IHANA RUOTSIN (JA VENÄJÄN) VALLAN AIKA

Nyt kun satraapit taas tavoittelevat valtioliittoa ja ties mitä Ruotsin kanssa, lienee syytä palauttaa mieliin millaista onnen aikaa se kultainen Ruotsi-Suomen aika olikaan. Ihan aluksi kannattaa toki muistaa, ettei Suomea ollut virallisesti edes olemassa. Oli Östland, eli Itämaa, eli Ruotsin valtakunnan itäosa. Suomea tai mitään muutakaan sellaista ei ollut olemassakaan.

Mitäs silloin tapahtui? Svetisistisen historian kirjoituksen mukaan ruotsalaiset toivat suomalaisille metsäläisille kaiken, koska suomalaisista ei ollut mihinkään. Asuimme maakuopissa ja luolissa, emme osanneet oikeastaan puhuakaan koska ruotsalaiset eivät olleet vielä antaneet meille kieltäkään, eivätkä suomalaiset olleet koskaan käyneet paria sataa metriä kauempana koska olimme pelkureita ennen kuin ruotsalaiset avasivat meille ovet maailmaan, eikä suomalaisilla ollut taitojakaan liikkua huussin kulmaa kauemmas.

Olimme mongoleja virallisen rotuopin mukaan ja ennen kuin ruotsalaiset jumalaisessa viisaudessaan antoivat meille sivistyksen, osasimme vain öristä turvekammeissamme raakaa lihaa syöden, turkisrepaleisiin kietoutuneina. Olimme moukkia, metsäläisiä, pelkurimaisia raakalaisia, joita ei ollut edes oikeastaan olemassa. Täällä asui kourallinen rupusakkia, joka ei tiennyt muusta maailmasta yhtään mitään. Sellaisia me olimme svetisistisen historian näkemyksen mukaan, tai "me" ja "me". Eihän meitä edes ollut.

Ruotsin vallan alamaisina saimmekin sitten matkustella ja seikkailla monta vuosisataa. Hieman tähän tyyliin (tästä Wikipedian listan alusta on jostakin syystä jäänyt pois ruotsalaisten tekemät ryöstö- ja hävitysretket Suomeen vuosina 1155 ja 1239-46):

1256: Aleksanteri Nevski tekee sotaretken Suomeen, joka ensimmäistä kertaa venäläisissä kronikoissa yhdistetään nyt myös Ruotsiin.

1271: karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.

1276: Novgorodin ruhtinas Dmitri valloittaa Karjalan.

1283: ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.

1292: novgorodilaiset hävittävät Suomea. Ruotsalaiset tekevät vastahyökkäyksen Karjalaan ja Inkeriin.

1293: marski Torgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan ristiretki Karjalaan. Viipurin linna perustetaan.

1294: novgorodilaiset hyökkäävät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuvat kärsien ilmeisesti raskaat menetykset. Käkisalmi ja "14 Karjalan kihlakuntaa" liitetään Ruotsiin.

1295: novgorodilaiset valloittavat Käkisalmen takaisin.

1300: Torgils Knutsson tekee retken Nevalle, jonka suulle perustaa Maankruunun (Landskrona) linnoituksen.

1301: suuriruhtinas Andrein lähettämät joukot valloittavat ja hävittävät Maankruunun.

1311: novgorodilaiset hävittävät Suomea ja polttavat "Vanain kaupungin". Tämän arvellaan tarkoittaneen nykyisen Hämeenlinnan keskustassa sijainnutta asutuskeskusta ("Vanaja") tai Hakoisten linnaa Janakkalassa.

1313: Viipurista lähetetty retkikunta polttaa Laatokan kaupungin

1318: novgorodilaiset tekevät sotaretken sum-kansaa vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin". Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston piispanlinna, ja tulla ruotsin sanasta "biskop", piispa.[10] Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee "ruteenien" (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.

1322: Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš piirittää Viipurin linnaa, muttei saa sitä haltuunsa. Seuraavana vuonna Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka jättää Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.

1348–1351: Maunu Eerikinpojan ristiretki Novgorodia vastaan. Nevajoen Pähkinälinna valloitetaan sodan alussa ja menetetään puolen vuoden piirityksen jälkeen 1349.[11]

1364-1365: Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritetään ja lopulta valloitetaan kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.

1377: novgorodilaiset tekevät sotaretken Pohjois-Pohjanmaalle. Eräiden tietojen mukaan arvoituksellisesta Oulun linnasta taistellaan.

1380-luku: Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuvat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.

1387: 1500-luvulta peräisin oleva lähde kertoo, että Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstävät Turun. Tietoa ei pidetä kovin luotettavana, mutta vitaaliveljien tiedetään muuten liikkuneen Suomen rannikoilla ja pitäneen Korsholman linnaa hallussaan.

1396: Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.

1411: novgorodilaiset polttavat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurin linnan hävityksestä, josta he syyttävät ruotsalaisia.

1434: talonpoikien kapinaliikehdintää Satakunnassa ja Karjalassa (Davidin kapina).

1444: Viipurin herra Karl Knutsson (Bonde) eli Kaarle Knuutinpoika voittaa novgorodilaiset Viron Narvassa.

1446: Viipurin herra Kaarle Knuutinpoika vahvistaa rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa ovat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijaitsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittävät kuuluisassa valituksessaan hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.

1479: novgorodilaiset tekevät hävitysretken Savoon.

1480: Eerik Akselinpoika Tott tekee kostoretken Karjalaan ja saa kronikkatietojen mukaan suuren voiton.

1495–1497: vanhaviha. Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitetään pahasti. Iivana III Suuri on ensimmäinen koko Venäjän suuriruhtinas. Viipurin linnan ja Olavinlinnan piiritykset: Viipurin pamaus vuonna 1495.

1506-1509: juuttivihaksi kutsuttu, Kalmarin unionin hajoamiseen liittyvä sota. Tanskalaiset hyökkäilevät Suomen rannikoille ja ryöstävät Turun vuonna 1509.
Vaasa-aika

1521-1523: Tanskan kuningas Kristian II valloittaa Ruotsin ja Suomen, mutta Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkottaa hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita mm. Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.

1534-1537: kreivisota. Tanskan kanssa liittoutunut Ruotsi irrottautuu Lyypekin holhouksesta. Suomessa sotatoimet rajoittuvat Viipurin linnan ja Olavinlinnan piirityksiin linnanpäälliköiden asettauduttua Lyypekin puolelle.

1542: Dacken sota. Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistuu suomalaisia joukkoja.

1555–1557: Kustaa Vaasan sota. Venäjän ensimmäisenä tsaarina Iivana Julma. Joutselän taistelussa Karjalankannaksella lyödään venäläinen hyökkäysosasto. Rauhanneuvottelijana toiminut Mikael Agricola kuolee matkalla neuvotteluista Kuolemanjärven Kyröniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.

1561: Ruotsi ottaa Tallinnan suojelukseensa alkaen kilpailla Baltian (Liivinmaan) herruudesta Tanskan, Puolan ja Venäjän kanssa. Suuri valloitus- ja sotakausi alkaa.

1563: kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuvat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitetaan ja herttua viedään vankina Ruotsiin.

1563-1570: seitsenvuotinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia joukkoja mukana sotatoimissa Blekingen ja Hallannin alueilla. Suomalaiset osallistuvat verilöylyyn Ronnebyn kaupungissa. Axtornan taistelu. Amiraali Klaus Hornin merivoitoista huolimatta sota päättyy Ruotsin tappioon.

1563-1570: Puolan sota (osa Liivinmaan sotaa). Taisteluita Liivinmaalla. Sota päättyy Puolan kuninkaan vävypojan, Juhana III:n, tullessa Ruotsin kuninkaaksi.

1570–1595: pitkäviha eli 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Sodan katkaisee kolme pitkää aselepoa, joiden välillä ja joskus kestäessäkin Suomessa, Liivinmaalla, Inkerissä, Luoteis-Venäjällä, Lapissa ja Karjalassa tehdään sota- ja hävitysretkiä. Ruotsin voimia komentavat useimmiten suomalaiset aatelismiehet. Sota näännyttää pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsii vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävitetään. Varsinkin 1580-luvulla raivoaa rappasota aselevosta huolimatta: pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekevät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Täyssinän rauhassa 1595 määritellään Ruotsin itäraja ja Venäjä tunnustaa Ruotsin omistukset Liivinmaalla.

1596–1597: nuijasota. Ruotsin sisäisen valtataistelun yhteydessä pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset talonpojat nousevat kapinaan verotusta, riistoa ja sotilasterroria vastaan. Suuri määrä talonpoikia tapetaan ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka mestataan sodan päätteeksi.

1599: Ruotsin valtionhoitaja, Kaarle-herttua, kukistaa syrjäytettyä Sigismund-kuningasta kannattaneen Suomen aatelin aseellisen vastarinnan. Marttilan taistelu.

1600-1629: Puolan sota – Ruotsi ja Puola taistelevat Liivinmaan herruudesta. Sodassa on neljä aktiivista vaihetta, joiden välillä vallitsee aselepo:

1600–1611: Ruotsi tekee Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaalla, mutta molemmat epäonnistuvat. Kirkholman taistelussa vuonna 1605 puolalaiset lyövät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman.

1621–1622: Ruotsi valloittaa Kustaa II Aadolfin johdolla Riian

1625–1629: Ruotsi saa Liivinmaan herruuden ja pakottaa Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.

1610–1617: Inkerin sota – Sota Venäjällä. Sekasorron aika Venäjällä. Ruotsi ja Puola sekaantuvat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodia ja Moskovaa. Käkisalmen valloitus. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi saa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.

1611-1613: Kalmarin sota. Etelä-Ruotsin alueella käyty tappiollinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia mukana. Älvsborgin lunnaat.

1618–1648: kolmikymmenvuotinen sota. Saksaa runteleva suursota koostuu useista erillisistä sodista ja päättyy lopullisesti Westfalenin rauhaan 1648. Ruotsi liittyy sotaan 1630. Breitenfeldin ensimmäinen ja toinen taistelu. Lützenin taistelu. Suomalaiset hakkapeliitat hävittävät Saksaa ja Böömiä. Ruotsi nousee suurvallaksi ja saa hallintaansa alueita Saksassa. Myös Tanskaa vastaan taistellaan: Brömsebron rauhassa muun muassa Gotlanti siirtyy Ruotsille. Sodat rasittavat pahoin Suomen ja Ruotsin väestöä.

1655–1661: Pohjan sota. Suomalaisia joukkoja mukana. 

1655–1660: sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloittaa Varsovan, mutta joutuu perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä on taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päättää Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan.

1656–1658: Kaarle X Kustaan Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjutaan alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tukee venäläisiä. Venäläisten perääntyessä Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakenee runsaasti Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistuu ja suomalaistuu. Välirauhaa seuraa Kardisin rauha vuonna 1661. Stolbovan rauhassa 1617 päätetty valtakunnanraja pysyi ennallaan.

1657-1658: Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkää etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Iso-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi saa suuret alueet: Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta.

1658-1660: Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekevät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoo rauhan ja hyökkää uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyy. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutuu palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skånea ja sen naapurimaakuntia.

1674–1679: Skånen sota. Tanska yrittää valloittaa Ruotsilta takaisin edellisissä sodissa menettämänsä Juutinrauman itäpuoliset maakunnat. Mukana myös suomalaisia joukko-osastoja. Lundin taistelu on pohjoismaiden historian verisimpiä.

1700–1721: suuri Pohjan sota: Saksin, Tanskan ja Venäjän yhteinen hyökkäys Ruotsin kimppuun. Aluksi Ruotsi tyrmää kaikki hyökkääjät yksi kerrallaan (esim. Narvan taistelu), mutta Kaarle XII:n johtama armeija kohtaa lopulta tuhonsa Ukrainassa Pultavan taistelussa Moskovaan pyrkiessään. Pietari Suuren Venäjä miehittää Suomen vuosina 1713–1714 nousten Itämeren hallitsevaksi suurvallaksi. Napuen taistelu. Kajaanin linnan piiritys. Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopettaa Ruotsin suurvalta-aseman, ja luovuttaa Venäjälle mm. Liivinmaan ja Viron, Inkerinmaan ja suuren osan Viipurin lääniä. Suomi on sodan ja miehityksen jäljiltä köyhtynyt ja ränsistynyt, ja Ruotsin menettämistä Viipurin läänin alueista tulee Venäjän hallitsema ns. Vanha Suomi.
Vapauden aika ja kustavilainen aika

1741–1743: hattujen sota ja pikkuviha: hattupuolueen epäonnistunut revanssisota Venäjää vastaan. Lappeenrannan taistelu. Suomi miehitettynä. Venäjän keisarinna Elisabet kannustaa suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjä saa lisää alueita Suomen kaakkoisosasta (ns. Vanha Suomen loppuosa).

1756–1763: seitsenvuotinen sota – Iso-Britannia ja Preussi vastassaan Ranska, Saksa, Itävalta, Venäjä, Ruotsi ja Espanja. Ruotsin osalta Pommerin sota.

1788–1790: Kustaa III:n sota – Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Ruotsi saa vastaansa myös Tanskan. Rintamalinjat kulkevat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Kiivasta merisotaa Suomenlahdella. Anjalan liitto. Porrassalmen, Parkumäen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saa Värälän rauhassa lisäalueita.

1808–1809: Suomen sota: Venäjä valloittaa Suomen Ruotsilta tarkoituksenaan taivuttaa Ruotsi mukaan Englannin mannermaansulkemukseen. Viaporin antautuminen romahduttaa Ruotsin puolustusstrategian. Taistelut keskittyvät Pohjanmaalle ja Savoon. Meritaisteluita Turunmaan saaristossa. Oravaisten taistelu. Koljonvirran taistelu. Haminan rauha.

Sellaista suloista onnen ja rauhan aikaa Itämaassa nautittiin ruotsalaisten aatelisten alamaisina ja komennossa. Vertailun vuoksi voidaan vielä vilkaista autonomisen Venäjän tsaarin alamaisen suurruhtinaskunta Suomen vaiheita:

1830–1831: Puolan kapina: Suomen Kaarti on mukana kukistamassa puolalaisten kansannousua Venäjän valtaa vastaan. Kiivas taistelu Varsovassa. Raskaat tappiot kärsinyt kaarti saa tunnustuksena Pyhän Yrjön ritarikunnan lipun.

1853–1856: Krimin sota: Suomi on Krimin sodan sivunäyttämönä. Oolannin sodassa Englannin ja Ranskan laivastot hyökkäilevät Suomen rannikoille tuottaen suurta tuhoa. Bomarsundin taistelu ja Viaporin pommitus. Kokkolassa englantilainen maihinnousu torjutaan (Halkokarin kahakka).

1877–1878: Turkin sota: Venäjä hyökkää Turkkia vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismin hengessä Balkanin slaavilaiskansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pannaan liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautuu yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsii laulun sanoin "vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa". Neljäsosa miehistä kuolee tauteihin tai kaatuu taistelussa. Kunnostautunut kaarti saa vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotetaan Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.

1914–1918: ensimmäinen maailmansota. Suomen alueella ei juurikaan ole sotatoimia ennen kevättä 1918 (Suomen sisällissota), mutta yhteensä noin 2 500 suomalaista osallistuu sotaan joko Venäjän tai Saksan armeijassa (jääkäriliike). Venäjän armeija tekee Suomessa runsaasti linnoitustöitä vihollisen maihinnousun varalta.

(lähde: Wikipedia)

Että sellaista onnen ja ilon aikaa meillä on aina piisannut, kun olemme olleet suurvallan alusmaa, apuri ja alamainen, niin kuin nyt, kun itsenäisyydestä on jälleen kerran päästy eroon suomalaisten maanpetturisatraappien uurastuksen ja maanpetosten avulla. Ehkä jo piankin sotaa käydään taas pitkin poikin maatamme vuodesta toiseen jonkun tuhansien kilometrien päässä olevan hallitsijan tahdon mukaisesti. Taas tulee ihania hävityksiä, joukkomurhia, siviiliväestön terroria, palavia kaupunkeja ja nälänhätää, kulkutauteja ja sen sellaista jänskää.

Jospa pääsisimme takaisin niihin ulkomaalaisten herruuden ihaniin aikoihin ja noihin Ruotsin vallan upeisiin surmalukuihin, niin seuraavan sadan vuoden aikana suomalaisia voisi kaatua ulkomaalaisten hallitsijoiden puolesta taas kolmannes, siis pelkkiä miehiä. Tämä uusi ihana uusi ulkomaalaisten valtakausi veisi silloin hautaan noin 1 666 666 suomalaista miestä seuraavan vuosisadan aikana. Oj, miten ihanaa se olisikaan! Så söt!

Taas soisi porilaisten marssi hurmeisilla kentillä, kun suomalaisia hajoaisi kappaleiksi, silpoutuisi ja vuotaisi kuiviin ulkomaalaisen isännän kehuessa suomalaisten uhrimieltä illallispöydässä tanssiaisten jälkeen ulkomaalaisille vierailleen. Suomalaiset eloonjääneet pääsisivät toki mukaan noille illallisille, tarjoilijoina.

Mikä voisikaan olla ihanampaa? Ei mikään? Eihän?

Ei ainakaan itsenäisyys, fy fan!