei ollut osallistunut murhayrityksiin. 97% ei ollut ryöstänyt ketään. 97% kerholaisista ei ollut syyllistynyt tuhopolttoihin. 98% kerholaisista ei ollut tappanut ketään. 99% ei ollut väärentänyt mitään. 99% ei ollut pelleillyt räjähteiden kanssa. Siis ylivoimainen enemmistö outlaw-kerhojen jäsenistä EI OLLUTKAAN SYYLLISTYNYT RIKOKSIIN.
Jos ja kun näin oli ja on, se tarkoittaa sitä etteivät nämä kaikkein pahamaineisimmatkaan kerhot ole rikollisjärjestöjä. Ylivoimainen valtaosa jäsenistä ei tee rikoksia. Kerhojen säännöissä ei käsketä tekemään rikoksia, eikä missään vaadita rikosten tekemistä jäsenyyden ehtona. Niissä oikeissa rikollisjärjestöissä tilanne on täysin toinen. Camorra, Ndrangheta, Cosa Nostra, Sacra Corona Unita, Meksikon huumekartellit, kiinalaiset triadit, Japanin yakuzat, Venäjän Mafiya ja voryt ovat kaikki rikollisia ja tunnustavat sen. Jokainen jäsen tekee rikoksia koko ajan, päivittäin, ansiotyönä ja päätoimenaan. Jäsenille asia on päivänselvä. Tappaminen on noiden järjestöjen ydintoimintaa, samoin huumekauppa, kiristys, pahoinpitelut, väärennökset, kaikenlainen rikollinen toiminta. MAGLOCLEN Assesment 2003 todisti, ettei outlaw-kerhoissa toimita näin. Ne eivät siis olekaan rikollisjärjestöjä, eikä valtaosa niiden jäsenistä tee rikoksia tai elä niillä.
Mistä ajatus rikollisjärjestöistä on sitten peräisin? Koko legendan alku on vuoden 1965 vaaleissa. Virassa ollut osavaltion ylin syyttäjäviranomainen Thomas C. Lynch oli syyttänyt yhden outlaw-kerhon jäseniä joukkoraiskauksesta ja pitänyt aiheesta suuria tiedotustilaisuuksia, vaikka itse juttu sitten kuihtuikin oikeudessa, kun mitään näyttöä ei ollutkaan. Vaaleihin valmistautuva osavaltion senaattori Fred Starr riemastui suuria otsikoita tuottaneesta aiheesta ja vaati Lynchiä laatimaan raportin outlaw-kerhon "rikollisuudesta". Juttunsa möhlineelle Lynchille tilaus tarjosi mahdollisuuden puhdistaa maineensa ja hän teki työtä käskettyä. Syntyi ns. Lynch-raportti, joka on edelleen koko "rikolliset moottoripyöräjengit"-legendan peruskallio.
Raportissa Lynch ilmoitti kyseisen outlaw-kerhon syyllistyneen 1173 rikokseen. Se ei pitänyt paikkaansa. "Rikoksista" 1022 oli rikkeitä, kuten ylinopeuksia, häiriökäyttäytymisiä jne. Varsinaisia rikoksia oli vain 151, mutta niistäkin valtaosa oli ollut ajoneuvovarkauksia, murtovarkauksia ja päällekarkaamisia eli tappeluita. Ei siis kovin suuren luokan rikoksia. Starr kuitenkin ratsasti raportilla ja siitä leivottiin suuntaa antava tutkimus viranomaisille, vaikka se olikin suurimmalta osaltaan puppua. Lynchille se oli pelastusrengas. Samaan aikaan kun outlaw-kerholaiset olivat lähinnä remunneet kännipäissään osavaltiossa oli tehty 1116 murhaa, 6257 seksuaalirikosta, 12 448 törkeää pahoinpitelyä ja 24 532 murtoa. Outlaw-kerholaiset eivät olleet osallisina näisssä rikoksissa.
Vuonna 1993 liittovaltion virasto ATF, entinen kieltolain valvontavirasto, päätti pidättää teksasilaisen hihhulilahkon Davidin oksan johtajan David Koreshin ja suorittää lahkon farmilla kotietsinnän. Perusteena olivat epäilyt aserikkomuksista. ATF:n ratsia meni pieleen, hysteeriset lahkolaiset aloittivat ammuskelun jossa neljä ATF:n agenttia sai surmansa ja kuusitoista loukkaantui. Lahkolaisia kuoli kuusi. ATF joutui perääntymään. Seurauksena oli piiritys, jossa tahtipuikkoa heilutti FBI. Lopulta ATF ja FBI yrittivät tunkeutua farmille, ja seurauksena oli uusi tulitaistelu, joka päättyi lopulta suurpaloon ja yli kahdeksankymmenen ihmisen kuolemaan.
Wacon verilöylyn jälkeen monet kyseenalaistivat ATF-viraston olemassa olon ja useat poliitikot vaativat sen lakkauttamista. Tutkihan se samoja rikoksia kuin FBI ja osavaltion poliisitkin. Virasto taisteli olemassa olostaan ja löysi itselleen sopivan oikeutuksen: outlaw-moottoripyöräkerhot. Muutamassa vuodessa lakkautusuhan alaisesta virastosta kasvoi outlaw-kerhoihin erikoistunut liittovaltion virasto, jonka budjetti kasvoi yli viisinkertaiseksi. ATF onkin ollut se virasto, joka on pyrkinyt aktiivisesti ylläpitämään outlaw-kerhojen rikollista mainetta mm soluttautumalla itse kerhoihin ja tehtailemalla rikoksia niiden nimissä. Näin kävi mm Mongols MC:lle sekä Warlock MC:lle. Jotkut ATF-agentit syyllistyivät tutkinnan aikana itse kovempiin rikoksiin kuin kohteensa, toisinaan viraston agentit loivat rikoksia tyhjästä, vain saadakseen kokoon järjestäytyneen rikollisuuden jutun. Itselleen agentit ja virasto saivat lisää määrärahoja ja valtaa. Niin tai näin, ATF on nykyisin monen miljardin budjetilla operoivat virasto, jonka toiminnan rajoja ei ole vieläkään määritelty tarkkaan ja jonka agentit nauttivat huippupalkkoja.
Kiistaton tosiasia on, että kerholaiset ovat syyllistyneet rikosksiin murhista huumekauppoihin. On päivän selvää, että kerhoissa on ollut ja on miehiä, joita voidaan sanoa rikollisiksi. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että koko kerho olisi rikollinen ja toimisi rikoksia tehtaillen ja olisi olemassa niitä varten. Kuten outlaw-kerhoja vastaan vuosikymmeniä aktiivisesti toiminut kanadalainen toimittajakirjailja Yves Lavigne asian määritteli: Kerhojen SISÄLLÄ toimii rikollisryhmiä ja rikollisia. Kerhot eivät siis ole rikollisjärjestöjä, mutta jotkut niiden jäsenet saattavat muodostaa sellaisen. Jos kerholaisista alle 5% tekee rikoksia, tarkoittaako se sitä, että 95% ovat myös rikollisia? Tai että koko kerho on rikollinen?
Kuten eräs eläkkeelle jäänyt sheriffi asian määritteli jäähyväistiedotustilaisuudessaan. Toimittaja tivasi sheriffin mielipidettä osavaltion järjestäytyneestä rikollisuudesta. Sheriffi kysyi mitä toimittaja tarkoitti. Toimittaja toi esille sen, että osavaltiossa ja sheriffin toimialueella toimi useampikin tunnettu outlawkerho. - Tarkoitatte siis epäjärjestäytynyttä rikollisuutta? sheriffi vastasi.
Joitakin vuosia sitten Suomen lestadiolaista liikettä ravisteli valtaisia pedofiliaskandaali. Yli 40 tapausta tuotiin julki. Jotenkin kummasti asia haudattiin ja se katosi julkisuudesta kaikessa hiljaisuudessa. Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa vaatinut lestadiolaisyhdistysen lakkauttamista tai lestadiolaisten kriminalisointia, vaikka oli selvää, että kymmenet lesttadiolaiset olivat syyllistyneet lapsiin sekaantumisiin. Lestadiolaiset ovat myös kerta toisensa jälkeen olleet mukana epämääräisissä talouskuvioissa, mutta kukaan ei pidä heitä rikollisjärjestönä. Ei, vaikka heillä on tiukat säännöt, selkeä käskyvaltasuhde ja organisaatio, kaikki ne seikat, joiden perusteella poliisi vaatii moottoripyöräkerhojen lakkauttamista.
Mistä näissä kerhoissa on sitten kyse? Mikä on se Juttu? Amerikkalainen vuosikymmeniä outlaw-kerhossa jäsenenä ollut mies määritteli asian näin: - Loppujen lopuksi kyse on vain ja ainoastaan moottoripyöristä. "In the end it is all about motorcycles."
